Kesä ja loma - kuvia kollaaseina

Eilisistä harmaista tunnelmista ja pohdiskeluista siirrytään taas niin sanotusti iloisempiin ja valoisampiin tunnelmiin. Eihän näissä mielialoissa mitään ihmeellistä ole, sillä on aika lailla luonnotonta pomppia kaiken aikaa onnensa kukkuloilla, ilman välillä tapahtuvia alamäkiä ja tasankoja.

Meillä on siis loma, kuten olen jo ehtinyt about tuhannen kertaa mainostaakin! Kuka minkäkinlaista lomaa viettää, sillä jollekin tämä meidän tapa voi olla kauhistus... Meillä on isännän kanssa molemmilla tarve päästä luonnon keskelle lomilla, vaikka maaseudun asukkeina asummekin melkoisten metsäalueiden laidalla. Ja mikäs meille mieluisampaa, kuin tämä pohjoisen uskomaton kesä ja luonto, josta on vaan päästävä nauttimaan uudelleen ja uudelleen.

Itse olen tottunut jo pienenä näihin valoisiin kesäöihin, mutta isännälle ne ovat aika outoja edelleen. Hän toki arvostaa sitä, että metsissä ja joella näkee kulkee kellon ympäri mainiosti, mutta nukkuminen ei häneltä luonnistu ihan niin kuin Strömsössä... Eipä hätää, ikkuitahan voipi peittää esim. appiukon flanellipaidalla tarpeen tullen, sekin on testattu!

Tällä hetkellä olen palannut Kuusamoon mökille, mutta isäntä siellä seikkailee edelleen kalastusta ja koskenlaskua harrastaen käsivarressa Porojärveltä Markkinaan... Viikon kesäleskeys täällä, viikon seikkailu erämaissa siellä. Ihan jees, eikä yhtään hassumpaa Näätämön viikon jälkeen.

Näätämö oli hieno jälleen kerran. Isännän ystävä, johon minäkin olen jo ehtinyt tutustua, asuu siellä ja kutsuu meitä kesäisin käymään. Vietimmekin viikon hänen mökillään keskellä ei mitään, ilman mukavuuksia ja muita hullutuksia, nauttien luonnonrauhasta enemmän kuin mielellämme. Kiitos vaan jälleen kerran sinne Näätämön ystäväperheelle! Vesi oli todella matalalla, paikallisten mukaan jopa matalimmillaan 30 vuoteen! Näin ollen lohi oli vähän kortilla, kuten arvata saattaa...

Kuvia on paljon, enkä ole saanut aikaiseksi niitä kaikkia vielä seuloa läpi. Tässä kuitenkin pikakollaaseja kuvistani, joista nyt sitten pikkuisen esimakua saa otoksistani laidasta laitaan. Kuvien tekninen taso on sitä, mitä on, valitan... Minä vasta opettelen, muistanette sen toivon mukaan!

 

 

Kiusaan varmasti kuvillani vielä jatkossakin, mutta jotenkin niitä täytyy ensin vaan itsekseenkin seuloa. Digikuvauksessa parasta onkin juuri se, että vaikka kuvaisit viikossa tuhannen kuvaa, voit huoleti poistella ei toivotut ja epäonnistuneet pois, eikä siitä tarvitse entisen kehitys- ja filmihinnan tapaan enää maksella kenellekään mitään. Tykkään, joten aion vakaasti vielä oppia tuon homman!

Mukavaa torstaita, toivon mukaan lomasäät ovat kullekin mieluisat!

Käsillä tekemisen polte veressä?

Olen miettinyt, mistä se tulee. Se uskomattoman vahva tarve tehdä jotain, melkein mitä tahansa materiaalia käyttäen, kunhan saa tehdä omin käsin. On oltava lankaa. On oltava kankaita, askartelutarvikkeita, vaneria, puuta, maaleja, kiviä, mosaiikkipaloja, rautalankaa... On olemassa niin paljon ihania tekniikoita, materiaaleja ja ideoita, että on suorastaan tuskallista, jos ei niitä pääse toteuttamaan! Oletteko koskaan pohtineet, miten sitä oikein ehtisi ja voisi kokeilla kaikkea sitä, mitä nykyään on kädentaitajille tarjolla?

Äitini oli kädentaitaja. Olen elänyt vain kolme ensimmäistä vuottani äidin kanssa, mutta muistan silti, miten hän istui ja solmi ryijyä. Äidin vaatteet olivat itse ommeltuja. Meilläkin oli siskoni Kaisan kanssa äidin tekemiä vaatteita. Äitini tekemiä töitä on onneksi vielä tallella, niin kuin se satupeittokin, josta kerroin joskus aiemmin. Se oli se tilkkupeitto, joka jäi kesken, kun äitini kuoli. Peitto, jonka tein aikanaan valmiiksi omille lapsilleni.

Aika sumea kuva

Jotain käsillä tekemisen poltetta täytyy siis kulkeutua meihin geeneissä, jos ei minunkaan elämässäni näitä käsin tekemisen vaikutteita niin kauheasti ole myöhemmin ollut. Äidin isä oli myös kädentaitaja, kiertäen koulujen veistonopettajana ennen sotia. Liekö äiti sitten perinyt halun tehdä itse kaikenlaista isältään?

