Pihalla ja ihan pihalla!

Pihalla ja ihan pihalla. Siltä se välillä tuntuu, kun pitäisi mukamas tehdä vaikka mitä, mutta huomaan pyöriväni pihalla suunnittelemassa ja ihmettelemässä kaikkea sitä, mitä siellä jo kasvaa. Olen yrittänyt saada sitä mukaa istutettua kaikki, kun olen kotiin niitä kasveja tuonut, mutta sitten tuli Rauha. Tällä hetkellä 11-viikkoinen Rauha on sellainen touhottaja, että eipä kauheasti kannata sen kanssa kaksin ollessa yrittää kaivella kukkapenkkejä. Rauha nimittäin kaivaa myös ja aina vähän eri paikasta kuin pitäisi. Kas tässä tyylinäytettä:

Mitäpä kuunliljat, jotka sain keväällä, olisivat mullalla tehneet?

Rauha päätti poistaa kaikki mullat, sillä sen mielestä

kukat eivät multaa tarvitse...

 

Kyllä kissatkin toki pihahommissa pyörivät. Selma tähystää, näkyykö mitään. Helmi toimii lähinnä virallisena valvojana, eli tarkkailee tilannetta vähän matkan päästä. Sitä selvästi kaiken aikaa kyllä kiinnostaa, mitä Rauha puuhaa, mutta se on aivan liian kuninkaallisen arvokas osallistuakseen leikkiin. Selma taas kulkee niskakarvat kuolassa, kun Rauha sitä halailee tehokkaasti. Tänä aamuna jopa köllöttelivät lattialla kaksin ja ihan lähekkäin, mutta enpä tietenkään kuvaa ehtinyt ottaa. Molemmat huomasivat, että mamma liikahti, joten sehän merkitsee tietenkin RUOKAA.

 

Jotain pihapuuhia kuitenkin koko ajan teen, sen mukaan mitä koiranpennun vahtimiselta pystyn. Tässä on kuvia muutamista pihajutuista, jotka ikään kuin ovat "työn alla". Ensinnäkin takkahuoneen varjoisa ja mukava terassi, joka aukeaa takapihalle ilta-aurinkoon. Sen lattia kaipaisi kyllä öljyämisen, sillä tänä kesänä sitä ei ole vielä käsitelty. Ainoastaan pesty pahimman siitepölykerroksen poistamiseksi. Polyrottinkinen pikkusohva, kaksi nojatuolia ja pöytä saavat tulevalla viikolla kaverikseen puusohvan, jonka kannen alle aion säilöä tarvittaessa kaluston istuinpehmusteet suojaan. Sohvan patjat verhoilen uusiksi, mielellään sellaisella kankaalla, joka hylkii likaa ja kosteutta. Sohva tulee päiväunipaikaksi minua itseäni varten. Ihana olisi nukkua siinä lämpimällä säällä, mutta tänä kesänä sitä rajoittaa Rauhan turvallinen pysyminen lähietäisyydellä. Meidän pihaa ei ole aidattu, joten en voi antaa Rauhan vielä olla valvomatta pihassa. Ensi kesänä ehkä sekin jo onnistuu.

 

Terassin kulmalla kukkivat hortensiat

 Toinen terassi, takapihalle päin sekin, on sisustettu punavalkoiseksi. Siinä on ruokapöytä, penkki ja kaksi tuolia. Rakastuin tähän vahakankaaseen, jossa on juuri oikea punaisen sävy ja polkadot-kuosi. Sen olen ostanut hyvinkääläisestä Tekstiili-Leilasta. GreenGate-merkkinen muki on kirppislöytö. Kivet punaisella vadilla olen kerännyt eri puolilta Suomea ja ne toimivat tässä painona. Pöytäliina on kuitenkin pysynyt yllättävänkin hyvin paikoillaan tuulisinakin päivinä. Tässä juon aamukahvit, päiväkahvit ja joskus syönkin, sillä tähän pääsee kätevästi keittiöstä. Rauhan ja kissojen touhuja pystyn tässä istuessani tarkkailemaan hyvin, sillä tästä näen koko takapihan.

Mikä lie emännän lempiväri?

 

Terasseja talossa on oikeastaan kolme. Yksi, kaarevamuotoinen on suoraan etelän puolella. Siihen ei aurinkoisena päivänä oikeastaan voi mennä, koska se on yksinkertaisesti liian kuuma paikka. Päivänvarjoa siihen ei ole hankittu siksi, että siihen myös tuntuvat osuvan kaikki maailman tuulet, eli varmasti varjo vielä eräänä päivänä lähtisi tuulen matkaan.

Tällä terassilla päivystävät kissat ja Rauha ihmettelee, miten kaiteelle pääsisi.

 

Okslahden puutarhan pelargoniat kukkivat ihanasti pihalla.

