Pikkuinen nuhanenä pääsiäistipuni

Meidän pikkuprinsessa, joka on nyt jo 3 vuotta ja 8 kk, on mummulassa pääsiäisen vietossa. Niiskutus kuluu viereiseltä tyynyltä, kun tässä tyttösen nukkuessa kirjoittelen. Kaikenlaisia ajatuksia risteilee mielessäni, mutta kun nyt sain tämän lapsukaisen vanhemmiltaan lainaksi, yritän pyhittää aikani hänelle. Ei voisi olla suloisempaa pääsiäistipua, eihän!

Leikitty ja leivottukin on, kuten yleensäkin lastenlasten kanssa. Viimeksi, kun pojat olivat täällä mummulassa, leivomme sämpylöitä. Nyt teimme muutaman pellillisen kauralastuja. Keittiön lattialle ilmestyi myös yksi peli, jonka tyttö löysi askarteluhuoneesta. Sitä sitten piti testata yhdessä.

Numeroita hyppyruudukkona

Kymmeneen asti laskeminen sujuu hienosti! Palojen kasaus ruudukoksi myös oli mieluisaa hommaa. Ja sitten hypittiin. Laskeminen hyppiessä oli varmasti tehokasta harjoitusta. Numerot tulevat siinä kuin varkain tutuiksi. Kauralastutkin meinasivat kärähtää, kun meidän keittiössä keskityttiin ruutuhyppelyyn. 

Nyt nukkuva lapsi tuntuu olevan melkoisen nuhainen! Onneksi mummulassa voi olla juuri sellaisena, kuin on, eikä pienet flunssat estä lapsia tänne pääsemästä. Oman äidin ja isän jälkeen mummu tuntuukin olevan se seuraavaksi paras hoitaja, kun on kipeä. 

Maailman merkillisin asento

Helmi leikki illan niin innokkasti, että sattui raapaisemaan tyttösen sormea. Itkuhan siitä tuli, joten leikki loppui. Helmi-ressukka oli hämmentynyt, kuntoinen ulvoi suoraa huutoa. Nyt nukkuu kissakin, vakioasennossaan, kasvot lytyssä. Kumma tyyppi! Välillä se nukahtaa istualleen, mutta naamallaan se nukkuu myös usein. Asento näyttää aika hankalalta! 

Huomiselle on suunnitteilla uuden pikkufillarin koeajoa pyörätiellä. Meidän pihassa e oikein pysty harjoittelemaan korkeuserojen takia. Mutta into on valtava ja kypärä päässä piti leikkiä, kun oli niin intona jo tänään. Toivottavasti huomenna ei sada, niin pyöräily on hauskempaa!

Hyvää ensimmäistä pääsiäispäivää! 

Tunikan kaava kesäisemmin

Pakko saada kesävaatetta! Mitään ei oikein ole entisiä, ei ainakaan sellaisia kivoja tai siistejä, työvaatteeksi soveltuvia. Nyt siis kokeilin taas yhtä kaavaa, jolla en ole aiemmin tehnytkään itselleni kesäpaitoja. Kaava on Ottobre Woman -lehden numerosta 2/2008. Tästä oli lehdessä myös hihaton versio ja sellainen taitaa tulla seuraavaksi minullekin. Olipa myös pidemmillä hihoilla, joten tosi monikäyttöinen kaava minun mielestäni tämä onkin.

 

Materiaaliksi valikoitui Eurokankaalta joskus jo muutama vuosi sitten ostettu trikoo, jota olin sopivan palan joskus "epähuomiossa" ostanut. Ei ehkä ihan minun tyyppiseni ollut kuitenkaan, joten ajattelin testata tällä, jos vaikka en sitten paidasta tykkäisikään. Ja trikoon laatuhan se yllätti jälleen kerran. Kiva on päällä ja helppo oli ommella, mitä lie viskoosilycrasekoitetta se nyt sitten mahtaa ollakaan. Mutta, mutta, mutta! Se on pesty nyt jo parikin kertaa näillä helteillä ja käännetty oikeaoppisesti nurinpäin pesuun laittaessa. Pesuaine on kirjopyykille sopivaa, eikä sisällä valkaisuaineita. Silti tuo on jo heti jotenkin kauhtuneen näköinen. Pinta on vaalean, nukkamaisen tunnun saanut jo heti uutena. Ei kiva. Mutta kotipaidaksi tuo toki kelpaa jatkossakin. Pihassa puuhaillessa vaatetta kuluu.

