Kesäpuuhaa kotosalla

Edellisessä postauksessani pohdin kesäloman viettämisen mahdollisuuksia matkailun, museokäyntien ja päiväretkien muodossa. Nyt kuitenkin on niin, että pitkästä kesälomastani vietän 90% ihan vaan kotipiirissä, Hyvinkäällä, ilman mitään varsinaista ohjelmaa. Ja näin onkin hyvä. Minulle riittää muutama pieni reissu, päiväreissu tai yhden yön yöpyminen jossain mukavassa kohteessa. Lisäksi yksi pidempi reissu Kuusamoon sukuloimaan. Taidan olla melkoinen kotikissa, sillä en kaipaa jatkuvaa menemistä. Kotona on hyvä. 

                                                             

Uudessa kodissani riittää edelleen touhua, sillä kaikki tavarat eivät vieläkään ole löytäneet paikkojaan täällä. Lisäksi työhuone on vaiheessa nimeltä "totaalinen kaaos" edelleen, joten ei minulta ainakaan puuhaa puutu. Tavarapaljouden taltuttaminen on meneillään edelleen, vaikka aloitinkin sen oikeastaan jo 13 kk sitten. Aloin silloin varautua mahdolliseen talon myyntiin. Siitä lähtien minulla on ollut kirppispaikka  ja jatkuvasti myös fb:n kirppisryhmissä menee tavaroita uusiin koteihin. Kodin puoli alkaakin olla aika hyvin karsittu, joskin tiettyjä paikkoja on vielä käytävä läpi tarkalla silmällä tutkien. Keittiö on täällä ehkä noin neljännes entisestä keittiöstäni, joten keittiötavaraa ei mahdu ihan valtavaa määrää ja sitä onkin lähtenyt kiertoon paljon. Tänään viimeksi lähti Mehu-Maija, jonka uusi omistaja toi vaihdossa kolme pakettia kahvia. Näin menee kätevästi tarvitsijoille monenlaista minulle turhaa tavaraa. 

Kuuntelin Marie Kondon kirjan Iloa säkenöivä järjestys äänikirjana. Luin se englanninkielisenä joskus jo vuosia sitten. Kävin aikoinaan useammankin kierrokset Konmari-menetelmällä kotona läpi, mutta edelleen tavaraa on ollut liikaa. Nyt se ei tehnyt minuun vaikutusta, joten lähdin etsimään toisenlaista motivaation lähdettä raivaukseen. Olen kuulunut jo useamman vuoden ajan fb:ssa FlyLady Funclubiin, joka myös on eräänlaisen kodin raivauksen ja siivouksen ympärille keskittyvä metodi. Palasin pitkästä aikaa ryhmän sivuille ja luin niitä, sekä ryhmän tiedostoja fb-ryhmästä. Ja kuinka ollakaan, nyt se metodi kolahti täysillä. Halusin heti lukea kaiken ja innoissani kirjoittelin itselleni muistiin siellä ryhmässä opetettuja asioita. Nyt mennään sillä. Ja olen jo huomannut selkeän vaikutuksen itsessäni. En noudata tätäkään metodia orjallisesti, kuten en Konmariakaan aikoinaan, mutta nyt huomaan joidenkin metodin osien toimivan täydellisesti omassa elämässäni. Kaipaan omia rutiineja ja olenkin omat iltani omalle rauhalleni jo pyhittänyt. FlyLadyn ensiaskeleet (31 Babysteps) aamu- ja iltarutiineineen ovat just mulle sopivat. Ja lyhyet max 15 min. kestävät "ryönän raivaukset" sekä ajastimella ajoitetut lyhyet tuokiot kunkin askareen parissa ovat just passeleita minun elämääni tässä kompaktissa, uudessa kodissani. 

