Valaisimen luuranko, pellavaa paloina ja leipälaatikko

Kirppistelyt onnistuivat viikonloppuna taas mukavasti! Omat kirppismyyntiin raahatut tavarat ovat tehneet kauppansa yllättävän mukavasti ja aina silloin tällöin jotain pientä sitten löytyy kotiin päin kannettavaksikin. Meillä on pöytä tuossa naapurikaupungin kirpputorilla, sillä se tuntuu olevan erittäin suosittu ostajien keskuudessa ja sitä paitsi työpäivän jälkeen siihen on helppo poiketa viemään tavaroita ja järjestelemään pöytää.

Nyt viikonlopun aikana kiersin sen kirppiksen lisäksi kolme kotipaikkakunnan kirppistä. Jotain taas tarttui mukaankin... Nimittäin tällainen valaisin, joka on kai lastenhuoneessa jollain roikkunut, ainakin kankaasta päätellen. Tästä pitäisi tulla valaisin ompeluhuoneeseen, joten kangas piti tietenkin heti poistaa. Nyt on sitten suunnittelun aika. Mitäs minä tähän laittaisin? Esimerkiksi paperinarua käyttämällä siitä voisi tulla kiva. Ihan vaan sikin sokin pujottelisin valkeaa paperinarua, ohutta sellaista ja ehkä vähän paperinauhaa joukkoon... Joo-o. Se on vaihtoehto yksi. Sitten voisi tietenkin laittaa siihen ohuen pitsikankaan, tyllin tai vaikkapa organzaa. Samalla tavalla ompelisi siitä "hupun" ja kiinnittäisi vaan tuon entisen tilalle. Siinä sitten vaihtoehto kaksi. Kolmantena vaihtoehtona minua kiehtoisi laittaa jotain virkattuja pikkuliinoja tai vaikka lumihiutaleita, joita olen virkkaillut. Tai niin, voisihan siihen sopia myös paperinarukukkaset... Saapa nähdä, millaisen siitä saan aikaiseksi.

Tylsä varjostin, kokonaista 2 euroa!

Niin lähti kangas!

 

Tässä paperinaru ja paperinauha, joita voisin ainakin vähän testata.

 

Olen jo pitkään haaveillut nukkekodin rakentelusta, mutta aina se on jäänyt haaveeksi. Se on iso homma, johon ei ole ollut aikaa, taitoa, eikä rahaakaan hirveästi laittaa. Kyllä vielä sen aion joskus toteuttaa, mutta saa nyt nähdä, jääkö eläkepäivien iloksi... Mutta päätin alkaa rakentamaan tällaiseen myös kirppikseltä löytyneeseen (1,50€) leipälaatikkoon miniatyyrihuonetta. Ensin ajattelin siitä tehdä pienen kangaskaupan. Sitten suunnitelma muuttui mamman torikojuksi, jossa olisi vihanneksia ja ehkä kukkiakin myynnissä. Ja sitten välähtipä päässäni jonkinlainen varastokin, jossa sitten voisi olla kaikenlaista pientä ja isompaakin tavaraa säilössä. Siitäkin voisi tulla hauska. Telkassa olen nähnyt joskus niitä huutokaupalla myytäviä varastoja, joiden sisältöä ei pääse tutkimaan, vaan se ostetaan summassa, tietämättä sisällön arvoa lainkaan. Tai miksikäs ei voisi olla antiikkiliikkeen varasto?

Sisätila, johon rakennan

Päältähän tuo näyttää autotallilta tai varastolta tuon oven takia

 

Kankaita minulla on varastoissani vaikka kuinka, mutta näitä en voinut kirppiksellä vastustaa. Ehkä Tildailuihin tms. voisin nämä käyttää. Tässä on enimmäkseen hillityn sävyisiä pellavapaloja ja lisäksi noissa ruuduissa myös puuvillaa. Niin se kangashamsteri minussa taas heräili kevään tullen... Mutta suonette anteeksi, sillä näitä on vain melko pienet palat kutakin ja hintakaan ei päätä huimannut.

 

Ehkä juuri näiden sävyjen pehmeys minut valloitti...

 

Ja nyt lastaamaan huomisia kirppikselle päin lähteviä tavaroita autoon. Kierrätyskeskukseenkin olemme viemässä tavaraa, jota ei viitsi alkaa myymään. Kiva, kun pääsee pikkuhiljaa eroon liiasta tavaranpaljoudesta, sanoo hän, joka kantaa myös kotiin päin tavaraa kirppiksiltä aika helpolla.