Tässä Ottobre 2/08 lehden kaavalla tunika/paita

Pääntie on kantattu tällä trikoolla ja edessä on viisi hiuslaskosta,

 jotka eivät kyllä kirjavalta kankaalta juurikaan erotu kuvassa.

 

Mallin jujuna ovat mielestäni juuri nuo hiuslaskokset, jotka toisenlaisessa, kenties yksivärisessä tai raitaisessa trikoossa erottuisivat paremmin. Pääntie onnistui hyvin, vaikka itse sanonkin. Tykkään noista kanttauksista nykyään, kun ne joten tekevät vaatteesta viimeistellyn näköisen. Muuten koko ja malli olivat hyvät. Nykyisin lähinnä 42-kokoa käytän, eikä tässäkään poikkeusta tullut. Yläosasta, siis hartialinjasta ja rinnan kohdalta malli on sopiva ja alaspäin levenevä helma kätkee sen, mitä  kätkettävä on. Ai, mitäkö? No ne makkarat, jotka joku on kasvattanut minuun...

Tämä on pakko esitellä täällä blogissakin! En ollut uskoa silmiäni, kun sain tämän ihanan mekon tyttäreltäni syntymäpäivälahjaksi. Miten kaunis se onkaan! Väri on ihana ja se on niin, niin sopivanmallinenkin, että en voi vieläkään sitä käsittää! Kiitos, kiitos tuhannesti tyttöseni! Huomaa, että hän on tehnyt töitä vaatekaupassa, kun osaa ostaa noin sopivan vaatteen toiselle. IHANA!!!

Suloisuus mallinukkeni päällä

 

Pihassa kukkii sitä sun tätä ja varsinkin tätä. Isabellan omenapuun kukat ovat ehkä kauneinta, mitä tiedän. Tuo niiden väritys ja kukkien hentous vaan lumoavat joka vuosi uudelleen. Kimalaisten suosiossa puu on myös, sillä jatkuva pörinä sen ympärillä käy. Omenathan tässä ovat kirsikan kokoisia ja syömäkelvottomia, mutta kivan punaisia ja kukinnan kauneushan on se syy, miksi tätä kasvatetaan. Muutakin väriä pihasta jo löytyy, mutta vielä on paljon ihan alkuvaiheessa. Tänään kanniskelin kiviä ja istutin muutamia pensaitakin. Mutta niistä ei vielä kuvia kuvia ole, kun on vähän niin sanotusti vaiheessa tuo homma tuolla pihamaalla.

Isabellan kukat kauneimmillaan

 

Paavo rakastaa pihatöitä. Tässä se vahtii nurmikon kasvua.

Köynnöshortensia innostui viime kesänä kasvuun

Yllätys, yllätys! Kaatuneen puun juurakko on pystyssä metsässä,

eikä siellä sen ihmeempää ollutkaan kuin kunnon korvasienifarmi!

 

Viimeisiä työpäiviä viedään! Mies potee selkäänsä, joten hän ressukka lepäilee, mutta minä nautin, kun ilma viileni ja taas jaksaa puuhailla. Huomenna on koulumme kevätjuhla, jossa onneksi saan olla luokkani kanssa ihan vaan yleisönä. Vuorossa ovat toiset luokat, eskarit ja neloset, joiden esityksiä pääsemme ihailemaan. Ja eipä aikaakaan, niin voi kauhistus! Olen kohta lomalainen!

 

 

Väkerryksiä viikon varrelta

Muistatteko, kun kerroin tässä taannoin punaisesta ulkoilutakistani, johon paloi reikiä tuossa risujenpolttotouhussa? Rumia, mustia reikiä, jotka olivat kuin sulaa muovia. Niiden takia takkia oli nyt sitten vähän ehostettava. Tiistai-iltana paikkailin sitten sen reiät tavalla, joka mielestäni sopii mainiosti takin käyttötarkoitukseen.

Löysin nimittäin kätköistäni liimautuvia heijastinkolmioita! En halunnut kolmioita takkiin, joten muotoilin niitä pienemmiksi, pisaranmuotoisiksi ja erikokoisiksi paikoiksi. Ja tässä tulos! Takki pitää vähän vettä, joten se sopii, että pisarat jäävät pintaan. Sillä liikutaan ulkona, joten heijastimia ei koskaan voi olla liikaa. Nyt jännittää, miten nämä mahtavat sitten pysyä kankaalla...

Tässä isoin, kirahvin pään muotoinen reikä

Paikat ovat peräisin markka-ajalta, joten oli aikakin käyttää

Pisaroita, pisaroita...

Pisaroita jopa hupussa ja selässäkin...