Täällä pohjoisessa olen ehkä lähempänä äitiäni, kuin missään muualla. Äitini  on kulkenut näitä polkuja nuorena tyttönä, haaveillut ja suunnitellut tulevaisuuttaan. Isäni löysi äidin täältä, kaukaa pohjoisesta, tullessaan tänne nuorena miehenä kesätöihin. Isä ei ole kiinnostunut käsillä tekemisestä, vaan luonnosta ja eläimistä. Senkin puolen olen kyllä perinyt, sillä luultavasti en voi koskaan olla tarpeeksi liikkeellä metsissä, poluilla ja tuntureilla...

Mitä sitten teen täällä käsilläni, kun vietän mökkilomaa pohjoisessa? En voi tänne raahata ompelukonetta, kangas- tai askarteluvarastojani, mutta lankaa on aina mukana, minne sitten menenkin. Sukkia valmistuu tuossa pikkuhiljaa nyt tällä viikolla. Viime viikolla Näätämöllä virkkailin isoäidinneliöitä, joista tulee aikanaan sellainen torkkupeitto, josta kerron varmasti aikanaan tarkemmin.

Aika veikeältä tuntui tuolla nuotiolla virkata, katkaista lanka vyölläni roikkuvalla puukolla ja pohtia, kuinka pitkään lanka mahtaa riittää... Eihän se kauaa riittänytkään, sillä mukana oli vain puolitoista kerää... Äkkiä se tuli käytettyä, vaikka yritinkin säännöstellä virkkuuintoa mahdollisuuksien mukaan.

Tämä taitaa muuten olla 200. postaukseni! Sen kunniaksi taidan nyt viimein viritellä sen arvonnan, josta olen jo vihjannut muutamaan kertaan! Tiistain aikana yritän saada arvontapostauksen valmiiksi, jotta saamme arvonnan käyntiin. Pysykää kuulolla, luvassa jotain pientä kivaa! Lisäksi viimeinkin kuvia, kollaaseja jne. Lapin kuvistani. Mukavaa alkanutta viikkoa jälleen kerran, ystävät!

Kuusi kuvaa kesästä -haaste

Käylänkoski

 

Sain haasteen Eliseltä Kirjeitä kartanonrouvalta -blogista. Kyseessä on tämä kuusi kuvaa kesästä -haaste, joka onkin ollut mukava näin pimeimmän syksyn aikaan seurata toisten blogeissa. Valinnan vaikeus on kyllä heti edessä, sillä minäkin kesällä kuvailin olemattomalla kameravarustuksella kuin paraskin luontokuvaaja. Ei ole vieläkään sitä järkkärikameraa, joten nämä on nyt siis tällaisia räpsyjä pokkarilla ja puhelimella.

Kitkajoessa oli vesi korkealla, tässä Käylänkosken sivu-uomia.

 

Auringonsäteitä Näätämöllä heinäkuussa.

 

Sateenkaari sateisena kesänä, olohuoneen terassilta kuvattu.

 

Tässä kesää parhaimmillaan, Kuusingilla isännän kanssa, kuten aina kesällä.

 

Laatokan Valamossa vietin pari päivää. Ihana paikka!

 

Paavo-kissan vartiovuoro. Illan usvassa saakin olla tarkkana.

 

Tässä vähän kuvia sieltä sun täältä viime kesältä. Lappia tuli taas katsastettua, Valamossa kävin nyt elämäni ensimmäistä kertaa. Siis siellä itäisen naapurin puolella. Kuusamossa vietän aikaa joka kesä. Kotona tietenkin myös, sillä minulla on pitkä loma, josta vain n. puolet ajasta isäntäkin on lomalla. Kivasti se aika kuluu omallakin pihalla puuhaillessa. Ja sisälläkin on kiva touhuta, kun ei ole kiire mihinkään. Kissa pitää minulle seuraa joka  paikassa, tänä kesänä se oli oli jopa mustikoita poimimassa mukana. Siirtyi vain seuraavalle mättäälle, sitä mukaa, kun poiminta eteni.

 

Laitan tämän haasteen eteenpäin

 Jaanalle Meidän maalla-blogiin

Riikalle periferiaan

ja

Tuijalle Tuijan koti ja puutarha -blogiin

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Photo a day 10

Kaipaus

 

Minulla on lasimaljassa kiviä, joita keräsin jokirannasta Näätämön kesäreissulla.

Lapin lumo - sitä en voi vastustaa.

Kaipaus jää joka kesä.

Näätämö 2012

Näinhän tässä kävi, että kollaasia oli pakko vielä uudelleen kokeilla. Nämä kuvat ovat peräisin heinäkuulta 2012, jolloin vietimme viikon isännän kaverin mökillä Näätämöllä, Lapissa. Mökille on n. 12 km kävelymatka, joten olimme ihanasti luonnon keskellä, ilman ulkoisia ärsykkeitä. Yle Lappia tosin kuunneltiin radiolla, mutta koska sähköjä ei ollut, sitäkin piti vähän rajoittaa. Kalasteltiin, istuskeltiin nuotiolla ja minä kuvasin ihan peruspokkarikamerallani, minkä kerkisin. Kuvia on satoja, mutta tässä on niistä joitain. Lappi on vienyt sydämeni, palaan varmasti vielä Näätämölle takaisin.