Kirppiskierroksilta kaikenlaista kivaa!

Nyt kun vauhtiin pääsin, minua ei taida pidätellä enää mikään! Eli tässä postauksessa aion kiusata teitä lukijoitani kirppislöydöilläni. Kaikenlaista pientä ja kivaa on tullut vastaan, eikä pelkästään nukkeja. Olen mm. sortunut ostamaan vanhan rukin. Ja muutamia kivoja vaatteita, kengät, kosketinsoittimen, parikin hyllyä, huonokuntoisen lipaston ja myös ihanan Ikean Hemnes-lipaston löysin. Niin, samaan tahtiin tuntuu tavaraa tulevan ovesta sisään, kuin sitä lähtee kirppiksen kautta huushollista uloskin. Mies puistelee päätään, minä jaksan innostua. Eikä siinä mitään, turhakkeisiiin en sorru, vaan ostan tarpeeseen. Pitäähän joka emännällä olla rukki ja kosketinsoitin, vai pitääkö...

Tämä pitsitunika tai onko se sittenkin pusero, on yksi ihanainen löytöni.

En ole mitenkään tyypillinen pitsin käyttäjä, mutta jokin tässä lumosi.

Makuuhuoneen lipastolle oli tarve ja paikkakin valmiina.

Lipaston vetimet oli vaihdettu näihin numeroilla varustettuihin, jotka taitavat olla

samoja, joilla olen keittiössä tuunannut pienet vetolaatikot.

Viiden euron lasten kokoluokkaa oleva nojatuoli.

Ruma ja likainen kangas, mutta malliltaan nätti. Tämä tuoli sai

 kokonaan uuden ilmeen uuden verhoilu myötä.

Maijalle oma ompelukone, joka onkin pieni talo

Ompelukoneen katto aukeaa, joten sinne muutti jo kaksi pientä tyttöä.

Aivan ihastuttava ompelukirja, Tilly Walnesin Pistoksissa.

Nettikirppikseltä, ystävän ja hänen miehensä avulla Turusta Riihimäelle

matkanneena. Tästä kirjasta aion kokeilla jokaista kaavaa!

Denim-tunika, joka on vissiin vähän "last season" eli menneen talven lumia.

Mutta kun tykkään, ei muodilla niin väliä olekaan. Silitystä on kovasti vailla tämäkin.

Herkullisen pinkki Marimekon laukku, jonka kaverina kuvassa

musta sisarensa. Näille on vaan aina tilausta.

 

Tässä tämä pikainen esittelyni. Jotenkin tuntuu siltä, että kirppiksillä on nyt onnestanut ihan kivasti. Toki nyt, kun itselläni on pöytä kirppiksellä, tulee aika paljonkin sitten katseltua kaikkea kivaa. Kolme eri kirppistä kuuluu vakiopaikkoihini ja lisäksi seuraan ahkerasti muutamia nettikirppisryhmiä. Niistä mm. tuo rukki ja kosketinsoitin sekä Merrelin laukku ja ompelukirjakin.

 

Jostain syystä en saa nyt kaikkia kuvia näkyviin, joten näillä mennään kohti pääsiäisen viettoa! Jatkan kuvien etsimistä ja esittelen ne sitten joskus, kun löytyvät jostain bittiavaruudesta.

 

Rauhallista ja mukavaa pääsiäistä kaikille!

 

 

Mummun minikokoinen mallinukke

Tässä sitten eilen lupaamani kuvat siitä toisesta ihanuudesta, jonka sain siitä 1,9 metrin palasta Marimekon mustavalkoista trikoota. Edellisessä postauksessani näitte siitä tekemäni tunikan, kokoa 42. Tässä tunika kokoa 92 cm. Pieniä paloja jäi, joten niistä ehkä vielä jonkun taskun, kaarrokkeen tms. saisin, mutta saattaa olla, ettei sen kummempaa syntyisikään. Kyselin kuosista, kun en sitä muistanut taas millään. Se on siis Mika Piiraisen Jäniksen vuosi! Nyt päätin muistaa sen, ettei aina tarvitse kysellä...

Kuvauksellinen minimallinukkeni ei ollut kuvaustuulella, vaikka tunikaansa kovasti ihastuikin. Hän kuitenkin keksi näytellä taskulampun valoa eteisessä, joten sain kuin sainkin napattua muutaman kuvan. Tämä malli on mukava, rento ja antaa lapselle liikkumaväljyyttä. Kaava on Ottobren 6/13 -lehdestä. Siinä on kaarrokeosa ja siihen poimutettu helma, jonka sivuihin muodostuu kivat kulmat. Olen tehnyt tällä kaavalla pari tunikaa jo aiemmin kyseiselle prinsessalle. Tällä kertaa en alkanut poimuttamaan Framilonilla, vaan laitoin vyötärölle laskoksia eteen ja taakse. Hihansuissa ja pääntiellä on mustaa resoria. Soma ja helppo, mummu, pappa, äiti ja tyttö itse tykkäsivät. Mitäs sanotte te?

