Vuoden lopussa, kun kaikki on alussa

Vuosi 2014 tosiaan vetelee viimeisiään. Mikäpä siinä, taas olemme siirtymässä uuteen ja entistäkin aktiivisempaan, reippaampaan, tuotteliaampaan ja mitä vielä... Tai no, niinhän sitä usein ajatellaan. Joskus itse hämmästelen sitä, miten paljon odotuksia vuoden vaihtumiseen ladataan. Halutaan eroon kiloista, sohvaperunan elämästä, tupakasta, vietetään tipatonta tammikuuta jne. Itse en usko moiseen. Minusta uusi alku voi olla missä kohtaa tahansa, kun siltä tuntuu. Olen itse uuden alun itselleni jo tehnyt ruokavalioremontin avulla ja lisäksi lisäsin reippaasti liikuntaa. Paino on siinä ohessa tosiaan laskenut, vaikkei se olekaan tämän koko jutun ydin. Haen lähinnä hyvää oloa, virkeyttä, sokerin pois jättämisen myötä tulevaa jaksamista ja vatsan hyvinvointia. Sitä olenkin jo saanut. Yöuniini tämä uusi elämäntapa on myös vaikuttanut, sillä nukun nykyisin paremmin kuin koskaan ennen. Ihana elämä, sitä tämä on! Viljat, maitotuotteet ja sokeri, sekä kaikki pitkälle prosessoitu ruoka, kuten einekset, olen jättänyt pois. Ja näillä aion mennä jatkossa koko ikäni!

Jouluun ladataan myös paljon odotuksia ja tavallaan pakon sanelemia, tarpeettomiakin traditioita. Ei ole todellakaan pakko tehdä tai ostaa kauheasti kaikkea. Ei ole pakko valmistaa tonnikaupalla ruokaa, syödä itseään ähkyksi eikä ole pakko myöskään saada siivottua koko kulmakuntaa ennen joulua. Joskus olen niin ajatellut, varsinkin nuorena vaimona, kun halusin näyttää, mitä kätevä emäntä osaa. Enää en ota stressiä kaikesta tuosta. Olen tyytyväinen vähempään, armollisempi itseäni ja muita kohtaan ja nautin joulusta omalla tavallani enemmän kuin ennen. Hiljentyminen ja haudoilla käynti, yömessu jouluyönä ja rauhallinen oleilu kotona, niitä olen elämääni nyt muokannut ja ne tuovat sen hyvän mielen ja rauhan joka vuosi. Mitä siitä, jos joku nurkka repsottaa? Se on vain maallista, eikö niin.

Martan joulukirjan ohje on täyttä asiaa

Olenhan jotain taas saanut tehtyäkin, sillä olen virkkaillut lumihiutaleita tuon 100 lumihiutaletta -kirjan ohjeilla. Nyt on menossa muistaakseni numero 44. Ihan järjestyksessä mennään. Innostuin myös mukaan erääseen fb-ryhmään, jossa neulotaan juhannukseen mennessä tietty määrä. Aloitinkin Tapaninpäivänä Maaria-sukat, jotka ovat yksi lempisukkamallini. Se on helppo ja nätti, joten sitä on kiva neuloa. Lankana on pinkki 7 veljestä, jota nyt sattui löytymään omista, ehtymättömistä varastoistani. Ensimmäinen sukka onkin jo valmis ja toinenkin puikoilla.

Maariat aloitettu Helmin valvonnassa

 

 

Ompeluhommiakin tein tänään taas. Tytär heitti vähän leikillään, että haluaa myös sienimekon, kun kerroin pikkuprinsessalle sellaisen tekeväni. Ja saamansa pitää. Tässä äidin ja tytön samistelumekot, joissa molemmissa kaavana Ruskamekon kaava Pikku Piltiltä. Kangas on pehmeää joustofroteeta. Tosin tyttäreni ei varmastikaan julkisesti kulje tuollainen mekko päällään, mutta kotimekkoina nämä varmasti menevät heillä hyvin. Pikkuneiti ei oikein vielä ymmärtänyt, mitä samistelulla tarkoitin, mutta eiköhän se selviä, kunhan yhdessä mekkojaan mallaavat.

Kärpäsienimekot kahdelle kauniille

 

 

Pojanpojilleni tein tällaiset lahjakortit joululahjaksi. He saivat siis valita viisi vaatetta, jotka lupasin tehdä. Ja heti joulupäivänä, kun pojat kortit saivat, alkoikin vimmattu tilaaminen. Kankaita tutkittiin porukalla ja valintoja mietittiin. Lopulta pojat piirsivät tilauksensa oikein paperille, ettei mummu vaan unohda niitä. T-paitaa, housua, hupparia, huivia ja pitkähihaista paitaa niissä oli. Lisäksi piti jo tehdä aarteiden säilytykseen pienet pussukat. Ne tehtiin tarkasti valvonnassa, jotta tulee oikeasta kankaasta ja oikean kokoiset.

