Vappu meni, värit tulivat

Vappu tuli ja myös meni. Meillä on tapana viettää vappua mahdollisimman vähällä "viettämisellä". Emme harrasta simaa tai munkkeja, emme myöskään muita juominkeja, enkä itse enää juurikaan viitsi edes ylioppilaslakkiani esiin kaivaa. Yksi perinne meillä kuitenkin on. Menemme katsomaan mopojen ja moottoripyörien kulkuetta, joka ajaa keskustan läpi ja ryhmittyy sitten kirjastoaukiolle ihasteltavaksi. Tänä vuonna järjestelyvastuu oli ilmeisesti siirtynyt uudelle järjestäjälle, sillä homma ei ihan pelannut entisten vuosien malliin. Liikennevalot pätkivät nyt kulkueen kulkua, kun ne aikaisemmin on laitettu kulkueen tullessa pois päältä. Keulilla on yleensä ajanut poliisin "maija", mutta nyt ei poliisia näkynyt. Ennen kulkueen ilmaantumista keskustaan, paikallinen moottoripyöräjengi teki pienen läpiajon ja poliisikin pyöri paikalla, mutta h-hetkellä heitä ei näkynyt.

Kulkue matkalla

 

Muutoin vappu sujuikin sitten lähinnä kotona, sillä vatsatauti saavutti meidän huushollin viikonlopun aikana. Ensin oli vuorossa isäntä. Minulle se iski vasta sunnuntai-iltana. Isännän valitellessa oloaan, minä ompelin. Luokkaan tuli ommeltua uudet verhokapat kirppikseltä löytyneestä Unikkokankaasta. Ystävän keittiöstä löytyi vielä lisäksi melkein kolmemetrinen kappa, josta värkkäsin tähän lisäpätkän. Saa nähdä, joko kapat yhteensä riittävät ikkunaan... Kaikki kangas meni, virheineen päivineen, mutta onko se nyt niin tarkkaa, vaikka jokunen värivirhe joukossa olisikin. Muutakin kivaa ompelin.

 

Pikku-Piltin Ruskamekon kaavalla olen tehnyt tyttärelle ja hänen tyttärelleen mekot, mutta itselläni ei ollut vielä yhtään tällä kaavalla tehtyä. Nyt kokeilin viimein oikein kunnon väri-iloittelua, kun eräässä yllätyspaketissa tuli sopiva määrä tätä raikasta pallokangasta. Valitettavasti olen unohtanut kuosin nimen. Ruskamekon kaavassa on korkea savupiippukaulus, jonka jätin pois. Kesäisemmän se ainakin tästä teki, kun vaan käänsin peittarilla kaula-aukon reunan. Helma on ommeltu pussiksi kuminauhakujaa käyttämällä. Pussihelmat eivät oikein ole olleet minun juttuni, eivätkä nämä kirjavat kuositkaan, mutta tämä on kuitenkin aika kiva. Kyllä se ainakin kotiasuna varmasti tulee käyttöön.

 

 

Ruskamekon kaavalla itselle

 

 Pikkuneidille, mummun prinsessalle on odottamassa vaikka mitä kankaita. Tämä heppakuosi on minusta kivan erilainen. Ei aina sitä pinkkiä tai punaista. Sinisen sävyt valkoisella pohjalla ovat raikkaita ja vaalealle suomalaislapselle oikein sopivia. Tämä kaava oli testissä ekan kerran, mutta minusta se näyttää aika hauskalta. Vielä kun tyttönen testaa sen sopivuuden, voin käynnistää tehtaan ja ommella näitä lisääkin.

Peplum, 98cm pikkuprinsessalle

 

 Helmi viettää kohta 1-vuotispäiviään, mutta on edelleen  pikkuinen ja hoikka kissa. Paavo oli kyllä jo tuossa iässä melkoinen kollipoika. Helmi leikkii ja jos kukaan ei hänelle ala leikkikaveriksi, hän keksii ihan omia leikkejään. Tässä eiliseltä kuva, jossa Helmi halailee meidän kuopuksen vanhaa unikaveria, Ilmoa. Kivasti näytti myös Ilmo halaavan takaisin.

Helmin uusi ystävä

 

 Onnistuin muuten viimein saamaan käsiini pienen palan tätä ihanaa Maijat-kuosista joustocollegea. Siitä riittää aika hyvin meidän pikkuneidin vaatteeseen, ehkä juuri tuolla edellä mainitulla peplum-kaavalla. Minusta tämä on vaan niin ihana kuosi. Pikkuiset, punaposkiset tyttöset näyttävät vähän ujoilta ja tekevät tuttavuutta keskenään. Ihan kuin oikeassakin elämässä. Pala löytyi Fb:n kirppisryhmän kautta. Olen niin tyytyväinen tähän löytööni!

