Kotielämää - kirppislöytöjä - käsintehtyä - pihahommia - kaikkea kotoisaa
Näytetään tekstit, joissa on tunniste savaway. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste savaway. Näytä kaikki tekstit

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Perjantain veiviä Eetulle!

Osallistuin pitkästä aikaa SavaWay-veiviin ja tilasin siihen tarvitun yllätyspaketin Neenuskalta. Paketti tuli torstaina ja melkein jo unohdin sen, kunnes tänään sitten yhtäkkiä tajusin, että nyt on perjantai, veivi-ilta! Paketista paljastui pala vihreää puuvillalycraa ja pätkä mustavalkoraitaista resoria. Ahaa! Ei siis minulle tälläkään kertaa, ajattelin.

Aloin sitten pohtia niitä muita vaihtoehtoja ja totesin, että nyt ei tule boksereita, joita olen niin monta kertaa jo värkkäillyt veivinäkin. Eikä noista tule pikkuprinsessalle mitään, kun värit ovat tuollaiset. Näitä pähkäillessä yhtäkkiä välähti, että mummun keskimmäisellä murusella, Eetulla, on synttärit ihan kohta. Ja siitä se sitten lähti, niin kuin on tapana sanoa...

Tässä aloituskankaat ja musta, aiemmin tilaamani silityskalvo
 
Löysin äkkiä uudesta Ottobre -lehdestä 4/2014 kaavan t-paitaan. Se on nimeltään Stripes & Triangles. Pääntie oli yllättävän iso, sillä en lisännyt saumanvaroja siihen ja kanttasin tuolla resorilla, kuvassa se näyttää ihan kuin lörpöttäisi, mutta onneksi ei luonnossa ole ihan noin ruma. Hihansuihin laitoin ihan vaan resorit. Eteen ja taakse leikkasin silityskalvosta tähdet, eteen ison ja taakse  pienen. Silityskalvoja en ole aiemmin käyttänyt, joten tähän oli hyvä harjoitella. Tykkään tuosta lopputuloksesta, eli kalvoja täytynee tilata lisääkin...
 
T-paita, koko 134 cm, Ottobre 4/14

Takakappaleellakin on tähti
 Koska tuota trikoota vielä jäi, päätin piirtää myös kaavan pipoon. Se oli tuossa samaisessa Ottobressa, 4/14, Eye See You -nimellä. Tein vihreästä päällisen ja vuorin mustavalkoisesta raidasta. Eteen silitysarkin pienistä jämäpaloista e-kirjaimen, Eetulle siis tämäkin. Lisäilin vielä suikaleita e:n molemmin puolin. Saas nähdä kelpaako poitsulle!

Pipo, 54 cm Ottobre 4/14

Sisällä pipon vuorina mustavalkoista raitaa...
 
Materiaalit tuli käytettyä aika tehokkaasti, sanoisin. Ei jäänyt paljoakaan, joten voin olla sikäli tyytyväinen. Ainoa veivi-paketin ulkopuolinen juttu oli siis tuo  silityskalvo. Niin ja tietenkin langat. Kaksoisneula oli huono, joten tikkasin helman tavallisella neulalla ja tuollaisella joustavalla, Tiuhtavarpa-nimisellä ompeleella. Se kestää hyvin käyttöä, eikä ole yleensä hassumman näköinenkään. Joku tässä kuitenkin tökkii, en tiedä olisikohan tuo pääntie jotenkin niin epäonnistunut... Mitä sanotte?
 
Huomenna vietämme äitipuoleni 70-vuotispäiviä. Tilkkupeite on valmiina odottamassa lahjan saajaa.
 
Mukavaa viikonloppua!
 
 

perjantai 27. kesäkuuta 2014

Perjantain ylläriveivi ja kauan odottamani kirja!

Tänä aamuna, kun avasin keskiviikkona saamani ylläripaketin Pikku Piltistä, ajattelin, että tietty joo, minun säkälläni tuli taas keltaista! Keltainen on kaunis väri, tykkään kyllä, mutta itse en sitä ole varmaan neljäänkymmeneen vuoteen käyttänyt. Joku ystävällinen sanoi alakoulussa, että mulle ei keltainen sovi, tulen ihan sairaannäköiseksi, joten enpä ole sen koommin keltaista käyttänyt. Ja tottahan se on, ihonvärini ei ole ollenkaan edukseen keltaisen kanssa.