Lahjavinkki: Anna lahjakortti, jotta saaja saa itse valita.

Tässä poikien tilaukset

 

Isompi pojanpoikani, kolmasluokkalainen, oli ommellut mummulle joululahjaksi ihanan hiirineulatyynyn. Ikinä en kyllä raaski sitä käyttää, vaan asetin sen yöpöydälleni koristeeksi. Suloinen on ja kovasti pikkumies on tehnyt sen kanssa töitä. Antoi sen sitten minulle, koska tiesi minun sitä arvostavan. Oppi on mennyt perille, sillä aina olen yrittänyt itsetehtyä arvostaa ja sitä myös opettaa.

Suloinen hiirulaiseni

 

Vielä on pari päivää aikaa, ennen kuin meidän Paavo ressukkaa kiusataan ilotulitteilla. Helmille tämä on ensimmäinen uusi vuosi, joten se joutuu kokemaan sen metelin nyt ensimmäistä kertaa. Paavo pelkää niin, että piiloutuu kuusen alle ja liikkuu ihan matalana koko illan ja yön. Emme toki itse ammu raketteja, mutta kyllä niitä naapurustossa silti näkyy ja kuuluu. Onneksi vain kerran vuodessa kuitenkin.

 

Hyvää vuoden loppua ja pirteitä pakkaskelejä (-19 asteessa nyt) kaikille!

 

 

Paperiaskartelua ja yhdessäoloa

Meidän marttayhdistys, Hyvinkään Marttaklubi, kokoontuu kerran tai pari kuukausittain. Tänä iltana meitä oli pieni porukka koolla ja teimme yhdessä erilaisia origamityyppisiä askarteluja. Muitakin paperiaskartelumalleja, kuten tähtiä, olin keräillyt valmiiksi, mutta lopulta emme kovin montaa ehtineet ja jaksaneet kokeilla.

Tämän illan paperitöitäni

 

Ompelemalla vanhoista kirjansivuista leikattuja sydämiä nauhaksi, tein tuollaisen kokeilun eilen illalla. Niitä voisin väsätä kotiin ikkunaan roikkumaan, jos vaan ehdin ennen joulua. Joulukorttejakaan en ole vielä ahkeroinut, mutta suunnitelmissa ovat kovasti jo tekeillä...

 

Noita origamilaatikoita olen tehnyt oppilaiden kanssa sellaisissa työpajoissa, joita meillä töissä pidetään joka keskiviikko, aina 3 x 20 kerrallaan. Noin 90 oppilasta käy kolmena peräkkäisenä keskiviikkona työpajassa ja huomenna on viimeinen origamiboxien tekokerta. Hienosti niiden taittelu sujui myös martoilta! Meillä oli monia erilaisia papereita, paksumpaa ja ohuempaa, mitä kukakin oli mukaansa ottanut. Nuo vaaleanpunainen ja vaaleansininen ovat kannellisia ja ihan tavallisesta tulostuspaperista taiteltuja. Paksumpi ja näyttävämpi paperi sopii lahjarasioihin hienosti. Tai tietenkin myös sanomalehti, aikakauslehden tai kirjan sivu, mainoslehtinen tai melkein mikä muu tahansa paperi, johon saa tehtyä napakat taitokset. Helppo taitteluohje löytyy netistä origami box -hakusanalla googlettamalla.

 

 

 

Pieni tähti on taiteltu nauhasta. Näitä tekivät entiset oppilaani ja niitä tuppasi välillä ilmestymään opettajan pöydällekin. Tänä vuonna innostuin kuitenkin eniten tuosta kuusimallista! Se on uskomattoman hauska ja helppokin, kunhan sen on pari kertaa kokeillut. Nämä ovat myös tulostuspaperia, mutta vihreät pienet kuuset oikein kunnon joulukuusenvihreästä sävystä olisivat kauniita esimerkiksi kattauksessa koristeina. Pikkutähtiä voisi myös sirotella kauniin kattauksen somisteeksi lautasten väliin ja ympäri pöytää. Kullan tai hopean sävyisinä ne voisivat olla upeita. Miksei kuusikin voisi olla kultaa tai hopeaa? Hmm... Ideoita, ideoita!

 

Kuusen ohje löytyy tästä linkistä klikkaamalla. Itse löysin sen Pinterestissä surffailemalla. Pinterest on muuten oikein todellinen ideoiden aarreaitta! Suosittelen tutustumaan, jos et vielä ole sitä käyttänyt.

 

Ja nyt suosikkiohjelmani pariin! Downton Abbey on vaan parasta, mitä telkkarista tulee!