Pitkään ja hartaasti metsästetty kuosi

 

Tässä vielä loppukevennys viime viikon vapputeemalla! Kyllä on aikaa kulunut tuostakin päivästä...

Retropläjäys vuodelta 1985...

 

 

 

Valaisimen luuranko, pellavaa paloina ja leipälaatikko

Kirppistelyt onnistuivat viikonloppuna taas mukavasti! Omat kirppismyyntiin raahatut tavarat ovat tehneet kauppansa yllättävän mukavasti ja aina silloin tällöin jotain pientä sitten löytyy kotiin päin kannettavaksikin. Meillä on pöytä tuossa naapurikaupungin kirpputorilla, sillä se tuntuu olevan erittäin suosittu ostajien keskuudessa ja sitä paitsi työpäivän jälkeen siihen on helppo poiketa viemään tavaroita ja järjestelemään pöytää.

Nyt viikonlopun aikana kiersin sen kirppiksen lisäksi kolme kotipaikkakunnan kirppistä. Jotain taas tarttui mukaankin... Nimittäin tällainen valaisin, joka on kai lastenhuoneessa jollain roikkunut, ainakin kankaasta päätellen. Tästä pitäisi tulla valaisin ompeluhuoneeseen, joten kangas piti tietenkin heti poistaa. Nyt on sitten suunnittelun aika. Mitäs minä tähän laittaisin? Esimerkiksi paperinarua käyttämällä siitä voisi tulla kiva. Ihan vaan sikin sokin pujottelisin valkeaa paperinarua, ohutta sellaista ja ehkä vähän paperinauhaa joukkoon... Joo-o. Se on vaihtoehto yksi. Sitten voisi tietenkin laittaa siihen ohuen pitsikankaan, tyllin tai vaikkapa organzaa. Samalla tavalla ompelisi siitä "hupun" ja kiinnittäisi vaan tuon entisen tilalle. Siinä sitten vaihtoehto kaksi. Kolmantena vaihtoehtona minua kiehtoisi laittaa jotain virkattuja pikkuliinoja tai vaikka lumihiutaleita, joita olen virkkaillut. Tai niin, voisihan siihen sopia myös paperinarukukkaset... Saapa nähdä, millaisen siitä saan aikaiseksi.

Tylsä varjostin, kokonaista 2 euroa!

Niin lähti kangas!

 

Tässä paperinaru ja paperinauha, joita voisin ainakin vähän testata.

 

Olen jo pitkään haaveillut nukkekodin rakentelusta, mutta aina se on jäänyt haaveeksi. Se on iso homma, johon ei ole ollut aikaa, taitoa, eikä rahaakaan hirveästi laittaa. Kyllä vielä sen aion joskus toteuttaa, mutta saa nyt nähdä, jääkö eläkepäivien iloksi... Mutta päätin alkaa rakentamaan tällaiseen myös kirppikseltä löytyneeseen (1,50€) leipälaatikkoon miniatyyrihuonetta. Ensin ajattelin siitä tehdä pienen kangaskaupan. Sitten suunnitelma muuttui mamman torikojuksi, jossa olisi vihanneksia ja ehkä kukkiakin myynnissä. Ja sitten välähtipä päässäni jonkinlainen varastokin, jossa sitten voisi olla kaikenlaista pientä ja isompaakin tavaraa säilössä. Siitäkin voisi tulla hauska. Telkassa olen nähnyt joskus niitä huutokaupalla myytäviä varastoja, joiden sisältöä ei pääse tutkimaan, vaan se ostetaan summassa, tietämättä sisällön arvoa lainkaan. Tai miksikäs ei voisi olla antiikkiliikkeen varasto?

Sisätila, johon rakennan

Päältähän tuo näyttää autotallilta tai varastolta tuon oven takia

 

Kankaita minulla on varastoissani vaikka kuinka, mutta näitä en voinut kirppiksellä vastustaa. Ehkä Tildailuihin tms. voisin nämä käyttää. Tässä on enimmäkseen hillityn sävyisiä pellavapaloja ja lisäksi noissa ruuduissa myös puuvillaa. Niin se kangashamsteri minussa taas heräili kevään tullen... Mutta suonette anteeksi, sillä näitä on vain melko pienet palat kutakin ja hintakaan ei päätä huimannut.

 

Ehkä juuri näiden sävyjen pehmeys minut valloitti...

 

Ja nyt lastaamaan huomisia kirppikselle päin lähteviä tavaroita autoon. Kierrätyskeskukseenkin olemme viemässä tavaraa, jota ei viitsi alkaa myymään. Kiva, kun pääsee pikkuhiljaa eroon liiasta tavaranpaljoudesta, sanoo hän, joka kantaa myös kotiin päin tavaraa kirppiksiltä aika helpolla.

 

Ihanaa uutta viikkoa kaikille!

 

 

 

Terveisiä Tekstiili-Leilasta!