 

Marjoja olemme käyneet vähän katsastamassa jo metsässä. Mustikkaa on paikoitellen, jossain kyllä vielä vähän raakojakin. Omassa pihassa kasvaa tyrniä, mansikkaa, vadelmaa, puna-, valko- ja mustaherukkaa sekä karviaisia. Marjapensaita on yhteensä muistaakseni 11 ja lisäksi vadelmat. Niistä ei kyllä vielä tule juurikaan satoa, mutta vähän ovat jo päässeet kasvun alkuun nekin.

 

Punaisia verottavat myös linnut.

Valkoisia taitaa tulla eniten tänä kesänä.

 

Viime kesänä istutetuissa mustaherukoissakin on muutama marja.

Vadelmia on paljon, mutta ihan raakoja ovat vielä.

Keijunmekko on viimeisin Okslahdelta ostamani

ihana kesäamppeli. Sen voisi yrittää talvettaa.

Palavarakkaus aloittelee kukintaansa nyt.

 

Nyt vielä koiran iltapissatus ja yöunille! Alkava viikko tuo mukanaan paljon touhua. Huomenna haen muutaman ihanan kesäisen mekon, jotka löysin nettikirppikseltä. Perjantaina alkavat Ruukki Rock'n'Bike -festarit, joiden yhteydessä kilpailen Miss Garage Girl 2017-finaalissa. Äänestämään pääset tästä linkistä. Olen numero 7, kisan seniori. Jännittävä kisa tulossa, kaunottaria on mukana ja ihania naisia ovat kaikki. Itselleni kokemus on ainutkertainen, sillä en aio osallistua kisoihin enää. Nautin näistä kisoista ja mukaan pääsystäni, mutta en ole mikään ammattikisaaja. On suuri ilo ja kunnia olla tässä mukana kuitenkin, sillä olen selkeästi ylittänyt oman mukavuusalueeni rajat!

 

 

Hyvää yötä ja kauniin kesäistä alkavaa viikkoa!

 



 

 

Mikä kärhö kyseessä?

Sain ihanalta ystävältäni Pialta kärhön, jossa on kauniit, pienet, valkoiset kukat.  Se olisi jäänyt hänen entisen kotinsa pihalle, mutta onneksi Pia halusi sen säilyttää. Sofianlehdosta se on hankittu, joten sieltä varmaan löytyisi oikea lajikekin. Ajattelin kuitenkin kysäistä, onko jollekin tuttu tämä kärhö.

 

Tässä kukat vetäytyvät hiukan suppuun, sillä kasvi tietenkin kauhistui muuttoa entisestä pihasta meidän pihaan. Meillä on tuollainen pitkäksi jätetty tuohituomen runko, tai ylipitkä kanto, jota vasten sen nyt päädyin laittamaan. Lisätukea suunnittelen parhaillaan. Millaista suosittelisitte näinkin isokokoiselle kärhölle? Onko kokemusta? Minä olen innostunut pihahommista pitkästä aikaa, joten joudun varmaan kiusaamaan teitä näillä hassuilla kysymyksilläni vielä moneen kertaan. Koittakaa siis kestää...

 

Retkipäivän iloja, osa 1: Eija's garden

Tänään pääsin ensimmäistä kertaa tutustumaan Eija's gardeniin, Ruotsinpyhtäälle. Ei jääne viimeiseksi kerraksi, sillä toiveissani on päästä sinne uudelleen alkukesästä, jotta näkisin sen puutarhan kaikessa siinä loistossaan, joka ehkä nyt alkaa hiipua syksyn lähestyessä. Laitoin jo kesken kierroksen miehelleni viestin, että tänne me tullaan ensi kesänä! Vastaus oli lyhyt ja ytimekäs: "OK!"

Eija Klaucke kertoili puutarhansa perustamisvaiheesta, sen rankentamisen vaatimista ponnistuksista ja tietenkin myös siitä, mitä kaikkea ihanaa sieltä löytyi. Kiva oli kuulla myös siitä, millaisista puutarhoista, lähinnä englantilaisista, Eija on ammentanut inspiraationsa ja millaiset perinteet mielessään hän on toteuttanut elämyspuutarhansa. Eijalta tuli juttua hersyvällä huumorilla höystettynä, joten ainakin minä nautin. Uskon, että 35 naisen joukostamme kaikki olivat tyytyväisiä.

Olen niin onnettoman vähän viherpeukalo itse, että en ala mitään ihmeempiä esittelyjä pitämään, vaan tarjoan "kuvapläjäyksen". Suosittelen kohdetta taimimyymälöineen kaikille kiinnostuneille. Itäisen Uudenmaan luonto on jännällä tavalla kivikkoista, joten melkein voi jääkauden liikkeet mieltää mahtavien siirtolohkareiden perusteella. Nuo upeat kivet oli tontilla hyödynnetty niin, että kyllä käypi kateeksi! Meidän isoin lohkare tuolla metsän reunassa on melkoisen vaatimaton murikka niiden rinnalla.

 

Tässä kohtaa loppui kameran akku, joten ajattelin vaihtaa vara-akun... Jota ei sitten ollut muuten ollutkaan mukana... Eli siirryinkin sitten kuvaamaan kännykällä, minkä näistä ikävä kyllä heti huomaakin. Mutta kuvata piti, kun kerran tuonne pääsin tutustumaan!

