Pihalla ja ihan pihalla!

Pihalla ja ihan pihalla. Siltä se välillä tuntuu, kun pitäisi mukamas tehdä vaikka mitä, mutta huomaan pyöriväni pihalla suunnittelemassa ja ihmettelemässä kaikkea sitä, mitä siellä jo kasvaa. Olen yrittänyt saada sitä mukaa istutettua kaikki, kun olen kotiin niitä kasveja tuonut, mutta sitten tuli Rauha. Tällä hetkellä 11-viikkoinen Rauha on sellainen touhottaja, että eipä kauheasti kannata sen kanssa kaksin ollessa yrittää kaivella kukkapenkkejä. Rauha nimittäin kaivaa myös ja aina vähän eri paikasta kuin pitäisi. Kas tässä tyylinäytettä:

Mitäpä kuunliljat, jotka sain keväällä, olisivat mullalla tehneet?

Rauha päätti poistaa kaikki mullat, sillä sen mielestä

kukat eivät multaa tarvitse...

 

Kyllä kissatkin toki pihahommissa pyörivät. Selma tähystää, näkyykö mitään. Helmi toimii lähinnä virallisena valvojana, eli tarkkailee tilannetta vähän matkan päästä. Sitä selvästi kaiken aikaa kyllä kiinnostaa, mitä Rauha puuhaa, mutta se on aivan liian kuninkaallisen arvokas osallistuakseen leikkiin. Selma taas kulkee niskakarvat kuolassa, kun Rauha sitä halailee tehokkaasti. Tänä aamuna jopa köllöttelivät lattialla kaksin ja ihan lähekkäin, mutta enpä tietenkään kuvaa ehtinyt ottaa. Molemmat huomasivat, että mamma liikahti, joten sehän merkitsee tietenkin RUOKAA.

 

Jotain pihapuuhia kuitenkin koko ajan teen, sen mukaan mitä koiranpennun vahtimiselta pystyn. Tässä on kuvia muutamista pihajutuista, jotka ikään kuin ovat "työn alla". Ensinnäkin takkahuoneen varjoisa ja mukava terassi, joka aukeaa takapihalle ilta-aurinkoon. Sen lattia kaipaisi kyllä öljyämisen, sillä tänä kesänä sitä ei ole vielä käsitelty. Ainoastaan pesty pahimman siitepölykerroksen poistamiseksi. Polyrottinkinen pikkusohva, kaksi nojatuolia ja pöytä saavat tulevalla viikolla kaverikseen puusohvan, jonka kannen alle aion säilöä tarvittaessa kaluston istuinpehmusteet suojaan. Sohvan patjat verhoilen uusiksi, mielellään sellaisella kankaalla, joka hylkii likaa ja kosteutta. Sohva tulee päiväunipaikaksi minua itseäni varten. Ihana olisi nukkua siinä lämpimällä säällä, mutta tänä kesänä sitä rajoittaa Rauhan turvallinen pysyminen lähietäisyydellä. Meidän pihaa ei ole aidattu, joten en voi antaa Rauhan vielä olla valvomatta pihassa. Ensi kesänä ehkä sekin jo onnistuu.

 

Terassin kulmalla kukkivat hortensiat

 Toinen terassi, takapihalle päin sekin, on sisustettu punavalkoiseksi. Siinä on ruokapöytä, penkki ja kaksi tuolia. Rakastuin tähän vahakankaaseen, jossa on juuri oikea punaisen sävy ja polkadot-kuosi. Sen olen ostanut hyvinkääläisestä Tekstiili-Leilasta. GreenGate-merkkinen muki on kirppislöytö. Kivet punaisella vadilla olen kerännyt eri puolilta Suomea ja ne toimivat tässä painona. Pöytäliina on kuitenkin pysynyt yllättävänkin hyvin paikoillaan tuulisinakin päivinä. Tässä juon aamukahvit, päiväkahvit ja joskus syönkin, sillä tähän pääsee kätevästi keittiöstä. Rauhan ja kissojen touhuja pystyn tässä istuessani tarkkailemaan hyvin, sillä tästä näen koko takapihan.

Mikä lie emännän lempiväri?

