Työpaikallani huomataan hyvää

Meillä on töissä meneillään "vahvuuksien vuosi", jonka tarkoituksena on vahvistaa hyviä asioita lasten käytöksessä. Sen puitteissa käsittelemme erilaisia teemoja. Meillä oli mm. ystävällisyyskuu. Teemme tehtäviä, sopimuksia ja kiinnitämme huomiota arjessa ystävälliseen ja kohteliaaseen käytökseen. Toivomme sitä kautta sellaisen käytöksen tulevan enemmänkin tavaksi, toivottavaksi ja luontaiseksi.

Tällä viikolla olemme bonganneet näitä tekoja korostetusti. Jos oppilas on käyttäytynyt hyvin, esim. avannut oven, tervehtinyt tai toivotellut hyviä päivänjatkoja, sanomme hänelle: "Jäit kiinni!" Kiinni jääneet saavat merkinnän opehuoneen listalle. Joskus onkin ihanaa antaa hyviä merkintöjä oikein roppakaupalla!

Eräs nelosluokka, jota itse en edes juurikaan opeta, on erikoisen taitava tässä. Ruokalassa pojat kysyvät: "Hei ope, mites sun työpäivä on mennyt?" Ja toivottavat lähtiessään "Hyvää päivänjatkoa!" Olivatpa jopa myöntäneet, että minä olen helppo kohde! Taidan tosiaan olla, sillä nämä pienet herrasmiehet ovat minusta aivan hurmaavia!

Tällä viikolla olen kiinnittänyt erityistä huomiota myös meidän aikuisten fiiliksiin työpaikalla. Hymyjä, huumoria ja hyvää mieltä näkyy nyt aikuisten keskuudessa entistäkin enemmän. Tänään vietimme maailman opettajienpäivää nyyttäreiden merkeissä. Aivan huippuidea! Siistijä, krittiön naiset ja vahtimestarikin on saatu mukaan iloiseen yhteisöömme. Toivotellaan hyvät viikonloput ja katsotaan suoraan silmiin. Hymy valaisee kohdatessa kasvot. Näin yhdessä on hyvä tehdä töitä! Me olemme meidän koulun väki, meillä on yhdessä mukavaa! Minä ainakin nautin ja toivon tämän olon jatkuvan koko kouluvuoden ajan.

Leikkaa, liimaa, askartele...

Alkuopetukseen siirryttyäni pääsin tekemään tätä rakastamaani  otsikon kolmikkoa aiempaa enemmän. Oppilaat tuntuvat kovasti tykkäävän kaikenlaisista pienistä jutuista, joita olen näperrellyt luokkaan. Meillä seikkailevat mm. Aapisen henkilöt Liisa ja Matti vanhempineen, Tahvo-kissa ja Bella-koira, kartanon ihana Aarne-kummitus ja talonmies Laine.

Tämän illan työvälineitä!

 

Olen laminoinut värittämäni hahmot ja leikellyt ne oikeaan muotoon. Takana on magneettiteippiä, joten ne on helppo "tällätä" sopiviin kohtiin taululla. Lisäksi on tietenkin mm. päivänkulkua kuvaavat kuvat, joista lukutaidotonkin oppilas näkee, mitä seuraavaksi on ohjelmassa. Niiden vieressä on kellotaulut, joiden ideana on, että oppilaat myös voivat seurata, mihin aikaan mitäkin on tapahtumassa. Taululta löytyvät myös kirjojen kansikuvat, jotta läksy on helpompi merkitä näkyviin.

 

Paljolti varsinainen työskentely tapahtuu aktiivitaululla, jossa käytettävissä on sekä oppikirjojen kustantajien sähköinen materiaali että myös tauluohjelmiston tarjoamat mahdollisuudet ja valtaisa määrä valmista, sähköistä materiaalia. Niiden kanssa onkin lähinnä valinnan vaikeutta, vaikka mitä kivaahan sieltä löytyisi. Silti tykkään myös konkreettisemman, käsinkosketeltavan materiaalin käytöstä lasten kanssa. Aakkospussit taululla sisältävät esineitä ja kuvia, jotka alkavat opetelluilla kirjaimilla. Niiden etsiminen ja valinta onkin osa tätä askarteluprojektiani.