 

Ihanaa uutta viikkoa kaikille!

 

 

 

Viikonlopun ompeluksia taas!

Pitihän nämä kolme vapaata jotenkin hyödyntää, eli keksittekö parempaa kuin ompelu... En minä ainakaan. Valmistui sentään jotain, nimittäin yksi nojatuolinhuppu, yksi koristetyynyn päällinen, yksi uusi tunika kotikäyttöön, sitten miehelle valmistui tänään ihan "perusperuscollari" ja itselle vielä tuossa illalla tein pyjamanhousut palakankaasta.

Kirpparilta löytynyt palakangas, joka huusi jo valmiiksi: "Pyjamanhousut!"

 

 

Pitkät puntit, kuminauhavyötärö ja pieni somisterusertti pitsinauhasta. Siinä ne on!

 

Pyjamanhousuja ei voinut kunnolla kuvata, sillä en halua pyjamakuvissa esiintyä... Mutta kangasta on jäljellä n. 40 cm, eli siitä väännetään tähän yläosa, yhdistämällä johonkin yksiväriseen. Se vaihe jäi vielä hiukan harkintaan. Alla sitten se miehen paita, joka on maailman yksinkertaisin malliltaan, eikä siinä ole mitään krumeluureja. Näitä olen tehnyt viimeiset 20 vuotta hänelle, joten malli on aika tuttu. Kaava on sama aina, hyväksi todettu ja testattu. Pari muuta collarineulospalaa odottelee samaa kohtaloa. Tähän menee noin. 30 min. leikkuun ja ompelun kanssa, joten äkkiähän näitä tekee.

Harmaa peruscollari miehelle

 

Taulua tehdessä jäi yli kaitale kangasta. Siitä syntyi vielä pojalle sohvatyynyn päällinen vetoketjulla. Vallilan Panimo-kangas miellyttää edelleen kovasti silmääni. Tulee himo lähteä katsastamaan lisää Vallilaa K-Rautaan. Ei auta, pakko yrittää hillitä himoa ja ommella vanhoista kankaista ensin.

 

Tässä tasku, jonka tein yhteen näistä loputtomista tunikakokeiluistani. Tämä on sellaista muinaista suosikkicollariani, josta olen tyttärelle paljon ommellut aikoinaan. Jostain syystä sitä oli vielä kunnon pala jemmassa. Taitoon kampapuuvillacollarit olivat kivan ohuita ja kuitenkin napakoita. Tätä en kuitenkaan varmaan tule julkisesti käyttämään, sillä kuosi ei ehkä ole ihan minua... Kotoilutarkoituksessa se kuitenkin toimii farkkujen kanssa paremmin kuin hyvin. 

 

Muutamia tuunauksia/värkkäyksiä on nyt tekeillä. Tässä alla kuva järkyttävän ihmeellisestä Lindexin mekosta, jonka nappasin eurolla kirppikseltä tässä hiljattain. Se on polyesterlycrasekoitetta, joten se ei mekkona minua oikein miellytä. Mutta otin sen sillä, että meinasin tehdä siitä jonkinlaisen topin. Äsken sitä tuossa pyöriteltyäni päätin, että siitähän tuleekin kivoja pikkupöksyjä. Kaikkea sitä ihminen keksiikin! Mutta miksikäs ei? Materiaali on todella joustavaa ja pehmeää, niin kuin pikkupöksyissä yleensä saa ollakin. Printtasin MakeBra -sivuston ilmaisen hipsterien kaavan

  ja piirsin siitä itselleni sopivan. Pääsen nyt sitten testaamaan, ja mikä parasta, tosi halvalla...

Tässä pikkareiksi pilkottava mekko!

 

Toinen tuunauskokeilu on tässä, alla oleva NP:n tunika. Materiaali on mukavaa viskoosilycraa ja väri on ihan minun lempparini. Mutta tuo hihamalli on suoraan sanottuna järkky! Ostin tämänkin kirppikseltä halvalla. Ostaessa siinä oli vielä isot olkatoppaukset, jotka riistin irti jo ennen pesua. Nyt tarkoitus on purkaa hihat irti ja leikata ne uudelleen. Saa nähdä miten tässä käy!  Mutta koska tämä oli tosiaan myös "halapa" kirppislöytö, eipähän sitten harmita niin hirveästi!