 

Terasseja talossa on oikeastaan kolme. Yksi, kaarevamuotoinen on suoraan etelän puolella. Siihen ei aurinkoisena päivänä oikeastaan voi mennä, koska se on yksinkertaisesti liian kuuma paikka. Päivänvarjoa siihen ei ole hankittu siksi, että siihen myös tuntuvat osuvan kaikki maailman tuulet, eli varmasti varjo vielä eräänä päivänä lähtisi tuulen matkaan.

Tällä terassilla päivystävät kissat ja Rauha ihmettelee, miten kaiteelle pääsisi.

 

Okslahden puutarhan pelargoniat kukkivat ihanasti pihalla.

 

Marjoja olemme käyneet vähän katsastamassa jo metsässä. Mustikkaa on paikoitellen, jossain kyllä vielä vähän raakojakin. Omassa pihassa kasvaa tyrniä, mansikkaa, vadelmaa, puna-, valko- ja mustaherukkaa sekä karviaisia. Marjapensaita on yhteensä muistaakseni 11 ja lisäksi vadelmat. Niistä ei kyllä vielä tule juurikaan satoa, mutta vähän ovat jo päässeet kasvun alkuun nekin.

 

Punaisia verottavat myös linnut.

Valkoisia taitaa tulla eniten tänä kesänä.

 

Viime kesänä istutetuissa mustaherukoissakin on muutama marja.

Vadelmia on paljon, mutta ihan raakoja ovat vielä.

Keijunmekko on viimeisin Okslahdelta ostamani

ihana kesäamppeli. Sen voisi yrittää talvettaa.

Palavarakkaus aloittelee kukintaansa nyt.

 

Nyt vielä koiran iltapissatus ja yöunille! Alkava viikko tuo mukanaan paljon touhua. Huomenna haen muutaman ihanan kesäisen mekon, jotka löysin nettikirppikseltä. Perjantaina alkavat Ruukki Rock'n'Bike -festarit, joiden yhteydessä kilpailen Miss Garage Girl 2017-finaalissa. Äänestämään pääset tästä linkistä. Olen numero 7, kisan seniori. Jännittävä kisa tulossa, kaunottaria on mukana ja ihania naisia ovat kaikki. Itselleni kokemus on ainutkertainen, sillä en aio osallistua kisoihin enää. Nautin näistä kisoista ja mukaan pääsystäni, mutta en ole mikään ammattikisaaja. On suuri ilo ja kunnia olla tässä mukana kuitenkin, sillä olen selkeästi ylittänyt oman mukavuusalueeni rajat!

 

 

Hyvää yötä ja kauniin kesäistä alkavaa viikkoa!

 



 

 

Pihapuuhia pikkupotilaan kanssa

 

Meillä on pikkuinen potilas hoidossa tänään ja huomenna. Maijalla oli sunnuntai-iltana kuumetta, joten päiväkotiin ei tietenkään voinut mennä. Maanantaina mummu haki tytön ja mummulaan ajellessa heitettiin tytön äiti töihin. Tänään keksimme, että otankin yöksi tämän pikkuisen, ettei tarvitse aamulla aikaisella lähteä hakemaan. Saamme siis nukkua molemmat vähän pidempään. Kuume on onneksi laskenut, joten tänään oltiin vähän jo ulkonakin. Pihassa puuhailtiin leikkimökin kunnostushommissa ja muutakin puuhaa riitti. Traktorilla ajelu on kivaa, joten sillä se tytteli ajeli ympäriinsä, kyydissään kolme sählypalloa. Peräkärry on näppärä keksintö. 

 

 

Traktorihommia, pallojen kuljetusta

Illalla, kun sitä kauan kaivattua sadetta ei sitten tullutkaan, teimme taas jokailtaisen kastelukierroksen. Tänään mummulla olikin pieni apulainen oman kastelukannun kanssa. Kyllä olikin iso apu, kun tämän neidin kanssa on niin helppo touhuta. Kiltti ja puuhakas hän on, muuten voisi mummulla ollakin tiukkaa tämän hoitamisen kanssa.