Jonkun mielestä tämä kaikki on turhaa hössötystä ja täyttä puppua, mutta jos se toimii jollekulle, tekee siivoilusta ja tästä kaikesta sen oman, rakkaan kodin ympärillä pyörivästä touhusta ja tohinasta innostavaa ja motivaatio sitä kautta kasvaa, silloin se on täydellisen hyvä juttu. Itse olen helposti innostuvaa sorttia ja elämänmuutos olikin jo monella tavoin meneillään, joten tämä nyt vaan kolahti kerralla. Silti osaan kyllä varmasti karsia sen kaiken "amerikkalaisen höpöhöpön" ja toteuttaa tätä terveellä maalaisjärjellä. Yhden oman kompastuskivenikin olen jo onnistunut selättämään. Minulle on ollut vaikeaa saada puhtaita pyykkejä siististi pinottua ja oikeille paikoilleen kaappiin. Nyt se sujui kuin tanssi, joten jokin on muuttunut. Asenneko? Ehkä, mutta olipa se mikä tahansa, se on ihanaa. Ja koska kärsin suorituksiin perustuvasta itsetunnosta, saan joka kerta kehua itseäni hyvin suorittamistani hommista. Aiemmin moitin itseäni, mutta sen huomaan toimivan huonosti. Fiilis menee ja elämä tuntuu toivottomalta, vaikka kyse olisikin vain puhtaan pyykin viikkaamisesta paikoilleen. En väitä, että tämä sopisi kaikille, mutta varmasti kannattaa tutustua, jos motivointia kaipaat. 

Nyt lähden iltarutiinini yhdelle osalle, eli koiralenkille. Se illan viimeinen lenkki sijoittuu klo 21 - 22 välille ja se tuntuu minusta toimivan hyvin. Tänään minulla on vielä sauna, joten pääsen peiton alle joskus klo 23 maissa. Jopa se puhtaiden, viileiden lakanoiden väliin pujahtaminen on minulle suuri ilo ja nautinto. Luen, kuuntelen äänikirjoja tai joskus viestittelen kavereiden kanssa, mutta se on luksusaikaa minulle joka tapauksessa. Anna sinäkin itsellesi lupa nauttia, yksin tai yhdessä, kunhan teet elämästäsi juuri sellaista hyvää, joka sinulle sopii. 

Hyviä raivauksia ja siivoiluja jokaiselle! Minä suorastaan puhkun intoa nyt!

Kotia olohuoneen puolelta

Edellinen blogipostaukseni sisälsi paljon kuvia. Napsin niitä siivoillessani, sillä kuvia ei hirveästi vielä ole ollut täältä uudesta kodista. Meni kuitenkin muuten niin myöhään, etten hirveästi ehtinyt/jaksanut enää kirjoitella. Poikani, se kuopus nimittäin, kävi tänään ja olihan taas saunavuorokin. Siivoilujen jälkeen sauna tekikin hyvää. Nautin pitkän laudeliinan keksittyäni lauteilla köllöttelystä ja rentoutan itseni varpaista päälakeen asti mielikuvaharjoituksen avulla.


Edellisiin kuviin palatakseni nyt sitten kertoilen lisää tästä mun kodistani. Ensinnäkin, talo itse on 120 vuotta vanha ja hirsirunkoinen, kaksikerroksinen ja Museoviraston suojelema kohde. Näitä on tässä meidän taloyhtiössä yhteensä 5 samanlaista ja yksi sellainen, jossa on vain yksi kerros. Talojen historiasta löytyy kivasti tietoa https://museot.finna.fi/Record/muistaja_hyvinkaa.M011-90587 tietokannasta ja Hyvinkään villatehdas on siis nämä työläisilleen aikoinaan rakennuttanut. Ennen sotia on näitä vielä ollut paljon, mutta vain nämä ovat varsinaisen villatehtaan lisäksi jäljellä. Talot peruskorjattiin 1980-luvun puolivälin paikkeilla ja asunnot muutettiin hellahuoneista kaksioiksi. Itselläni on tässä kaksi huoneistoa, joista tämä asumani on 47 neliön suuruinen. Toinen huoneisto on 50 neliötä työtilaa, jossa voin tehdä ompelu-, askartelu- ja tuunaushommani kaikessa rauhassa.

Aluetta on monien muiden tuon ajan työläiskorttelien tapaan kutsuttu Port Arthuriksi. Se onkin edelleen käytössä oleva nimi ja myös asunto-osakeyhtiön nimi. Nämä alemman kuvan piharakennukset ovat siis 80-luvun peruja, muttaihan kivasti ne sulautuvat talojen sekaan. Kummassakin piharakennuksessa on kaksi liiketilaa ja pyöräsuojat, toisessa pyykkitupa ja  toisessa sauna. Meillä on tässä eri nimillä kutsuttuja rakennuksia ja nimet juontavat jostain sieltä alkuajoilta. Ois mielenkiintoista tietää, miksi tämä talo on nimeltään Synnytyslaitos. Yksi taloista oli Tyttöpatteri ja yksi Naimaharju. Muiden nimiä en muista. Synnytyslaitoksella siis asustelee monta yksin asujaa, nyt kaksi sijoittajien omistamaa vuokra-asuntoa on tyhjillään ja vain yksi perhe asuu tässä meidän talossa. Yhteensä asuntoja on 8 kpl/ talo. Vuonna 1939, siis ennen sotia, näitä taloja oli Hyvinkäällä 80 kpl. Nyt jäljella tosiaan vain 5 kaksikerroksista ja yksi yhdessä tasossa oleva.

