Panosta itseesi

Minusta on viime vuosina tullut itsekäs. Olen päättänyt panostaa itseeni ja omaan elämääni, tehdä asioita, joista itse nautin ja elää sellaista elämää, jonka itselleni haluan. En ole enää ihan nuori, kuten tiedätte, vaan lähestyn ikää, jolloin oma hyvinvointi on syytäkin huolehtia hyvään kuntoon ihan vaan elinikää ajatellen. Ellei itsestään pidä huolta, se alkaa tässä iässä jo näkyä.

Milloin ihminen on itsekäs, tai oikeastaan siis kysymys kuuluu, miten olla hyvällä tavalla itsekäs, ilman että satuttaa muita? Itsekkyys voi itse asiassa olla hyvinkin negatiivinen asia, sillä sellainen vääränlainen itsekkyys tarkoittaa toisten ihmisten tallaamista tai vähättelyä. Sellaiseen minulla ei ole halua, eikä varaa. En ole mitenkään erityinen, eli en halua nostaa itseäni kenenkään toisen kustannuksella. Tahdonkin vain antaa itse itselleni parasta ja kannustaa itseäni olemaan itselleni armollinen. Eihän sitä tavoitetta varten tarvitse olla muille ilkeä tai vähätellä ketään toista. Minä olen minä ja that's it. Elän ja nautin vain kerran. Miksi siis kitua ja kärvistellä? Joku elämänvaihe on ohi ja toinen alkanut. Ei siinä ole mitään pahaa tai väärää. En tallo muita alleni, vaan vapautan ihmiset ympärilläni ja odotan saavani vapautta vastalahjaksi myös.

Miten sitten panostan itseeni? Tosi monella tavalla, oikeastaan. Annahan, kun hiukan mietin. Ainakin olen alkanut kiinnittää enemmän huomiota terveelliseen ruokaan ja siihen, että siitäkin - ja varsinkin siitä - saa herkullista halutessaan. Tämän kesän herkkuni, paistetut kirsikkatomaatit ja halloumi, pannulla ja oikealla voilla paistettuna, vievät kielen mennessään. Joskus herkuttelen vähän "kielletyillä" herkuilla, mutta en moiti itseäni siitä. Olen vaan välillä jotain ekstraa ansainnutkin. Älä kysy, kerron suosiolla, että se on suklaa. Mun salainen paheeni.

No liikunta on myös itseeni panostamista. Nyt tanssiharrastus ja kuntosali jäävät vähemmälle koronapandemian aiheuttamien rajoituksien takia, mutta uskon, että jatkan edelleen. Koirien kanssa liikun luonnossa ja kuljen pitkin hiljaisia katuja, ihan vaan fiiliksen mukaan. Kaikki käy. Metsään kaipaan usein ja silloin suuntaan sinne kaikki aistit avoimina. mieli kirkkaana ja annan kaikkien tuoksujen ja äänien imeytyä mieleeni. Samalla silmäni  nauttivat vihreistä mustikkamättäistä, kukkivista metsätähdistä ja suopursuista, korkeista horsmikoista ja puunrunkoa naputtavan tikan väreistä. Se oikeasti puhdistaa mieltä ja piristää arjen keskellä.

Balladi elokuvasta Klaani tuli mieleeni juuri noista aistituntemuksista ja siinä viitataan myös rakkauteen, josta tarkoitus elämään löytyy. Ehkä näin voi vielä käydä, mutta juuri nyt rakkauselämäni on sekaisin kuin seinäkello. Joku rakastaa minua, enkä voi vastata rakkauteen. Minä rakastan saamatta vastarakkautta. Deittien suhteen pitäisi palata ainakin 11 kk taaksepäin, sillä sen jälkeen ei ole ketään kulmilla näkynyt. Huokailen välillä sen suhteen, mutta olen hyväksynyt tilanteen. Rakkautta ei voi pakottaa. Ei antamaan, eikä saamaan. Siksi siis elän yksin. Ja viihdyn näin. Välillä kyllä ikävöin niin, että kipeää tekee, mutta sitten taas jatkan omaa elämääni, omalla tavallani ja omilla ehdoillani. Ehkä tilanne muuttuu, ehkä ei. Kaikki on kuitenkin paremmin kuin hyvin. Enää en tyydy mihin tahansa, enkä anna kenenkään määrätä minun elämääni.

Panostaa voi monella tavalla. Yksi ikäisteni naisten tapa panostaa itseensä lienee kauneudenhoito. Huolehdin ihostani, en ota aurinkoa, enkä polta. En halua rypistyä rusinaksi, joten vähän kalpeanaamana kuljen. Toki aurinko tarttuu, kun paljon ulkoilee, mutta en mene makaamaan aurinkoon varta vasten. Hiukset värjään kampaamossa edelleen, vaikka harmaita vielä ei olekaan. Käyn laitattamassa volyymiripset ja geelilakkautan omat kynteni. Kuivakuppaus ja kosteusvoide, kuorinta ja sokerointi kuuluvat myös rutiineihini. Ne ovat panostusta paitsi ulkoiseen minääni, myös omanlaisiaan hyvänolon ja hyvän mielen lähteitä, joista saa nauttia hyvällä omallatunnolla.