Illalla kastelukierros mummun kanssa

 

Kaikki kukat, luultavasti nekin, joita ei ole ikimaailmassa ennen kasteltu, tuli nyt uitettua kunnolla. Mm. katajia en olekaan tajunnut itse kastella, mutta ne ja voikukatkin saivat osansa tänään. Opeteltiin siinä sivussa vähän kasvien nimiä ja myös muuta mielenkiintoista, kuten pihassa pesivät västäräkit ovat tulleet tutuiksi. Niitä olemme ihailleet monta viikkoa jo, mutta rohkeita ovat tällä hetkellä. Pellolla, naapurin puolella, asuu meidän kurkipariskunta, jonka ääniä on kuunneltu ja aamulla pääsin läheltä katsomaankin. Uljas lintu on, mutta silti västäräkki pitää ykköspaikkaa minun listallani.

 

Upeimmat kukat tänään, unkarinsyreenistä ne löytyivät!

 

Kukkivia kukkia on pihassa tällä hetkellä joitain, mutta tämä on nyt kyllä kaunein. Unkarinsyreenit reunustavat pyykkitelinettä kahdelta puolelta, jotta pyykeille saatiin vähän näkösuojaa. Kolmannella sivulla on piharakennus, joten pyykit eivät oikeastaan näy kuin metsän puolelle. Sielläpä ei juuri ketään liiku, ellei koululaisia ja päiväkotilaisia lasketa.

 

Ompelemaan en olekaan muutamaan päivään päässyt, mutta kaavoja olen kaivellut kätköistä ja kankaita inventoinut tulevaa käyttöä varten. Paljon olisi ommeltavaa, mutta pitää vaan  malttaa odotella vielä huomiseen ainakin. Tässä alla Eurokankaan palalaarista löytynyt trikoo, josta teen itselleni tunikan tai mekon. Se pyörii tuossa päällimmäisenä kaiken aikaa, vaikka ei kesäkangas olekaan.

 

Niin houkuttaisi tuo ompelukin, mutta tämäkin ihana

kangas saa nyt odottaa, kunnes pikkuneiti palaa kotiinsa.

 

Huomeniin siis taas! Tällä viikolla kuopukseni täyttää 21 vuotta ja myös Paavo-kissa juhlii syntymäpäiväänsä. Laskujeni mukaan Paavo täyttää 10 vuotta. Mahtaa olla kovat juhlat kissalla tiedossa, kun on tasavuosia kyseessä.

 

Kivenpyörittäjän piha

 

Kesän ensimmäinen ihkaoikea lomapäivä kului enimmäkseen pihahommissa. Mies oli tietenkin töissä, joten kaverina oli vaan meidän Paavo-kissa. Paavosta on kyllä kovasti seuraa, sillä se juttelee ja osallistuu täysin rinnoin kaikkeen, mitä meillä puuhataan. Tänäänkin se kulki perässäni ja valitti hitaasta tahdista tai liian pitkälle kävelystä heti, kun vaan aihetta oli. No, hyvä piällysmies se on!

 

 

Lähtötilanne oli siis tässä. Grillin ympäristön kuiva rinne.

Ja tässä tämänpäiväinen sähellykseni.

Kivet olen siirrellyt pihan eri puolilta, pellon reunasta ja osin pelloltakin.

 

Kaikki kasvit on siirretty jostain muualta, eli mitään ei tähän ole nyt ostettu. Pensaat ovat keijuangervoja, jotka on kertaalleen istutettu ja siirretty pois viemärityön tieltä. Ne olivat ihan vaan juurakot paljaana pitkän aikaa ja pelkäsin niiden jo kuolleen. Mutta hyvin ovat lähteneet kuitenkin nyt vihertämään. Sitten siinä on mehitähtiä, suikeroalpia, peittokurjenpolvia, maksaruohoja, sormustinkukkia tuolla ihan takana ja jotain sellaista kivikkokasvia, joka kukkii aniliininpunaisena. Olen autuaasti unohtanut sen nimen, joten ehkäpä on syytä selailla vähän puutarhakirjoja.

 