Olohuoneeni kalustus koostuu joko kirppislöydöistä tai isovanhempien kotoa, siitä oikeasta mummulasta, perittyjä kalusteita. Ruokasalin kalustosta tänne mahtui pikkusenkki ja ruokapöytä. Tuolit ovat kirppikseltä, kun ne alkuperäiset odottavat kunnostusta. Seinällä mummun taulu, hedelmäasetelma kultakehyksissä. Eipä sekään kaikille sopisi, mutta mummulassa se on ihan kotonaan. Iso kaappi ja vitriini ovat kirppislöytöjä, kuten myös pöytä ja divaani. Divaaniin ostin kyllä uudet päälliset Bemziltä. Tuossa pyöreällä sohvapöydällä on päällä lasilevy. Irrotin lasin alta silkkikankaan. Sitten otin vanhoista lehdistä mainoksia, kuvia, artikkeleita ja otsikoita, jotka asettelin pöydälle. Päälle lasilevy, joka pysyy paikallaan kuluneen messinkivanteen avulla.

Ison kaapin päällä on Terho Sakin veistos, joka esittää äitiäni. Ja vanhempien vihkikuvakin löytyy sieltä. Viherkasveja olen myös alkanut harrastaa, joitain niistä kuvissakin näkyvissä. Pöydällä pyörii aina neule tai pari, sillä minulla on aina kesken useampikin työ.

Vähän toiselta suunnalta katsottuna olohuoneen seinillä näkyy lisää tauluja ja kutomani ryijy. Jalkalamppu on kiva neuloskellessa, sillä en tykkää suorasta kattovalosta. Ikean Ektorp-sarjan sohva ja divaani ovat helppoja koirahuushollissa, sillä sohvanpäällisiä saa pyöräyttää koneessa silloin tällöin. Koirat eivät oleile sohvalla, mutta nojaavat niihin kyllä ja lika tarttuu.

Lisää esineitä mummulasta. Kaikki nämä muistan lapsuudestani saakka. Hyvinkään kirkko ja kahvipannu "Hyvinkää"-tekstillä ovat erityisen rakkaita.

Pitkään kärsin siitä, että valaisin ei osunut kohdalleen, mutta nyt se on myös fixattu. Siirto sujui hienosti, eikä nyt enää kukaan lyö päätään lamppuun. Tuo takaseinä on nyt valkoinen, vaikka siihen olen ostanut jo tapetit Ellokselta. Saa nähdä, koska ne saadaan seinälle saakka. Edellisten asukkaiden maisematapetti oli hieno, mutta ei yhtään minun tyyliseni. Myös makuuhuoneen tapetti poistettiin heti. Siihen löysin ale-tapetit paikallisesta liikkeestä. Kyllä tää tästä valmistuu. Ihan varmasti. Huomenna pyykkipäivän lisäksi pari noutoa kirppisostojen merkeissä ja yksi parvekkeen säänkestävä matto pitää myös hommata. Hyvää yötä kaikille! Palailen huomenna uusin voimin.

Lauantai-illan kuvat kotoa

Nyt vilautan kuvissa sen eilen lupaamani valmiin työpisteen. Oi, miten kiva tässä onkaan istua koneella ja lukea blogeja, kirjoittaa omaani tai vaikka ihan jopa töitä tehdä... Näin ihanan työpöydän ääressä viihtyy mitä mainioimmin, eikä yhtään hassumpaa ole se, että saan olla itsekseni tässä huoneessa, eikä telkkarin ääni kuulu tänne. Aiemmin läppäri oli olohuoneessa, joten parannus on nyt huomattava entiseen verrattuna. Ja kyllä, edelleen haaveilen kaupunkiin muutosta, mutta nautin tästä silti nyt toistaiseksi. Pöytähän lähtee toki uuteenkin kotiin mukana!

Tässä se on!

Ja olohuoneen pöytä vapautui läppäristä!