 

 

 

Patalappuja jouluisin kuva-aihein

Lisäilin juuri Mummulan minipuotiin viikonloppuna ompelemiani jouluisia patalappuja, jotka ovat kivoja viemisiä esimerkiksi joulukukan asemesta kyläreissulla! Nämä ovat amerikkalaista puuvillakangasta ja kuva-aihe on kehystetty punaisella puuvillakankaalla. Ripustuslenkki on tehty polyesternyöristä. Lämmöneristeenä on neulattua pehmikehuopaa, jolla on hyvä lämmöneristyskyky. Käy kurkistamassa tarkemmin minipuodin välilehteä klikkaamalla.

 

Kuva-aiheissa löytyy joulupukki, poro, lumiukko, jouluinen talo, enkeli ja kissa.

 

Mukavaa joulunodotusta!

 

 

Joulua kotiin - ompelunssan oireita, osa 2.

Jouluiset ja kauniit kuvat blogeissa ja Pinterestissa saivat aikaan sen, että minäkin sukelsin pää edellä tilkkulaatikkoa penkomaan vähän sillä silmällä, josko jouluisia kankaita olisi sopivasti jäänyt edellisiltä vuosilta. Ja löysinkin ihanat palat, joista syntyi tänä iltana tähtityyny.

 

Tyynyyn olen valinnut vihreän ja punaisen sävyjä, joita suosin joulukoristelussa kotonani muutenkin. Sininen joulu teki kovasti tuloaan joskus vuosituhannen vaihteessa, mutta meillä se käväisi vain yhtenä jouluna ison tähtipöytäliinan muodossa. Joulun jälkeen myin pöytäliinan pois, sillä tunnelmaa ei sininen väri minun kotiin tuonut. Tämä väriyhdistelmä, punainen, vihreä ja kulta, se on mielestäni aidointa joulua. Kiiltoakaan ei oikeastaan tarvita, sillä maalaistyyli ja maanläheisyys sopivat joulumieleeni parhaiten. Tosin, jokainenhan saa valita värit mielensä mukaan, enkä pidä muiden jouluvärien valintaa yhtään sen huonompana. Joku tykkää hopeasta, sinisesta tai lilasta, joten mikäpäs siinä. Kukin nauttii niistä väreistä, joista itse eniten tykkää.

 

Toisella puolen tyynyä on iso nappi, toisella pienempi. Koska ne eivät näy samaan aikaan, ajattelin ettei haittaa, vaikka ne ovatkin hiukka erilaiset. Ideahan oli käyttää kaikkia niitä aineksia, joita kotoa lauantai-iltana joulun alla helposti löytyy. Tämä onkin ensimmäinen oman kodin jouluvalmisteluni tänä vuonna. Minä en ole niitä, jotka laittavat joulun esille hyvissä ajoin. Vasta loman alkaessa 21.12. ajattelin aloittaa varsinaiset koristelut. Valot saavat olla esillä jo aiemmin, mutta muut tulevat vasta sitten. Muuten, tyyny oli niin nopea ja helppo ommella, että saattaa syntyä muutama muukin samalla kaavalla vielä ennen joulua!

 

 

Lahjaksi pojalle

Poikaselle pakattua

Laitoin pojalle pakettiin gluteenitonta mysliä, vihreää teetä, kikherneitä, vihreitä linssejä ja gojimarja-marjasekoitusta. Toivottavasti tykkää!

Meidän juniori on kiinnostunut terveyteen ja ravitsemukseen liittyvistä asioista. Hän on myös aikeissa luopua kokonaan punaisen lihan syönnistä, ehkä kasvisruokiin siirtymässä kokonaan. Vaikka keliakiaa ei ole todettu, on hän useista lähteistä löytänyt viitteitä, joiden mukaan gluteeniton ruokavalio voi auttaa ihosairauksien, kuten psoriasiksen ja aknen hoidossa. Hyvä, että nuoret hankkivat tietoa ja että on rohkeutta kokeilla uutta!

 

Joulu, joulu, joulu saa, oi koita kiiruhtaa...

On ihmeellistä, miten kiire ja stressi ja väsymys vaikuttavat. Olen ensimmäistä kertaa unohtanut (totta, siis unohtanut!!!) kauneimmat joululaulut, joita laulettiin kaupunkimme kirkoissa tänään. Olen aina rakastanut laulamista ja osallistunut jo vuosia näihin yhteisiin joululauleluihin. Niistä olen löytänyt joulumieltä, lämpöä ja rauhaa, mutta jostain kumman syystä nyt tuntuu olevan ihan liikaa kaikkea ihmeellistä kiirettä ja touhua mielessä. Joulua en niinkään hössötä, vaan esim. arviointeja, tiistain koulutuspäivää Helsingissä, lokakaivon tyhjennystä, laskujen maksamista, jääkapin siivousta ja vaikka mitä tärkeää.

