Vappu meni, värit tulivat

Vappu tuli ja myös meni. Meillä on tapana viettää vappua mahdollisimman vähällä "viettämisellä". Emme harrasta simaa tai munkkeja, emme myöskään muita juominkeja, enkä itse enää juurikaan viitsi edes ylioppilaslakkiani esiin kaivaa. Yksi perinne meillä kuitenkin on. Menemme katsomaan mopojen ja moottoripyörien kulkuetta, joka ajaa keskustan läpi ja ryhmittyy sitten kirjastoaukiolle ihasteltavaksi. Tänä vuonna järjestelyvastuu oli ilmeisesti siirtynyt uudelle järjestäjälle, sillä homma ei ihan pelannut entisten vuosien malliin. Liikennevalot pätkivät nyt kulkueen kulkua, kun ne aikaisemmin on laitettu kulkueen tullessa pois päältä. Keulilla on yleensä ajanut poliisin "maija", mutta nyt ei poliisia näkynyt. Ennen kulkueen ilmaantumista keskustaan, paikallinen moottoripyöräjengi teki pienen läpiajon ja poliisikin pyöri paikalla, mutta h-hetkellä heitä ei näkynyt.

Kulkue matkalla

 

Muutoin vappu sujuikin sitten lähinnä kotona, sillä vatsatauti saavutti meidän huushollin viikonlopun aikana. Ensin oli vuorossa isäntä. Minulle se iski vasta sunnuntai-iltana. Isännän valitellessa oloaan, minä ompelin. Luokkaan tuli ommeltua uudet verhokapat kirppikseltä löytyneestä Unikkokankaasta. Ystävän keittiöstä löytyi vielä lisäksi melkein kolmemetrinen kappa, josta värkkäsin tähän lisäpätkän. Saa nähdä, joko kapat yhteensä riittävät ikkunaan... Kaikki kangas meni, virheineen päivineen, mutta onko se nyt niin tarkkaa, vaikka jokunen värivirhe joukossa olisikin. Muutakin kivaa ompelin.

 

Pikku-Piltin Ruskamekon kaavalla olen tehnyt tyttärelle ja hänen tyttärelleen mekot, mutta itselläni ei ollut vielä yhtään tällä kaavalla tehtyä. Nyt kokeilin viimein oikein kunnon väri-iloittelua, kun eräässä yllätyspaketissa tuli sopiva määrä tätä raikasta pallokangasta. Valitettavasti olen unohtanut kuosin nimen. Ruskamekon kaavassa on korkea savupiippukaulus, jonka jätin pois. Kesäisemmän se ainakin tästä teki, kun vaan käänsin peittarilla kaula-aukon reunan. Helma on ommeltu pussiksi kuminauhakujaa käyttämällä. Pussihelmat eivät oikein ole olleet minun juttuni, eivätkä nämä kirjavat kuositkaan, mutta tämä on kuitenkin aika kiva. Kyllä se ainakin kotiasuna varmasti tulee käyttöön.

 

 

Ruskamekon kaavalla itselle

 

 Pikkuneidille, mummun prinsessalle on odottamassa vaikka mitä kankaita. Tämä heppakuosi on minusta kivan erilainen. Ei aina sitä pinkkiä tai punaista. Sinisen sävyt valkoisella pohjalla ovat raikkaita ja vaalealle suomalaislapselle oikein sopivia. Tämä kaava oli testissä ekan kerran, mutta minusta se näyttää aika hauskalta. Vielä kun tyttönen testaa sen sopivuuden, voin käynnistää tehtaan ja ommella näitä lisääkin.

Peplum, 98cm pikkuprinsessalle

 

 Helmi viettää kohta 1-vuotispäiviään, mutta on edelleen  pikkuinen ja hoikka kissa. Paavo oli kyllä jo tuossa iässä melkoinen kollipoika. Helmi leikkii ja jos kukaan ei hänelle ala leikkikaveriksi, hän keksii ihan omia leikkejään. Tässä eiliseltä kuva, jossa Helmi halailee meidän kuopuksen vanhaa unikaveria, Ilmoa. Kivasti näytti myös Ilmo halaavan takaisin.

Helmin uusi ystävä

 

 Onnistuin muuten viimein saamaan käsiini pienen palan tätä ihanaa Maijat-kuosista joustocollegea. Siitä riittää aika hyvin meidän pikkuneidin vaatteeseen, ehkä juuri tuolla edellä mainitulla peplum-kaavalla. Minusta tämä on vaan niin ihana kuosi. Pikkuiset, punaposkiset tyttöset näyttävät vähän ujoilta ja tekevät tuttavuutta keskenään. Ihan kuin oikeassakin elämässä. Pala löytyi Fb:n kirppisryhmän kautta. Olen niin tyytyväinen tähän löytööni!