Olen myös työssä uupumiseni vastapainoksi päättänyt ottaa opintovapaata ja minulla onkin opiskelupaikka jo ensi vuodeksi. Silläkin tavoin panostan itseeni. Otan aikaa opiskeluun ja irroittaudun siitä arjesta, joka on ollut uupumusta ja masennustakin aiheuttavaa ajoittain. Kevät oli raskas, mutta opin itsestäni paljon sen aikana. Tykkään työstäni, mutta nyt tuntuu hyvältä pitää paussi. Saa nähdä, mihin suuntaan sen jälkeen. Se tuottaa iloa, että saan uusia näkymiä tulevaisuuteen ja motivaatiota itsensä kehittämiseen. Olen elinikäinen oppija. Sen tiedän.


Mitä muita tapoja on itseensä panostamiseen? Kerro sinä omat tutuksi tulleet rutiinisi. Olisi kiva kuulla niistä. Museoiden kiertely, käsitöiden harrastaminen, lemmikit, kaikki se, mikä tuottaa iloa, on itseensä panostamista minulle. Aina se ei maksa mitään. Esimerkiksi Museokortilla saa paljon elämyksiä ja kirjastot antavat meille verovaroin kustannettua iloa ja elämyksiä. Ystävien seura tuottaa iloa ilmaiseksi. Uusia vinkkejä otan vastaan suurella ilolla.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Aurinkoinen alkukesän päivä

Aamulla nukuin sikeästi, kuten yleensäkin. Unettomuus tekee nukahtamisesta vaikeaa, mutta aamusta uni maittaa kyllä. 6.20 havahduin katsomaan kelloa. Ei niin aikaisin ole pakko herätä, mietin. Loman kunniaksi nukuin kuitenkin lähes klo 10 asti. Kiskottelin peiton alla tyytyväisenä, kunnes koirat alkoivat patistaa minua jalkeille. Aamulenkki tukka sekaisena ja ilman meikkiä, sitten vasta kahvin keittoon kotiin. Koirilla oli poikkeusruokailu, sillä tänään saivat lohiriisimureketta aamusta. Normaalisti syötän kuivaruokaa, mutta uusi säkki on vielä noutamatta. Pitääpä muistaa tänään hakea kaupasta 10 kg, jolla pärjätään kyllä taas jonkin aikaa

Virallinen valvoja, Rauha työssään.

Kahvin join vaihteeksi mustana. Olen vuosien varrella opetellut sen tavan, mutta aamukahvini voi olla myös ns. Bulletproof-versio tai rasvakahviksi sitä myös kutsutaan. Siihen laitan 1 rkl gheetä (kirkastettua voita), MCT-öljyä, kollageenia ja vaniljanmakuista heraproteiinia mitalliset kumpaakin sekä vielä yhden tuoreen luomu- tai Friida-kananamunan. Kaikki blenderiin tai sauvasekoittimella sekaisin. Se on ravitseva ja pitkään kylläisenä pitävä aamu(pala)kahvi.

Termosmukissa on kiva viedä aamukahvi parvekkeelle.
Kuvan muki on Greengaten, kantta en yleensä käytä.

Muuton yhteydessä moni sellainen piintynyt tapa, joka liittyy elämään kotona, siihen omaan arkeen, on mennyt uusiksi. Ja hyvä niin. Luon jatkuvasti omia uusia rutiinejani ja nautin siitä, että ne ovat vain minun juttujani. Aamut sujuvat omaan tahtiini, toki koirat huomioiden. Ritasissa asuessa minulla oli n. 26 vuotta tapana juoda kahvini tietyssä nojatuolissa niin, että pystyin rentoutumaan ja valvomaan samalla lasten aamupalat, kun nämä olivat pieniä. Nyt viime vuosinahan lapset eivät ole kotona asuneet, joten lähinnä se oli piintynyt tapa. Iltarutiineissa ja keittiöhommissa, siivouksessa, saunomisessa ja monissa muissa jutuissa on ihan samanlaisia entisiä ja uusia tapoja tehdä asioita. Uusi koti, uusi elämänvaihe, uudet tavat ja lopulta elämä onkin sellaista, jota olin kaivannut ja odottanut.