 

Tunika valtavine hihoineen. Oisko vähän lampaanlapa-mallia?

 

 

 

 

Maalaushommiin, mars!

Laitoin vähän vipinää kinttuihin ja sysäsin liikkeelle pitkään, pitkään odotelleita hommia. Olen niitä ihmisiä, joiden oikeasti täytyy tehdä itselleen tällaisia "rynnäköitä", jotta valmista alkaa tulemaan. Huomaan, että 10 viikon lomani aikana en ole vieläkään saanut tartuttua kaikkiin niihin juttuihin, joita haaveilin tekeväni tänä kesänä. No, onhan toki lomalla vaan lomailtavakin, mutta monet näistä jutuista ovat oikeasti niin mieluisaa tekemistä, että sehän on lomaa parhaimmillaan.

Ensinnäkin, juniorin huoneena 20 vuotta sitten palvellut, pienin neljästä makuuhuoneesta, on nyt tyhjennetty viimein varastokäytöstään. Siinä oli useiden vuosien ajan tosin minun ompeluhuoneeni, mutta sen vaihdoin keväällä isompaan huoneeseen. Tästä tulee nyt huone, jossa teen kirjoitushommia, bloggailen ja vaikkapa opiskelen, joka onkin minun arkeani lähes aina. Keksin nimittäin aina jostain jotain uutta opiskeltavaa, milloin verkkokursseina, milloin ihan vaan itseopiskeluna.

Ensin siis tavarat huitsin nevadaan! Sitten lähtee tapetti seiniltä. Yläosassa oli tuollainen äklö-ysäri-baby-lila-valko-raita-tapetti... Ja alaosa oli maalattu lilaksi. Väri siksi, että odotin vauvaani vielä sitä valitessani, enkä halunnut tytön tai pojan huonetta, vaan pelkän vauvanhuoneen. Välissä oli vielä leveä nalleboordi.

Meidän nuoriso kuitenkin jo aikoja sitten pyöräytti huonejärjestyksen uusiksi, joten tässä huoneessa ei ole asunut kukaan n. 15 vuoteen enää. Siksihän sille kävikin niin, ettei sitä ole tullut rempattua aiemmin. Nyt kuitenkin iski senkin aika, mummu ihan liekeissä täällä on häärinyt huonetta kuntoon!

Tapetin poistoa

 

Onneksi täältä tuo tapetti myös lähtee pois, eikä temppuile. Kostutan spraypullolla ja repäisen irti. Siinä se. Kunhan tapetti on poissa, alkaa kolojen tasoitus ja sitten pohjamaalaus. Vedän kaikki seinät ensin valkoisella pohjamaalilla, sillä tuo lila kuultaa takuuvarmasti muuten läpi alaosista. Lisää kuvaa voin tarjoilla, kunhan sinne asti pääsen hommassa.

 

Kalusteet pitää myös sitten maalata, sillä huoneeseen tulee pieni, vanha työpöytä, joka on isäni isoisän tekemä. Siihen olen uhrannut jo edelliskesänä lukuisia työtunteja, että sain vanhan, ORANSSIN maalin pois! Kenenköhän älynväläys on ollut maalata kaunis, vanha kaluste oranssiksi?

 

Pöydässä on edessä kaksi laatikkoa, jotka ovatkin jo maalattavina.

Päädyistä tykkään erityisesti, nuo kolme pinnaa ovat kivat.

Tässä vielä kuultaa sitä vanhaa oranssia väriä.

Kirppikseltä löysin tuolin, josta olen myös maalikerroksia poistellut.

 

Tuolin ostin Kirjokaaren kirppikseltä, jossa tulee harvakseltaan poikettua. Ystäväni Anne kutsuu sitä mummokirppikseksi, koska siellä on enimmäkseen sellaista lahjoitustavaraa, ei mitään ihmeellistä, muodikasta tai himoittuakaan. Mutta joskus löytyy jotain, siksi kannattaa kyllä poiketa. Siellä on sellainen tapa, että he maalaavat huonompikuntoisia kalusteita jollain paksulla maalilla, samoin kuin kierrätyskeskuksella. Minusta on kurjaa, kun sellaista tehdään, sillä se on todellakin liian  paksua, värit ovat aika yök ja sitten ostaja joutuu maalinpoistohommiin heti alkuunsa. Huonosti maalattua jälkeä en kestä, ellei se ole ihan omaa ihanaa kädenjälkeäni! Eli siis muut eivät saa maalata rumasti, minä vaan!