 

Nyt kuitenkin palailen sukkapakkomielteeni pariin innolla. Blogien lukua ja aivotonta neulontaa loppuilta, niistä on kiva keskiviikkoehtoo tehtyy!

 

 

Uuden alkua odotellen

Uusi kouluvuosi on alkamassa. Loma, ihana, pitkä opettajan kesäloma on takana. Maanantaina aloitan työt uudessa koulussa. Edessä on uusi työpaikka, uudet työkaverit ja uudet, pikkuiset ekaluokkalaiset! Olen niin, niin onnessani, etten osaa edes sanoin kuvailla, miltä se tuntuu. Pitkään samassa koulussa työskenneltyäni pääsin sinne, missä tunnen kerrankin kuuluvani joukkoon. Tunnen, että minut otettiin siellä lämmöllä vastaan ja että minulla on tilaisuus olla sitä, mitä itse haluan olla.

 

Kovin on tyhjää vielä luokissa, kun oppilaat vasta tiistaina aloittavat koulutiensä! Mutta siitä se lähtee, näiden pikkuihmisten 9-vuotinen taival. Toivon kaikille pienille koululaisille kautta maailman turvallista koulutien aloitusta! Muistakaa vanhemmat ja kaikki muutkin liikenteessä liikkujat:

 

 "Lapsi on aina liikenteessä elävä varoitusmerkki"

 

Näin opetti legendaarinen liikenneopettaja Matti Kärkkäinen, joka nukkui pois tänä kesänä. Hänen opissaan hankin aikoinaan ajokorttini, kuten niin monet muutkin täällä paikkakunnalla. Lämpimiä ajatuksia Matille ja hänen omaisilleen!

 

Ihanaa elokuista viikonloppua kaikille teille, siellä ruutujen toisella puolen!

 

 



Itsenäisyysjuhla

Meillä töissä vietettiin tänään itsenäisyysjuhlaa. Tai oikeastaan meillä oli kaksikin juhlaa, emme muuten taitaisi edes mahtua saliin. Meitä koulun väkeä on n. 550, lisäksi vielä esiintyjien perheitä yleisönä.

Esiintymisvuorossa olivat ykkös-, kolmos- ja viitosluokat sekä kasiluokkalaiset. Juhlassa suomalaisuusteeman alla esitettiin näytelmiä, murteilla esittäydyttiin ja soitettiin kanteletta. Aivan ihania esityksiä olivat mm. Nummusuutareista nähty katkelma, jonka esittivät s2-oppilaat. He siis vasta opettelevat suomenkieltä. Pikkuiset joutsentytöt, ekaluokkalaiset herkistivät mielet ja minun luokkani huikea bändi soitti ja lauloi kappaleen "Eriskummainen kantele".

Vieläkin olen ihan fiiliksissä! Ihanasti helkkyi kolmen laulajatyttösen ääni kanteleiden, kitaroiden, basson ja rumpujen säestyksellä! Vähänkö olen ylpeä viitosluokastani! Tästä juhlasta jäi hyvä muisto!

Ihana pieni lahja

Hilavitkutinkatapulttihärpäke

 

Sain kahdelta poikaoppilaaltani lahjan. He ojensivat sen innoissaan tullessaan teknisen työn tunneiltaan takaisin omaan luokkaan. Kyseessä on jokin merkillinen laite, jonka tarkoituksena on siihen pingotetun kumilenkin avulla sinkauttaa tennispallo lentoon mahdollisimman pitkälle.

 

Kaverukset olivat sen yhdessä rakentaneet, eivätkä osanneet päättää, kumpi sen saa. Siksi he päättivät antaa sen opelle, ettei tarvitsisi kinata siitä, kummalle se kuuluu..

Kiva, nyt minulla on tällainen lahja luokan ikkunalaudalla!

 

Tyttölapsilta lahjoja satelee erilaisten piirustusten ja korttien muodossa useinkin, mutta harvemmin pojilta. Ehkä siksi tämä mummuopettaja liikuttui saamastaan eriskummallisesta lahjasta...