Leikkimökki on ollut vähäisellä tai lähes olemattomalla käytöllä viime vuodet. Pojanpojat eivät siitä ole kovin kiinnostuneita olleet, mutta nyt tuo meidän kesällä kolme vuotta täyttävä pikkuprinsessa osoittaa selvää mielenkiintoa mökkiä kohtaan. Hän jopa kehuskeli, että se on hänen talonsa. Mikäs siinä, laitetaan mökki leikkikuntoon! Puita kaadettiin tässä viikko vai kaksi sitten, joten mökki ei enää olekaan ihan puiden keskellä. Sen vieressä on muinoin ollut pieni kukkapenkki, josta löysin kuin löysinkin vielä neljä pionin alkua ja yllätyksenä kurjenmiekkoja, joita en edes muistanut siellä koskaan olleen. No nyt ne pitäisi tietenkin sieltä siirtää parempiin multiin, kunhan tässä ehdin uuden kukkapenkin niille perustaa. Kivien pyörittäminen ja kantaminen jatkuvat kuitenkin lähipäivinä. Nyt on lihakset niin kipeinä, että tietää tehneensä töisä, kun olen itse kaikki kivet tuonne siirtänyt ja lisää aion siirtää tiistain aikana. Tehtävää hankaloitti kottikärryjen rikkonainen rengas, joten kärryt eivät olleet käytössä. Uusi rengas olikin eri kokoinen, eli vanhan akseli ei siihen sopinut. Huomenna uusi yritys. Kohta on kärryt taas käytössä.

 

Leikkimökin vierestä tein löydön:

 Kurjenmiekkahan täällä kasvaa vanhassa kukkapenkissä!

Samaisessa entisessä penkissä on neljä pionin alkua myös!

Terassikalusteiden pesu oli myös ohjelmassa.

Paavo valtasi tuolin, joten sen aikataululla mentiin taas.

 

Rodot alkavat kukkia. Tässä Pekka!

Tässä Helsingin yliopisto-lajike!

 

Pihatyöt ovat kyllä kivoja ja rentouttavia, mutta kyllä todellakin huomaa töitä tehneensä. Pihan takia tästä kodista tulee olemaan vaikea luopua! Ehkä sitä tuskaa voisi lievittää  pienenpieni siirtolapuutarhamökki, jossa voisi pientä pihaa hoitaa sydämensä kyllyydestä. Tässä on piha aivan valtava, lisäksi peltoa ja metsää. Joten hommaa riittää kaiken aikaa. Olen tässä asiassa myös vähän sellainen tuurilla ja tuulella käyvä, eli välillä teen ihan hulluna töitä, välillä ei synny mitään... Nyt oli hyvä päivä ja toivottavasti sellaisena jatkuu myös!

 

Tunikan kaava kesäisemmin

Pakko saada kesävaatetta! Mitään ei oikein ole entisiä, ei ainakaan sellaisia kivoja tai siistejä, työvaatteeksi soveltuvia. Nyt siis kokeilin taas yhtä kaavaa, jolla en ole aiemmin tehnytkään itselleni kesäpaitoja. Kaava on Ottobre Woman -lehden numerosta 2/2008. Tästä oli lehdessä myös hihaton versio ja sellainen taitaa tulla seuraavaksi minullekin. Olipa myös pidemmillä hihoilla, joten tosi monikäyttöinen kaava minun mielestäni tämä onkin.

 

Materiaaliksi valikoitui Eurokankaalta joskus jo muutama vuosi sitten ostettu trikoo, jota olin sopivan palan joskus "epähuomiossa" ostanut. Ei ehkä ihan minun tyyppiseni ollut kuitenkaan, joten ajattelin testata tällä, jos vaikka en sitten paidasta tykkäisikään. Ja trikoon laatuhan se yllätti jälleen kerran. Kiva on päällä ja helppo oli ommella, mitä lie viskoosilycrasekoitetta se nyt sitten mahtaa ollakaan. Mutta, mutta, mutta! Se on pesty nyt jo parikin kertaa näillä helteillä ja käännetty oikeaoppisesti nurinpäin pesuun laittaessa. Pesuaine on kirjopyykille sopivaa, eikä sisällä valkaisuaineita. Silti tuo on jo heti jotenkin kauhtuneen näköinen. Pinta on vaalean, nukkamaisen tunnun saanut jo heti uutena. Ei kiva. Mutta kotipaidaksi tuo toki kelpaa jatkossakin. Pihassa puuhaillessa vaatetta kuluu.

Tässä Ottobre 2/08 lehden kaavalla tunika/paita

Pääntie on kantattu tällä trikoolla ja edessä on viisi hiuslaskosta,

 jotka eivät kyllä kirjavalta kankaalta juurikaan erotu kuvassa.

