Mummulasta Nukkela?

Niin siinä sitten kävi, että tämä mummu on pahemman kerran päässyt hurahtamaan nukkeihin, nukenvaatteisiin ja nukkeleikkeihin. Olen siitä onnellisessa asemassa, että minulla on tuo meidän pikkuinen neitokainen, tyttärentytär, joka 4-vuotiaan innolla leikkii ja touhuaa kaikenlaista kivaa. Siinä on mummulle mainio tekosyy intoilla tällaisia. Mutta toisaalta, mitäpä sitä suotta kiertelemään, nukkehullu olen ja sellaisena pysyn, joten ihan omaa itseäni ajattelen, kun näitten nukkejen kanssa touhuan. Onhan minulla ne kolme nukkekotiakin, joiden sisustaminen on vielä kesken, eivätkä nekään ole lapselle, vaan minulle.

 

Viimeisimpänä kiinnostuksen kohteena on tullut mukaan Disney Animators Collection -nukkesarja. Niitä ei myydä täällä Suomessa, mutta vähän saman tyyppisiä kyllä. Disneyllä on myös Toddler-nukkeja, joista Frozen-prinsessat Anna ja Elsa ovat löytäneet tiensä meidän pikkuneidin luo. Itselläni on noita Animators-nukkeja kolme, kaikki suomalaisilta nukkeharrastajilta ostettuja. Niistä ajattelin hiukan kertoilla lisää, sillä niiden vaatteiden ompelu ja neulominen ovat innostaneet minua monenlaiseen näperrykseen viime päivinä.

 

Joulupukki (enon muodossa) toi pikkuneidille oman lasten ompelukoneen. Sitä päätettiin toistaiseksi säilyttää täällä mummulassa, jotta se ei rikkoutuisi leikeissä ja jotta mummu voisi yrittää opettaa vähän tuota ompeluhommaa oman ompelemisensa ohessa. Pukki toi myös kerrossängyn nukeille. Sen pappa maalaili ja mummu teki patjat, lakanat, peitot ja tyynyt. Siinä kelpaa Elsan ja Annan nukkua, vaikka kuninkaallisia ovatkin. Se vietiin tyttöselle omaan huoneeseen, jossa se onkin jo ahkerassa käytössä.

 

 

Pikkuneidin oma ompelukone!

 

Helmi arvioi, että kyllä tässä sängyssä kissakin voisi nukkua.

 

Näitä nukkeja, Animators Collectioniin kuuluvia, myyvät Disneyn verkkokaupat Yhdysvalloissa ja Britanniassa, samoin Disney-storet molemmissa maissa. Niiden koko on 16" eli ovat aika kivan kokoisia käsitellä ja vaatteiden tekeminenkin on helppoa, kun eivät ole mitään ihan pikkuruisia. Ne ovat Disneyn animaatioista tuttuja prinsessoja, sankarittaria, joihin pikkutytöt ja me keski-ikäiset naiset olemme ihastuneet ympäri maailman. Tosin mukana kansainvälisissä keräilijäporukoissa on myös miehiä, mikä oli minulle yllätys. Mutta mikäpäs siinä, eivät nukkeleikit ole tyttöjen erityisoikeus. Facebookissa on blogeilla omia nukkesivuja, samoin Instagramissa. On myös ryhmiä, joissa keräilijät tai nukkeharrastajat, jotka ovat nimenomaan näistä nukeista innostuneet, esittelevät nukkejaan ja niiden toinen toistaan suloisempia vaatteita. Jotkut jopa vievät nukkejaan kuvauksia varten esimerkiksi retkelle, jotta saavat kuvia nukeista joissain erityisissä paikoissa. Itse olen niin alussa vielä, etten ole kuvannut kovin paljoa, mutta tässä joitain kuviani.

 

Helinä ja Merida, ensimmäiset kaksi Animators-nukkeani

alkuperäisissä asuissaan. 

 

Meridan takaa kurkistaa Tähkäpää, joka tuli aika pian kahden

ensimmäisen jälkeen.

 

Ihanat harrastajat ovat myös jakaneet kaavoja, joiden avulla näille nukeille voi ommella kivoja vaatteita. Ja kuinka ollakaan, aloitin vaatteiden ompelun alusvaatteista. Pikkupöksyjä saa pienistä tilkuista ja hyvin tuntuvat sopivan, joten kiitos kaavasta. Itselleni ehkä juuri se vaatettaminen onkin se juttu näiden nukkejen kanssa. Kiva on keksiä uusia asuja ja käyttää kotoa jostain kumman syystä löytyvää materiaalia nukenvaatteisiin, joihin ei todellakaan kulu lankaa tai kangasta paljonkaan.