 

Työtuoli on Ikean Jules-tuoli, mutta se on meillä pyörinyt käytössä jo vuosia. Nyt, kun vanha tuoli, joka sopii tähän pöytään, on vielä autotallissa viimeistelyä odottamassa, käytän toistaiseksi tätä. Katsotaan, tuleeko vanha tuoli vain somisteeksi, vai istutaanko siinä myös... Valaisin on myös Ikean, mutta kirppislöytö se meille on. Hintaa en enää muista, lienee jossain 6 euron liepeillä ollut. Ostin jo aikaa sitten tämän komeroon odottamaan tulevaa työpistettäni.

 

Pöydän on aikanaan tehnyt isoisäni isä, joka oli puuseppä ja taitava käsistään. Se on melko pieni ja siro, mutta tukevasti tehty ja täyttä puuta tietenkin. Laatikoihin uusin vetimet, sillä entiset eivät olleet tyyliin sopivat, vaan olivat joskus matkan varrella jo vaihtuneet. Molemmissa laatikoissa on pohjassa mustetahrat, joten päättelen, että mustepullo tai mustekynä on sinne vuotanut. Laitan kuitenkin jotain hyllypaperin tapaista näihin, kunhan löydän sopivaa.

Olohuoneen pöydällä on nyt se jo taannoin ompelemani kirppiskankaasta tehty pöytäliina. Taisipa hintaa olla kokonaista kolme euroa, joten eipä ole tuokaan iso investointi. Nyt odotan innolla ruotsalaista dekkaria, joihin olen koukussa nykyisin. Jälkimmäinen osa sarjasta nimeltä Kiinalainen, alkaa kohta. Se perustuu Henning Mankellin romaaniin. Mukavaa illan jatkoa kaikille! Ja palaillaan siis huomenna arvonnan puitteissa takaisin!

Työhuone ja viimein oma työpiste!

Huoneessa, johon tätä työpistettä olen viritellyt, alkaa olla aika kivasti valmista. Katonrajaan tulee vielä listat, jotka on jopa valittu, mutta jäivät vielä kauppaan odottelemaan noutoa. Muuten pääsin jo tuomaan tänne tavaroitani, levittäytymään vielä tähänkin huoneeseen ja valtaamaan lisää tilaa... Ja minä se olen, joka suunnittelen muuttoa pienempään asuntoon! No, nautitaan tästä sen aikaa, minkä tässä asutaan vielä. Talon myynti ei ole vielä alkanut, eikä sitä koskaan tiedä, kuinka kauan siinä sitten meneekään.

Kuvia tästä ihanasta, omasta sopestani tulee vain muutamia tässä vaiheessa, sillä kaikki kalusteet eivät ole vielä valmiina. Anopin vanhaa keinutuolia olen pikkuhiljaa aloittanut kunnostamaan, mutta sen kanssa vierähtänee vielä tunti, jos toinenkin. Lisäksi värkkäilin sellaista pikkupöytää tulostimelle alustaksi. Kunnon kuvat siis vasta sitten, kun kaikki on valmista. Tässä kuitenkin jo vaihekuvia.

Tässä siis tyhjää huonetta, vastamaalattuine seinineen

 

 

Ihanainen työpöytäni, josta vaivalla olen poistanut oranssin maalin.

 

 

Siinä sitä pöytää vähän vaiheessa vielä

 

Takapihalla varjossa maalinpoistohommia

Keinutuolin istuin oli ruma ja kulunut!

Tässä uudelleen verhoiltu istuinosa. Kangas Pentik.

 

Hyvää viikonloppua kaikille! Viimeistään sunnuntaina käynnistyy myös pikkuinen arvonta blogissani. Muistahan kurkistaa sitäkin!

 

Henkkumaaria

 

 

Pääsiäisen jälkeen eli elämää arjessa

 

Pian ne kauan odotetut pääsiäisen vapaat vilahtivat! Neljä päivää, jotka toinen toistaan kauniimpina houkuttivat olemaan ulkona pihalla, liikkumaan auringossa ja nukkumaan kuin tukki! Ja kuten aina ennenkin, kuvittelin etukäteen ehtiväni tekemään vaikka mitä! Ainakin piti leipoa, ommella, neuloa ja virkata, hinnoitella kirppistavaroita ja penkoa läpi komeroita... No, en leiponut, en ommellut, neulonut, enkä virkannut. Kirppistavaroita kyllä hiukan laitoin ja pihatöitä sain tehtyä. Siinä se sitten olikin. Olihan mummun pikkuinen prinsessa meillä täällä mummulassa yökyläilemässä, mutta ihan liian äkkiä meni sekin aika!