 

Tänään oli sitten taas veivausilta Saumanvara-ryhmässä. Piti tehdä jotain, mitä ei ole aiemmin tehnyt. Mietin ja mietin, mutta ainut, mitä en ollut tähän mennessä koskaan saanut itse tehtyä, oli vanhoista farkuista tehdyt jutut. Olen säästänyt farkkuja jo useamman vuoden ja suunnitellut tekeväni niistä jotain kivaa. Nyt sitten uhrasin yhdet, tai oikeastaan niistä meni vain lahkeet käyttöön.

 

Paavo oli heti juonessa mukana ja hautautui leikkuupöydän kangaskasaan

Tässä farkut ja vuoriksi ruutupuuvillaa. Paavo hyväksyi.

Valmis kori ei ollut kiva, sanoi Paavo

Lisäsin siihen puuvillapitsin reunaan, joten nyt ne ovat kivat!

 

Aika maltillinen aloitus farkusta, mutta näitä en sitten ollutkaan aiemmin tehnyt. Koulutukseni myötä olen ommellut niin hääpukuja kuin helpompiakin juttuja jo vuosia, mutta eipä vaan farkkua kierrätystarkoituksessa ikinä aiemmin. Oppilaani tekivät joskus farkkukasseja ja housuista farkkuhameita. Ope vaan ihaili vierestä. Nyt on suunnitelmissa päällystää Poikaselle kirppikseltä löytynyt pyöreä rahi farkuilla tilkkutyöhenkisesti. Ideoita sinkoilee päässä, kuin taskuja voisin hyödyntää ja monenlaista muutakin kivaa mietin...

 

Kierrätystä tämäkin: vanhoista verhoista kasseja kirppikselle

Tässä paneeliverhot muuttuivat tyynynpäällisiksi!

 

Kivasti olen saanut kirppikselle kannettua tavaraa parin viime viikon aikana. Ja kivasti sitä on myyty siellä uusiin koteihin. Olen myös välttänyt viimeiseen saakka uuden materiaalin hankkimista, joten saan pikkuhiljaa varmasti omia varastoja pienenemäänkin. Toivottavasti!

 

Mukavaa viikonloppua täältä flunssan ja päänsäryn maailmasta!

 

 

 

 

Pysähdys - mutta miksi?

Olen niin kovasti nauttinut siitä, että olen koko tammikuun ajan tuntunut saavan aikaiseksi kaikenlaista ompelun saralla. Taisin Savan "Ompele ja laske -haasteessa" saada tulokseksi 18.4 m, tai jotain sinne päin. Yli 18 metriä kankaita muuttui vaatteiksi tammikuun aikana ja se on pitkästä aikaa paljon! Jossain vaiheessa, jonkinlaisessa lamaannuksessa ollessani meni ehkä vuosi samoilla lukemilla, mitä nyt meni kuukaudessa. Tammikuun aikana en ostanut mitään kangasta, enkä ostanut myöskään vaatteita lainkaan. Miksi olisinkaan ostanut, kun vaatetta tuli muutenkin, itsetehtynä  ja lähinnä juuri minulle itselleni?

Nyt se kuitenkin tuntuu taas kostautuneen, sillä viikonloppuna ei syntynyt oikein mitään, eikä tänäänkään, vaikka olenkin ollut jotain väsäävinäni koko illan! No, myönnän, että viikonloppuna järjestelin ompeluhuonettani, joten siihen meni aikaa. Onhan toki siistissä työhuoneessa ilo tehdä töitä, joten se oli pelkkää plussaa. Nyt piirsin kaavoja ja korjasin yhdet isommalle pikkupojalle tulevat collarihousut, joihin en ollut tyytyväinen. Mutta silti! Kun pääsin hyvään vauhtiin, haluaisin sen vauhdin jatkuvan. Onko liikaa pyydetty, että sama draivi jatkuisi, ja jopa yltyisi, kun se on kerrankin löytynyt?

Ikean Moppe-laatikostot kätkevät ompelutarvikkeitani ja Lundia-hylly kantaa kaiken.

Tilpehööriä riittää, jos jonkinlaista... Tietäisinpä vaan, missä mikäkin on!

