Vaskitsa ja tilkkupeitto sen sävyissä

Olen tässä viime päivinä innolla väkertänyt tilkkupeittoa lahjaksi. Olen saanut sen kankaat viimein valittua, leikeltyä, sommiteltua ja ommeltua rivikerrallaan yhteen. Tuossa vielä äsken lisäsin siihen reunakaitaleet yhdestä peiton kuviokankaista. Nyt puuttuu enää vanu ja taustakangas. Niitä ei taidakaan kotoa löytyä, eli kaupoille on kai mentävä huomenna.

Pihalle ilmestyi kesken ompeluiden vaskitsa, jota isäntä huuteli minutkin ihailemaan. Vaskitsat ovat mielestäni kauniita, koska ne ovat niin pieniä ja hentoja. Niiden metallinhohtoinen, upea väri osui yllättäen hyvin yksiin tekeillä olevan tilkkupeitteen kanssa! Peitto onkin kuin vaskitsa, eikö vaan?

Kaunis, jalaton lisko, vaskitsa!

Narulle ripustamani tilkkupeitteen päällinen

Eihän tuossa iltahämärässä saa edes napsittua kunnon kuvia!

Tämä ruskean ja beigen sävyistä tehty peitto

on menossa lahjaksi viikonloppuna.

Peiton saaja täyttää 70 vuotta.

Toivon, että lahja on mieluisa.

 

Laitan siis siihen väliin vanun ja taakse ehkä ihan yksivärisen kankaan. Saa nähdä, löytyykö yksivärinen ruskea tai beige näissä sävyissä, tai jopa joku sopiva kuviollinen, ruutu tai raita... Huomenna nappaan koko peitteen tekeleen kassiin ja lähden paikalliset kaupat kiertämään. Ne onkin äkkiä kierretty, sillä täällä on kaksi pientä liikettä ja lisäksi Kangastukun varastomyymälä. Ehkä minä jotain löydän. Lauantaina menemme päivänsankaria juhlimaan ja tämä peitto on lahja minun perheeltäni. Kaikki lapset ovat mukana lahjassa, joten se on siksikin kiva antaa!

 

Blogissa on ollut hiljaista lomailuista ja reissuista johtuen, mutta nyt pitää taas saada tämäkin homma käyntiin. Uskollisten lukijoiden iloksi ajattelin taas järkätä arvonnan. Todennäköisesti arvottavaksi tulee taas jotain, jonka olen itse tehnyt, sillä viimeksi ompelemani kassi oli yllättävänkin suosittu ja haluttu voitto arvonnassa. Ehkä lisää sitä tyyliä sitten taas. Lisäksi olen aikeissa lähetellä pikkupaketteja eri puolille maata, ystäville, joten niistäkin tulee kuvia lähipäivinä.

 

Kierrätyskeijut 2014 -aiheesta on myös tällä viikolla luvassa postaus. Olen pysynyt kiitettävästi mukana tässä projektissa, sillä uusia vaatteita en ole ostanut ollenkaan, ellei nyt sitten jotkut sukat ja sukkahousut tuossa alkukesästä. Muuten mennään edelleen omatekoisilla ja kierrätetyillä, kirppiksiltä löydetyillä ja omilla, vanhoilla, tuunatuilla. Muutamia kivoja löytöjä on, joista olisi kiva laittaa pian kuvia ja kertoilla lisää. Palaillaan siihen pikimmiten.

 

Poikani ja hänen morsiamensa häätkin lähestyvät kovaa vauhtia! Hääjuhlan valmistelut ovat onneksi aika hienosti hoituneet morsiamen sisarusten ja ystävien voimin, mutta kuka tekisi minun mekkoni...? Huh! Hikeä pukkaa jo pelkkä ajatuskin. Juhlavaate ja tähän helteeseen... Huono yhdistelmä, mutta ei voi mitään. Miehillä se on vielä rankempaa, kun puvuissa ressukat päivänsä viettävät. Häihin valmistautumisestakin kerron lisää myöhemmin. Luvassa on myös hiuksista, meikeistä ja ihonhoidosta asiaa, jota olen kovasti pyöritellyt pienessä pääkopassani... (Ei se ole pieni, sanoo isäntä.) Noita aiheita ei tässä blogissa juurikaan ole vilahdellut aiemmin, mutta tuon ihmeellisen puolen olen nyt jostain syystä löytänyt uudelleen ja siksi haluan muutamia asioita siitä myös jakaa kanssanne.

 

Nyt kuitenkin lukemaan ja ihmettelemään "Marsipaanisotilaan" elämää Ulla-Lena Lundbergin kirjassa, joka kertoo Petter Kummelin elämästä ennen teosta "Jää". Jään olen lukenut jo aiemmin, nyt vasta löysin tämän käsiini kirjastosta. Tykkään kovasti.

 

Mukavaa tiistai-illan jatkoa ja keskiviikkoa kaikille!

 

 

Kierrätyskeijut 2014 - mukana ollaan!

Selailin toissaíltana valtavalla innolla vintage-tyyliin keskittyneitä blogeja. Voi, miten ihania vaatteita, kenkiä, hattuja, laukkuja ja vaikka mitä sieltä löytyykään! Olen aivan myyty! Yhteinen tekijä näille blogeille tuntui olevan se naisellinen tyylikkyys, joka aina ja yhä uudelleen hurmaa minut, kuten niin monet muutkin. Nämä naiset löytävät vaatteensa käytettyinä tai tekevät itse. Ajatus miellyttää minua, koska sehän sopii omaan arvomaailmaani mitä parhaiten. Toinen yhteinen tekijä oli Kierrätyskeijut 2014-logo, jonka näin nyt ensimmäistä kertaa.  Otin selvää, mistä siinä on kyse ja olin heti täynnä intoa.

