Uusi vuosi, uudet haasteet

Hyvää alkanutta vuotta 2021!

Perinteinen uuden vuoden lupaus on minulla vielä tekemättä, mutta varmasti myös tänä vuonna tulossa. Vähän erilaisissa tunnelmissa nyt vaihtui vuosi, kuin koskaan aiemmin. Olen joutunut itse monien muiden ihmisten mukana arvottamaan elämäni kokonaan uusiksi ja pohtimaan, mikä on oikeasti tärkeää. Tärkeysjärjestys on selkiytynyt koronavuoden aikana melkoisesti. Omassa elämässäni on tapahtunut suuria muutoksia, kuten myös lähimmäisteni elämässä. 

Miten lähteä eteenpäin, kun on yhtä aikaa paljon kauniita asioita, kiitollisuuden aiheita ja suurta surua ja huolta? Maailma on muuttunut, minä olen muuttunut. Elämäni on yhtä aikaa juuri sellaista, jota haluan elää, mutta myös raadollista ja kipeää. Olen onnellinen, peloissani, tyytyväinen ja järkyttynyt. Jokainen päivä on nyt kuitenkin kiitollisuudella otettava vastaan. Jokainen eletty päivä on lahja. Jokainen rakas läheinen on kultaakin kalliimpi. Meidän on nyt turvattava toisiimme, jotta jaksamme  kulkea tämän omituisen ajan läpi. Yhdessä olemme vahvoja. Yhdessä, pienessä piirissämme  ja kotona yksin tai läheisten keskellä olemme turvassa. 

Mun rakkaitani, tyttärentytär ja koirat

Aloitin opiskelun nyt syksyllä. Olen opintovapaalla omasta virastani, joten vielä on aikaa pohtia, mitä teen jatkossa. En uskonut elokuussa koulujen alkaessa, että tämä syksyn opiskelu menisi näin paljolti etäopiskelun merkeissä. Saimme olla koululla, Hyrian Karankadun kampuksella, vain joitain viikkoja koko syksyn aikana. Ne viikot olivat tärkeitä, sillä harjoittelua on huomattavasti helpompi tehdä yhdessä, yhteisessä tilassa, jossa kaikki tukevat ja kannustavat toisiaan. Opettajan tuki ja henkilökohtainen ohjeistus on tärkeää. Vaikka itse olen motivoitunut ja opiskeluni sujuu kiitettävästi, ymmärrän ammattini kautta sen, että kaikki eivät selviä itse, eikä kaikilla ole sitä taitoa, kokemusta tai edes motivaatiota oppia. Siksi olenkin huolissani joidenkin nuorten neitojen opiskelusta, kun ei lähiopetusta ole tarjolla. Etäopiskelussa vastuu opiskelun sujumisesta jää kokonaan meille opiskelijoille. Onneksi saimme silti tehtyä esimerkiksi alla olevan huonetilan pohjatyöt, maalaukset ja tapetoinnin. Tapetti vaihtui kolmesti, joten tässä nyt sitten se viimeisin versio. Tällaisia pikkuhuoneita teimme kahden tai kolmen opiskelijan ryhmissä. Omaan ryhmääni osui onnellisesti kaksi aikuista, joiden temperamentti ja työtahti olivat omaani sopivia. Teimme riuskasti ja tarkasti hommia, kaikki kolme, joten työnteko oli mukavaa ja yhteistyö toimivaa. 

Tiimimme maalaama ja tapetoima tila koululla

Tällä hetkellä suoritan kurssia nimeltä visuaalinen myyntityö. Se on oikeasti kakkosvuoden kevään kursseja, mutta koska teen nopeaan tahtiin opintojani, sain tehdä tämän jo ennen muita. Olen harjoittelussa Havi Outletissa Riihimäellä. Olen tykännyt todella paljon siitä paikasta ja ihmisistä, joiden kanssa työskentelen. Minulla on siellä myös tulossa näyttö. Vielä en tiedä, miten se käytännössä toteutetaan. Tähän asti olen tehnyt lähinnä pöytäesillepanoja uusiksi ja myös yhden seinäesillepanon järjestin uudelleen. Olen täyttänyt hyllyjä ja pöytiä, mutta myös saanut tehdä kivoja lahjapakkauksia ennen joulua. Tässä alla joitain kuvia harjoittelustani. 

