Mummulan leikkimökki, osa 1: Surkea alennustila!

Miten surulliselta se näyttääkään, tämä meidän leikkimökki! Ressukka on ollut yksin ja hylättynä tuolla pihan kulmauksessa vuosikausia, enkä ole saanut aikaiseksi sitä pitää kunnossa. Meidän pikkupojat eivät ole siitä olleet kiinnostuneita, joten leikkijää ei ole vuosiin siellä enää ollut. Ulkokuorikin on kyllä rapistunut, mutta sisältähän se ressukka oli vasta melkoisen hävityksen kokenut!

Kuten sisälle aikoinaan maalaamani vuosiluku kertoo, mökki on peräisin vuodelta 1993. Tyttäreni Anni oli silloin 3-vuotias, kun mökki hänelle ostettiin. Sen valmisti joku jokelalainen mies, joka toi sen autolla ja kasasi osista tässä paikalla. Hyvin on mökki aikaa kestänyt, mutta kyllä se on myös kärsinyt vuosia unohduksissa oltuaan. Maalipinnat rapistuneet ulkoa lähinnä, mutta katto on hyvä ja ehjä eikä lattiassakaan ole vikaa. Mökin sisältä maalasi Annin isoveli, esikoiseni Matti luokkakaverinsa Tonin kanssa joskus yläasteaikanaan. Siinä olevan "boordin" tosin maalasin minä. Olevinaan ruohikkoa, aurinkoja ja leppäkerttuja ruohikon seassa... Hmm. Taiteellinen puoleni ei ole kovin vahva, myönnetään!

Kuistin kaiteista puuttuu koristelaudat,

jotka ovat autotallissa maalattavina jo vissiin 15 vuotta olleet...

Koristeet paikoillaan edelleen...

Tuulikello on pieni versio ison talomme kellosta.

Sisälle oli vaan roudattu kaikki mahdollinen lasten tavara pihasta

Huh, huh, mikä kaaos!

Kannoin kaiken ulos! Kaikki on pestävä.

Tyhjässä mökissä on vain kasa hiekkaa ja entisia ampiaispesiä

Verhot olivat haalistuneet ja surkean näköiset.

Ampiaisilla on ollut asumuksia eri puolilla mökkiä vuosien mittaan.

 

Minä, joka pelkään hysteerisesti ampiaisia, pakotin isännän tarkistamaan, että pesät ovat todella vanhoja ja hylättyjä. Onneksi olivat, sillä en menisi sisään pieneen tilaan, jossa asustaa ampiaisia! Tein sinne kuitenkin pari tällaista tekoampiaispesää, joihin sain idean netistä. En enää muista sivua, eikä tähän tarvittu mitään ohjettakaan, kunhan pallon osaa virkata. Näiden ideana on, että ampiaiset luulevat paikan olevan jo varattu, eivätkä siksi enää tekisi pesiä tuonne mökkiin. Katsotaan, toimiiko!

 

Pesä 1 on sisällä, ihan entisen, oikean pesän paikalla.

Pesä 2 on ulko-oven päällä, kuistilla.

 

Mökin siivous on nyt siis virallisesti julistettu alkaneeksi. Huomenna mummulaan saapuu pikkuprinsessa, jonka kanssa ajattelin alkaa tiskaamaan ulkona näitä mökin leikkiastioita. Äitinsä, joka oli mökin alkuperäinen haltija, rakasti jokakeväistä tiskauspäivää yli kaiken! Kaikki kannettiin nurmikolle ja Anni tiskasi innolla kaiken. Siinä ne sitten auringossa kuivuivat ja kuivina kannettiin sisään paikoilleen. Nyt on loistosää sellaiseen vesileikkiin. Tai no, saa nähdä, miltä se sää huomenna sitten näyttääkään. Minun säkälläni huomenna on sadepäivä, joten tiskit joutuvat odottamaan.

 

Verhojen ompelua mökkiin voisin nyt alkaa touhuamaan. Minulla on sellaiset kangasvarastot, että eiköhän sieltä jotain sievää ja iloista löydy! Matot voisi pestä, sillä nekin ovat lähinnä hiekkaiset. Mökin takaseinällä ollut aurinkopeili saa pintaansa uuden, iloisemman värin, sillä musta aurinko on mielestäni aina ollut hiukan omituinen. Kunhan mökin siivous pääsee vauhtiin seuraa taas kuvia ja kertomusta siitä, mitä on saatu aikaan. Ulkomaalausta vailla tuo kovasti olisi taas, joten siihenkin hommaan päästään varmaan tässä eräänä kauniina päivänä. Ja ne aiemmin mainitsemani kuistinkaiteiden koristelaudat on viimein saatava maalattua ja paikoilleen, samoin kuin ikkunanpuitteet ja ikkunaristikot. Tekisi mieleni värkätä tähän somat ikkunaluukut, mutta taidanpa unohtaa sen sillä eihän meidän perhe ehkä ensi kesänä täällä enää olekaan. Jos talo nyt menee myyntiin, ei me varmaan leikkimökkiä sinne kaupunkiasuntoon voida viedä, eihän...