 

Olen ostanut Helmi-pohjamaalin ja vaalean, hiukan sävytetyn Helmi-maalin jo valmiiksi ja huomenna ehkä alkaa maalin sively kalusteisiin. Päivällä käyn ensin hautajaisissa, mutta illemmalla ehkä hautaudun tuonne suloisen viileään autotalliin maalaamaan! Siellä on oikeasti miellyttävän viileää myös näin helteellä ja isäntä jo ehdottikin retkeä sinne yöksi... Kiva paikka nukkua autonrenkaitten ja voimanostopenkin välissä...

 

Lomapäiviä on jäljellä enää muutamia, joten nyt on täysi höyry päällä. Huomenna haemme myös meidän pikkuprinsessalle kummityttöni vanhan Ikean Minnen-sängyn. Kummityttö kasvoi siitä ulos, kun taas pikkuprinsessa on ehkä vielä paremmassa tallessa pinnasängyssä. Mutta onpahan valmiina, äkkiä senkin aika tulee! Ystävättäreni lupasi minulle ihanan, vanhan mankelin, jonka ehkä roudaamme kotiin myös. Sen aion sijoittaa ulos, uskokaa tai älkää! Siihenpä tuleekin kukkia!

 

 

 

 

 

Maalaus- ja maalaishommia

Olen viimein saanut käyntiin sen vaihteen, jolla maalaushommia tehdään. Tykkään kovasti maalaamisesta, lähinnä siis vanhojen huonekalujen kunnostamisesta on kohdallani kyse. Miksei myös seinien maalamisesta, sekin on kyllä mukavaa. Yksi huonekin on tarkoitus tänä kesänä vielä maalata ja laittaa kuntoon.

Yksi homma, jota en saa koskaan tehtyä, on se ennen käsittelyä otettavien kuvien kuvaaminen! Mikähän ihme siinä on, sillä itse ainakin nautin teidän muiden blogeissa kovasti juuri siitä, kun on ennen ja jälkeen kuvia huoneista, tai tuunauksista. Niistähän sen muutoksen vasta näkee, mitä on saatu aikaan.

Tässä nyt kuitenkin on pari kuvaa keskelle lattiaa nostetusta leluarkusta, joka on siis tällä hetkellä työn alla. Takana näkyy kaikki mahdollinen sotku, sillä vähän on vaiheessa tuon takkahuoneen viritykset... kellastunut männyn sävy suorastaan oksettaa, mutta sitäpä ei näy enää.

 

Valmiista leluarkusta tulee siis säilytyspaikka lastenlasteni leluille, lähinnä pehmoleluthan sinne sitten sujahtavat. Kunhan tuo valmistuu, laitan lisää kuvia. Takkahuone kaikkineen on tarkoitus saada tällä viikolla kuntoon. Katsotaan, kuinka käy! Olisi kiva saada kuvata se valmiina ja laittaa teille kuvia nähtäväksi tänne.

 

 

Tässä ennen -kuvat siitä kirppikseltä löydetystä rahista, jonka tuunasin tässä hiljattain.

Rahin nykyinen ilme löytyy siis täältä.

 

Minulla on vielä tämä viikko tätä yksinlomailua jäljellä. Mies jää kohta kesälomalle ja sitten onkin päivät aikaa tehdä kaikenlaista yhdessä. Kotoa lähtö on minulle aina kesällä vaikeaa, vaikka tavallaan sitä odotankin kovasti. Olen toisaalta innolla lähdössä pohjoiseen, mutta toisaalta on tosi vaikea lähteä, kun on intoa tehdä täällä kotonakin  jotain. Pihahommat, maalailut, kirppislöytöjen tuunailut, ompeluhommat ja kaikki se jää kotiin. Matkalla toki bloggaan, luen ja neulon/virkkaan, mutta silti... Isännälle taas loma ei ole mikään loma, jos ollaan kotona. Meidän nuorisosta aina joku joutuu/saa muuttaa kotiin kesällä, sillä meillä on tuo Paavo-kissa aina kotona. Paavoa pitää jonkun hoitaa, emmekä uskalla jättää taloa tyhjilleen muutenkaan. Niin paljon noita murtokoplia täällä päin pyörii joka kesä. Turvallisemmalta tuntuu, kun täällä asuu joku meidän loman ajan, niin kuin aina ennenkin.

