Takkipäivä - viimein valmista!

Olen aloittanut tämän takin ompelun jo aikaa sitten. Saumanvara -ryhmässä oli ns. sew along -juttu, jossa ideana oli, että aloitetaan yhtä aikaa ja raportoidaan edistystä tietyn aikataulun mukaisesti. Ja niin aloitin sitten minäkin. Siihen se sitten jäikin, eli en jaksanut raportoida, enkä edes ommellut sitä takkiani, vaikka olisihan tuo ollut kiva jo keväällä käytössä.

Nyt sitten olen innoissani ommellut vähän kaikenlaista ja tuo takki tuntui siinä polttelevan kummasti keskeneräisenä. Niinpä päätin ottaa lusikan kauniiseen käteeni, eikä kun ompelukoneen, jotta se viimein tulisi valmiiksi. Ja tulihan se! Tänään sitä jo innoissani sovittelin, todeten, että tykkään, tykkään, tykkään!

Malli on Ottobre Woman lehdestä 5/2013,

nimeltään Fall Favorite, koko 42.

Tein takista vuorillisen. Vuorina puuvillakangas,

paitsi hihoissa, joissa viskoosivuorikangas pukemisen helpottamiseksi.

Vetoketju, tuulilista ja päällä vielä suojalista.

Hupussa kuminauhanyöri, jonka voi kiristää keskeltä.

Joskus vuonna 1995 ostamani merkki päätyi takkiin.

Merkin paikka on pepun päällä, jospa se sieltä erottuisi...

 

Malli on hyvä, sopii sellaisenaan, eli muutoksia en tehnyt. Lisäsin vain vuorin, sillä en tykkää vuorittomien takkien sisäpuolen "epäsiisteydestä". Huolitellumman näköinen se on vuorilla, ei voi mitään. Hupussa on sisälläkin samaa päälliskangasta, joka on myös löytynyt omasta varastostani. Oikeastaan ainoat, mitä ostin tähän takkiin, olivat tuo luonnonvaalea/beige kuminauhanyöri ja tuo tarranauha, josta tein kiinnikkeet taskunläppiin ja listoihin. Tähän löytyi kaikki muu kotoa. Olen innoissani, sillä kerrankin tuntuu, että saa paljon aikaan, vaikka tässäkin oli oikeastaan hupun nyörikujaa, hihansuita ja edustan vetoketjuhärpäkkeitä lukuunottamatta kaikki jo tehty aiemmin.

 

Takki pääsee kyllä ehdottomasti käyttöön!

 

 

Kevättä ja keskeneräisyyttä

Kylläpä on ollut jo mukavan keväisiä päiviä tällä kuluneella viikolla! Lumi sulaa, tai oikeastaan se on jo sulanut suurimmalta osin, kun sitä niin kovin vähän oli. Tänään satoi hiukan räntälunta, mutta uusi lumihan tähän aikaan vuodesta on sen vanhan lumen surma! Siitepölykausikin on alkanut jo täällä Etelä-Suomessa, joten lääkitystä aloitellaan taas.

Meillä on kaikki vaiheessa, eikä kotoa kehtaa kuvata nyt yhtään mitään. Jotain pientä yrittelen touhuta, mutta missä se aiempi into on nyt... On kuin tervanjuontia taas nämä kotihommelit. Olen kovasti alkanut kaivata selkeyttä ja tavaramäärän vähentämistä, joten yritän päästä eroon turhasta. En vaan voi luopua niistä tavaroista, joilla on jokin historia, enkä luonnollisesti mistään, mitä olen perinyt äidiltä tai isovanhemmiltani. Mutta hamsterin huushollihan tämä on, eli tavaraa riittää myyntiin vaikka kuinka. Kirppispöytäni löytyy Riihimäeltä, Femmatorilta. Lisäksi tulee myyntiin monenlaista muuta, jota myyn nettikirppiksillä ja täällä blogissanikin. Kurkista blogikirppis-välilehdeltä löytyviä juttuja, jos kaipaat esim. Pomona-astioita tai vanhaa vitriinikaappia.

Kesken ovat myös ompelukset. Eilen Saumanvarassa (fb:n ompeluryhmä) aloitettiin Sew Along -projektina kevättakin ompelu. Minulla on meneillään kahden muunkin takin ompelu, mutta silti teen tässä projektissa kokonaan alusta asti yhden takin. Kaava on Ottobre Woman 5/13 -lehdestä. Parkamallinen, reipas takki on houkutellut jo jonkin aikaa ja nyt sen sitten teen. Kankaat, vetoketjun ja muut tarvikkeet pyrin mahdollisimman pitkälti löytämään omista varastoistani, mutta osan joudun kuin joudunkin hakemaan paikallisesta kangaskaupasta tai Riihimäen Eurokankaasta. Vuorikangasta ajattelin laittaa osittain vain tuosta ruudullisesta, joka kuvassa näkyy, osittain liukasta, mieluiten viskoosivuorikangasta. Lisäksi tarvitsen nyöriä ja mahdollisesti beigeä tarranauhaa, ellen sitten päädy noihin kuvan nappeihin, joita löytyy paljon varastosta.

 

Merkkikin löytyi laatikosta ja sopii teemaani mainiosti

Poikanen kulkee edelleen jalka kipsissä ja äitiä on tarvittu tosiaan paljon ihan käytännön apuna. Yritän pitää mielessä, että aika aikansa kutakin. Nyt on äidin vuoro auttaa, joskus sitten lapsen. Toivon, että tämän alla olevan otsikon teksti on totta myös omien lasteni kohdalla, vaikka tuossa muuten onkin kyseessä hyvin rankka aihe, jota en  perheeni kohdalle koskaan toivo osuvan. Äidille voi soittaa, jos tulee neuvoton, huolestunut, pelokas, riemastunut tai vaikka vaan epävarma olo. Sitä on äitinä olo aikuisille lapsille, eikö vaan!

Mukavaa alkavaa viikkoa, täältä meidän keskeneräisyyden ja kevätväsymyksen keskeltä! Kunhan tuo kevätaurinko hetken vielä meitä elvyttää ja aamut valostuvat, eiköhän se väsymyskin siitä ala hellittää. Meillä alkaa silloin uusi touhukas vaihe kotona, kuten usein keväällä. Ainakin toivon niin!