Hyvinkäällä on myös toinen suosikkiliikkeeni, jossa on vaan ihan pakko päästä poikkeamaan aina ajoittain. Eilen esittelemäni Saviahon naapurissa, osoitteessa Hämeenkatu 39, sijaitsee nimittäin Hyvinkään Kaihdinliike Tekstiili-Leila. Se on hurmaava yhdistelmä sisustus- ja verhokankaita, verhotarvikkeita, ja mikä ihaninta, myös lumoavan kaunista sisustustavaraa, joista on vaikea pitää näppinsä irti!

Tässä liikkeessä myös toimitaan perheyrityksenä. Isä Veikko pyörittää liikettä tyttäriensä avustamana. Ja myös täällä on kiva käydä juttelemassa, vaihtamassa ajatuksia ja ihan vaan katselemassa. Neuvoja, apua ja ideoita löytyy laidasta laitaan ja kaihdinten ja verhotarvikkeiden puoli, joka on monelle vieraampaa, on Veikolla rautaisen ammattilaisen tavoin hallussa. Hän mittaa, neuvoo ja asentaa. Myös ompelupalveluita on liikkeessä saatavilla. Tässä kuvia, jotka eivät ole nyt ihan viime viikoilta, sillä kävin kuvaamassa jo aikaa sitten. Nyt kuitenkin tavaraa on tietenkin tullut lisää ja liike on saanut myös lisätilaa vieressä vapautuneesta liikehuoneistosta. Suosittelen, jos vaan verhojen, kaihdinten tai sisustuskankaiden tarvetta ilmenee! Ja nämä kaksi esittelemääni kohdetta sijaitsevat vierekkäisissä taloissa, joten yhdellä iskulla tutustut molempiin suosikkeihini!

Liikkeen sisustuspuolella on kuin aarreaitta!

Mailegia

Oih, nämä Mailegin kalusteet vaan ovat niin ihania!

Nämä ennen joulua otetut kuvat kertovat, mikä aika lähestyy...

Kankaiden paljoutta!

Ihania sisustuspuuvilloja pakkatolkulla!

Näitä himoitsen, vaikka yritänkin olla ostamatta...

Mutta nämä lähtivät mukaan, siivet oli vaan saatava seinälle!

 

Vieläkö epäröit lähteä tutustumaan suosikkeihini? Ei kannata, sillä nämä löytyvät helposti pääkadun varresta, läheltä keskustaa. Ja löytöjä teet varmasti!

 

 

Pysähdys - mutta miksi?

Olen niin kovasti nauttinut siitä, että olen koko tammikuun ajan tuntunut saavan aikaiseksi kaikenlaista ompelun saralla. Taisin Savan "Ompele ja laske -haasteessa" saada tulokseksi 18.4 m, tai jotain sinne päin. Yli 18 metriä kankaita muuttui vaatteiksi tammikuun aikana ja se on pitkästä aikaa paljon! Jossain vaiheessa, jonkinlaisessa lamaannuksessa ollessani meni ehkä vuosi samoilla lukemilla, mitä nyt meni kuukaudessa. Tammikuun aikana en ostanut mitään kangasta, enkä ostanut myöskään vaatteita lainkaan. Miksi olisinkaan ostanut, kun vaatetta tuli muutenkin, itsetehtynä  ja lähinnä juuri minulle itselleni?

Nyt se kuitenkin tuntuu taas kostautuneen, sillä viikonloppuna ei syntynyt oikein mitään, eikä tänäänkään, vaikka olenkin ollut jotain väsäävinäni koko illan! No, myönnän, että viikonloppuna järjestelin ompeluhuonettani, joten siihen meni aikaa. Onhan toki siistissä työhuoneessa ilo tehdä töitä, joten se oli pelkkää plussaa. Nyt piirsin kaavoja ja korjasin yhdet isommalle pikkupojalle tulevat collarihousut, joihin en ollut tyytyväinen. Mutta silti! Kun pääsin hyvään vauhtiin, haluaisin sen vauhdin jatkuvan. Onko liikaa pyydetty, että sama draivi jatkuisi, ja jopa yltyisi, kun se on kerrankin löytynyt?

Ikean Moppe-laatikostot kätkevät ompelutarvikkeitani ja Lundia-hylly kantaa kaiken.

Tilpehööriä riittää, jos jonkinlaista... Tietäisinpä vaan, missä mikäkin on!