Pitkään ja hartaasti metsästetty kuosi

 

Tässä vielä loppukevennys viime viikon vapputeemalla! Kyllä on aikaa kulunut tuostakin päivästä...

Retropläjäys vuodelta 1985...

 

 

 

Omilla mitoilla - onnistumisen iloa!

Olin edellisenä viikonloppuna, eli reilu viikko sitten jo Pälkäneellä, Keltaisessa talossa järjestetyllä alusvaateompelukurssilla. Kurssin järjestäjä oli tamperelainen Make Bra -niminen yritys, joka myy nettisivuillaan kaikenlaisia tarvikkeita alusvaatteita varten. Lisäksi myynnissä on rintaliivien ja alushousujen kaavoja, joista osa on perinteisesti paperilla ja osa netistä ladattavia. Ihastuin niin kovasti ajatukseen, että voisin tehdä itse jopa alusvaatteenikin, että päätin tutustua aiheeseen hieman tarkemmin.

Ostin jo aiemmin syksyllä muutamia kaavoja ja peruspaketit tarvikkeita. Suunnittelin rintaliiveihin perehtymistä ensin itsekseni, mutta lopulta tulin toisiin ajatuksiin. Totesin, etten kuitenkaan ehkä osaa käyttää kaikkein fiksuimpia ja kätevimpiä työtapoja, kun en tällaisia ompeluksia ole aiemmin tehnyt. Kynnys tuntui aluksi korkealta ja päädyin pyörittelemään tarvikkeita ja kaavoja, keräämään rohkeutta ja tietoa, mutta siltikään en saanut aikaiseksi aloittaa.

Päätin lopulta, että opettelen tämän oikein kunnolla, alusta alkaen ja oikeilla, käytännössä testatuilla työtavoilla. Niinpä sitten ilmoittauduin kurssille, jolla saisin asiantuntijan opastuksella perehtyä ensimmäisiin itsetehtyihin rintaliiveihini. Ja voi, miten tyytyväinen olenkaan kurssiin ja siellä tekemiini uusiin rintaliiveihin.

Koska kurssin opettaja, Annele Isomäki, oli apuna, sain valittua juuri oikean koon ja sen perusteella tein sovitusversion ensin. Sovitusversiossa on vuorimateriaalista tehdyt kupit ja tuo rintaliivien osa, johon kupit kiinnitetään, tehtiin vain jostain satunnaisesta kankaasta jättäen taakse solmimisvaraa sovitusta varten. Sovituksessa ammattilaisen apu oli tärkeää. Näissähän ei suoraan koot mene niin, että voisit vain valita sen koon, jota valmisliiveissä olet ostanut. Vasta kokeilemalla löytyy se oma malli ja koko. Jokainenhan meistä on erimallinen ja sen voi itse ommellessa huomioida.

Liivit ovat siis pehmustetut, kaarituelliset ja ah, niin mukavat päällä!

Tässä ensimmäiset koskaan ompelemani rintaliivit. Pallokangas on hyvin

joustavaa, EK:n palalaarista löydettyä toppikangasta viime kesältä.

Tässä ovat toiset, jotka tein toisena kurssipäivällä hieman eri

mallilla. Näissä tuo kirjava kangas on kirpputorilta löytämästäni liukkaasta

tunikasta. Kokojen valinta tässäkin oli tärkeä vaihe, sillä tästä mallista ei

sopinutkaan sama koko, jota käytin noissa mustavalkoisissa. Nyt ne ovat minulle

täydelliset, istuvat ja mukavat! Ja vielä oikein pirteän näköisetkin.

Tässä sovitusversioni. Sovittaessa tarvitaan myös kaarituet,

jotta liivit istuvat ja todellisen sopivuuden pystyy arvioimaan.

 

Kertoilin kurssikuulumisia heti tuoreeltaan muutamissa Fb-ryhmissä ja kuulinkin, että kiinnostuneita oli paljon. Moni halusi tietää lisää ja jotkut ovat jo ilmoittautuneet kursseille. Suosittelen lämpimästi kurssin käymistä kaikille, joita omien alusvaatteiden ompelu kiinnostaa. Kotona minulla on nyt tarvikkeita useampiinkin liiveihin. Aion seuraavaksi testata hieman erilaista mallia taas. Näistä kolmesta mallista sitten voin tehdä erilaisia versioita, reippaampia ja romanttisempia, aina materiaalista riippuen. Lisäksi minulla on tuo Make Bran alushousukaava ja muutamia muitakin kokeiluun meneviä alushousujen kaavoja, joiden avulla teen näihin rintaliiveihin sopivat pöksyt itselleni myös. Ja mikä ihaninta, niitä voi tehdä niin monet, kuin vaan materiaalia riittää.