Mietin kuumeisesti, että eivät tytär ja tyttärentytärkään käytä keltaista, mitä ihmettä voisin siitä tehdä... Kunnes sitten ilta koitti ja pää oli jälleen kerran tyhjä! Ei muuta kuin luottokaava esille, eli Mekkotehtaan Orelmalla mentiin. Juuri ja juuri riitti kangasta, eikä ehkä ihan niin pitkää tullut tästä, että pelkästään tätä voisi käyttää. Alle voi sitten pukea leggarit  tai sortsit, käyttää siis pikemminkin tunikana tätä pikkuneidillä. Koko on 92 cm lapselle, mutta edelliseen tosiaan laitoin varmaan viitisen senttiä lisää mittaa helmaan. Kivahan siitä tuli näinkin, vai mitä sanotte?

Mieleeni palasi oma kevätjuhlamekkoni keväältä 1974.

Kuminauhaksi vaihtui tuo aloituksessa aikomani Framilon.

Tässä lähtökohdat pohdintaani vielä kerran...
 
Meillä on roikkunut pojan huoneen naulassa tämä hänen vanha vauvauintiaikainen uimapukunsa. Kävimme vauvauinnissa kuopuksen kanssa kesällä ja syksyllä 1993. Pikkuinen on, ja hassunmallinenkin, enkä edes muista, mistä minä tuohonkin kaavan olen ottanut. Nyt se saa mennä pojan lempivaatteiden "aarrelaatikkoon", jollaisen olen koonnut jokaiselle lapselleni. Tajusin nimittäin, että eihän tuo vauvauimari ole asunut kotona n. 1½ vuoteen enää...
 
P niin kuin Pekka!
 Kirja, jota olen odottanut, on Gretchen Hirchin Gerties New Book for Better Sewing. Se on kertakaikkisen ihana! Kun hurahdin keväällä ja alkukesästä vintage-tyyliin, osuin myös Gertien blogiin. Sieltä bongasin tämän kirjan ja laitoin sen tilauksen Suomalaisen kirjakaupan kautta. Siellä se oli hiukan halvempi, kuin monissa nettikirjakaupoissa. Eikä tullut postikuluja päälle, kun itse hain sen sieltä sen saavuttua. Kirjan odotus tuntui pitkältä, ehkä reilut kaksi viikkoa. Eilen tuli viesti, että vielä pari viikkoa menee! Meinasin jo hermostua, etten saa koko kirjaa ja katsastin kaikki muutkin vaihtoehdot taas kerran läpi. Mietin, että jos perunkin tilauksen ja tilaan jostain muualta. Onneksi en kuitenkaan niin tehnyt, sillä tänään se kirja tuli!

Ihanainen ompelukirja, täynnä asiaa ja upeita malleja!
 

Tässä esimerkki kirjan kuvista.
 
Nyt on ompelut tältä päivältä tehty ja voin vetäytyä lukemaan uutta lempikirjaani. Gertieltä ilmestyy muuten syksyllä uusikin kirja, jonka voit katsastaa tästä. Minä jo kyselin Suomalaisesta tätäkin, mutta ennakkotilauksia ei voi kuulemma vielä tehdä sitä kautta. Amazonin kautta voi, mutta odotellaan nyt syyskuulle rauhassa. Eiköhän sen ehdi vielä sitten saamaan. Nyt toivottelen kaikille ihanaa viikonloppua! Isäntä jää nyt lomalle, joten meitä häärii täällä nyt sitten kaksi!
 