 

Näin on ensimmäinen lomaviikkokin kulunut kuin siivillä. Auton käytin tänään katsastuksessa ja sain kaupungin parasta palvelua! Mukavaa perjantai-illan jatkoa, tai oikeastaanhan kohta onkin jo lauantai, kun tuo kellokin juoksee tuollaista vauhtia!

 

 

 

Perusvaatetta ja polttopuita

Niin se vaan tuo viikonloppu jälleen mennä hurahti! Tällä kertaa täytyy todeta, että meni ainakin ihan hyvään tarkoitukseen, eikä suinkaan hukkaan! Ehdin tehdä vaikka mitä, sekä sisähommia (=ompelua) ja ulkohommia. Ja nukkua kahdet päiväunetkin! Molempina päivinä uni maittoikin ulkoilujen jälkeen. Ompeluksista tässä hiukan kuvia ja pikkuisen jonninjoutavaa jorinaa höysteeksi.

 

Trikoopöksyt pikkuiselle, koko 92 cm, kaava Ottobren

Mummun uusin tunika! Kaava Linnelin Make it Work!

Pyjama Nanson lammastrikoosta, löysä paita ja puolipitkät lahkeet.

Kuosia lähempää ja pääntien koristepitsi

 

Toisen pyjaman yläosana on toppi, jota muokkasin vähän naisellisemmaksi

Ja tässä sen housut, täyspitkät ja väljät!

 

Nuo pyjamat ompelin todelliseen tarpeeseen, sillä yöpukuja on nyt ollut luvattoman vähän kaapissani. Ne ovat peräisin viime vuosituhannelta (!) enimmäkseen ja todella pidettyjä ja pestyjä kaikki. Heitinkin siitä jokin aika sitten pahimmat autotalliin autonpesurievuiksi, jotta saisin viimein itseäni niskasta kiinni ja uusia tehtyä. Nyt se onnistui, joten olen iloinen ja tyytyväinen, itseeni...

 

Tuo tunika on minun ensimmäinen kokeiluni Linnelin MIW-kaavalla. Kokeilin sitä lähes sellaisenaan, ilman mitään erityisiä muutoksia. Mitat osuivat nimittäin hyvin kohdalleen. Mutta ompelun aikana tajusin pääntien olevan omaan käyttööni liian laaja, joten sävelsin tällaisen poolokauluksen ihan vaan kokeeksi. Ja yllätyksekseni se olikin aika kiva! Kaavasta tykkäsin, joten uskon tekeväni tällä kaavalla vielä enemmänkin tunikoita ja paitoja lähiaikoina. Juuri sellaista vaatetta tarvitsen, jota tuolla kaavalla saan nyt tehtyä. Sain myös vinkin yhdestä kivasta Burdan kaavasta, jota lähdin metsästämään kirjastosta. Lehti oli lainassa, joten varasin sen, mutta löysin toisenkin kivan kaavan sieltä Burdan pinoista. Menee sekin kokeiluun jonain päivänä! Niistä vaatteista tulette näkemään kuvia myöhemmin. Niin, nuo pienet trikoot ovat meidän prinsessalle ihan arkipäivän tarhapöksyiksi, sillä niitä kyllä aina kuluu. Trikoo on joskus saatu ystävältä ja sitä jäikin vielä  pieni pala. Ehkä vaikkapa pipoon...

 

Naapurit järkkäsivät viikonloppuna pienimuotoiset talkoot, joihin meidän hommat sujuvasti yhdistettiin. Meiltä oli kaadettu muutama nuori haapa, sekä iso pihakoivu jo tässä jonkin aikaa sitten. Nyt tulivat miehet moottorisahoineen ja pilkkoivat pätkiksi sen koivun ja haavat ja ystävällisesti vielä kaatoivat yhden pahassa kohdassa kasvaneen pihlajan ja senkin vielä pätkivät sopivasti polttopuupituisiksi pätkiksi. Samaan aikaan keräsimme risut ja oksat niistä isoon kekoon pellolle ja poltimme ne pois. Naapureiden lisäksi apuna oli muutama heidän poikansa kaveri ja sukulaismies. Kivasti meni lauantaina nelisen tuntia siinä hommassa. Ja sää suosi meitä oikein kunnolla.

Pihakoivu palasina...

Syttyyhän se, kun on mitä polttaa

 

Tämä ei ollut tarkoitus, mutta yllätyksekseni löysin tällaisen palojäljen takistani. Kälyni mukaan siinä on kirahvin pää. No niin muuten onkin, kun sitä alkaa katsella. Nyt vaan heijastinta päälle, niin takki taas palvelee seuraavat viisi vuotta. Kyseessä oleva takki on ainakin sen verran jo ulkoiluvaatteena palvellutkin.