 

Nyt olen saanut uuden kipinän ja valtavan innostuksen, sillä tässä oli paljon kivoja ja tarkkuutta vaativia työvaiheita. Ompelukoneen käsittelytaito toki on hyvä olla sujuva, sillä näissä ompeluksissa täytyy saada ompeleet sinne, minne on tarkoitettukin. Mutta kurssin käytyään jokainen osaa jo ohjeitakin tulkita eri tavoin ja tietää oman koneensa säädöt kullekin ompeleelle, joita rintaliiveissä käytetään. Lähinnä tarvittiin suoraommelta ja erilevyisiä siksakkeja.

 

Nyt voin entistäkin sitoutuneemmin seistä päätökseni takana ja sanoa, etten osta uusia vaatteita vuoteen. Aloitin projektini 30.8. ja nyt jäljellä ovat enää sukat ja sukkahousut, joita toki joudun hankkimaan. Kaiken muun voin ommella itse, neuloa itse tai ostaa kirppiksiltä. Se on minulle suuri ilo ja ylpeyden aihe! Lähtekääpä kurssille ja liittykää joukkoon!

 

Mukavaa alkanutta viikkoa ja syksyisiä päiviä!

 

 

Syksyn ompelusatoa, kissoista puhumattakaan!

Olen ollut piiiiitkään tauolla blogimaailmasta, sillä näyttää siltä, että muutama viikko on taas hurahtanut ohi melkoisella vauhdilla. Työkiireitä olisi hyvä syyttää, samoin noita kaikenlaisia harrastuskiireitä, mutta ei, olen vain ollut laiska istahtamaan tähän läppärin eteen naputtelemaan. Myönnetään ja pyydänkin anteeksi teiltä lukijoiltani, etten ole teitä höpinöilläni häiriköinyt aikoihin.

Olen kyllä ommellut vähän kaikenlaista, niin itselle kuin pienille ihmisillekin. Osa on jo lähtenyt eteenpäin, enkä kaikkea olen edes kuvannut. Ompelin kuitenkin itselleni takkia tässä viime viikon perjantaina ja sehän jäi sen parin tunnin jälkeen tähän vaiheeseen... Muuten on valmista, mutta tuohon tuulilistaan ja hihojen tamppeihin pitäisi laittaa nepparit. Alkuperäisessä mallissa oli napit ja napinlävet, mutta kun sain päähäni, että haluan nepparit, niin yritän nyt löytää sopivat, vaikka vaikeaa se on. Paikalliset olen jo tutkinut, samoin naapurikaupungin Eurokankaan ja Pienen Nappikaupan. Huomenna vielä yksi paikka täällä meidän kaupungissa, nimittäin Kangastukku. Toivon hartaasti, että siellä olisi Prymin neppareita, ettei tarvitse lähteä Helsingistä etsimään. Haluan siis mustat tai tummaa metallia. Ei kiiltäviä, eikä kuparinväristä. Kauluksen reunaan tulee sirkat ja nyörikuja nyöreineen. Sitten se on ihan valmis!

Kangas pitää kevyesti vettä, mutta ihan kunnon sadetakki tämä ei ole. En teipannut saumojakaan, sillä nurja puoli on trikoota, joka on ikään kuin kiinni tuossa ulkoilukankaassa. Siinä on syvät taskut edessä ja kauluksen sisäpuolelle laitoin ohutta mustaa mikrofleeceä. Mikä parasta, tähän mennessä en ole vielä ostanut tähän mitään. Nepparien hinnalla tulee tämä takki valmiiksi. Pala on saatu ystävältäni Sannalta ja vetskari, langat, fleecepala ja nyöri + pari sirkkarengasta löytyivät omista varastoistani. Tätä tehdessäni ajattelin kohta alkavia viileitä syyspäiviä ja välituntivalvontoja, joissa pyörin pihalla oppilaiden kanssa kolmesti - neljästi viikossa. Osallistun leikkeihin ja välillä joku könyää sylissä, joten takin pitää olla riittävän väljä ja huoleton. Tämä toivon mukaan on.

Malli on Allt om Handarbeten

Sömnadsmagasin 3/2010 -lehdestä.

Näyttää hiukan ryppyiseltä...