 

 

Pikku pikkareita, pikku tilkuista

 

 

Tähkäpään päällä on ompelemani jumpsuit, eli haalari, jonka kaava myös fb:n

Disney Animators Collection nukenvaate-ryhmästä. Kangas on vanha Taitoon

collaripala, joka pikku ruusuineen sopii minusta kivasti nukelle.

 

Pikkuneidin Anna ja Elsa ovat saaneet mm. villasukat, pipot ja villatakit. Porkkanavillatakki

syntyi oranssista 7 veljestä-langasta, jota oli jostain muusta työstä jäänyt sopivasti.

 

Meerin baskeri on neulottu Nalle Kukkaketo-langan jämästä 

Tähän villatakkiin löytyy ohje Ravelrystä nimellä Little Leaves. 

Tässä tytttöseni villatakeissaan.  

 

Tähkäpään kengät ovat pienet tennarit, jotka ovat oikeasti auton

ilmanraikastimet. Ostin ne Biltemasta joulun alla ja irrotin tuoksut sekä ne nauhat,

joilla nämä olisi autoon voinut ripustaa.

 

Vielä kuva villatakeista.

Taaemman ohje Prinsessa pieni-blogista

 

Nämä nukkeneitokaiset ovat jotenkin vaan vieneet sydämeni, joten näitä postauksia tulee taatusti nyt silloin tällöin lisää. Tässä on vain osa niille valmistuneista vaatteista. Ehkäpä joskus vielä vaatteita valmistuu myös myyntiin asti, sillä jotkut ovat perustaneet omia Etsy-kauppoja ihan vaan nukenvaatteille. kaikenlaisia ihanuuksia niistä löytyykin, neulevaatteista kenkiin ja hiuskoristeista balettipukuihin. Minusta näissä viehättävintä on ehkä se lapsenomaisuus, viattomuus, leikki-ikäisen olemus, joten en aio näitä kovin erikoisuuksiin pukea. Haluan nukkejeni näyttävän lapsilta, joten esim. tanssiaispukuja ei vielä leikki-ikäinen tarvitse. Kenkiä tarvittaisiin lisää, joten jos törmäät tennarin mallisiin avaimenperiin tms. otan mieluusti vinkkiä vastaan. .

 

Loppiainenkin siinä mennä hurahti, joten huomenna taas on pakkaspäivä ja kiireinen työpäivä.

Palaillaan kuulumisiin lähipäivinä. Kiitos, että jaksoit lukea!

 

 

 



 

Heräisinkö jo talviunilta?

Kevät! Nyt onkin jo aika heräillä talviunilta ja alkaa toteuttaa pitkään horrostaneita unelmia ja suunnitelmia. Jostain syystä jonkin asteinen lamaannus tuntuu usein talvikaudella iskevän minuun. Nyt, kun kevättä on ollut jo jonkin aikaa ilmassa, alan pikkuhiljaa itsekin elpyä ja innostua uusista ( ja onneksi myös vanhoista) asioista. Jospa nyt, jospa viimein, jospa uskallan, jospa onnistun... Jaksan taas ihan eri tavalla aloittaa ja saattaa myös päätökseen erilaisia enemmän tai vähemmän innostavia projekteja. Kevät tuo uudenlaista virtaa arkeen, joten uusia innostuksen kohteita tuntuu löytyvän vähintään viikoittain. Se ei ole ollenkaan vierasta,  vaan tunnustan on olevani sillä tavoin rakennettu, että innostun ja lannistun tasaiseen tahtiin muutenkin. Nyt uusia asioita on tullut vastaan aika yllättäen ja innostus on herännyt monenlaiseen tekemiseen.

Blogihiljaisuus on osin ollut harkittua, osin ihan vaan väsymyksen ja kiireen piikkiin menevää. En ole vaan saanut irti käynnistellä tätä uudelleen. Nyt on kuitenkin bloginkin suhteen uutta intoa ja banneria ja ulkoasuakin voisin alkaa viimein päivittää. Kuvaamista pitäisi myös harjoitella ahkeraasti, sillä esim. tämän postauksen kuvat eivät todellakaan laadullaan lumoa ketään. Puhelimella tulee nopsasti napsittua vaan. Oikein kunnon kuvaamiseen lisääntyvä valon määrä tuokin helpotusta kevään myötä, eikö vaan.

Tutustuin hiljattain vähän niin kuin vahingossa tasmanialaisen naisen blogiin, jossa hän esittelee täydellisen muodonmuutoksen kokeneita, kierrätyksestä ja kirpputoreilta ostettuja Bratz-nukkejaan.http://treechangedolls.tumblr.com/ Olin täysin lumoutunut niiden herkästä ulkomuodosta! Tutustuessani lisää näihin nukkeihin, päätin kokeilla itsekin. Ja niinhän siinä sitten kävi, että näitä nukkeja alkoi ilmestyä meillekin.

