Kotielämää - kirppislöytöjä - käsintehtyä - pihahommia - kaikkea kotoisaa

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Sisustusprojektina taulu pojan seinälle

 
Mitä siitä saadaan, kun otetaan Clas Ohlsonin puinen kiilakehys, Vallilan Panimo-kangasta, niittipyssy, sakset ja yksi sisusteluun hurahtanut, keski-ikäinen naisihminen? No, tavoitteena ainakin oli saada aikaiseksi taulu, joka sopisi meidän kuopuksen, 20-vuotiaan sivarin asuntoon, olohuoneen seinälle. Kehys on kooltaan 80 cm x 100 cm. Olen ostanut sen jo muutamia vuosia sitten Clasulta, Helsingistä. Silloin tuo "mummun suosikkikauppa" ei ollut vielä rantautunut tänne meidän alueelle, Willaan. Olin kasannut parikin noita kehyksiä valmiiksi odottelemaan ja nyt päätin ryhtyä toimeen, jotta poika saisi jotain asuntonsa piristykseksi. Tavallaan myöhästyneenä joululahjana myös.
 
Kehys lepää ompeluhuoneen leikkuupöydällä, jossa on hyvin tilaa.

Kangas sopii mielestäni mainiosti asunnon olemukseen, vaikka se puutalossa sijaitseekin.

Askartelijan apulainen, helppo ja kätevä niittipyssy, Rapid Fineline R13 Ergonomic.

Nitominen etenee keskeltä, vastakkaisilta sivuilta, kohti kulmia.

Koska kangas on tukevaa, leikkasin kulmista palat pois ennen taittelua.


Siinä se nyt on! Mummu tykkää, toivotaan, että poika tykkää myös!

Vallilan kankaista löytyy monia, jotka sopivat hyvin tämän tyyppisiin töihin.
 
Nitominen tosiaan kannattaa tehdä ajatuksella, jotta kangas asettuu tasaisesti kehykseen. Aloitin pitkien sivujen keskeltä ja vedin kangasta hiukan kireälle, jotta se ei roiku kehyksessä. Nitoessa on hyvä taittaa kankaan reuna kaksin kerroin, jotta rispaantumisesta ei ole vaaraa. Niitit pitävät paremmin, kun ne ovat kaksinkertaisella kankaalla ja alla on kunnon puuta. Pitkiä sivuja nidoin jonkin matkaa keskeltä sivuille päin, jatkuvasti vastapuolet vuorotellen. Sitten aloitin lyhyiden sivujen keskeltä vastaavalla tavalla. Etenin kulmiin ja leikkasin ylimääräistä kangasta pienet palat pois, jotta kangas asettuu kulmissa nätimmin. Kulmiin voi tehdä vinon tai suorakulmaisen taitoksen. Itse päädyin suorakulmaisiin, sillä ne jotenkin istuivat tähän paremmin.
 
Kiinnitystä varten löin kehykseen pienet naulat ja niiden väliin viritin rautalangan. Se on se tauluista tuttu, tavallinen kiinnitystapa, joka on helpoin saada asettumaan suoraan, sillä jos käyttää muuta kiinnitystä, millinkin heitto voi näyttää siltä, että taulu on ihan vinksallaan seinällä... Kokemusta on!
 
Poika olisi oikeasti alun perin halunnut jotain "psykedeelistä" kangasta, mustan, harmaan ja valkoisen sävyissä.  En kuitenkaan sellaista täältä mistään ole löytänyt. Jos siis keksit sellaisen kankaan, olen tosi iloinen vinkistä. Ei mitään pikkusievää, vaan sellaista, jonka parissa aivot saavat askarrella pidempäänkin... Minusta on kiva tehdä näitä projekteja meidän nuorten huusholleihin, sillä meille ei kerta kaikkiaan enää tuollaista mahtuisikaan mihinkään. Tai no, miehen työhuoneeseen voi kyllä... Sinne tosin on tulossa kaksi julistetta, joissa on kitaran otetaulukoita. Ehkä hän sittenkin tykkää niistä enemmän, kitaran soittoa kun harrastaa!
 
Vastaan nyt siis omaan kysymykseeni, jolla tämän postauksen aloitin: Tauluhan siitä syntyi, niin kuin pitikin! Nyt palailen ompeluksieni pariin, kun taulu on valmis ja esitelty julkisesti... Kivaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa kaikille teille!
 
 

6 kommenttia:

  1. Tulipas hieno, ja toi kangas on kyllä todella hyvä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Taina! Vallilan kankaat inspiroi just tämän tyyppisiin tekemisiin ryhtymään. Tyttärelle olen tehnyt vähän eri systeemillä, styroksin päälle yhdestä niiden kankaasta aiemmin.

      Poista
  2. Upea!! Harmi kun omassa talossa on niin vähän ehjää seinätilaa, eikä tauluja sen takia saa mihinkään sijoiteltua fiksusti..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. KIITOS! Sama meillä on myös, eli ei kunnon seiniä ja niille, jotka on, taitaa olla jo keksitty jotain... Mutta kolmen aikuisen lapsen huushollit vielä vetää näitä mun tekeleitä!

      Poista

Kiitos kommentistasi! Poikkeathan toistekin luokseni!