 

Mallin jujuna ovat mielestäni juuri nuo hiuslaskokset, jotka toisenlaisessa, kenties yksivärisessä tai raitaisessa trikoossa erottuisivat paremmin. Pääntie onnistui hyvin, vaikka itse sanonkin. Tykkään noista kanttauksista nykyään, kun ne joten tekevät vaatteesta viimeistellyn näköisen. Muuten koko ja malli olivat hyvät. Nykyisin lähinnä 42-kokoa käytän, eikä tässäkään poikkeusta tullut. Yläosasta, siis hartialinjasta ja rinnan kohdalta malli on sopiva ja alaspäin levenevä helma kätkee sen, mitä  kätkettävä on. Ai, mitäkö? No ne makkarat, jotka joku on kasvattanut minuun...

Tämä on pakko esitellä täällä blogissakin! En ollut uskoa silmiäni, kun sain tämän ihanan mekon tyttäreltäni syntymäpäivälahjaksi. Miten kaunis se onkaan! Väri on ihana ja se on niin, niin sopivanmallinenkin, että en voi vieläkään sitä käsittää! Kiitos, kiitos tuhannesti tyttöseni! Huomaa, että hän on tehnyt töitä vaatekaupassa, kun osaa ostaa noin sopivan vaatteen toiselle. IHANA!!!

Suloisuus mallinukkeni päällä

 

Pihassa kukkii sitä sun tätä ja varsinkin tätä. Isabellan omenapuun kukat ovat ehkä kauneinta, mitä tiedän. Tuo niiden väritys ja kukkien hentous vaan lumoavat joka vuosi uudelleen. Kimalaisten suosiossa puu on myös, sillä jatkuva pörinä sen ympärillä käy. Omenathan tässä ovat kirsikan kokoisia ja syömäkelvottomia, mutta kivan punaisia ja kukinnan kauneushan on se syy, miksi tätä kasvatetaan. Muutakin väriä pihasta jo löytyy, mutta vielä on paljon ihan alkuvaiheessa. Tänään kanniskelin kiviä ja istutin muutamia pensaitakin. Mutta niistä ei vielä kuvia kuvia ole, kun on vähän niin sanotusti vaiheessa tuo homma tuolla pihamaalla.

Isabellan kukat kauneimmillaan

 

Paavo rakastaa pihatöitä. Tässä se vahtii nurmikon kasvua.

Köynnöshortensia innostui viime kesänä kasvuun

Yllätys, yllätys! Kaatuneen puun juurakko on pystyssä metsässä,

eikä siellä sen ihmeempää ollutkaan kuin kunnon korvasienifarmi!

 

Viimeisiä työpäiviä viedään! Mies potee selkäänsä, joten hän ressukka lepäilee, mutta minä nautin, kun ilma viileni ja taas jaksaa puuhailla. Huomenna on koulumme kevätjuhla, jossa onneksi saan olla luokkani kanssa ihan vaan yleisönä. Vuorossa ovat toiset luokat, eskarit ja neloset, joiden esityksiä pääsemme ihailemaan. Ja eipä aikaakaan, niin voi kauhistus! Olen kohta lomalainen!

 

 

Pääsiäisen jälkeen eli elämää arjessa

 

Pian ne kauan odotetut pääsiäisen vapaat vilahtivat! Neljä päivää, jotka toinen toistaan kauniimpina houkuttivat olemaan ulkona pihalla, liikkumaan auringossa ja nukkumaan kuin tukki! Ja kuten aina ennenkin, kuvittelin etukäteen ehtiväni tekemään vaikka mitä! Ainakin piti leipoa, ommella, neuloa ja virkata, hinnoitella kirppistavaroita ja penkoa läpi komeroita... No, en leiponut, en ommellut, neulonut, enkä virkannut. Kirppistavaroita kyllä hiukan laitoin ja pihatöitä sain tehtyä. Siinä se sitten olikin. Olihan mummun pikkuinen prinsessa meillä täällä mummulassa yökyläilemässä, mutta ihan liian äkkiä meni sekin aika!

 

Ehkäpä juuri siksi, tänään arjen palattua takaisin, ompeluttaa, ompeluttaa ja vielä kerran ompeluttaa! Vietinkin tuossa onnellisia hetkiä suosikkikirjani, Wilhelmiina Halmeen "Kaikki kaunis on käsin tehty". parissa ja sen ohjeilla vähän pientä ja somaa näperrellen! Tänään ei taipunut kovin monimutkaisiin ja isoihin hommiin, joten urakoin sellaisia sydämiä, joihin tuosta kirjasta löytyy malli. Tosin kotoa ei täytevanua löytynyt, joten joudutte odottamaan valmista ainakin huomisiltaan! 