 

 

 

 Ehdin viikonloppuna ommella myös tunikan. Se on malli,  jota olen aiemminkin halunnut kokeilla. Twisted Knotissa on nimensä mukaisesti etukappaleet ristissa, kuin solmussa edestä. Tämä on toteutettu jostain vanhasta varastostani löytyneestä palalaarista onkimastani viskoosielastaanista. Versio on nyt testattu ja käytössäkin se on jo ollut. Nyt tosin tiedän, että se on aika avoin, joten mustaa toppia olen pitänyt alla, ettei paljastu liikaa. Takana olevan ihmeellisen härpäkkeen, liehukkeen tai mikä se nyt onkaan, jätän ilman muuta jatkossa pois. Sen virka on olematon ja se ei oikein näytä kivalta minusta.

Malli Ottobre Woman, Twisted Knot

 numerosta 2/2013.

 

Etuosan malli on kiva, varsinkin rintavalle.

Takana vyötäröllä on ylimääräinen härpäke...

Täällä on muutenkin tapahtunut mukavia! Kissamme Paavo, 10-vuotias leikattu kolli, adoptoi itselleen suloisen tyttären tuossa elokuulla, viikko poikani häiden jälkeen. Pikku pentu oli tullessaan n. 13 viikkoinen. Kovasti se kasvaa ja kehittyy, oppii uusia koiruuksia, pomppii ja temppuilee, hakeutuu syliin ja on aivan hulluna Paavoon. Paavo ei ole ihan niin hullaantunut ollut, mutta nykyisin Paavo voi vapaaehtoisesti vähän haistella pentua, nukkua sen lähellä ja jopa parina päivänä Paavo on sen selkää ja niskaa nuollutkin.

Yhdessä syödään!

Näin lähekkäin jo nukutaan.

 

Ensimmäisestä kuvasta näkyy hyvin, miten pieni Helmi on Paavon rinnalla. Se on kuin kirppunen! Toisessa ne jo mukavasti köllöttelevät yhdessä! Helmi on kovasti myös meidän ihmisten perään, roikkuu varsinkin minussa ja nukkuu yönsä minun päälläni maaten. Kun käännän kylkeä, se humpsahtaa patjalle ja sitten siitä kiipeää lonkkaani lämmittämään uudelleen. Hassu otus!

 

Ihailemani Gertien uusi kirja on painotuore tuotos, jonka olen selannut ja osin lukenutkin jo innolla. Sain sen Suomalaisen kirjakaupan kautta jo ennen virallista ilmestymispäivää, mikä oli valtava yllätys. Ilmeisesti se oli yllätys myös Gertielle, joka ihmetteli sitä blogissaan tässä viime viikolla.  Mieluisia malleja on monta ja ompelukoneelle se tietääkin töitä lähiaikoina... 40- ja 50-lukujen muoti on niin valloittavan naisellista, että se on vienyt sydämeni täysin! Tai no, kissat ja lapsenlapset ja ja ja... Onhan sitä muutakin ihanaa, mutta kirja on tutustumisen arvoinen kaikille! Kuvassa myös Gertien edellinen kirja, jonka myötä olen lopullisesti hurahtanut vintage-tyyliin...

 

http://www.blogforbettersewing.com/2014/09/its-here-gertie-sews-vintage-casual.html

 

Tässä linkki Gertien ihanaan blogiin, jota seuraan säännöllisesti. Postauksessa Gertie esittelee uuden kirjansa ja blogin kautta löytyvät tiedot myös edellisestä kirjasta!

 

Suosikkikirjani!

Loppukevennys, Helmi tikapuilla, eli keittiökiipeilyä!

 

Mukavaa lähestyvää viikonloppua, ystävät hyvät!

 

 

Perjantain veiviä Eetulle!

Osallistuin pitkästä aikaa SavaWay-veiviin ja tilasin siihen tarvitun yllätyspaketin Neenuskalta. Paketti tuli torstaina ja melkein jo unohdin sen, kunnes tänään sitten yhtäkkiä tajusin, että nyt on perjantai, veivi-ilta! Paketista paljastui pala vihreää puuvillalycraa ja pätkä mustavalkoraitaista resoria. Ahaa! Ei siis minulle tälläkään kertaa, ajattelin.

Aloin sitten pohtia niitä muita vaihtoehtoja ja totesin, että nyt ei tule boksereita, joita olen niin monta kertaa jo värkkäillyt veivinäkin. Eikä noista tule pikkuprinsessalle mitään, kun värit ovat tuollaiset. Näitä pähkäillessä yhtäkkiä välähti, että mummun keskimmäisellä murusella, Eetulla, on synttärit ihan kohta. Ja siitä se sitten lähti, niin kuin on tapana sanoa...