Tässä nukkeja alkuperäisissä meikeissään ja asuissaan.

Minusta nämä tyttöparat näyttävät säälittäviltä, sillä meikki on jokseenkin

irvokas ja asut jotenkin "pikkutuhmia", sellaisia siis, että eivät ole lapsille sopivia.

Meikinpoisto tapahtuu käyttämällä asetonipitoista

kynsilakanpoistoainetta. Lisäksi puhdistus eukalyptusöljyllä.

Jalat ovat vielä työn alla, sillä näiden rumat, liioitellut kengät eivät oikein

tyyliin sovi. Ne ja alkuperäiset vaatteet olenkin myynyt pois.

 

Meikittömät neitokaiset odottavat uusien kasvojen maalausta.

Se tapahtuu akryylimaaleilla.

On meille eksynyt myös neljä poikanukkea...

Poikaset ovat vähän vähemmän tällättyjä, mutta pikkupojiksi

muuttuvat nekin käsittelyssäni.

 

Telkkarin katselu on hyvää aika neuloa pieniä vaatteita.

Vaatemalliksi joutunut typykkä ei ole vielä meikeistään luopunut.

 

Tämä nukke on myös mallina, jotta ilman ohjeita neulomani

villatakki sai oikeat mittasuhteet. Tällä nukella on kevyempi meikki, sillä

se ei olekaan Bratz-, vaan Moxie-nukke.

 

Jalkojen muovaus tapahtuu käsin, joten sitä täytyy hiukan harjoitella. Löysin ohjeet netistä ja päädyin massaan, johon sekoitetaan sitä etikalta löyhkäävää saniteettisilikonia ja maissitärkkelystä. Lisäksi väriainetta sen verran, että massasta tulee ihonväristä. Jännästi muovautuvaa ainetta, joka ei vaadi Cernit- ja Fimo-massojen tapaan uunissa polttamista.

 

Nuken hiuksien suhteen olen myös kokeillut netistä löytämiäni ohjeita, joiden avulla pitäisi takkuuntunut ja kiilloton pehko saada siistiksi ja sileäksi. Niissä mm. kuuma vesi, shampoo, hoitoaine ja vauvaöljy näyttävät toimivan. Tyttösten tukat myös varmaan vähän lyhenevät monella nukella, sillä ei oikein pikkutyttöjen hiuspehkojen näköisiä ole nämä muhkeat hiuslaitteet...

 

Tätä kirjoittaessani omistan jo muutamia kymmeniä nukkeja, joita olen ostanut kirppikseltä ja netin kautta myös. Mukana on muitakin kuin Bratzeja, ihan vaan kokeilumielessä haluan nähdä, millaisia niistä saan. Kunhan kasvoja alkaa valmistua, laitan lisää kuvia aiheesta tänne blogiini.

 

Mitäpä sitä muuta kuuluisi? No, ainakin Helmi-kissani on kasvanut ja nyt on koettu jo ensimmäiset keväthurmiot, joihin kuuluu levottomuutta, kujerrusta ja mouruamista, huonoa ruokahalua ja loputonta kiinnostusta ulkomaailman tarjoamista mahdollisuuksista. Leikkausta odotellessa meidän Helmi ei kyllä ulos pääse, ettei vaan pentuja ala värkkäämään.

 

Maijan barbileikkien keskellä nukkuu kissaneiti Helmi

Tottahan se päivällä nukuttaakin, kun yöt riekkuu...

 

Kovasti olisi tuota puuhaa ja kuvattavaa! Viime aikojen kirppislöydöistäni kertoilen lisää jatkossa.

Toivottavasti olette jaksaneet odotella, että tämä mummu viimein talviuniltaan heräilee, sillä itse olen ainakin jo kaivannut takaisin tänne blogini ja blogituttujeni pariin. Lupaan myös lukea ja kommentoida seuraamiani blogeja jatkossa taas ahkerasti. Nyt olen taas vauhdissa ja vireessä, eikä elämisen riemua voi mikään estää. Palaillaan pian ja kuulostellaan, mitä kaikkea uutta tänne taas kuuluukaan.

 

 

 

 

 

Nukkeharrastajan tunnustus

Olen nukkehullu, tunnustan sen! Olen myös nukkekotihullu, mutta nukkekotia minulla ei vielä ole. Jo vuosia sitten meidän paikkakunnan kansalaisopistossa järjestettiin marttanukkekurssi, jolle lähdin mukaan oikeastaan marttanukkeja sen kummemmin tuntematta. Tein siellä kurssilla ensimmäisen nukkeni, joka on alkuperäiseltä nimeltään Marja. Kutsun sitä kuitenkin Helmi-Kaisaksi.