 

Tavaraa on tosiaan kertynyt, joten päätin pitää edelleen itsekseni kirjaa käyttämistäni kankaista ja tarvikkeista. Huomasin, että kulutetun kankaan/lankojen ylös kirjaaminen motivoi. Vaikka en sihan siitä syystä tekisikään kankaasta mitään, että saan sen käytettyä, ilahduttavat kulutetut metrit yllättävällä tavalla. Jatkan siis tätä hyvin alkanutta vanhan varaston kulutusta, jotta saan käytettyä olemassa olevat kankaani pois. Niistä osa on pyörinyt nurkissa jo vuosia, joten on jo aikakin päästä niistä. Vasta sitten annan itselleni luvan ostaa uutta materiaalia, kun ei ole enää käyttökelpoisia kankaita varastoissa. Koska olen hamsteri näissä kangas- ja lanka-asioissa, siihen voi mennä hiukan aikaa... Netistä olen katsellut himoiten monenmoisia ihania neuloksia, joustista ja trikoita, velouria ja muita ihanuuksia, mutta en osta. Näpäyttäkää näpeille, jos tästä päätöksestäni lipsun!

 

Tein kuitenkin muutamia kivoja löytöjä taas, ihan vaan omista jemmoistani. Olen säilytellyt tätäkin neulospalaa parempien päivien varalle, eikä niitä päiviä ole tullut. Ei ennen kuin nyt! Nyt päätin, että käytän tämänkin neuloksen tunikaan tai mekkoon, sillä se on ihan minun tyyliseni. Väri ei toistu oikein kuvissa, sillä tämä kuva on ainoa, jossa vähänkin näkyy tuo aniliinin sävy.

Nanson Jersey, jonka kuvaaminen ei onnistu ilman luonnonvaloa, vaan väri muuttuu.

Tästä tulossa tunika/mekko, jos ja kun pääsen vauhtiin!

 

Siivoillessani löysin takintekeleen, josta vasta alku ommeltuna. Se siis tehdään valmiiksi!

Se on odotellut ryppyisenä parempia päiviä, joten annan sille nyt uuden tilaisuuden. Malli on oikeasti kiva, peräisin Ottobre Woman lehdestä nro 5/11. Siis kyseessä on kevättakki, joten sen valmistumisaika on siis keväällä 2014. Ohuehko ulkoilukangas ja puuvillavuori ovat materiaalit, joita siihen käytän. Tälle pitää kyllä hetimiten näyttää silitysrautaa, kun se on noin rutussa...

Ja Paavo osallistuu, kuten aina...

 Tässä "kaava-arkkitehtini on kaavoihin kangistunut ja kaavailee" uusia puuhiaan...

 

Yksi asia, jonka haluaisin elämässäni oppia, on sellainen armollinen suhtautuminen omaan itseeni. Vaadin samaa draivia, vaadin tuloksia, vaadin uutta ja innostusta, mutta jaksanko samalla vauhdilla? Olen huono viettämään ns. luppoa, joten siihenkin aikaan yritän sisällyttää jotain touhua. Jos olen telkkarin äärellä muutamana iltana viikossa, neulon. Jos ei muuta synny, niin sukkaa nyt aina neulon, kun sitä ei tarvitse sen kummemmin ajatella tehdessä. Nyt ei synny edes sitä, kun en saa istuttua rauhassa paikalleni! Argh! Ei yhtään hauskaa tällainen maanista vaihetta seuraava depressiivinen olotila, joka ilmenee käsityöharrastuksessani ajoittain. Oletteko huomanneet itsessänne vastaavaa?

 

Tällä viikolla menetettynä on vasta maanantai! Luvassa vielä 6 muuta päivää, jolloin ehkä, toivottavasti, saan jotain oikeasti aikaiseksikin. Tämä työpäivä oli kyllä viikon pisin ja raskain, joten siinä lieventävä asianhaara, jonka vasta nyt muistin. Ja juu, tuossahan on rekka ojassa melkein meidän kulmalla, joten olkoon sekin sitten lievennys. Järkytyin kyllä, kun lähdin kotoa isäntää hakemaan salilta, sillä tie oli melkein tukossa rekan rötköttäessä epämääräisessä suunnassa ja asennossa vain nuppi keskellä risteystä. En näe sinne tästä, vaikka se tuossa ehkä parin sadan metrin päässä onkin, että onko onneton päässyt pinteestä. Miten lie sellainen nostetaan ylös ojasta, kun on meinaan aika raskas ajoneuvo? Liikenne varmaan sujuu taas aamulla, kun seuraavan kerran siitä kuljen, mutta kaupungista tullessa jouduimme ajamaan kevyenliikenteenväylää pitkin rekan ohi.

 

Mukavaa maanantai-iltaa ja alkanutta viikkoa!

 

 

 

 

 

 

Kuumetta ja kissatappelua!