Joululoma oli onneksi tänä vuonna pitkä, sillä on tässä tullut huhkittua ihan reippaasti koko syksyn ajan. Luulen, että loman jälkeen jaksan taas entistä paremmin. Olen tehnyt omia hommiani ja myös opiskeluhommia tässä lomallakin, mutta en pakon edessä. Olen vaan niin innoissani, että koko ajan tekee mieli edetä vauhdilla. Viimeisin aluevaltaukseni on Sketchup -ohjelman käyttöönotto, jota olen tässä pikkuhiljaa opiskellut. Sillä piirretään niin pohjakuvat, seinäprojektiot kuin myös 3D-kuvat suunnitelmista. Toivon saavani sillä tehtyä kevään projektini, ok-talon sisustussuunnittelun, jota varten täytyy piirtää uudet pohjakuvat ja projektiot. Myös 3D-kuvat ovat tarpeen, kun esittelen suunnitelmani asiakkaalle. 

Muutenkin on ihana käyttää aikaansa uuden oppimiseen. Olen suorittanut Canva-kurssia jo aiemmin, joten sen pariin on aina silloin palattava. Canvan avulla voi tehdä hienoa julkaistavaa materiaalia. Lisäksi innostuin Wordpressistä, joten osallistuin myös sen peruskurssille. Haluaisin tehdä yritykselleni verkkosivut ja oman domainin tarvitsen myös sitä varten. Katsotaan, miten homma etenee. Yrityksen oma blogi, jossa lähinnä työvaihekuvia ja valmiita projekteja, on myös suunnitteilla. Sekin tulisi sinne Wordpress-alustalle. Kiinnostaisi kovasti myös valokuvaus, jota haluaisin oppia lähinnä tuotekuvauksen ja asuntojen kuvauksen osalta lisää. Olisi toki hienoa osata myös henkilökuvausta ja luontokuvauksia, mutta noita kahta ensin mainittua tarvitsen tulevaisuudessa työssäni. Mistä tähän kaikkeen nyt on yhtäkkiä löytynyt näin valtavasti uutta energiaa? Sepä onkin suuri salaisuus. 

Nyt on sellainen vaihe omassa elämässäni, että tuntuu hyvältä lähteä kohti uutta. Kaikki on vielä edessä, eikä menneistä tarvitse ammentaa kipeitä asioita enää. Olen varma, että tulevaisuudessa universumi tarjoaa eteeni rakkautta, terveyttä ja hyvää oloa, uusia uramahdollisuuksia, uutta osaamista ja vanhan osaamisen uudenlaista hyödyntämistä. Uskon vakaasti, että minua odottaa vielä jotain suurta, tärkeää ja onnellista. Sen tunteen voimalla menen eteenpäin. En enää hampaat irvessä ja väkisin, vaan tyynenä ja rauhallisena, omaan arvooni uskoen ja tietäen olevani rakastettu. Se tuntuu hyvältä. Se tuo hymyn huulilleni. Se tekee unistani kauniita ja aamuistani onnellisia. Tunnen sen, uskon siihen ja muistan, miltä se tuntuu, kun saa painautua toisen syliin ja rakastaa täysillä. Vielä minä sen saan kokea, uskon siihen. On sanottu, että universumi tuo eteen sitä, mitä siltä pyydät. Minulla on vankka usko siihen, että näin on. 

Uusi vuosi 2021 lähti käyntiin kauniin talvisena täällä Etelä-Suomessakin. Nyt on hyvä olla, enkä pyydä paljoa. Rakkautta, terveyttä ja hyvää oloa itseni lisäksi myös rakkaille läheisilleni. Tiedän, että universumi kuulee toiveeni. Kuiskaa sinäkin omasi tuuleen. Supata se tyynyysi nukkumaan käydessäsi tai nouse korkealle mäelle huutamaan se suureen ääneen. Jotenkin oma rauhallinen mielentilani kertoo, että minä olen jo tehnyt niin. Toiveeni on ilmassa. Vastaus on tulossa.

Hyvää ja kaunista alkanutta vuotta 2021 kaikille! 