 

Marja-aika osuu myös aika lailla tuohon reissun kohdalle, joten mansikat on saatava laitettua ennen sitä tai sen jälkeen... Mustikkaa poimin itse taas, kunhan palailen tänne kotipuoleen. Pohjoisen hillasuot houkuttavat, mutta hillojen poiminta on mielestäni melkoisen raskasta puuhaa. Ei siis ihme, että hilloilla on hintaa, jos marjaa haluaa ostaa torilta tai kaupoista.

 

Metsämansikan satokausi on nyt!

 

Marjapensaista on rastaat syöneet osuutensa. Saa nähdä, jääkö meille mitään! En kuitenkaan niitä verkkoja laita, sillä ne ovat monille eläimille vaaraksi. Esim. Siili tai linnut voivat tarttua niihin. Karviainen, joka tässä tontilla kasvoi jo ennen tämän talon rakentamista, tekee yleensä vain vähän marjoja, kun pensas kasvaa ihan koivikossa, eikä sitä ole mitenkään hoidettu.

 

Kuuntelen tässä samalla muuta touhutessani äänikirjaa. Viimeinen levy Sofi Oksasen "Kun kyyhkyset katosivat" -kirjasta on meneillään. Nyt täytyy kai hakea kirjastosta lisää kuunneltavaa, kun tämä loppuu. Puuhailu on mukavampaa, kun voi halutessaan myös kuunnella jotain jännittävää ja mielenkiintoista.

 

Touhukasta tiistaita kaikille! Nyt saatte varautua siihen, että arvontaa pukkaa taas pitkästä aikaa! Arpajaisvoittoa paraikaa mietitään, jotain kivaa siis luvassa taas!

 

 

 

 

 

 

 

Intoa piukassa - tehotyttöfiilis!

Olen viimein saanut aloitettua sen kauan suunnittelemani maalaushomman. Nyt olen maalannut, tai itse asiassa petsilakannut, entisen legoarkun, joka on ollut meidän pojilla joskus parikymmentä vuotta sitten käytössä. Se on mäntyä, käsittelemätöntä puuta, rumasti kellastunut ja kuitenkin erittäin kätevä ja muuten aika siisti. Minä ostin purkin Clou-merkkistä petsilakkaa jo aiemmin, värisävynä ruskea mahonki.

Kuva Mastonin sivuilta

 

Sain käsiteltyä osiin puretusta arkusta toiset puolet yhteen kertaan. Aamulla sitten jatkan toiset puolet ja mahdollisesti jo iltapäivällä toiseen kertaan! Silloin se on tehtävä, kun intoa pukkaa, vai mitä?

 

Siirsin muuten tänään myös raparperit kasvamaan sellaiseen kasvulaatikkoon, johon oli laittanut niille uutta multaa ja kompostia sekaisin. Samalla siirsin siihen myös joitain yrttejäni. Saa nähdä, miten lähtevät kasvamaan. Pihassa puuhastelua oisinkin voinut jatkaa vaikka kuinka, mutta nyt täytyi tulla jo sisälle.

 

Tein jännän löydön pihasta! Meillä on joskus aikoinaan ollut yksi sellainen kukkapenkki, joka on ihan metsittynyt ja jäänyt hoitamatta jo vuosia sitten. Sielläpä oli pioni! Mulla on joskus ollut ystävältäni Saaralta saatuja pioneja, lajiketta en edes tiedä, mutta sinne ne jäivät entiseen kukkapenkkiin. Nyt kun sitä tutkin, se löytyi sieltä vielä. Miten toimin, voiko ne siirtää nyt keskellä kesää, kun eivät näytä kukkia tekevän ollenkaan? Laitan paremmalle paikalle, kunnon kohopenkkiin.

 

Pioniressukat keskellä metsää... No, ei ihan!

 

Metsämansikkaa tuli tänä vuonna pihalla ihan kauheasti, siis aiempiin kesiin verrattuna. Kävin äsken vielä poimimassa kipollisen, jotta saamme iltarahkan sekaan laittaa niitä myös. Ehkä kuitenkin puutarhamansikoita enimmäkseen, näitä vaan herkuksi sekaan.

 

Oman pihan saalis, 125 grammaa!

 

Huomiseen, ystävät! Nyt täytyy keskittyä Bombgirlsiin, joka on minut koukuttanut ja alkoi juuri TV2:lta!