Tässä aloituskankaat ja musta, aiemmin tilaamani silityskalvo

 

Löysin äkkiä uudesta Ottobre -lehdestä 4/2014 kaavan t-paitaan. Se on nimeltään Stripes & Triangles. Pääntie oli yllättävän iso, sillä en lisännyt saumanvaroja siihen ja kanttasin tuolla resorilla, kuvassa se näyttää ihan kuin lörpöttäisi, mutta onneksi ei luonnossa ole ihan noin ruma. Hihansuihin laitoin ihan vaan resorit. Eteen ja taakse leikkasin silityskalvosta tähdet, eteen ison ja taakse  pienen. Silityskalvoja en ole aiemmin käyttänyt, joten tähän oli hyvä harjoitella. Tykkään tuosta lopputuloksesta, eli kalvoja täytynee tilata lisääkin...

 

T-paita, koko 134 cm, Ottobre 4/14

Takakappaleellakin on tähti

 Koska tuota trikoota vielä jäi, päätin piirtää myös kaavan pipoon. Se oli tuossa samaisessa Ottobressa, 4/14, Eye See You -nimellä. Tein vihreästä päällisen ja vuorin mustavalkoisesta raidasta. Eteen silitysarkin pienistä jämäpaloista e-kirjaimen, Eetulle siis tämäkin. Lisäilin vielä suikaleita e:n molemmin puolin. Saas nähdä kelpaako poitsulle!

Pipo, 54 cm Ottobre 4/14

Sisällä pipon vuorina mustavalkoista raitaa...

 

Materiaalit tuli käytettyä aika tehokkaasti, sanoisin. Ei jäänyt paljoakaan, joten voin olla sikäli tyytyväinen. Ainoa veivi-paketin ulkopuolinen juttu oli siis tuo  silityskalvo. Niin ja tietenkin langat. Kaksoisneula oli huono, joten tikkasin helman tavallisella neulalla ja tuollaisella joustavalla, Tiuhtavarpa-nimisellä ompeleella. Se kestää hyvin käyttöä, eikä ole yleensä hassumman näköinenkään. Joku tässä kuitenkin tökkii, en tiedä olisikohan tuo pääntie jotenkin niin epäonnistunut... Mitä sanotte?

 

Huomenna vietämme äitipuoleni 70-vuotispäiviä. Tilkkupeite on valmiina odottamassa lahjan saajaa.

 

Mukavaa viikonloppua!

 

 

Vaskitsa ja tilkkupeitto sen sävyissä

Olen tässä viime päivinä innolla väkertänyt tilkkupeittoa lahjaksi. Olen saanut sen kankaat viimein valittua, leikeltyä, sommiteltua ja ommeltua rivikerrallaan yhteen. Tuossa vielä äsken lisäsin siihen reunakaitaleet yhdestä peiton kuviokankaista. Nyt puuttuu enää vanu ja taustakangas. Niitä ei taidakaan kotoa löytyä, eli kaupoille on kai mentävä huomenna.

Pihalle ilmestyi kesken ompeluiden vaskitsa, jota isäntä huuteli minutkin ihailemaan. Vaskitsat ovat mielestäni kauniita, koska ne ovat niin pieniä ja hentoja. Niiden metallinhohtoinen, upea väri osui yllättäen hyvin yksiin tekeillä olevan tilkkupeitteen kanssa! Peitto onkin kuin vaskitsa, eikö vaan?

Kaunis, jalaton lisko, vaskitsa!

Narulle ripustamani tilkkupeitteen päällinen

Eihän tuossa iltahämärässä saa edes napsittua kunnon kuvia!

Tämä ruskean ja beigen sävyistä tehty peitto

on menossa lahjaksi viikonloppuna.

Peiton saaja täyttää 70 vuotta.

Toivon, että lahja on mieluisa.

 

Laitan siis siihen väliin vanun ja taakse ehkä ihan yksivärisen kankaan. Saa nähdä, löytyykö yksivärinen ruskea tai beige näissä sävyissä, tai jopa joku sopiva kuviollinen, ruutu tai raita... Huomenna nappaan koko peitteen tekeleen kassiin ja lähden paikalliset kaupat kiertämään. Ne onkin äkkiä kierretty, sillä täällä on kaksi pientä liikettä ja lisäksi Kangastukun varastomyymälä. Ehkä minä jotain löydän. Lauantaina menemme päivänsankaria juhlimaan ja tämä peitto on lahja minun perheeltäni. Kaikki lapset ovat mukana lahjassa, joten se on siksikin kiva antaa!

 

Blogissa on ollut hiljaista lomailuista ja reissuista johtuen, mutta nyt pitää taas saada tämäkin homma käyntiin. Uskollisten lukijoiden iloksi ajattelin taas järkätä arvonnan. Todennäköisesti arvottavaksi tulee taas jotain, jonka olen itse tehnyt, sillä viimeksi ompelemani kassi oli yllättävänkin suosittu ja haluttu voitto arvonnassa. Ehkä lisää sitä tyyliä sitten taas. Lisäksi olen aikeissa lähetellä pikkupaketteja eri puolille maata, ystäville, joten niistäkin tulee kuvia lähipäivinä.