Toinen blogini, Tyylilyylin työhuone

Tämä alla oleva teksti ja kuvat on julkaistu Pin-up Garagen sivuilla ilmestyvässä blogissani Tyylilyylin työhuone. Löydät jatkossa sen osoitteesta https://www.pinupgarage.fi/2017/08/rakkaus/
Mummula mutkan takana -blogini ei ole loppumassa, vaan tänne postailen kaikenlaista muuta asiaa jatkossakin. Tämä aihe on kuitenkin henkilokohtaisesti niin tärkeä, että haluan sen kanssanne jakaa täälläkin.

Olkaa hyvät, tässä teille Tyylilyylin työhuone ja pin-up -kuvioissa käyttämäni "taiteilijanimi" Ruby Spark on tämän tekstin kirjoittaja. Yllätyin tämän tekstin tiimoilta saamani palautteen määrästä ja toivon, että myös täällä aiheesta syntyisi keskustelua.


Rakkaus. Piste.

Edellisessä blogikirjoituksessani kirjoitin siitä, miltä minusta on tuntunut jo pitkän aikaa tässä pitkässä, tiiviissä ja merkityksellisessä parisuhteessa. Olin jo täysin valmistautunut antamaan periksi, luovuttamaan ja elämään lopun elämääni yksin. Olin masentunut, epätoivoinen, yksinäinenkin. En ollut juuri koskaan yksin, mutta tiedättehän, että toisen ihmisen seurassakin voi olla yksinäinen. Olin todellakin elänyt monta kriisiä läpi ja yrittänyt taiteilla työn ja kotiarjen, harrastusten ja parisuhteen sekä satunnaisten, ennakoimattomien sairastumisten keskellä. Sitä uupumuksen määrää on vaikea sanoin kuvailla. Syvä kuoppa, uskomaton kuilu, jonka reunalta olin pudonnut jo aikaa sitten, eikä minkäänlaista mahdollisuutta tilanteen korjaamiseen enää ollut näköpiirissä. Aloin kyseenalaistaa osaamiseni, ammattitaitoni, ystävyyssuhteeni ja kaiken sen, mikä oli ollut minulle ikään kuin itsestään selvää. Parisuhteeni kuului niihin asioihin myös. Koin, etten ollut tärkeä toiselle, mutta samalla itse laiminlöin kumppaniani ja etäännytin meitä toisistamme.

Aloin kuitenkin taistella. Ensin taistelin itseni puolesta. Omanarvontuntoni, itsevarmuuteni ja omien tarpeitteni puolesta tein enemmän kuin koskaan ennen. Syvän itseinhon ja –säälin jälkeen tajusin, ettei kukaan tule apuun, ellen itse itseäni pelasta. Tein muutoksia elämääni, aloin uudelleen nauttia elämän pienistä, yksittäisistä onnenhetkistä ja vaikkapa vain vastaantulijan hymystä, linnunlaulusta tai vehreästä Suomen kesästä. Ajattelin positiivisia asioita, yritin todella ja annoin myös ystävieni tukea ja auttaa. Päästin viimein muita ihmisiä lähelleni, ja yhtäkkiä sen henkisen suojamuurin läpi alkoi päästä jo ennestään läheisiä ja myös uusia ystäviä löytyi rakkaan pin-up –harrastukseni parista. Tajusin, että minullakin on arvoa, enkä koskaan saisi päästää itseäni vajoamaan niin syvälle negatiivisten energiasyöppöjen ja masennuksen valtaan. Aloin nousta kuilun seinää vähitellen, kunnes tajusin palanneeni ”elävien pariin”. Tiedän, että paraneminen ei tapahdu hetkessä, mutta tiedän myös, etten kamppaile yksin.

Olin ollut niin lukossa, niin sulkeutunut omaan, syvään masennukseeni, etten kyennyt antamaan itsestäni mitään muille. Kun masennus alkoi taas väistyä, luulin jo kadottaneeni matkakumppanin, jonka kanssa yhteistä tietä on kuljettu yli 31 vuotta jo. Myös hän taisi tajuta, että olen hyppäämässä kuiluun takaisin, katoamassa muurini taakse ja lähtemässä etsimään uutta polkua. Silloin tapahtui jotain täysin yllättävää. Rakkaus tuli. Se, mikä oli ollut kateissa ja mitä en päästänyt enää pilkahtamaan sydämestäni, tuli ja raivasi tiensä takaisin. Olin jo melko varma, ettei se enää tulisi, kunnes aloin uudelleen nähdä sen lähelläni. Rakkaus on ravintoa sielulle, se on se positiivinen energia, joka auttaa ylös kuilun pohjalta ja vaatii tilaa läheisyydelle ja lämmölle. Se on se pieni ikävä, jonka tuntee, kun toinen on poissa. Se on se kutkuttava jännitys, jonka tuntee, kun toinen lähestyy. Ei ole vaihtoehtoa. On vain rakkaus. Se täyttää joka solun ja kelluttaa keveässä onnentunteessa, jonka olin jo melkein unohtanut. Mikään ei voi sitä tunnetta voittaa, kun sen voiman ymmärtää.