Kuumetta on siis minulla, 38 näytti mittari vielä äsken. Poskiontelotulehdus on meneillään flunssan jälkitautina. Antibiootit sain tänään ja kolmen päivän pakkolevon kotosalla. Minä olen tunnetusti aika huono olemaan töistä poissa, varsinkin nyt kun olen ekaluokan opettajana. Jotenkin tunnen vastuullisena tuon tehtävän, enkä halua lasten olevan mitenkään "tuuliajolla". Vaikka tottahan sijaiset osaavat ja meidän luokan ihana koulunkäyntiohjaaja on myös myös ammattitaitoinen ihminen. Ja minulla on myös työparina erityisopettaja, jonka käsiin uskoisin kenet tahansa. Silti, koen jotenkin syyllisyyttä, vaikka lääkärin määräämänä kotiin jäänkin.

Kun lähdin päivällä lääkäriin, yllätin etupihalta ketun. Kettu hipsi nopeasti metsän suojaan ja saman tien pensaikosta ilmestyi meidän Paavo, jolla roikkui suupielestä ketun karvoja kunnon tuppo! Pelkäsin kissan puolesta ja ajoin kettua vähän kauemmaksi pihasta tömistelemällä ja taputtamalla nahkahanskoin kovaa. Huusinkin sille jotain pelästyksissäni. Kissa naukui, mutta ei antanut ottaa itseään kiinni. Panta oli kadonnut sen kaulasta.

Tulin sitten lääkäri- ja apteekkireissulta tunnin kuluttua ja kissa tuli iloisesti hölkäten pihalla vastaan. Se tuli sisään ja tarkistin nopeasti sen turkin. Se oli ehjä, ei haavoja, eikä näkyviä vammoja. Nyt kissa on kuitenkin lepäillyt uupuneena koko päivän ja makoilee tuolla vieläkin. Kehrää ja antaa kyllä silitellä itseään. Kun se on aiemmin tapellut, siihen ei saanut koskea, vaan se sähisi. Nyt vaan toivon, ettei sille aiheutunut mitään vakavampaa. Kunnon tappelun jälkeen voi olla hakattu olo, joten antaa sen toipua huomiseen. Katsotaan sitten tilannetta uudelleen, pitääkö lähteä lääkäriin.

Tappelupukari eilen illalla

Missäs sen parempi nukkua, kuin mamman sängyssä...

 

Onneksi tästä on selvitty näinkin vähällä. Pari kertaa on kuvattu, tikattu ja kuljettu tötterö päässä.

 

 

Mikäs siellä rapisee?

Eteisestä alkoi illalla kuulua aivan ihmeellistä rapinaa... Hiippailin kurkistamaan ja huomasin, että lattialle jäänyt kaupan kestokassi liikkuu! Ja selvisihän se rapinan syy...

 

Kassin sisällä oli Paavo, joka oli päättänyt suorittaa iltapesunsa siellä sisällä! Hyvä idea, sillä normaalistihan kassin sisällä saa olla aika rauhassa. Nyt kun mamma huomasi, hetihän Paavoa häirittiin! No, anteeksi, pese vaan rauhassa siellä!

 

Maanantai-illan puolukoiden metsästys päättyi ikävästi. Puolukoita oli vaikka kuinka, mutta ne olivat raakoja. Mustikat olivat vielä täysin priimakuntoisia, mutta kuinka ollakaan, isäntä astui maa-ampiaispesään ja illan saldoksi olemme laskeneet pari litraa mustikkaa (puolessa tunnissa) sekä 5 kipeää ampiaisenpistoa jaloissa... Onneksi eivät minua tuikanneet, sillä olen niille allerginen ja pelkään siksi niitä aivan sairaasti! Mulle se olisikin tiennyt sairaalareissua, mutta mies selvinnee neljällä kyytabletilla ja kortisonirasvalla!

 

 

Paavo pelaa jalkapalloa, mummu käy töissä

Tässä Paavon jalkapallo

 

Jalkapallo on jalkapallo, vai mitä? Paavollapa onkin ihan oma jalkapallo, jota on kiva jahdata ympäri olohuonetta. Kaikkein eniten Paavo tykkää jalkapallosta silloin, kun se on pikkuisen maton reunan alla, jolloin onkin jännittävää hyökätä sen kimppuun yllättäen. Ja näitä pieniä jalkoja on erityisen kiva nakerrella, jos ei muuta tekemistä keksi.

 

Väsymys iskee kuitenkin aina välillä niin, että on syytä ottaa nokoset jalkapallon vieressä.

Aina voi jatkaa siitä, mihin ennen unia jäi! Päivät Paavo viettää nukkuen, iltaisin vasta aktivoituu leikkimään ja yöksi hiippailee  pihalle. Tuolla se aamulla jo kuorsaa takkahuoneen terassilla, kun me heräämme. Paavo käy töissä yövuorossa, mutta minä palasin  päivätyöhöni, uuteen työpaikkaan!