 

Kierrätyskeijut 2014 -aiheesta on myös tällä viikolla luvassa postaus. Olen pysynyt kiitettävästi mukana tässä projektissa, sillä uusia vaatteita en ole ostanut ollenkaan, ellei nyt sitten jotkut sukat ja sukkahousut tuossa alkukesästä. Muuten mennään edelleen omatekoisilla ja kierrätetyillä, kirppiksiltä löydetyillä ja omilla, vanhoilla, tuunatuilla. Muutamia kivoja löytöjä on, joista olisi kiva laittaa pian kuvia ja kertoilla lisää. Palaillaan siihen pikimmiten.

 

Poikani ja hänen morsiamensa häätkin lähestyvät kovaa vauhtia! Hääjuhlan valmistelut ovat onneksi aika hienosti hoituneet morsiamen sisarusten ja ystävien voimin, mutta kuka tekisi minun mekkoni...? Huh! Hikeä pukkaa jo pelkkä ajatuskin. Juhlavaate ja tähän helteeseen... Huono yhdistelmä, mutta ei voi mitään. Miehillä se on vielä rankempaa, kun puvuissa ressukat päivänsä viettävät. Häihin valmistautumisestakin kerron lisää myöhemmin. Luvassa on myös hiuksista, meikeistä ja ihonhoidosta asiaa, jota olen kovasti pyöritellyt pienessä pääkopassani... (Ei se ole pieni, sanoo isäntä.) Noita aiheita ei tässä blogissa juurikaan ole vilahdellut aiemmin, mutta tuon ihmeellisen puolen olen nyt jostain syystä löytänyt uudelleen ja siksi haluan muutamia asioita siitä myös jakaa kanssanne.

 

Nyt kuitenkin lukemaan ja ihmettelemään "Marsipaanisotilaan" elämää Ulla-Lena Lundbergin kirjassa, joka kertoo Petter Kummelin elämästä ennen teosta "Jää". Jään olen lukenut jo aiemmin, nyt vasta löysin tämän käsiini kirjastosta. Tykkään kovasti.

 

Mukavaa tiistai-illan jatkoa ja keskiviikkoa kaikille!

 

 

Saisinko mahdollisimman pitkän jatkojohdon, kiitos!

Olen jälleen lähdössä sinne kauas, tiettömien taipaleiden taakse. Ompeluvire olisi nyt jotenkin vaan niin valtava, että tuossa jo kyselinkin reilun 10 km:n jatkojohtoa... Ei, ei käy nyt valittaminen, on vaan oltava ompelematta vähän aikaa. Tänään olen kuitenkin vielä ompeleskellut kotosalla.

Mies sai parit bokserit, joista toiset ovat päällä ja toiset jo pyykissä. Malli löytyi viimein Suuri Käsityö -lehdestä 9/2007. Nyt osui ihan nappiin tuo kaava ja mies oli todella tyytyväinen eilisiin ja tänään ompelemiini toisiin boksereihin. Olen toki ommellut noita erilaisia boksereita aiemminkin, mutta toiveena on ollut vähän istuvampi malli. Tuo kaava vaatiikin sitten joustoa ihan kunnolla, että niissä pystyy liikkumaan.

Samassa lehdessä oli ns. Nuori suunnittelija -malli, josta kiinnostuin ja ompelin itselleni sillä kaavalla kokeilupaidan. Ehkä voisin toteuttaa sillä ihan varsinaisen, käytettävänkin vaatteen, sillä sehän olikin ihan kiva. Sitten, kun se valmistuu joskus, laitan kyllä kuvaa siitäkin.

Mustavalkoinen pallokuosillinen ja erittäin joustava, laskeutuva trikoo, on muistini mukaan peräisin EK:n palalaarista. Siitä olen aikaa sitten jo päättänyt ommella topin, jossa on raskaasti laskeutuva pääntie, mutta kaava on ollut hakusessa. Sellainen löytyi Ottobre Woman lehdestä 2/2010. Malli on nimeltään Linnea. Tätä muokkasin hiukan, jotta sain vielä enemmän tuota laskeutuvaa kangasta etupääntielle. Tälle on kyllä tiedossa jo käyttöäkin, joten olen tyytyväinen.

Hihaton toppi, Linnea!

Ihan sopivasti sain siihen tuota lisäväljyyttä, joka laskeutuu kauniisti.