Sunnuntaina sitten jatkoimme isännän kanssa kaksin sitä urakkaa ja siirsimme kahdestaan tienvarresta puut halkorantteelle odottamaan pilkkomista. Minä kuljetin lumikolalla, isäntä kottikärryillä ja noin 1½ tuntia siihen meni. Kannatti, sillä nyt on tienvarsi siisti ja puut odottamassa sopivaa hetkeä. Juha Mieto ei asu meillä, joten ihan intohimokseen tuo mies ei niitä pilko. Mutta kuitenkin pilkkoo, kunhan saa aikaan lähteä sitä tekemään.

Isännän kuormat, 12 kertaa...

Minun kuormat, 15 kertaa...

 

Nyt onkin hyvä lepäillä, että jaksaa aamulla töihin. On kyllä hyvä mieli, kun on saanut kaikenlaista tehtyä. Maaninen vaihde päällä, kuten näette. Silloin tulee valmista ja äkkiä!

 

 

Mikä kärhö kyseessä?

Sain ihanalta ystävältäni Pialta kärhön, jossa on kauniit, pienet, valkoiset kukat.  Se olisi jäänyt hänen entisen kotinsa pihalle, mutta onneksi Pia halusi sen säilyttää. Sofianlehdosta se on hankittu, joten sieltä varmaan löytyisi oikea lajikekin. Ajattelin kuitenkin kysäistä, onko jollekin tuttu tämä kärhö.

 

Tässä kukat vetäytyvät hiukan suppuun, sillä kasvi tietenkin kauhistui muuttoa entisestä pihasta meidän pihaan. Meillä on tuollainen pitkäksi jätetty tuohituomen runko, tai ylipitkä kanto, jota vasten sen nyt päädyin laittamaan. Lisätukea suunnittelen parhaillaan. Millaista suosittelisitte näinkin isokokoiselle kärhölle? Onko kokemusta? Minä olen innostunut pihahommista pitkästä aikaa, joten joudun varmaan kiusaamaan teitä näillä hassuilla kysymyksilläni vielä moneen kertaan. Koittakaa siis kestää...

 

Kesää ja kesäpuuhia

Opettajan ammatissa on paljon ihania puolia. Ei suinkaan vähäisin niistä on tämä ihana kesäloma! Lauantaina koulut siis päättyivät, kyyneliin ja itkun tyrskeeseen tällä kertaa... Tyttösilläni oli suru puserossa, kun ope lähti muille maille vierahille. Vaihdan siis työpaikkaa loman aikana ja syksyllä en enää palaa tuonne entiseen kouluuni. En suinkaan usko tuon surun kauaa tytöillä kestävän, sillä uusi mukava ope on tulossa syksyllä jatkamaan siitä, mihin jäimme.

Minulle muutto työpaikasta toiseen on haaveiden täyttymys, mutta myös näin kesähelteillä toteutettavaksi aikamoinen urakka. Meidän luokan irtain tavara on suurimmaksi osaksi omaani, siis lähinnä kirjat kirjahyllyssä, pelit ja muut pikku tilpehöörit. Otan tietenkin ne matkaani uuteen paikkaan. Koululta koululle muutto on luvassa torstaina, joten huomenissa taidan mennä loput pakkailut hoitamaan valmiiksi. Isäntä tulee kantamaan, mutta pakkaaminen ja purkaminen ovat silti lähinnä minun hommiani, kun olen tavaroiden omistajakin...

Kotona on kuuma. Kyllä täällä nyt tarkenee, eikä lämpö luita riko, kuten sanotaan. En valita. En vaikka mieleni tekisi. Olen sellainen pohjoisen ihminen, joka on tottunut vähemmän kuumiin kesiin. Helteet ovat nykyisin myös Lapissa tuttuja, mutta itse sanoisin siinä 20 asteen paikkeilla kulkevan kipurajan. Sen yläpuolelle en lämpötiloja kaipaa. Kissa on eri mieltä. Tuossa se taas köllöttelee ihan onnellisena.

Makuualustana oppilaiden tekemä kortti!

 

Meidän kirppispöytä työllistää tietenkin omalta osaltaa nyt alkukesän aikana. Toinen viikko on meneillään ja tavaraa roudataan sinne mahdollisimman usein lisää. Nyt on taas kuorma lähdössä tänään. Olen myynyt ilokseni vanhat keittiön tuolit ja pari hyllyä, joille ei enää ollut paikkaa. Nyt olisi vielä joitain huonekaluja ja vaatetta, kenkiä yms.

 

Pihassa vielä kukkii esim. Isabellan omenapuu

 

Pihan laitto on vasta vähitellen alkamassa. En jaksa näin kuumalla olla ulkona, joten menen sinne puuhailemaan vasta illansuussa, kun hiukan viilenee. Kesäkukkia ei ole vielä hankittu, mutta toisaalta, ehtiihän niitä tässä vähän kerrallaan. Yrttien kasvatus kiinnostaa ja niihin olenkin aikonut jatkossa syventyä tarkemmin. Nyt kuitenkin palailen ompelusteni pariin ja otan muutamia ennen ja jälkeen kuvia tuunattavista jutuista. Palaillaan myöhemmin niihin sitten!

 

Ihanaa tiistaita kaikille!