 

perjantai 30. toukokuuta 2014

Ylläriveivinä tänään sipuliboksereita pojille

SaVaWay-yllätysveivinä tänä iltana piti ommella Royal-tuotteen toimittamasta trikoosta jotakin. Aikaa oli taas se perinteinen kaksi tuntia, eli 21-23 välisenä aikana pitäisi jotain saada aikaiseksi. Tein ensin 17 korttia oppilailleni, sitten vasta aloin leikellä kangasta. En kerta kaikkiaan tänään keksinyt yhtään mitään uutta ja innostavaa. Kangas oli puuvillalycraa, joten se oli kyllä ihan miellyttävän tuntuista. Värit ja kuosi kuitenkaan eivät oikein sopineet itselle, eikä pikkuprinsessalle, joten aloin sitten miettiä poikia, jotka ovat tummempia ja ruskettuneen värisiä ympäri vuoden. Heillehän kangasta voisin käyttää, mutta sitä ei ollut kovin paljoa. Eli näin siinä sitten kävi, että parit bokserithan siitä sitten syntyi - taas. No, niitä kyllä aina tarvitaan.

Pohja on selkeän oranssi. Kuviot, jotka muistuttavat mielestäni lähinnä sipulia, ovat keltaiset ja niissä on tummaa ruskeaa. Sinänsä aika hauska kuosi, väri ei vaan nyt iskenyt ensi alkuun ollenkaan. Mutta kuinkas kävikään....

Tässä kuvassa värit toistuvat ihan väärin

Tässä lopputulos! Tykkään!
 
Kahdet bokserit syntyivät alle tunnissa leikkuineen ja ompeluineen. Nyt laitoin niihin kaksi erilaista kangasmerkkiä, jotta pojat tunnistavat taas omansa. Kaava on edelleen vanha, tuttu, Ottobre 4/2004 -lehdestä. Mitäpä sitä muuttelemaan, kun on niin toimiva. Lopputulos yllätti, sillä se on reipas ja iloinen, ihan meidän poikien tapaan. Mummun alusvaatetehdas taas pyöri, mutta jotain muutakin syntyi ompeluhuoneessa tänään. Huomenna palaan niihin, sillä ne menevät huomenna lahjaksi...
 
Viimein työaamu huomenna, sitten alkaa opettajan kesäloma!
 
 

lauantai 10. toukokuuta 2014

Pingviinitanssia ja pikkupöksyjä

Perjantaisin olen nyt muutaman kerran osallistunut sellaiseen ns. yllätysveiviin, jossa ideana on, että kangas tilataan täysin "sokkona". Tilaat, saat paketin ja maksat, sitten sovittuna aikana saat ommella siitä jotain ja esitellä tuotokset. Tuo Naisten päivä oli ensimmäinen tällainen,  jossa olin  mukana ja nyt sitten eilisiltana oli toinen.

Paketti tuli postissa jo ajoissa, mutta annoin jännityksen kasvaa sinne perjantaiaamuun saakka. Avasin sitten perjantaina innoissani kuoren.

Paketista paljastui kivan näköinen Pingviinitanssi-trikoo. Trikoo tuntui pehmeältä ja mukavan joustavalta, mutta sitä ei ollut kovin suurta palaa. Mietin koko ajan kuumeisesti, mitä ihmettä siitä voisin tehdä, sillä itselleni en ainakaan nähnyt sen olevan sopiva, enkä myöskään uskonut sen riittävän miehelleni esim. boksereihin. Ja sitten se välähti! Jos ei riitä isompiin, miesten boksereihin, niin onhan minulla ne pikkumiehet, mummun muruset, joille toki riitäisi! Ja niin aloin etsiä kaavaa.

 
Kaava löytyi melko nopeasti, sillä muistelin sellaiseen hiljattain lehtiä selatessani törmänneenikin. Ja lehti oli omassa hyllyssä, kuten yleensäkin. Ottobren numerossa 4/2004 oli täydellisen näköinen bokserien kaava, josta piirsin koon 122 cm, jonka kuvittelisin vielä olevan Eetu Eskarilaisen kokoa. Toki nämä pojat ovat pitkiä ja hoikkia, kuten isänsä, mutta boksereiden koko näyttäisi mielestäni juuri passelilta hoikkikselle. Ja niin aloin hommiin, tosin vasta klo 22 tienoilla varmaan, vaikka veivien ompeluaika onkin klo 21-23. Ja kun olin kaavan piirtänyt, leikannut ja kankaankin leikellyt, surisi meillä saumuri samaan aikaan, kun CD:ltä kuuntelin Dan Brownin Murtumaton linnake-nimistä romaania, jonka olen lukenut jo vuosia sitten. Nämä Brownit ovat jotenkin sen verran jänniä, että niitä on todella kiva kuunnella ommellessa. Jos et ole kokeillut, suosittelen äänikirjoja käsityön oheen. Kuin huomaamatta olen taas jo neljä ensimmäistä levyä kuunnellut.
 