 

Ehkäpä juuri siksi, tänään arjen palattua takaisin, ompeluttaa, ompeluttaa ja vielä kerran ompeluttaa! Vietinkin tuossa onnellisia hetkiä suosikkikirjani, Wilhelmiina Halmeen "Kaikki kaunis on käsin tehty". parissa ja sen ohjeilla vähän pientä ja somaa näperrellen! Tänään ei taipunut kovin monimutkaisiin ja isoihin hommiin, joten urakoin sellaisia sydämiä, joihin tuosta kirjasta löytyy malli. Tosin kotoa ei täytevanua löytynyt, joten joudutte odottamaan valmista ainakin huomisiltaan! 

 

 

Tilkkuja, nauhoja, pitsejä ja suosikkikirjani!

 

Mitäs muuta pääsiäispyhiin kuuluikaan? Niin, joo, maalaushommia, joihin minä en tällä kertaa pyrkinyt osalliseksi ollenkaan! Annoin isännän tehdä ihan rauhassa itsekseen, sillä pihahommat veivät voiton tällä kertaa. Meinaan kuitenkin vielä tällä viikolla jatkaa jo käynnissä olevaa kalusteiden maalausprojektiani, joten siinä pääsen sotkemaan itseni maaliin joka tapauksessa.

 

Pohjamaalit seinillä!

 

Viimeinen neljästä makuuhuoneesta on saanut seinilleen pohjamaalin. Viimeinkin, voisi sanoa!

Työhuonettahan olen tähän itselleni ollut puuhaamassa, jotta saan läppärin sinne lähelle tulostimia ja työpaperit ja muut tärkeät paperit siististi hyllyyn. Mutta nyt, kun päädyimme taloa myyntiin laittamaan, on maalauksen yhtenä tarkoituksena tietenkin saada huone siistiksi ja neutraaliksi, mahdollista ostajaa miellyttäväksi. Nyt siitä tulee toivon mukaan sellainen.

Korkea kirjahylly siirrettiin vaan keskelle huonetta

 ja sen alaosassa olevat mapit suojattiin.

Isäntä on hyvä suojaamaan, teippaamaan ja maalaamaan.

Onneksi, sillä minä en oikein malttaisi sitä vaihetta edes tehdä!

 

Kun toinen rassukka raatoi sisällä otsa hiessä, minä nautiskelin kotipihan rauhasta, lintujen laulusta ja pihatöiden tuomasta liikunnasta täysillä! Aurinkosuojaa iholle, mukavat vaatteet ja hanskat käteen. Kyllä siellä olisi touhunnut vaikka kaiket päivät, kun sää suosi. Välillä karkasin pellon reunaan, kotimetsään ihmettelemään heräilevää kevättä. Siellähän suorastaan tuoksui keväälle!

Minä olen onnistunut tuhoamaan oksasakset!

Miten ihmeessä näin on käynyt?

Meidän omassa metsässä kukkivat sinivuokot juuri nyt upeimmillaan!

Pihahommatkin osaan ottaa rennosti nykyään.

Tässä on mottoni, jolla etenen, jottei stressi yllätä tässäkään työssä!

 

Siinäpä pääsiäisen ajan ja sen jälkeisen arjen ensimmäinen kuvapläjäys!

Onnellista arkea ja iloista mieltä aurinkoisessa kevätsäässä!

 

 

Somia sisustusjuttuja ja tuunausta

 

Eteisen koristeena roikkuu pari oikeita luistimia ja kaksikin paria tuollaisia "leikkiluistimia". Nämä ovat peräisin ystävältäni Annelta, joka ei niitä enää tarvinnut tai halunnut nurkissaan säilytellä. Minusta luistimissa on jotain somaa, sillä nuo kömpelöt, puiset teräsuojat ovat kerrassaan suloiset. Ja tuo kuluminen, joka niissä näkyy, on vain hyvä asia, kun meidän huushollissa kaikki on enemmän tai vähemmän kulunutta. Oikeat, käyttökuntoiset luistimet löytyvät kaapista myös, mutta niiden aika ei ole ihan vielä. Ulko-ovella on pysäköitynä vanhat puusukset, jotka olen kirpparilta haalinut kesällä. Vielä jos löytyisi kulunut, vanha kelkka!