Niin sitten minäkin päätin ryhtyä Kierrätyskeijuksi, vaikkakin vuosi on jo pitkällä! Miksi en lähtenyt mukaan jo vuoden alusta? No ihan niinkin yksinkertaisesta syystä, että tämä juttu oli minulle ihan uutta. Siis ei kierrättäminen ja uuden ostamisen välttäminen, vaan se hieno ryhmä, joka tämän kampanjan on kehitellyt ja sitä jo vuoden alusta pyörittänyt. Löydät siitä tietoa esim. Facebookin Kierrätyskeijut 2014 -yhteisön sivulta. Itse päädyin tätä tutkimaan löydettyäni blogin nimeltä Hopeapeili, jonka kirjoittaja Elina on aiheesta kertonut omassa blogissaan näin:

"Tyyliblogit mielletään usein ostelublogeiksi, joissa ihanat vaatteet seuraavat toisiaan ja unohtuvat kaappeihin nopealla syklillä. Me haluamme tehdä toisin, tyylistä tinkimättä. Kierrätyskeijut on blogikampanja, johon osallistuvat tyylibloggaajat eivät osta vaatteita uusina vuoden 2014 aikana. Kirpputori-, vintage- ja second hand -ostoksia saa tehdä, samoin harkittu kierrätysmateriaaleista tehtyjen vaatteiden hankkiminen tai kierrätysmateriaalista tekeminen ja teettäminen on kierrätyskeijuajatuksen mukaista. Toiveenamme on oppia hyödyntämään jo olemassaolevia vaatteitamme paremmin erilaisissa asuissa ja ottaa käyttöön myös ne vaatteet ja asusteet, jotka tavallisesti jäävät rekin tai hyllyn takimmaiseksi.

Tarkoitus ei ole olla tiukkapipoinen, vaan harkitseva. Jokainen osallistuja voi rajata omat erityistapauksensa pois, ja on ihan ymmärrettävää, että erityistapauksia tulee - jos vaikka juoksukengät hajoavat sellaisella, joka niitä tarvitsee, hän tuskin löytää kirpputorilta uusia! Yleinen rajaushan on ostaa alusvaatteet ja sukat uusina, mutta minä aion miettiä, tarvitsenko aina näitäkään juttuja silloin, kun niitä ostan. Alusvaatelaatikko on aika täynnä. Mitä, jos sittenkin käyttäisin vuoden aikana loppuun osan jo olemassaolevista ja miettisin vasta sitten, tarvitsenko lisää ja kuinka paljon?"

Enhän minä ole mikään tyylibloggaaja, mutta vaatteet näyttelevät silti aika suurta osaa blogissani. Tyyli on omani, vähän sitä sun tätä, mutta suuntautumassa tiettyyn suuntaan pikkuhiljaa. Siitä oma postauksensa myöhemmin. Mutta silti, olin ja olen edelleen innoissani! Tämähän on juuri sitä, jota olen jo tieten tahtoen harrastanut pidemmän aikaa. Olen pyrkinyt ostamaan harkiten käytettyä, tekemään itse ja korjaamaan vanhoja, jo olemassa olevia vaatteitani. Kirppiksiä tuleekin kierrettyä aika ahkerasti, useamman kerran viikossa. Tänään viimeksi löysin kauniin, ohuen sifonkipuseron kolmella eurolla! Ilo oli taas kerran melkoinen, kun osui silmiini jotain, mitä oikeasti ajattelin voivani käyttää ja vielä halvalla. Kunhan se tuolta pyykistä tulee ja sen ympärille rakentuu asu, esittelen ajatukseni toki teillekin.

Nuo rajaukset, joita jokainen mukana oleva voi oman harkintansa mukaan tehdä, ovat yhtä aikaa vaikeita, mutta toisaalta myös aika luonnollisia. Oma intohimoni kankaisiin jalankoihin, itse tekemiseen, tuunaamiseen ja kaikkeen sellaiseen, on tärkeä muistaa. Minä päätinkin rajata niin, että en osta uutta valmisvaatetta, lukuun ottamatta alusvaatteita ja sukkia. Niitäkin harkiten ja tarpeeseen. Kengät ovat minun ikäiselläni jo aika tärkeä osa hyvinvointia, joten varaan oikeuden tarvittaessa hankkia hyvät, kestävät kengät. Toki ostan kenkiä myös kirppiksiltä, jos sopivia, käyttämättömiä tai hyvin vähän käytettyjä ja oikean kokoisia löytyy. Ja koska minulla on kieltämättä liiankin suuret kangasvarastot, rajaan itse tehdyt vaatteet ulkopuolelle. Niihin yritän olla ostamatta uutta materiaalia, käytän omia varastojani loppuun ja ostan vain tarvittaessa esim. tarvikkeita. Lisäksi on tuo mittava lankavarasto, jonka olen viime talvena vihdoin inventoinut ja sanottakoon, että koko suvun voisin varmaan villavaatteisiin pukea... No, tuumasta toimeen ja mukaan innolla! Ideana on, että raportoin omaa edistymistäni ja toteutumista täällä blogissa kuukausittain. Voipi olla, että kun nyt tuota intoa piisaa, raportoin vähän useamminkin... Mutta olen ylpeä saadessani osallistua ja toivon, että jaksatte seurailla missä mennään!