 

 

Tilkkuja, nauhoja, pitsejä ja suosikkikirjani!

 

Mitäs muuta pääsiäispyhiin kuuluikaan? Niin, joo, maalaushommia, joihin minä en tällä kertaa pyrkinyt osalliseksi ollenkaan! Annoin isännän tehdä ihan rauhassa itsekseen, sillä pihahommat veivät voiton tällä kertaa. Meinaan kuitenkin vielä tällä viikolla jatkaa jo käynnissä olevaa kalusteiden maalausprojektiani, joten siinä pääsen sotkemaan itseni maaliin joka tapauksessa.

 

Pohjamaalit seinillä!

 

Viimeinen neljästä makuuhuoneesta on saanut seinilleen pohjamaalin. Viimeinkin, voisi sanoa!

Työhuonettahan olen tähän itselleni ollut puuhaamassa, jotta saan läppärin sinne lähelle tulostimia ja työpaperit ja muut tärkeät paperit siististi hyllyyn. Mutta nyt, kun päädyimme taloa myyntiin laittamaan, on maalauksen yhtenä tarkoituksena tietenkin saada huone siistiksi ja neutraaliksi, mahdollista ostajaa miellyttäväksi. Nyt siitä tulee toivon mukaan sellainen.

Korkea kirjahylly siirrettiin vaan keskelle huonetta

 ja sen alaosassa olevat mapit suojattiin.

Isäntä on hyvä suojaamaan, teippaamaan ja maalaamaan.

Onneksi, sillä minä en oikein malttaisi sitä vaihetta edes tehdä!

 

Kun toinen rassukka raatoi sisällä otsa hiessä, minä nautiskelin kotipihan rauhasta, lintujen laulusta ja pihatöiden tuomasta liikunnasta täysillä! Aurinkosuojaa iholle, mukavat vaatteet ja hanskat käteen. Kyllä siellä olisi touhunnut vaikka kaiket päivät, kun sää suosi. Välillä karkasin pellon reunaan, kotimetsään ihmettelemään heräilevää kevättä. Siellähän suorastaan tuoksui keväälle!

Minä olen onnistunut tuhoamaan oksasakset!

Miten ihmeessä näin on käynyt?

Meidän omassa metsässä kukkivat sinivuokot juuri nyt upeimmillaan!

Pihahommatkin osaan ottaa rennosti nykyään.

Tässä on mottoni, jolla etenen, jottei stressi yllätä tässäkään työssä!

 

Siinäpä pääsiäisen ajan ja sen jälkeisen arjen ensimmäinen kuvapläjäys!

Onnellista arkea ja iloista mieltä aurinkoisessa kevätsäässä!

 

 

Syksyn värejä ja nostalgiaa

Tässä syksyn edetessä olen huokaillut ihastuksesta ajellessani työmatkoja autolla. Toinen toistaan upeampia värejä, ihania keltaisia, oransseja ja punaisia, täysin vastustamattomia! Vaahterat esimerkiksi loistavat niin, että niiden syysväritys melkein häikäisee! Meillä ei ole vaahteraa, lähinnä havupuita ja muutamia koivuja, haapoja, pihlajia ja pajuja löytyy. Istutetuista löytyykin hienoimmat värit meidän pihassa. Rusokirsikka ja villiviini ovat tämän syksyn loistavimmat väreiltään.

Rusokirsikka punaisessa puvussaan

Vihonviimeiset villiviinin lehdet, kaikki muut ovat pudonneet

 

Syksyssä on yhtä aikaa haikeutta, mutta myös voimaa. Luonto varautuu talveen, ihmiset korjaavat satoa ja varautuvat myös talventuloon, eläimetkin keräävät vielä varastoon ruokaa tai ihonalaista rasvakudosta talven varalle. Talvipesiä rakennetaan, jotta elämä jatkuisi pitkän talven jälkeen taas. Ehkä meidänkin pitäisi lähteä syksyyn ja talveen sillä mielellä, että se on meille lepoaikaa, uuden kevään ja kasvun odottelua kaikessa rauhassa, oman kodin lämmössä. Ihanaa, kun sen oikein oivaltaa! Kynttilöitä, lämpimiä peitteitä, villasukkia, läheisyyttä. Niitä toivon jokaiselle syksyyn!