 

 

Valkoiset enkelinsiivet on joku jättänyt naulakkoon. Liekö meillä suojelusenkeli joutunut ne riisumaan, sillä avainnippunsa se on jättänyt samaan naulaan.  Siivet ovat hauraat, niitä ei kärsi kovin paljoa kosketella, siksi  ne ovatkin saaneet jäädä sijoilleen tuohon naulaan.

 

 

Mikä ihmeen inhokki tämä on? Kauhea rullamainen superlontyyny, jonka olen muistaakseni arvalla voittanut paikallisen ammattikoulun arpajaisista joskus vuosia sitten. Se putkahti tässä hiljattain esiin ja pyörii nyt siellä sun täällä odottamassa, että tekisin sille jotain radikaalia. Ei tuo tuollaisena kyllä mihinkään sovi, mutta mitäs jos laittaisin siihen kauniin kankaan päälle ja antaisin sen eteenpäin meidän pikkuväen leikkeihin... Siitä voisi tulla kivakin! Nyt olette sen tuollaisena nähneet, joten ehkä minun on sille tosiaan heti (kohta) jotain tehtävä!

Tänään ajattelin laittaa myyntiin tuotteitani. Blogissani on välilehti Mummulan minipuoti, johon niitä esille tuon. Lisäksi on Mummulan blogikirppis, johon laitan käsityötarvikkeita, muuta kirppistavaraa ja käytettyjä juttuja. Minipuodin tavarat ovat siis uusia, itse tekemiäni. Kannattaa kurkistella, mitä kivaa sinne tulee näkyville illan mittaan!

Se lampunjalka!

Kaipailin vasta hiljattain tekemässäni postauksessa lampunjalkaa aiemmin ostamaani varjostinta varten. Jalkalamppuja on näkynyt kirppiksillä joskus, mutta ei mieluisia tai hinnaltaan kohtuullisia. Kunnes sitten tulikin vastaan ihmeen täydellinen ja hinnaltaankin sopiva lampunjalka...

Siinä se on!

 

Tämä oli hyvinkin reppanan näköinen siellä yksin, ilman varjostinta nököttäessään. Mies jo sanoi, ettet kai sinä tuota aio ostaa, mutta minä pidin pääni. Hinnan kuultuaan mies totesi, että kaipa sen voi ottaa, vaikkei se kummoinen olekaan. Tämä nimittäin maksoi peräti 2 euroa! Kun varjostin maksoi aikanaan kirppiksellä 4 euroa, on kokonaisuuden kuuden euron hinta varsin kohtuullinen.

 

Siinä on tummaa puuta ja metallia vuorotellen, ja päällä oli vielä lappu, jossa luki: "Toimii". Nappasin sen saman tien kainalooni ja kiersimme loppuun kirppiksen muut pöydät. Mies teki puolestaan löydön myös. Sen hän nappasi kainaloonsa ja kysäisi vain nopeasti, että haluanko sen. Ja minähän halusin, koska olin sellaista himoinnut jo aiemmin. Huomenissa otan siitäkin kuvat ja kerron, mitä sen löydön suhteen on suunnitteilla.

Mutta mitäs tykkäätte tästä nurkastani? Vanhat matkalaukkuni ja se "itulaatikko" eli puinen sohva, uusi lamppu varjostimineen, sekä niiden edessä rakas, kulunut nojatuolini, joka on tahallaan rajattu kuvasta pois... Se tuolin irtohuppu kun on vaiheessa edelleen, tunnustan sen. Minä viihdyn, sillä lukunurkka, aamukahvinurkka, kissan leponurkka ja vaikka mikä. Mutta kodin lempipaikkojani se kyllä ehdottomasti on. Kaikki on vanhaa, peritttyä tai kierrätettyä! Seinältä katselee kuva vaaristani, joka tosin on saatu ihan uutena lahjaksi. Se on Tapio Hailin työstä taiteilijan perikunnan luvalla kopioitu. Vaarin kuvan rinnalla ovat lastenlasten kuvat, joten rakkaitani on "läsnä" tässä tilassa aina.

 

Viikonloppu lähestyy, joten nauttikaahan ensimmäisen adventin tunnelmasta!