Jokainen elämän vaihe on tärkeä ja sellaisena elettävä läpi, kuin se tulee vastaan. Oma lapsuus, nuoruusvuodet ja siihen perään parisuhde ja toinenkin. Se äitiyden aika, jolloin lapset täyttivät elämäni tosi tehokkaasti 24/7. Se luopumisen vaihe, kun yksitellen lähtivät kotoa omaan elämäänsä ja lopulta ns. tyhjän pesän vaihe, jossa elin ex-puolison kanssa kaksin. Sitten kokeilin siipiäni Pirkanmaalla, josta tykkäsin kovasti, mutta se ihmissuhde oli aika heiveröinen, eikä kestänyt kauaa. Palattuani kotiin Hyvinkäälle alkoi se oman elämän vaihe, joka tosin oli rankka riitoineen ja roikkumisineen. Kaikki vaiheet olivat täynnä paljon hyvää ja myös raskaita päiviä mahtui joukkoon. Yhtään päivää en antaisi pois, sanovat monet, mutta ehkä parikin voisin vaihtaa ainakin osittain parempiin.

Sitten viimein muutto uuteen ja ihan oma uusi elämä. Siinä olen nyt. Nautin julkeasti, ihan häpeilemättä siitä, että tiet ovat auki edessäni ja itse valitsen, etenenkö ja missä tahdissa, jos niin päätän tehdä. Onhan se klisee,  mutta viimein tuntuu, kuin olisin puhjennut kukkaan. Kevät ja alkukesä oikein korostavat sitä oloa, kun luonto ympärillä elää samaa vaihetta kukkineen ja alkukesän vihreine lehtineen. Kaikki kukoistaa, kunnes keskikesän ja varsinkin loppukesän säät latistavat luonnon vehreyden tummaksi, kuivaksi ja vähitellen värit katoavat tai vaihtuvat syksyn ruskeisiin.

Minä nautin, nautin arjesta ja sen rutiineista. Hämmästelen sitä välillä itse, miten voikaan siivous tai pyykinpesu olla yllättävän kivaa. Kahvinkeitto joskus jopa melkein luksusta. Nyt tulin juuri kolmatta kertaa tänään pyykkituvalta, vein roskat matkalla ja jutustelin alakerran naapurini kansssa. Mikään tällainen puuha ei ärsytä, ei harmita, eikä yhtään edes rasita. Minä teen näitä puuhia itsekseni, itselleni ja silloin, kun minulle sopii. Nautin. Nautin ja annan sen näkyä. Hymy huulilla puuhailen ja välillä hengähdän ihan just silloin, kun minulle sopii.

Poliisin vinkkaamat varusteeni

Paratiisissani on myös varjo, josta jo eilen mainitsin. Henkisesti pahasti häiriintyt entinen naapuri, joka tuossa asusteli muutaman kuukauden loisena seinän takana, piinaa minua ja on uhkaillut monella tavoin. Hänet on määrätty laajennettuun lähestymiskieltoon, joten eilinen häirintä oli jo rikos. Tänään juttelin taas kerran poliisin kanssa, kun eilistä juttua selviteltiin. Kiva naispoliisi on tutkinnanjohtajana ja aina saan uutta toivoa, kun keskustelen hänen kanssaan. Yllä olevassa kuvassa on henk.koht.turvahälytin, jota kannan mukanani ja hiuslakkapullo taskukokoisena, jonka minulle poliisi ohjeisti mukana kannettavaksi myös. Siitä silmille, jos uhkaaja lähestyy minua. Olen varautunut sitä käyttämään. Hälytin taas pitää hemmetinmoista meteliä, kimeää ujellusta, jonka tarkoituksena on saada apujoukot hätiin. Nämä asiat ja ajatukset yritän kuitenkin pitää kaukana mieleni perukoilla, jotta saisin mielenrauhani säilymään, kunnes kyseinen häirikkö tuomitaan rikosoikeudellisesti vastuuseen tekemisistään. Oikeudenkäynti on tulossa, sillä useita rikosilmoituksia olen joutunut tekemään mm. tapon uhkauksista, herjauksista, kunnianloukkauksista yms.

En anna valtaa tälle ex-naapurille, en suostu tähän vajoamaan, vaan päätän itse, mitä teen ja ajattelen. Positiivisuus kantaa ja tuo lisää voimia, joten positiivisena pidän mieleni nyt. Taitaapa olla aika siirtyä keittiöön puuhailemaan, jotta saan syötyä jotain lounaaksi nimitettävää. Meinaa ruokailuajat hiukan lipsua näin kotioloissa, sillä myös ruokailu on oman aikatauluni mukaista ja vapaaehtoista. Nyt kylmäsavustettua lohta, munakokkelia ruohosipulilla ja vähän tomaattia venäläisten suolakurkkujen kanssa. Siinä kevyesti kesäruokaa! Mukavaa tiistaita ja paljon touhua tai lepoa, mitä itse kukin nyt kaipaa!