Minun Marjallani ei ole sitä perinteistä punavalkoista asua.

 Hänellä on huovutettu lierihattu ja ruutumekko pitsikoristein.

Sen jälkeen olen osallistunut Benita Suomen vetämälle marttanukkekurssille Järvenpään seurakuntaopistolla ja kotona olen sittemmin värkkäillyt nukkeja itsekin. Minulla on useita marttanukke-reproduktioita, siis vanhan mallin mukaan tehtyjä, uusista kipsivaluista tehtyjä nukkeja. Niiden kasvojen piirteet ja toteutuksen yksityiskohdat pyritään tekemään vanhan mallin mukaan. Näillä on siis paperimassan ja kipsin seoksesta muotilla valettu pää ja joillain myös kädet ja jalkaterät. Päät hiotaan, gessotaan ja maalataan itse. Niiden värityksessä ja ilmeissäkin pyritään noudattamaan alkuperäistä mallia mahdollisimman tarkasti Muuten vartalo ommellaan kaavojen mukaan kankaasta ja täytetään tiukkaan sahanpuruilla. Joidenkin kotoa tai mummulasta voi vielä löytyä näitä ihan alkuperäisinäkin. Vanhoja nukkeja keräillään ja niillä on aika paljon hintaakin, joten en ole ainakaan vielä sellaisiin sortunut. Nukkejen vaatetusta täytyy tietenkin myös värkätä, sillä eihän nämä kivoja ole ilman vaatteita...

Tässä oikealla Aino ja vasemmalla Pikkusisko. Keskellä häveliäästi kangasruusukkeen taakse piiloutunut nakuneiti, joka on nukketaiteilija Merja Schüttin muotoilema, messuostos vuosien takaa.

Alunperin martat keksivät joskus 1900-luvun alussa idean kotona valmistettavista nukeista. Tarkoituksena oli tarjota kotona työskenteleville perheenäideille mahdollisuus omien lisäansioiden hankintaan.Marttojen aloittama nukkehanke laajeni vähitellen niin, että Turun Martta-nukketeollisuus oli lopulta yksi maamme tunnetuimmista ja pisimpään toimineista nukenvalmistajista. Nukkela toimi 70 vuoden ajan Turussa. Nykyisin mm. Turun kaupunginmuseolla on hieno nukkekokoelma. Samoin eri leikkikalumuseoissa löytyy näitä nukkeja, jotka on valmistettu nykyisinkin käytetyillä menetelmillä jo sata vuotta sitten tai myöhemmin.

Tällä nuorella herralla, Matilla, on ruutupaita ja lappuhaalarit,

 sekä tuollainen Pertsa ja Kilu-tyyppinen pieni tupsupipo takaraivolla.

Minulla itselläni on mm. Aino, Sisko, Matti, Pikkusisko, Pipsa-vauvanukke, sekä Pula-Bebe. Pula-Beben nimi tulee siitä, että kun kaikesta oli pulaa, ei ollut varaa valmistaa hienoja Bebé-nukkeja mohairperuukkeineen. Tehtiin siis muuten hyvin samanoloinen nukke, jonka hiuksetkin oli valettu pään valun yhteydessä kipsin ja paperimassan seoksesta. Minulla on kesken vielä muutamia nukkeja, mutta pikkuhiljaa, kun niitä valmistuu, laitan kuvia uusista nukeistani. Täältä löydät lisää tietoa marttanukeista.

Marttanukkejen tyyppisiä nukkeja olen tehnyt myös muita. Sirpa Ala-Louko valmistaa nuken päitä, joita voi ostaa yhdessä tarvikepaketin kanssa. Sirpan nukeista olen tehnyt mm. Ailin ja kaksi pienempaa nukkea, Oili ja Oskarikohan sen parin nimi oli. On myös suloinen vauvanukke, joka odottelee syntymäänsä tuolla askarteluhuoneessa vielä. Lisäksi nyt on tekeillä lottapukuinen naisnukke. Pienen lottapuvun ompeluun ei paljon kangasta mene, mutta näpertelyähän se on...

Tässä Aili, joka on myös ilman vaatteita vielä.

Kunhan alushame ja pöksyt sekä mekko valmistuvat, näytän kokonaisuuden.

 

Mitäs tykkäätte? Minä olen niin lääpälläni näihin nukkeihin, että tekisi mieleni hankkia taas uusia päitä. Isäntä osoitti oma-aloitteisuutta ja tilasi ihan itse Sirpa Ala-Loukolta pari nukkepakettia, jotta pääsen harrastustani taas touhuamaan. Siispä lisää kuvia jonain toisena päivänä nukkelastani taas.