 

 

Takkahuone viimein kunnossa

Tässä pikkuhiljaa on kotiprojekti taas edennyt... Takkahuone näyttää viimein aika lailla valmiilta. Muutama vuosi sitten jo päädyimme maalaamaan katon ja panelien kellastuneet (ja kyllästyttäneet) mäntypinnat piiloon. Niistä tuli harmaat. Ehkä jopa hiukan sinertävän harmaat, enkä siis oikein ole sävyyn tyytyväinen. Saisi olla enemmän sinne saven suuntaan, greigeen päin. Mutta näillä nyt mennään. Seuraavan kerran osaamme taas valita paremman sävyn.

Sain myös petsilakattua sen leluarkun ja isäntä kasasi sen taas kuntoon tässä yhtenä iltana. Siitä tuli mielestäni kiva, niin kuin poikanenkin sanoi. Pehmolelut siis asustavat siellä. Meillä on myös aikanaan jostain lähetyskirppikseltä löytynyt peilipiironki, jossa on alaosassa tilava kaappi. Siellä on lastenlasten lelut ja kirjat hyvässä tallessa. Pojat ja prinsessa jo tietävät, mistä he löytävät tavaransa. Siellä kaapilla saavat lapset käydä, ottaa omia tavaroitaan ja sinne kerätään käytön jälkeen taas tavarat talteen. Lelut on lähinnä omien lasteni vanhoja, osin jopa veljieni tai minun vanhojani, kuten myös kirjat. Myös kirppislöytöjä sinne on kertynyt.

Ennen- ja jälkeenkuvat leluarkusta vielä kerran

 

Takkahuone on erikoisen muotoinen tila, sillä se on tavallaan puolipyöreä, erkkerimäinen osa talon toista siipeä. Siinä on vinoista kiiloista muodostuva katto, joka ehkä tästä vähän paljastuu. Katto onkin kiva yksityiskohta huoneessa, joten siitä ehkä vielä joskus lisäkuvia. Nämä ovat taas näitä puhelikuvia, joten nuo ovat vähän huonoja perspektiivien vääristymien takia.

 

Saunaan kulku vasemmasta reunasta, oikealta ulos terassille

 

 

Lelu- ja kirjakaappi, joka on siis lasten omaa aluetta

Mummuni vanha ompelukone, Husqvarna. Kunnossa.

Takka, joka on varaava, ja isännän rakas soittopeli

Nukella on peti pedattuna, vaunutkin pysäköitynä tänne käyttöä odottamaan...

 

Ompelukoneen päällä on seinälle tulossa valokuvia perheestä. Lampunvarjostin on itse tekemäni. Kirppikseltä ostettu emalivati säilytyskäytössä, samoin puinen viinilaatikko.

 

Ammattikoulun huutokaupasta mallinukke, 15 markalla, odottelee jälleen kerran uutta, kauniimpaa, verhoilutrikoota. Seinällä talokehyksessä kuvia perheenjäsenistämme.

Valopallo paperinarusta antaa tunnelmavaloa myös. Sen olen tehnyt TaitoUusimaan kurssilla.

 

Ikean tuolit, jotka perin ystävättäreltäni. Niissä on irtohuput, jotka pyörii kivasti koneessa puhtaaksi.

 

Peilipiirongin päällä on kuvat molemmista isovanhemmistani, appivanhemmat löytyvät vasemmalta nuoruuskuvissaan ja oikealla olevat pikkutaulut, jotka vaan vilahtavat kuvassa, ovat mummuni vanhoja, peräisin hänen nuoruusvuosiltaan 1920-luvulta. Matto on vielä hakusessa, sillä mielestäni tuolla pitäisi olla pyöreä nukkamatto, mieluusti VM-carpetin mallistosta samaa väriä ja materiaalia kuin kuvissa vilkkuva kapea matto. Lattia on laattaa, joka on hyvä märkien jalkojen kulkea.

 

Sellaista tänne meidän touhukkaaseen taloon kuuluu tällä hetkellä. Yksi melkein valmis huone, muita vielä väsäillään... Tai no, nehän on valmiita välillä, kunnes mummu taas saa päähänsä alkaa jotain vekslaamaan ja niin menee taas kaikki vinksalleen... Mukavaa tiistai-illan jatkoa!

 

 

 

 

 

 

 

Maalaus- ja maalaishommia

Olen viimein saanut käyntiin sen vaihteen, jolla maalaushommia tehdään. Tykkään kovasti maalaamisesta, lähinnä siis vanhojen huonekalujen kunnostamisesta on kohdallani kyse. Miksei myös seinien maalamisesta, sekin on kyllä mukavaa. Yksi huonekin on tarkoitus tänä kesänä vielä maalata ja laittaa kuntoon.