Tiedän aiheuttaneeni toiselle tuskaa. Tiedän olleeni etäinen niin, että toinen on kokenut samanlaista yksinäisyyttä kuin minä, yhdessä ollessakin. Olen ollut itse niin kateissa, että toinen on luullut rakkauden kokonaan kadonneen tai mikä vielä raaempaa, kohdistuneen johonkin toiseen ihmiseen. Ei. Rakkaus on. Se on se sama rakkaus, jonka kohtasin elämässäni ensimmäistä kertaa tämän ihmisen kanssa vuosia sitten. Se asuu meissä ja muuttuu vuosien kuluessa. Se antaa anteeksi, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei ole katkera eikä koskaan halua vahingoittaa toista ihmistä. Enää en kamppaile vastaan. Teen töitä tämän rakkauden eteen ja otan siitä kaiken sen irti, mitä rakkaani on valmis minulle antamaan. Lämpö ja läheisyys, asioiden jakaminen toisen kanssa ja luottamuksen molemminpuolisuus ovat avainasioita pitkässä suhteessa. Ehkä niiden varassa jaksamme vielä toiset 30 vuotta.

Mistä rakkaus kumpuaa? Mikä on se maaperä, jossa se sitten kasvaa? Olen näiden vaiheiden kautta viimein ymmärtänyt, että ensin minun on rakastettava itseäni, en ennen voi antaa rakkautta toisille. Jokainen äiti, puoliso, iäkkäiden vanhempien tytär, ihan kuka tahansa nainen voi varmasti välillä ajautua tilanteeseen, jossa ajattelee enemmän toisten hyvinvointia ja samalla laiminlyö omaansa. Itse muistan ne vuodet, jolloin lapseni olivat vielä pieniä ja olin heissä kiinni tiukoilla siteillä, jotka olivat minun itse sitomiani. Rakkaus omia lapsia ja omaa perhettä, läheisiä kohtaan voi haukata niin suuren palan ihmisen sydämestä, että sen varjolla ikään kuin antaa itselleen luvan keskittyä vain siihen, unohtaen itsensä. Minulle kävi niin. Lihosin, ulkonäköni ei oikein jaksanut kiinnostaa, eivätkä vaatteet, joista valitsin yleensä ne peittävät, tummat ja huomaamattomat, mahdollisimman helpot. Luulin, etten ansainnut enempää. Nyt olen herännyt ja nautin siitä, että pidän hyvää huolta itsestäni. Samalla annan rakkautta läheisilleni entistä helpommin ja myös otan sitä vastaan. Omaa itseään täytyy osata ja uskaltaa rakastaa, jotta voi päästä tähän vaiheeseen elämässään. Minun on viimein hyvä olla itseni kanssa. En pelkää tunteitani, enkä väsymystäni, koska tiedän, että minulla on keinot käsitellä niitä. Hellin ja hemmottelen itseäni, rakastan ennen vihaamiani reisiä, takapuolta, poskia ja vatsan pömppöä. Ne ovat osa minua. Minä olen riittävä, olen rakastamisen arvoinen.
Rakastu sinäkin itseesi! Muista osallistua 24.8.2017 Pin-up Garagen ilmaiseen Rakastu itseesi-webinaariin. Tässä linkki, josta voit ilmoittautua mukaan! https://pinupgaragefi.mystagingwebsite.com/rakastu-itseesi-webinaari-ilmoittautuminen/
Seuraavassa postauksessani ommellaan Tyylilyylin työhuoneella. Muokkaan muutamaa mekkoa, korjaan ja tuunaan. Muistathan olla mukana!
Terveisin, Miss Ruby Spark Tyylilyylin työhuoneelta