Vaskitsa ja tilkkupeitto sen sävyissä

Olen tässä viime päivinä innolla väkertänyt tilkkupeittoa lahjaksi. Olen saanut sen kankaat viimein valittua, leikeltyä, sommiteltua ja ommeltua rivikerrallaan yhteen. Tuossa vielä äsken lisäsin siihen reunakaitaleet yhdestä peiton kuviokankaista. Nyt puuttuu enää vanu ja taustakangas. Niitä ei taidakaan kotoa löytyä, eli kaupoille on kai mentävä huomenna.

Pihalle ilmestyi kesken ompeluiden vaskitsa, jota isäntä huuteli minutkin ihailemaan. Vaskitsat ovat mielestäni kauniita, koska ne ovat niin pieniä ja hentoja. Niiden metallinhohtoinen, upea väri osui yllättäen hyvin yksiin tekeillä olevan tilkkupeitteen kanssa! Peitto onkin kuin vaskitsa, eikö vaan?

Kaunis, jalaton lisko, vaskitsa!

Narulle ripustamani tilkkupeitteen päällinen

Eihän tuossa iltahämärässä saa edes napsittua kunnon kuvia!

Tämä ruskean ja beigen sävyistä tehty peitto

on menossa lahjaksi viikonloppuna.

Peiton saaja täyttää 70 vuotta.

Toivon, että lahja on mieluisa.

 

Laitan siis siihen väliin vanun ja taakse ehkä ihan yksivärisen kankaan. Saa nähdä, löytyykö yksivärinen ruskea tai beige näissä sävyissä, tai jopa joku sopiva kuviollinen, ruutu tai raita... Huomenna nappaan koko peitteen tekeleen kassiin ja lähden paikalliset kaupat kiertämään. Ne onkin äkkiä kierretty, sillä täällä on kaksi pientä liikettä ja lisäksi Kangastukun varastomyymälä. Ehkä minä jotain löydän. Lauantaina menemme päivänsankaria juhlimaan ja tämä peitto on lahja minun perheeltäni. Kaikki lapset ovat mukana lahjassa, joten se on siksikin kiva antaa!

 

Blogissa on ollut hiljaista lomailuista ja reissuista johtuen, mutta nyt pitää taas saada tämäkin homma käyntiin. Uskollisten lukijoiden iloksi ajattelin taas järkätä arvonnan. Todennäköisesti arvottavaksi tulee taas jotain, jonka olen itse tehnyt, sillä viimeksi ompelemani kassi oli yllättävänkin suosittu ja haluttu voitto arvonnassa. Ehkä lisää sitä tyyliä sitten taas. Lisäksi olen aikeissa lähetellä pikkupaketteja eri puolille maata, ystäville, joten niistäkin tulee kuvia lähipäivinä.

 

Kierrätyskeijut 2014 -aiheesta on myös tällä viikolla luvassa postaus. Olen pysynyt kiitettävästi mukana tässä projektissa, sillä uusia vaatteita en ole ostanut ollenkaan, ellei nyt sitten jotkut sukat ja sukkahousut tuossa alkukesästä. Muuten mennään edelleen omatekoisilla ja kierrätetyillä, kirppiksiltä löydetyillä ja omilla, vanhoilla, tuunatuilla. Muutamia kivoja löytöjä on, joista olisi kiva laittaa pian kuvia ja kertoilla lisää. Palaillaan siihen pikimmiten.

 

Poikani ja hänen morsiamensa häätkin lähestyvät kovaa vauhtia! Hääjuhlan valmistelut ovat onneksi aika hienosti hoituneet morsiamen sisarusten ja ystävien voimin, mutta kuka tekisi minun mekkoni...? Huh! Hikeä pukkaa jo pelkkä ajatuskin. Juhlavaate ja tähän helteeseen... Huono yhdistelmä, mutta ei voi mitään. Miehillä se on vielä rankempaa, kun puvuissa ressukat päivänsä viettävät. Häihin valmistautumisestakin kerron lisää myöhemmin. Luvassa on myös hiuksista, meikeistä ja ihonhoidosta asiaa, jota olen kovasti pyöritellyt pienessä pääkopassani... (Ei se ole pieni, sanoo isäntä.) Noita aiheita ei tässä blogissa juurikaan ole vilahdellut aiemmin, mutta tuon ihmeellisen puolen olen nyt jostain syystä löytänyt uudelleen ja siksi haluan muutamia asioita siitä myös jakaa kanssanne.

 

Nyt kuitenkin lukemaan ja ihmettelemään "Marsipaanisotilaan" elämää Ulla-Lena Lundbergin kirjassa, joka kertoo Petter Kummelin elämästä ennen teosta "Jää". Jään olen lukenut jo aiemmin, nyt vasta löysin tämän käsiini kirjastosta. Tykkään kovasti.

 

Mukavaa tiistai-illan jatkoa ja keskiviikkoa kaikille!

