Minulla onkin nyt ollut kirppispöytä, ensin viikon toisaalla ja nyt viikon täällä Löytöpankissa. Jatkan vielä ainakin viikon, ellei enemmänkin, sillä huomaan, että kotoa aina vaan löytyy lisää ja lisää tavaraa, josta on aiheellista hankkiutua eroon.
Mutkikkaaksi asian tekee se, että olen luonteeltani parantumaton hamsteri. Kun istun hinnoittelemassa kirppikselle meneviä tavaroita, punnitsen melkein jokaista käsissäni ja mietin, vieläköhän kuitenkin sen säästäisin, käyttäisinköhän sitä kuitenkin, tai entäs jos yhtäkkiä tarvitaankin jotain tällaista... Otan itseäni yhä uudelleen ja uudelleen niskasta kiinni ja torun hiljaa mielessäni! "Ehei, en tarvitse kaikkea tätä tavarapaljoutta. Jos en ole käyttänyt puseroa vuoteen, en ehkä koskaan sitten käytäkään jne."
Kassikaupalla kirjoja, vaatteita, keittiötavaraa ja muuta käyttökelpoista olen siis saanut kotoa hävitettyä. Hinnat ovat halvat, koska ajatus on saada ne oikeastikin pois nurkista. Olen ylpeä siitä, että kierrätys on osa elämääni, enkä hävitä tai varastoi turhaan vielä täysin käyttökelpoisia tavaroitani. Yhden romu voi olla toisen aarre, ajattelen ja luopuminen on entistä helpompaa. Toisaalta myös itse ostan kirppiksiltä, joten olen kantanut vuosien mittaan erinäisiä kassillisia sieltä meille kotiinkin päin.
Tässä yksi esimerkki: käyttämätön teline, jossa grillivartaita...Why?