 

 

 

Ensimmäinen koulupäivä on nyt takana! Olen täysin hurmaantunut pienten ekaluokkalaisteni vilpittömyydestä ja innostuksesta. Kaikki oli kuulemma kivaa. Opellakin oli kivaa, mikä onkin iso plussa tässä vaiheessa työelämää! Vielä pitää kuitenkin jaksaa aika paljon työvuosia, joten ei ole pahitteeksi tykätä työstään. Ihanat työkaverit ja yhdessä tekeminen ovat tärkeitä. Tänään olen myös puhunut puhelimessa entisen, ihanan työkaverin kanssa. Ystävyyssuhteet säilyvät, joten siitä olen niin iloinen ja kiitollinen. 

 

Päivän kohokohtia olivat pieni pehmeä käsi, jonka ujo pikkuoppilas sujautti käteeni ruokalasta poistuessa. Toivon voivani antaa sitä turvallisuuden tunnetta, jota nämäkin lapset aikuiselta kaipaavat. Toinen ihana hetki oli, kun pihaleikeissä erään oppilaani pienet käsivarret kiertyivät vyötäröni ympärille ja halasivat opea tiukasti. Ja ne sanat: "Mä siis niin tykkään susta!" Ja nyt oli vasta ensimmäinen päivä!

 

Valoisin mielin uuteen kouluvuoteen valmistautuneena,

 

 

Kirppistelyuutisia ja Elomarkkinat maatilalla

Minä olen tehnyt pari hyvää löytöä taas. Itse asiassa nämä ovat kylläkin nettikirppisostoksia, mutta hain ne tänään täällä kotipaikkakunnalla myyjän kotoa kirppiskierroksella käydessäni. Myös nämä vakiopaikkani tulivat tänään käytyä, mutta mitään en oikein nyt löytänyt muuten. Tulossa on myös ihan uusi kirppis, Tingi ja tongi. Koskahan mahtavat availla oviaan?

Siisti kuparipannu, 5 euroa.

Toinen soma pannu, pikkuinen, 3 euroa.

 

Minusta etenkin tuo kuparipannu on hieno löytö! Siis kun ajattelee tuota hintaa, olen niin, niin mielissäni! Kirppiksillähän näitä liikkuu, mutta tänään ainakin hintalapuissa luki 25 euroa. Eli omani maksoi vain viidenneksen siitä. Ja tuo pikkupannuhan ei ole kovin ihmeellinen muuten, mutta soma se mielestäni on kolhuineenkin. Kiva läppä tuossa nokassa. Tykkään myös siitä. Nyt ne nököttävät vielä takkahuoneessa takan reunuksella, mutta pikkupannulle ehkä löytyy paikka myöhemmin keittiöstä. Katsotaan, sanoi lääkäri...

 

Täällä oli jokin aika sitten myynnissä vanhat sukset eräällä kirpputorilla. Niillä oli hintaa 10 euroa. Jokin nyrjähti varmaan päässäni, sillä en heti niihin tarrannut kaksin käsin kiinni... No, se kostautui ja joku muuhan ne sieltä sai itselleen. Sen verran jäivät kaihertamaan mieltä, että vastaavia katsastan edelleen aina, kun vaan mahdollista. Nyt oli taas yhdet 35 euron sukset, mutta arvatkaapa vaan, ostinko. Kun ne oli niin halvat aiemminkin, en raaskinut nyt vielä maksaa noin paljoa.

 

Vanha kelkka olisi myös kiva rapun pieleen. Niistäkin pyydetään aika paljon mielestäni. Sellainenkin on siis hakusessa. Samoin minua houkuttavat vanhat matkalaukut, jotka ovatkin tosi suosittuja olleet viime vuosina. Ne ovat joko törkeän ylihintaisia tai huonokuntoisia, lähes aina. Pikkuisen kirpaisee, mutta olen sitten ottamatta, enkä suostu mitä vaan niistä makselemaan. Oon vissiin sen verran pihi.

 

Mutta meidän Paavo ottaa ilon irti sadepäivistä omalla, rennolla tavallaan. Tunnustan, että tein iltapäivällä saman tempun, eli vetäisin kunnon päiväunet!

 

Paavo lempituolissaan

 

Tänään suuntaamme Poikasen kanssa Maatilan Elomarkkinoille Knehtilän luomutilalle. Ne ovat avoinna klo 10 - 16 Knehtilän tilalla osoitteessa Haapasaarentie 75, 05470 Hyvinkää. Siellä on on tarjolla alueen luomuviljelijöiden tuotteita, luomulihaa, luomumunia, luomuleipomotuotteita yms. ihanuuksia. Vielä ehdit itsekin osallistumaan!