 

 

Blogistaniasta omiin projekteihin

Oletko huomannut, että Blogistania-ohjelmasarjasta on nyt käynnissä toinen tuotantokausi?  Tänään, tiistaina 24.9. esitetyssä jaksossa tutustuttiin Parolan aseman Katja Rinkiseen. Katja on ehtymätön ideanikkari, ainakin blogistaan ja kirjoistaan päätellen. Olin taas kerran ihan myyty, kun näin hänet omassa ympäristössään puuhailemassa!

Blogistaniassa on luvassa myös paljon muita mielenkiintoisia bloggaajia blogeineen. Täältä löydät tarkemmat tiedot siitä, mitä ihanaa onkaan luvassa syksyn mittaan. Nyt on mukana myös Lihastohtori, jonka tiedän kiinnostavan myös isäntää. Tosin se on vasta viimeinen jakso, joulukuun alussa. Paljon mutakin mielenkiintoisia blogeja luvassa kuitenkin jo ennen sitä jaksoa, joten merkkasin tämän ohjelman kalenteriin joka tiistaille klo 19.30!

Flunssa on nyt selätetty, ainakin luulen niin! Tänään on todella energinen päivä ja nautin olostani ihan täysillä! Silloin huomaan, että lähtee aina käyntiin armoton tarve laittaa kotona kaikkea kivaa ja myös tuunaus ja ompeluprojektit pyörähtävät eteenpäin iloisesti!

Viinilaatikoita metsästelen, jos tulee vastaan jossain.

 

Minulle voi tarjota ylimääräisiä puisia viinilaatikoita, jos niitä nurkissa pyörii... Olen kysellyt Alkostakin, mutta eivät osanneet oikein sanoa mitään. Käytän näitä säilytyslaatikoina, koska ovat hauskan karkean näköisiä. Myös muut puulaatikot ja vastaavat kiinnostavat kovin. Toki maksan, jos joku näitä tarjoaa,ei niitä tarvitse ilmaiseksi antaa. Isäntä sanookin, että olen kehittänyt "laatikkopakkomielteen", niiden monien muiden pakkomielteiden lisäksi, joita minä osittain olen jo tunnustanutkin... Jos tiedät, keneltä tai mistä näitä saisin lisää, vinkkaa, please!

 

Tilkkupeittokankaat keräilyssä

 

Kerään edelleen myös kankaita tilkkupeitteisiin. Siis monikossa, sillä tässäkin on yksi satsi tulossa pikkuprinsessan huoneeseen, yksi miehen työhuoneen vierasvuoteelle päiväpeitoksi ja ainakin yksi muu peite, joka ehkä tulee oman työhuoneeni sohvalle torkkupeitteeksi. Eri asia on, koska ja millaiset niistä lopulta tulevat. Tykkään kovasti aika yksinkertaisista malleista, sillä kauniit kankaat ovat ihania katsella ihan vaikka vaan tasaisen kokoisina ruutuina. Toki hienot blokitkin houkuttavat, mutta ehkä sitten eläkkeellä palaan niihin. Ja niihin kymmeniin muihin projekteihin, joita olen suunnitellut eläkepäivien iloksi. Sinne on kuitenkin vielä matkaa, sillä työvuosia on vielä pitkään edessä.

 

Täytyy myös innolla kertoa, että tämän päivän kirppiskierros tuotti ihania tuloksia! Prinsessalleni, joka pian aloittaa päivähoidossa, löysin ihania vaatteita taas. Uudet ulkohousut, uuden haalarin, muutamia hanskoja ja pipon. Itselle löysin yhden tuunattavan lasikannellisen laatikon, (Haa! Laatikkonainen täällä!) mustan villatakin, Jackpotin mustan mekon, hartiahuivin ensi kesän tilaisuuksiin, askartelutarvikkeita ja, anteeksi, anteeksi, anteeksi, ostin myös lankaa, kun kerran halvalla sain... Kolme vyyhtiä Floricaa, 300 grammaa, alle vitosella. Saanko anteeksi?

 

Tämä täytyy maalata ja tekstistä tulee vähän napakampi...

 

Huiminta ja minua eniten ilahduttanutta oli kuitenkin se, että kirppiksellä minua odotti ihan täydellinen, juuri minun näköinen talvitakki! Se on musta, reipas, reilun kokoinen, eli alle saa myös vaatetta, se on siis vaan niin ihana! Ei näytä käytetyltä, eli siis on ihan uutta vastaava, puhdas ja siisti! Mikä onnenpotku! Maiharit tai biker bootsit ja tämä takki! Ah, niin minua, niin minua! Edelliset kaksi talvitakkia ovat kirppislöytöjä myös ja täysin toimivia ovat olleet tähän asti. Ja vieläkin aion niitäkin käyttää. Kyllä kierrätys on ihana asia, sillä tässä taas nähdään, kuinka toisen "romu" on toisen aarre!