 

Perkasin tuota lehtipaljouttani muutamia kaavoja etsiskellen ja SK:n numerosta 2/2007 osui silmiini kaava, jota piti myös kokeilla. Siis naisten bokserit. Minulla on Evelace -merkkisiä boksereita ollut treenikäytössä vuosia ja niihin olen ihan koukussa. Nyt testasin vähän toisenlaista bokserikaavaa ja huomasin, että sekin on oikeastaan aika kiva päällä. Tämä on jotain jämätrikoota, joka sisältää myös lycraa, mutta saisi ehkä olla alusasuneulosta, liukkaampaa ja vieläkin joustavampaa. Kuminauha ei ole oikein nätti tuossa, kun oli vain tuollaista tavallista leveää kumpparia mustana.

Etsiskelen tämän tyyppistä alusvaatekuminauhaa, mustaa. KVK:lla ilmeisesti ainakin olisi ja joku vinkkasi, että Karnaluksissa voisi myös olla. Tämä kuminauha on ostettu joskus kilohinnalla. Minulla oli niitä eriväreissä, miesväen pitkiin kalsareihin ja boksereihin lähinnä. Tämä on jäänyt, kun on selkeästi naisten, pitsireunainen kun on. Tuolta reissusta tultuani vasta aionkin ottaa ja tilailla jostain tai ehkä käyn Karnaluksistakin katsomassa ensin. Äkkiä tästä Tallinnassa pyörähtää päiväsiltään.
Kiitos kaikille vinkkejä antaneille, monta hyvää ostopaikkaa tuli niissä kerrottua. Reissun jälkeen alan ommella alusvaatteita urakalla, sillä olen aikeissa tilata myös Make Bra -kaavat ja tarvikkeita sieltä myös.

Pöksyjä, boksereita ja muuta kivaa myöhemmin.

 

Tein muuten viikonloppuna muutamia näitä valeampiaispesiä kaverille, jonka kotona ja mökillä ovat ampiaiset innostuneet pesiään rakentelemaan. Odotan innolla, onko niistä apua. Sanotaan, että ampiaiset eivät tee pesää paikkaan, jossa jo on pesä. Siihen tämä siis perustuu.

 

Valeampiaispesät lähdössä!

 

Nyt palailen ompelemaan. Valmistua pitäisi vielä ainakin vihreä "inttipoolo", eli siitä armeijan ihanasta poolosta tekemäni oma versio. Minulla on sitä oikeaa neulosta, jonka ostin eräältä kiertävältä myyjältä. Hän oli ostanut kankaita erän ja saanut tätä siinä kaupassa. Otin koko pakan, sillä meillä on maastossa liikkujia monta ja kaikille varmasti kelpaa tällainen paita. Pakkaamisen ohessa on kiva paeta ompelemaan, ihan kuin lähtöä ei olisikaan vielä lähipäivinä.

 

Mukavaa alkanutta viikkoa!

 

 

Perjantain ylläriveivi ja kauan odottamani kirja!

Tänä aamuna, kun avasin keskiviikkona saamani ylläripaketin Pikku Piltistä, ajattelin, että tietty joo, minun säkälläni tuli taas keltaista! Keltainen on kaunis väri, tykkään kyllä, mutta itse en sitä ole varmaan neljäänkymmeneen vuoteen käyttänyt. Joku ystävällinen sanoi alakoulussa, että mulle ei keltainen sovi, tulen ihan sairaannäköiseksi, joten enpä ole sen koommin keltaista käyttänyt. Ja tottahan se on, ihonvärini ei ole ollenkaan edukseen keltaisen kanssa.

Mietin kuumeisesti, että eivät tytär ja tyttärentytärkään käytä keltaista, mitä ihmettä voisin siitä tehdä... Kunnes sitten ilta koitti ja pää oli jälleen kerran tyhjä! Ei muuta kuin luottokaava esille, eli Mekkotehtaan Orelmalla mentiin. Juuri ja juuri riitti kangasta, eikä ehkä ihan niin pitkää tullut tästä, että pelkästään tätä voisi käyttää. Alle voi sitten pukea leggarit  tai sortsit, käyttää siis pikemminkin tunikana tätä pikkuneidillä. Koko on 92 cm lapselle, mutta edelliseen tosiaan laitoin varmaan viitisen senttiä lisää mittaa helmaan. Kivahan siitä tuli näinkin, vai mitä sanotte?

Mieleeni palasi oma kevätjuhlamekkoni keväältä 1974.

Kuminauhaksi vaihtui tuo aloituksessa aikomani Framilon.

Tässä lähtökohdat pohdintaani vielä kerran...