Yksi homma, jota en saa koskaan tehtyä, on se ennen käsittelyä otettavien kuvien kuvaaminen! Mikähän ihme siinä on, sillä itse ainakin nautin teidän muiden blogeissa kovasti juuri siitä, kun on ennen ja jälkeen kuvia huoneista, tai tuunauksista. Niistähän sen muutoksen vasta näkee, mitä on saatu aikaan.

Tässä nyt kuitenkin on pari kuvaa keskelle lattiaa nostetusta leluarkusta, joka on siis tällä hetkellä työn alla. Takana näkyy kaikki mahdollinen sotku, sillä vähän on vaiheessa tuon takkahuoneen viritykset... kellastunut männyn sävy suorastaan oksettaa, mutta sitäpä ei näy enää.

 

Valmiista leluarkusta tulee siis säilytyspaikka lastenlasteni leluille, lähinnä pehmoleluthan sinne sitten sujahtavat. Kunhan tuo valmistuu, laitan lisää kuvia. Takkahuone kaikkineen on tarkoitus saada tällä viikolla kuntoon. Katsotaan, kuinka käy! Olisi kiva saada kuvata se valmiina ja laittaa teille kuvia nähtäväksi tänne.

 

 

Tässä ennen -kuvat siitä kirppikseltä löydetystä rahista, jonka tuunasin tässä hiljattain.

Rahin nykyinen ilme löytyy siis täältä.

 

Minulla on vielä tämä viikko tätä yksinlomailua jäljellä. Mies jää kohta kesälomalle ja sitten onkin päivät aikaa tehdä kaikenlaista yhdessä. Kotoa lähtö on minulle aina kesällä vaikeaa, vaikka tavallaan sitä odotankin kovasti. Olen toisaalta innolla lähdössä pohjoiseen, mutta toisaalta on tosi vaikea lähteä, kun on intoa tehdä täällä kotonakin  jotain. Pihahommat, maalailut, kirppislöytöjen tuunailut, ompeluhommat ja kaikki se jää kotiin. Matkalla toki bloggaan, luen ja neulon/virkkaan, mutta silti... Isännälle taas loma ei ole mikään loma, jos ollaan kotona. Meidän nuorisosta aina joku joutuu/saa muuttaa kotiin kesällä, sillä meillä on tuo Paavo-kissa aina kotona. Paavoa pitää jonkun hoitaa, emmekä uskalla jättää taloa tyhjilleen muutenkaan. Niin paljon noita murtokoplia täällä päin pyörii joka kesä. Turvallisemmalta tuntuu, kun täällä asuu joku meidän loman ajan, niin kuin aina ennenkin.

 

Marja-aika osuu myös aika lailla tuohon reissun kohdalle, joten mansikat on saatava laitettua ennen sitä tai sen jälkeen... Mustikkaa poimin itse taas, kunhan palailen tänne kotipuoleen. Pohjoisen hillasuot houkuttavat, mutta hillojen poiminta on mielestäni melkoisen raskasta puuhaa. Ei siis ihme, että hilloilla on hintaa, jos marjaa haluaa ostaa torilta tai kaupoista.

 

Metsämansikan satokausi on nyt!

 

Marjapensaista on rastaat syöneet osuutensa. Saa nähdä, jääkö meille mitään! En kuitenkaan niitä verkkoja laita, sillä ne ovat monille eläimille vaaraksi. Esim. Siili tai linnut voivat tarttua niihin. Karviainen, joka tässä tontilla kasvoi jo ennen tämän talon rakentamista, tekee yleensä vain vähän marjoja, kun pensas kasvaa ihan koivikossa, eikä sitä ole mitenkään hoidettu.

 

Kuuntelen tässä samalla muuta touhutessani äänikirjaa. Viimeinen levy Sofi Oksasen "Kun kyyhkyset katosivat" -kirjasta on meneillään. Nyt täytyy kai hakea kirjastosta lisää kuunneltavaa, kun tämä loppuu. Puuhailu on mukavampaa, kun voi halutessaan myös kuunnella jotain jännittävää ja mielenkiintoista.

 

Touhukasta tiistaita kaikille! Nyt saatte varautua siihen, että arvontaa pukkaa taas pitkästä aikaa! Arpajaisvoittoa paraikaa mietitään, jotain kivaa siis luvassa taas!