Mummun kanssa ollaan samiksia!

Älä mua kuvaa, tai laitan valoa suhun!

Helman huolittelun tein tällaisella koristeompeleella, joka on koneen ruudulla näkyvän nimensä mukaan "tiuhtavarpa". Aika hauska, mutta tiuhtavarpa minulla löytyy kangaspuista...

 

Helmahuolittelut tykkään monesti lasten vaatteisiin tehdä joillain näillä koristeellisemmilla, mutta silti joustavilla ompeleilla. Helma voi olla välillä pepun alla, välillä päässä ja välillä jäädä leikkimopon alle tms. joten sen täytyy kestää. Tasosaumurilla ommeltukaan ei kestä yhtä hyvin, siihen tulokseen olen tullut. Tämä neulos joustaa aika paljon, joten myös ompeleen joustavuus on tärkeää.

 

Tätä ommellessa mieleen palailivat vuoden 1995 paikkeilla tekemäni "kalsariöverit"- nimittäin ompelin isännälle kolmet pitkät kalsarit joustavasta trikoosta. Sivuista ja väleistä sain silloin 2-vuotiaalle kuopukselleni yhteensä seitsemät minikokoiset pitkät kalsarit... Kunnon överit, vai mitä!

 

 

Työhönpaluu - tunikalla mennään!

Huomenna on sitten jo aika palata töihin. Joissain kaupungeissa loma vielä jatkuu, mutta meillä työpaikkakunnallani alkaa koulutyö jo nyt! Loma meni aivan liian äkkiä, niin kuin yleensäkin, mutta kiva on toisaalta taas töihinkin palailla. Blogin puolella on ollut mukavan vilkasta ja uusia lukijoita on tullut mukaan! Tervetuloa, toivon, että viihdytte!

Työvaatteisiin on kerta kaikkiaan nyt aika panostaa! En harrasta valmisvaateshoppailuja. En vaikka alet ovat vallanneet kauppakeskukset ja putiikit. Minä haluan tehdä itse ja siten verottaa tuota valtaisaa kangasvarastoa vuoden jokaisena päivänä, edes vähän... No, ostan minä myös kirppiksiltä ja tuunailen mieleisikseni, jos ei muuten sovi. Farkut ja monet muut kivat jutut ovatkin kyllä useimmiten kirppisostoksia. Nyt kuitenkin kaipasin tummanharmaiden farkkujen seuraksi tunikaa,  joka armollisesti kätkee vatsamakkarat.

Kaavat esiin, kangas leikkuupöydälle ja menoksi!

Nopea ja helppo malli on parasta valita, jos aikoo tehdä vauhdilla...

Ottobren Pigeon Gray -tunika (5/2009) osoittautui minulle juuri passeliksi. Tämä on nyt kolmas tällä kaavalla lyhyen ajan sisällä. Ekassa kokeilussani poimutin ohjeen mukaan vyötärön, mutta totesin sen olevan vähän mammamekkomainen versio. Olen liian vanha sellaiseen... Ja näissä kahdessa muussa kokeilussa onkin sitten laitettu vyötärölle muutamia laskoksia rinnan alapuolelle. Jätin tarkoituksella keskelle eteen sileän kohdan ja se toimii hyvin, ainakin omasta mielestäni! Tässä toinen Marimekon neuloksesta ompelemani, samanmallinen tunika.

Käytin Marimekon ystävämyynnistä joitain vuosia sitten ostamaani trikoota, joka on ihanan joustavaa ja napakkaa. Kuka osaa kertoa kuosin nimen, sillä itse en koskaan sitä muista? Mustavalkoisuus viehättää, mutta myös kuosi, jossa on jäniksiä jotenkin mielestäni onnistuneesti tyyliteltyinä.

Tässäpä siis kuvia. Mitäpäs tykkäätte? Kangasta sain kuin sainkin kulumaan yhteensä 1,9 m, mutta siitäpä syntyi jotain muutakin, josta kuvat myöhemmin sopivankokoisen pikkumallin päällä...

Mallinuken päälle ensin. Ihan ok?

 

Kuosia ja kaula-aukkoa

 

Ja siinä se nyt, eteisen likaisen peilin kautta kuvattuna...

 

Minä tykkään. Toivottavasti myös huominen pikkumalli, jolle riitti samasta kuosista oma tunika! Saiskohan paloista vielä jotain...?

 

Hyvää alkanutta vuotta 2014!