 
Tässä siis eilisen veivin tuotos, bokserit Pingviinitanssista, koko 122 cm. Tuohon kuminauhan päälle eteen ompelin laatikosta löytyneen merkin, jotta ne jotenkin olisivat sellaiset "napakamman" näköiset. Ja hyvinhän se siihen sopikin. Sitten kun kerran aloitin, päätin kokeilla samanmallisia sille meidän Topias Tokaluokkalaiselle, joka on veljeään pidempi, mutta samanlainen hoikkeliini myös. Samaisessa Ottobren numerossa oli kaava pitkiin kalsareihin tällä samalla sepaluksen mallilla ja siitähän ei ollut homma eikä mikään piirtää boksereita, lyhyellä lahkeella vaan. No sitten aloin etsiä Pingviinitanssiin sopivaa yhdistettävää kangasta, ettei niistä tulisi samanlaiset kuin pikkuveljellä. En kuitenkaan keksinyt sopivaa, joten nappasin käteeni osuneen Disney-trikoon, oranssilla pohjalla Hessuja, Plutoja, Minnejä ja Mikkejä sekä jotain eläimiä, joka näytti passelilta bokserikokeiluun. Siitä tulikin minusta oikein kivat, värikkäät ja iloiset, kuten meidän pojat itsekin ovat. Näihinkin tuli vyötärölle merkki, sattuimoisin laatikosta löytyi sellainen, jossa lukee Sportswear...
 
 
Tässä veljesten bokserit valmiina! Ihan innolla odotan, että tykkäävätkö he, jotta voisin sitten  pistää pystyyn pienimuotoisen alusvaatetehtaan ja tehdä näitä lisää. Ainahan alusvaatteille käyttöä on ja näitä saa kivasti myös paloista tehtyä.
 
 
Ja kun kerran mummun pojille tuli kaavat testattua, päätin saman tien kokeilla myös meidän pikkuprinsessalle, Maijalle, joka on tyttömäinen ja tykkää kaikesta kauniista ja söpöstä. Hänelle löytyi parikin kaavaa, joita kokeilin. Tuossa alla olevassa kuvassa vasemmanpuoleinen malli, jossa on pitsikuminauhat, on Ottobren 4/2004 numerosta, kuten boksereiden kaavatkin. Tuo oikeanpuoleinen malli on tuoreemmasta lehdestä, Ottobre 6/2013. Sen vinkkasi FB:ssa Kukka, kiitos siitä hänelle. Vasemmalla olevat ovat kokoa 86 cm ja oikealla 92 cm, mutta käytännössä  ne ovat täsmälleen samankokoiset. Testataan siis, kumpi malli on parempi ja miltä tuo koko päällä näyttää. Maija-prinsessa on niin pieni ja siro, että kaupan pikkuhousut ainakin lököttävät päällä.
 
 
Kangas, josta nämä tein, oli tilkkukoristani, eikä voisi olla tyttöselle sopivampi valinta. Samasta kankaasta on tyttärellä, Maijan äidillä, ollut yöpuku pienenä ja koska se on minusta niin sööttiä trikoota, olin säästänyt sen jämät myöhempää tarvetta varten. Tähän meni ehkä neljäsosa palasta, joten vielä riittää tarvittaessa pöksyihin lisääkin. Tai sitten pieniin paitoihin, jos sellaisia halutaan.
 
Nyt pitäisi sitten kehitellä jotain miehelleni, jolla on maanantaina syntymäpäivä. Meinasin, että jospa ompelen hänelle fleesepusakan, kunhan kaava jostain lehdestä löytyy. Sopivaa fleeceä löytyy kyllä kaapista. Nyt vaan lehtiä selaamaan ja kaavaa etsimään innolla. Mies on uppoutunut jääkiekkoon tänään, joten hän ei ompeluksista häiriinny, eikä todennäköisesti huomanne, vaikka hänelle ompelisin.
 
Oikein hyvää äitienpäivää kaikille äideille! Minun äidilleni vien kukkaset haudalle huomenna!