 

Sunnuntain suloista rauhaa kaikille!

 

 

P.S. Synttärionnittelut pikkuveljelleni, joka on tänään päivänsankari!

 

 

 

Pikkuprinsessan leikit

Ruokaa Kusti-koiralle ja australialaiselle vompattiystävälle...

 

Oletteko miettineet, mistä lasten leikit oikein muodostuvat? Kuka se opettaa tyttölapsen pyörähtelemään helmojensa kanssa ihastellen itseään tai laittamaan koko nukkelaumalle ruokaa, kampaamaan kaikkien hiukset kauniiksi ja siivoamaan leikki-imurilla äitiään matkien? Meillä ei ainakaan ole tytärtä eikä tyttärentytärtä erityisemmin ohjattu ns. tyttöjen leikkeihin, mutta itse molemmat ovat ne jotenkin vaan löytäneet. Ja toiset tytöt eivät kiinnostu kotileikeistä koskaan. Esikoinen olisi aikoinaan halunnut nukenvaunut, mutta isäntä ei antanut pojalle ostaa. Niimpä tuo päätti perustaa perheen nuorena, kuten sitten tekikin. Pojalla ei aina ole mahdollisuutta näihin kotileikkeihin, kun varsinkin isien mielestä pojan pitää pelata, urheilla ja leikkiä autoilla... Huoh!

 

 

 

Myös äiti pitää syöttää, että jaksaa...

 

Itse ajattelen, että itse saavat kiinnostuksenkohteensa valita, meidän tehtävämme on vaan tarjota niitä virikkeitä, joista löytyy kivoja juttuja leikkeihin. Eikä mitään kalliita leluja, ihmeellisiä, järjestettyjä touhuja tarvita, kuten alla olevasta kuvasta näkyy... Vanha munakenno kiinnosti, joten miksei sekin sovi leikkiin? Lapsen mielikuvitus toimii, kun on pakkokin vähän soveltaa, eikä kaikkea ole "pureskeltu valmiiksi". Mitä mieltä olette?

 

Kaikki pienet pallot yms. järjesteltiin munakennoon.

 

Mummun pihasaavi, johon kerään rikkaruohot yms. toimi hyvin soppakattilana, istutuslapiosta prinsessa teki kauhan leikkiinsä. Ja hän on kuitenkin vasta alle kahden, silti keksii jo kaikenlaista, kun annetaan tilaa ja mahdollisuuksia.

Aika iso soppa tulossa, puutarhalapiolla pitää sekoittaakin.

 

Kissa on pikkuprinsessan mieluisin leikkikaveri mummulassa, mutta ikävä kyllä se ei ole vielä ainakaan molemminpuolista. Paavo tuntuu edelleen vähän pelkäävän, vaikkakaan ei onneksi enää ihan niin julmetusti, kuin konttausikäistä prinsessaa ja serkkujaan pelkäsi. Kävelevä tai juokseva lapsi on muuten Paavon mielestä parempi, kun sehän ei näytä siltä, että vaanisi kissaa... Mutta se nopeus, jolla tuon ikäinen syöksähtää ja innoissaan kiljahtaa, on kissalle vähän liikaa. Niinpä se huokaa raskaasti ja hyppää esim. pöydälle siksi aikaa turvaan, että se unohdetaan. Nukkuessaan se kuitenkin antaa prinsessankin tulla ihan lähelle ja silloin sitä saa halia, pussailla ja silitellä mielin määrin.

Paavo-ressukka väistelee parhaansa mukaan, kun prinsessa touhuaa.

 Onneksi aina voi hypätä pöydälle turvaan...

 

Näitä täällä pohdin viikonlopun jälkeen, kun olin saanut nauttia pienen yökyläilijän seurasta!

 

Lukijoita on jo yli sata, kiitos ja kumarrus! Tervetuloa mukaan kaikki uudet lukijani!

 

 

 

Tallinnassa eilen - tänään kotona

Eilinen päivä vierähti iloisella Tallinnan päiväreissulla. Meitä oli 16 naisihmistä, jotka ovat kahta lukuunottamatta nykyisiä tai entisiä työkavereita keskenään. Osa muuten vaan kavereita jo pitemmmältä ajalta. Kesäkuun alun Tallinnan reissu on jo perinne, ehkä kymmenen vuoden ajan jo näitä keikkoja on kuulemma tehty. Itse olin ehkä neljättä kertaa, jos oikein muistan, tämän porukan kanssa. Viime vuonna matkustin Venäjälle heti loman alussa, joten silloin jäi väliin tämä Tallinnan käynti. Muissa kokoonpanoissa on tullut käytyä enemmänkin. Reippaasta ryhmästämme en napannut kuvia, joten nyt täytyy pärjätä ilman vaan...