Kuvittelin, että joululaulutilaisuuden myötä tavallaan laskeudun siihen joulufiilikseen pikkuhiljaa, mutta arvatkaapa kuinka kävi... Minä nukuin tyytyväisenä ja väsyneenä peiton alla kotona, kun olisi pitänyt lauleskella. Puolustuksena toki tähän se, että minulla oli tämä suloinen 1v.4kk vanha Maikkuli yökylässä viime yön ja mummun yöuni oli koiranunta, kun täytyyhän ihmisen aarrettaan varjella ja tarkkailla... Aamulla väsytti niin vietävästi, mutta suloinen ja aamuisin niin hyväntuulinen neitonen aloitti lentosuukoilla ja kauniilla laulelullaan, joten äkkiä siinä sitten heräsivät mummu ja pappakin.

Arvioinnit sain kuin sainkin tehtyä koneelle, joten niistä ei enää tarvitse kantaa huolta. Huomenna koulusihteerimme tulostaa numeroista koonnan, jonka tarkastan ja hyväksyn allekirjoituksellani. Sitten koulusihteeri saa vapaasti tulostella todistukset lapsukaisille. Minä vaan vetäisen kaikkiin nimmarin alle. Koulussa on vielä joulukirkko, luokan oma pieni pikkujoulu ja yhteiset joululaulelut koko porukalle. Sitten pääsemme rauhoittumaan joulun viettoon.

Tämän päivän ilouutistakin voin teille hieman kertoa! Minun esikoiseni, Maitomies, on mennyt avopuolisonsa kanssa kihloihin! Ihana uutinen, sillä miniä on meille hyvin, hyvin mieluinen ja rakas! Näen tästä nuoresta parista, kuinka paljon he toisistaan huolehtivat ja toisiaan rakastavat ja äidin sydän on onnellinen lapsensa puolesta! Pojanpojat rakastavat myös "äitipuoltaan", joka huolehtii hyvin lapsista ja kohtelee kuin ominaan meidän pikkumiehiä. Onhan hän ollut lasten elämässä jo usean vuoden ajan, joten suhde on heillä läheinen ja lämmin. Sitä osaan kyllä arvostaa, sillä päinvastaisiakin esimerkkejä olen nähnyt.

Tässä rauhanomaista rinnakkaiseloa, Maikkuli ja Paavo viettävät laatuaikaa lattialla...

 

Kyllä se joulu tulee, vaikka ei hössöttäisikään, vai kuinka?

 

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille ihanaisille!

 

 

Jouluinen haaste

Viherpiiperrystä sun muuta -blogista nappasin haasteen, joka kivasti liittyy tähän meneillään olevaan joulunalusaikaan!

Vastaukseni haastekysymyksiin ovat nyt hetken muhineet mielessäni, joten taitaa olla aika kirjoitella vastaukset teille luettaviksi.

Lempijoulukukkani on perinteisesti ollut punainen amaryllis. Nyt olen kuitenkin kovin ihastunut myös jouluruusuun. Sitä minulla ei vielä ole ollut, mutta taidanpa sellaisen kokeeksi hankkia.

Joululaulu, joka virittää tunnelmaan, on näitä vähän uudempia joululauluja. Kuuntelen yhä uudelleen joulun aikaan kappaleen nimeltä Tulkoon joulu! Sen sanoma on kaunis, jotenkin se antaa toivoa ja uskoa siihen, ettei maailma olekaan pohjimmiltaan niin surkea, kuin joskus syksyn synkkinä hetkinä tuntuu.

Tätä jouluvalmistelua en ole koskaan jättänyt tekemättä... No, siivous ennen joulua on minulle must. Samoin kuin se, että teen jouluruuat yhdessä mieheni kanssa itse kotona. Lahjojen paketointi ja kuusenkoristelu ovat myös jouluasioita, joita täytyy päästä tekemään.

Joulutuoksu, joka minua miellyttää, on piparkakkujen tuoksu. Mausteet tuovat kivan pirteän ja tunnelmallisen tuoksun kotiin leivottaessa piparkakkuja. Kuusi meillä ei tuoksu, kun meillä on jo vuosia ollut tekokuusi. Kynttilät tuovat tuoksua myös. Siivottu, raikas koti, varsinkin ulkona tuuletetut tekstiilit ja matot, ovat myös tuoksuja, joista nautin.

Heitän haasteen ilmaan, toivon, että lukijani tarttuvat siihen ja kertovat edelleen omista mieltymyksistään!

Takanreunuksella nököttää pikkutonttu, joka valvoo jouluhommien edistymistä meillä!