 

Meillä on roikkunut pojan huoneen naulassa tämä hänen vanha vauvauintiaikainen uimapukunsa. Kävimme vauvauinnissa kuopuksen kanssa kesällä ja syksyllä 1993. Pikkuinen on, ja hassunmallinenkin, enkä edes muista, mistä minä tuohonkin kaavan olen ottanut. Nyt se saa mennä pojan lempivaatteiden "aarrelaatikkoon", jollaisen olen koonnut jokaiselle lapselleni. Tajusin nimittäin, että eihän tuo vauvauimari ole asunut kotona n. 1½ vuoteen enää...

 

P niin kuin Pekka!

 Kirja, jota olen odottanut, on Gretchen Hirchin Gerties New Book for Better Sewing. Se on kertakaikkisen ihana! Kun hurahdin keväällä ja alkukesästä vintage-tyyliin, osuin myös Gertien blogiin. Sieltä bongasin tämän kirjan ja laitoin sen tilauksen Suomalaisen kirjakaupan kautta. Siellä se oli hiukan halvempi, kuin monissa nettikirjakaupoissa. Eikä tullut postikuluja päälle, kun itse hain sen sieltä sen saavuttua. Kirjan odotus tuntui pitkältä, ehkä reilut kaksi viikkoa. Eilen tuli viesti, että vielä pari viikkoa menee! Meinasin jo hermostua, etten saa koko kirjaa ja katsastin kaikki muutkin vaihtoehdot taas kerran läpi. Mietin, että jos perunkin tilauksen ja tilaan jostain muualta. Onneksi en kuitenkaan niin tehnyt, sillä tänään se kirja tuli!

Ihanainen ompelukirja, täynnä asiaa ja upeita malleja!

 

Tässä esimerkki kirjan kuvista.

 

Nyt on ompelut tältä päivältä tehty ja voin vetäytyä lukemaan uutta lempikirjaani. Gertieltä ilmestyy muuten syksyllä uusikin kirja, jonka voit katsastaa tästä. Minä jo kyselin Suomalaisesta tätäkin, mutta ennakkotilauksia ei voi kuulemma vielä tehdä sitä kautta. Amazonin kautta voi, mutta odotellaan nyt syyskuulle rauhassa. Eiköhän sen ehdi vielä sitten saamaan. Nyt toivottelen kaikille ihanaa viikonloppua! Isäntä jää nyt lomalle, joten meitä häärii täällä nyt sitten kaksi!

 

 

Takkipäivä - viimein valmista!

Olen aloittanut tämän takin ompelun jo aikaa sitten. Saumanvara -ryhmässä oli ns. sew along -juttu, jossa ideana oli, että aloitetaan yhtä aikaa ja raportoidaan edistystä tietyn aikataulun mukaisesti. Ja niin aloitin sitten minäkin. Siihen se sitten jäikin, eli en jaksanut raportoida, enkä edes ommellut sitä takkiani, vaikka olisihan tuo ollut kiva jo keväällä käytössä.

Nyt sitten olen innoissani ommellut vähän kaikenlaista ja tuo takki tuntui siinä polttelevan kummasti keskeneräisenä. Niinpä päätin ottaa lusikan kauniiseen käteeni, eikä kun ompelukoneen, jotta se viimein tulisi valmiiksi. Ja tulihan se! Tänään sitä jo innoissani sovittelin, todeten, että tykkään, tykkään, tykkään!

Malli on Ottobre Woman lehdestä 5/2013,

nimeltään Fall Favorite, koko 42.

Tein takista vuorillisen. Vuorina puuvillakangas,

paitsi hihoissa, joissa viskoosivuorikangas pukemisen helpottamiseksi.

Vetoketju, tuulilista ja päällä vielä suojalista.

Hupussa kuminauhanyöri, jonka voi kiristää keskeltä.

Joskus vuonna 1995 ostamani merkki päätyi takkiin.

Merkin paikka on pepun päällä, jospa se sieltä erottuisi...

 

Malli on hyvä, sopii sellaisenaan, eli muutoksia en tehnyt. Lisäsin vain vuorin, sillä en tykkää vuorittomien takkien sisäpuolen "epäsiisteydestä". Huolitellumman näköinen se on vuorilla, ei voi mitään. Hupussa on sisälläkin samaa päälliskangasta, joka on myös löytynyt omasta varastostani. Oikeastaan ainoat, mitä ostin tähän takkiin, olivat tuo luonnonvaalea/beige kuminauhanyöri ja tuo tarranauha, josta tein kiinnikkeet taskunläppiin ja listoihin. Tähän löytyi kaikki muu kotoa. Olen innoissani, sillä kerrankin tuntuu, että saa paljon aikaan, vaikka tässäkin oli oikeastaan hupun nyörikujaa, hihansuita ja edustan vetoketjuhärpäkkeitä lukuunottamatta kaikki jo tehty aiemmin.

 

Takki pääsee kyllä ehdottomasti käyttöön!