Mukavaa matkailua edistää sekin, että meillä oli taas kerran pikkubussi käytössä meno- ja tulomatkalla omalta paikkakunnalta satamaan. Viking Xpres oli tällä kertaa laivamme. Tykkään siitä, että sillä matka kestää vain 2 ja ½ tuntia, toisin kuin noilla hitaammilla. Kantosiipialuksiin verrattunahan tuokin on hidas, mutta se on kuitenkin oikein kunnon laiva.

Menomatkalla söimme buffetlounaan, josta tosiaan oli maha täynnä vielä pitkän aikaa. Pikkuisen kaikkea kun maistaa, tulee syötyä huomaamatta aika paljon... Mutta kerrankos tuota nyt herkutellaan!
Maissa suuntasimme suoraan käsityötukku Karnaluksiin, kuten yleensä... No, eivät kyllä kaikki, mutta ne meistä, jotka tykkäävät käsityöjutuista tietenkin. Joskus on varattu etukäteen jotain kauneushoitoja, manikyyriä tai pedikyyriä, mutta tällä kertaa osa suuntasi vaateostoksille tai terasseille.

Karnaluks on kyllä paikka, joka kannattaa käydä tsekkaamassa, jos ei ole koskaan käynyt! Se on siis tukku, joten siellä löytyy tukuttain tavaraa, pakkauksia, pahvilaatikoita, ilman mitään kaunista esillepanoa. Hintoja ei vieläkään kaikesta löydy, vaikka viime vuosien aikana nyt jo hiukan ovatkin sitä puolta saaneet kuntoon. Kassoja on myös lisätty. Kassat ovat kuitenkin verrattain hitaita, sillä kaikki tuoteet haetaan koneelta nimen perusteella, mitään viivakoodeja tai numeroita käyttämättä. Ja tärkeää on huomioida, että siellä ei käy kortit, vaan ainoastaan käteinen raha.

Omat ostokseni

 

Minun ostokseni jäivät tällä kertaa aika pieniksi, sillä olin tehnyt päätöksen, lupauksen itselleni. En osta kankaita, enkä lankoja, vaan käytän entiset ensin pois. Voi olla mahdoton lupaus pitää, mutta koitan noudattaa sitä parhaani mukaan.  Varastoja on nimittäin kertynyt aika paljon vuosien mittaan. Ostinkin vain ruusupuisia neulepuikkoja, joihin olen vähitellen siirtynyt. Sitten löytyi muutama pieni kukkaronkehys, jotka olivat niin mukavan pikkuisia, etten voinut niitä vastustaa...

 

Karnaluksista vielä sen verran, että se on ehkä minulle entisenä turvallisuusvastaavana ja suojelupäällikkönä vähän niinkuin arveluttava turvallisuudeltaan. Käytävät ovat kapeat ja niillä on tavaraa. Uloskäyntejä on yksi, joka sekin ehkä vähän hankalasti. Sokkeloinen tila, paljon tavaraa, huikea palokuorma, mitä vielä? Huh, huh! Näitä ei passaa miettiä liikaa, jos kuitenkin aina sinne suuntaan.

 

Tavaran paljoutta hyllyissä

 

Matkalla takaisin satamaan poikkesimme vielä toisessa kangaskaupassa, mutta sieltä ei matkaani tarttunut mitään. Vanhan kaupungin kautta piti sen verran poiketa, että haimme vielä sokerikuorrutteisia ihania manteleita matkaan... Laivalla tuli vielä syötyä pikaisesti lehtipihviä, jota meille tarjosi mukava, sanavalmis kokkipoika! Sitten hemmottelin itseäni pikkupullollisella Fresitaa, joka kruunasi päivän kivasti!

 

Tänään olenkin ommellut enimmäkseen, kuunnellut samalla äänikirjaa ja nauttinut kovasti lomailusta! Kissa osallistuu kaikkeen reippaasti, tai vähemmän reippaasti, nukkuen kankaitteni päällä. 

 

Paavo kääriytyy kankaisiin

 

Huomenna käväisen Helsingissä, siitä lisää sitten, kun palailen päivän päätteeksi kotiin taas! Hyvää yötä, ystäväiseni!