 

Kaiken tämän rehevyyden innoittamana ilmoitin miehelleni myös, että meille tulee nyt uusia kasveja... Ja samalla reissulla kävimmekin hakemassa marttaystäväni Anzkun pihasta ihania kuunliljoja ja minttua. Mukana oli myö saniaista. Ihanaa, ihanaa, ihanaa! Kaikki ystävien antamat jakotaimet ja muut mukavat kasvit otetaan riemulla vastaan, sillä niitä katsellessani muistan aina, keneltä olen minkäkin kasvin saanut. Se vasta tuottaakin iloa!

 

Puutarhavierailun jälkeen bussimme nokka käännettiin kohti Strömforsin ruukkialuetta, josta kerron huomenna vähän lisää. Kivan päivän iltaa toivotellen,

 

 

Asuntomessut - meillä!

Tai no, eihän ne nyt kirjaimellisesti meillä ole, mutta hyvinkääläisenä tuntuu kyllä kerrankin olevan elämää täälläkin suunnalla. En nyt mitään erityistä tarvitse kotipuolessa mielestäni tapahtuakaan, mutta olen kyllä useinkin kuullut ihmisten valittavan paikkakunnan tapahtumaköyhyydestä! Nyt on tapahtumaa kerrakseen, vai mitä!

Sain kaksi lippua messuille tädiltäni, (Kiitos, Maija!) joka oli voittanut lippupaketin neljälle arvonnassa. Tänään aamulla satoi pikkuisen, joten päätimme käyttää harmaan päivän hyödyksi käymällä nyt sitten siellä messuilla. Jätimme auton ilmaiseen parkkiin keskustaan, hyppäsimme messubussiin ja ajelimme sillä messualueelle. Pettymys oli se, että mainostettua opasta ei ollut bussissa mennessä, eikä tullessa. Toki tunnen Hyvinkään hyvin, mutta olisi se ollut kiva kuulla, mitä puhuvat tästä paikkakunnasta vieraillemme.

Yleisnäkymiä alueelta, jolta löytyy mm. valmis päiväkoti

 

Kokosin tähän muutamia kuvia, jutuista, jotka herättivät kiinnostustani. Ei siis välttämättä meille sopivia, ei oikeastaan juuri mitään sellaista löytynytkään, mutta tavallaan kivoja juttuja oli paljonkin. Meillä kun ei ole lapsia kotona enää, minua ehkä kiinnostivat nuo lastenhuoneet vähän liikaakin. Mutta suurin anti löytyi ehkä pihoista ja istutuksista japanilaisessa ja kivipuutarhassa.

 

Tomaatinkasvattajalle, huomio Poikanen!

Kaunista pihaa, kivet hyödynnetty hienosti

Hirveän huono kuva, mutta ideana Art4you:n tarrassa pesuohje kodarin ovessa

Tunturikoivutalon tapettia

Kivat sudenkorennot ulkona katoksen seinällä

Teinien suosikki?

Luonnonkivi, metallista osaset

Kuvanveistäjän näkemys aiheesta Merihevosen kesäpesä

Saman taiteilijan teos, kiva tämäkin!

Sarjakuvatarra seinällä on kouluikäisille kiva idea

Valaisin, joka miellytti

Meidän pihaan näitä!

Kivisiä lintuja

Joo, näitä meille ilman muuta

Miksei mulla ole tällaista kiveä pihassa?

 

En ole hirsitalojen ystävä, mutta silti tämä oli minusta kotoisin talo!

Kimara-hirsitalo, asukkaiden itse sisustama, vanhoja esineitä ja kodin tuntua heti!

 

Tämä tila jäi mieleen, mökkiä ajatellen lähinnä!

 

Linnunpönttöjä tapetissa, kesän trendinä. Ainakin kolmesta talosta löytyi samaa!

 

Valaisimet kiinnostavat aina:

 

 

 

 

Mikähän ihme siinä on, että himoitsen tällaista riipputuolia terassille...

 

Ehkä nämä nyt riittävät jo, olettehan monissa lehdissä nähneet niin paljon tasokkaampia kuvia messuilta. Kuvaaminen ahtaissa tiloissa on kyllä aika haasteellista, kun edessä pomppii joku ja takaa joku jo työntää eteenpäin... Mutta jotain sentää tarttui muistikortillekin!

 

Messut olivat kyllä kaikenkaikkiaan ihan mukavat, ei mitään valittamista! Alueen tullessa myöhemmin vapaasti liikuttavaksi, taidan käydä puistoja katsomassa uudelleen. Nämä istutukset on kiva nähdä sitten, kun ne ovat saaneet aikansa vapaasti siellä kasvaa ja vahvistua.

 

Mustikkaretki sitten siirtyi huomiselle, sillä messupäivän jälkeen jalat olivat muussina ja päätä alkoi särkeä. Liekö kameralaukun kantamisesta jumittunut niska vaiko kahvin puute syynä?

 

Kivaa keskiviikkoa kaikille!