 

Tässä pieni filmin pätkä vuodelta 1953, kotikaupungistani Hyvinkäältä. Kälyni linkitti tämän tänään Facebookissa. Olen nähnyt sen aiemminkin, mutta pitkästä aikaa tuli tosi nostalginen olo tätä katsellessa. Historiaa, vieläpä kotiseutuhistoriaa, ei voi olla koskaan liikaa!

 

Mukavaa tiistai-iltaa! Nyt palaan ompelusteni pariin ja huomenna saan varmaan jo kuvia valmiista!

 

 

Tyrni, vitamiinipommi

Kuin kultaa pihasta, kulhollinen tyrniä. Mies poimi ja pakasti pikkupusseihin. Nimittäin hän on se joka näitä syökin. Hän tykkää ottaa kourallisen marjoja suoraan pakkasesta ja nauttia ne ihan vaan sellaisenaan. Minulle tyrni on aivan liian hapan, enkä montaa marjaa viitsi syödä. Sen vitamiineja ja omega-3 -rasvahappoja sekä flavonoideja sisältävä koostumus kyllä olisi terveellistä, mutta kun ei uppoa, ei oikein millään. Kaikki kuitenkin tulevat syötyä, mies pitää siitä huolen. Lisätietoa tyrnistä löydät mm. täältä. Vinkkilän luomutuotteen sivuilta.

Meillä on viisi pensasta tyrniä pihassa. Se on kova leviämään ja uusia pieniä alkuja ajetaan surutta nurin ruohonleikkurilla kaiken aikaa. Yksi on Rudolf, joka pölyttää muut. Niiden neljän muun nimi on Raisa. Olemme aikoinaan saaneet nämä pensaat pieninä taimina lajista kovin innostuneelta, entiseltä kaupunginpuutarhuri Marjamäeltä, joka asui tässä lähellä ja toi tyrniä vähintään joka toiseen pihaan meidän kylälle.

Vielä on aronian mustat marjat pensaissa. Ne pitäisi kohta myös poimia pois. Nekin muuten sisältävät paljon vitamiineja. Hilloksi taidan ne taas laittaa, kun en muutakaan keksi. Mukavaa tiistai-iltaa!

Sunnuntai-illan sekoilut pihassa

Pihalla olen, tai oikeastaan olen ollut pihalla, lähes kaiken päivää. Toki kävimme ensin kaupungissa, kirpputorit piti taas tarkistaa... Mutta sitten olenkin käynyt sisällä vain nukkumassa päiväunet ja puuhaillut muuten pihassa. Kirppikseltä mukaan lähti kaksi kivaa kynttilälyhtyä kolmella eurolla yhteensä. Lisäksi kävin yhdestä puutarhamyymälästä pari murattia takkahuoneen terassille, nekin yhteensä kolme euroa. Ei siis paha ollenkaan! Lisää pihakuvia alkuviikosta...

Kukontöyhtö istuu rappusilla

 

Amppelitomaatti rehottaa varaston kulmalla

Koristetupakka pyöräilee nurkalla

Keltainen kirsikkatomaatti asuu ämpärissä

Amppelitomaattia näyttää tulevan paljon!

 

Nämä olivat tällaisia puhelimella napsittuja pikaräpsyjä taas. Huomenna otan valoisalla lisää kuvia, mm. raivaamastani ruusupenkistä, jossa jotain kummallista onkin tekeillä... Ruusunnuput siellä pilkottavat jo ihanaa pinkkiä! 

 

Huomenissa suunnitteilla parin kaatopaikkakuorman vienti paikalliselle jätteidenvastaanottoalueelle. Sinne viedessä on fiksua lajitella niin, että ilmaiseksi vastaanotettavat viedään omana kuormanaan, eli niitä ei punnita sisään ajaessa. Maksullinen sekajäte taas omana kuormanaan, sillä siitä vaan me suostumme maksamaan, mikä on oikeasti maksullista. Näin tarkkoja meillä ollaan, mutta mikäpä siinä, kun tästä alle vartin automatkan päässä tuo vastaanottopiste sijaitsee. Se on siis reilussa tunnissa hoidettu, vaikka pari keikkaa teemmekin.