 

Tavaraa on tosiaan kertynyt, joten päätin pitää edelleen itsekseni kirjaa käyttämistäni kankaista ja tarvikkeista. Huomasin, että kulutetun kankaan/lankojen ylös kirjaaminen motivoi. Vaikka en sihan siitä syystä tekisikään kankaasta mitään, että saan sen käytettyä, ilahduttavat kulutetut metrit yllättävällä tavalla. Jatkan siis tätä hyvin alkanutta vanhan varaston kulutusta, jotta saan käytettyä olemassa olevat kankaani pois. Niistä osa on pyörinyt nurkissa jo vuosia, joten on jo aikakin päästä niistä. Vasta sitten annan itselleni luvan ostaa uutta materiaalia, kun ei ole enää käyttökelpoisia kankaita varastoissa. Koska olen hamsteri näissä kangas- ja lanka-asioissa, siihen voi mennä hiukan aikaa... Netistä olen katsellut himoiten monenmoisia ihania neuloksia, joustista ja trikoita, velouria ja muita ihanuuksia, mutta en osta. Näpäyttäkää näpeille, jos tästä päätöksestäni lipsun!

 

Tein kuitenkin muutamia kivoja löytöjä taas, ihan vaan omista jemmoistani. Olen säilytellyt tätäkin neulospalaa parempien päivien varalle, eikä niitä päiviä ole tullut. Ei ennen kuin nyt! Nyt päätin, että käytän tämänkin neuloksen tunikaan tai mekkoon, sillä se on ihan minun tyyliseni. Väri ei toistu oikein kuvissa, sillä tämä kuva on ainoa, jossa vähänkin näkyy tuo aniliinin sävy.

Nanson Jersey, jonka kuvaaminen ei onnistu ilman luonnonvaloa, vaan väri muuttuu.

Tästä tulossa tunika/mekko, jos ja kun pääsen vauhtiin!

 

Siivoillessani löysin takintekeleen, josta vasta alku ommeltuna. Se siis tehdään valmiiksi!

Se on odotellut ryppyisenä parempia päiviä, joten annan sille nyt uuden tilaisuuden. Malli on oikeasti kiva, peräisin Ottobre Woman lehdestä nro 5/11. Siis kyseessä on kevättakki, joten sen valmistumisaika on siis keväällä 2014. Ohuehko ulkoilukangas ja puuvillavuori ovat materiaalit, joita siihen käytän. Tälle pitää kyllä hetimiten näyttää silitysrautaa, kun se on noin rutussa...

Ja Paavo osallistuu, kuten aina...

 Tässä "kaava-arkkitehtini on kaavoihin kangistunut ja kaavailee" uusia puuhiaan...

 

Yksi asia, jonka haluaisin elämässäni oppia, on sellainen armollinen suhtautuminen omaan itseeni. Vaadin samaa draivia, vaadin tuloksia, vaadin uutta ja innostusta, mutta jaksanko samalla vauhdilla? Olen huono viettämään ns. luppoa, joten siihenkin aikaan yritän sisällyttää jotain touhua. Jos olen telkkarin äärellä muutamana iltana viikossa, neulon. Jos ei muuta synny, niin sukkaa nyt aina neulon, kun sitä ei tarvitse sen kummemmin ajatella tehdessä. Nyt ei synny edes sitä, kun en saa istuttua rauhassa paikalleni! Argh! Ei yhtään hauskaa tällainen maanista vaihetta seuraava depressiivinen olotila, joka ilmenee käsityöharrastuksessani ajoittain. Oletteko huomanneet itsessänne vastaavaa?

 

Tällä viikolla menetettynä on vasta maanantai! Luvassa vielä 6 muuta päivää, jolloin ehkä, toivottavasti, saan jotain oikeasti aikaiseksikin. Tämä työpäivä oli kyllä viikon pisin ja raskain, joten siinä lieventävä asianhaara, jonka vasta nyt muistin. Ja juu, tuossahan on rekka ojassa melkein meidän kulmalla, joten olkoon sekin sitten lievennys. Järkytyin kyllä, kun lähdin kotoa isäntää hakemaan salilta, sillä tie oli melkein tukossa rekan rötköttäessä epämääräisessä suunnassa ja asennossa vain nuppi keskellä risteystä. En näe sinne tästä, vaikka se tuossa ehkä parin sadan metrin päässä onkin, että onko onneton päässyt pinteestä. Miten lie sellainen nostetaan ylös ojasta, kun on meinaan aika raskas ajoneuvo? Liikenne varmaan sujuu taas aamulla, kun seuraavan kerran siitä kuljen, mutta kaupungista tullessa jouduimme ajamaan kevyenliikenteenväylää pitkin rekan ohi.

 

Mukavaa maanantai-iltaa ja alkanutta viikkoa!

 

 

 

 

 

 

Lepoa ja rauhaa

Vapaata peräti kolme kokonaista päivää! Mitä sitä pikkuihmisten kanssa työskentelevä ihminen noilta päiviltä haluaa? No, lepoa ja rauhaa ainakin. Mutta myös sitä kuuluisaa omaa aikaa, jolloin on vapaus ommella, jos siltä tuntuu. Neuloa, jos neuloosi oireilee. Virkkailla, jos virkkauskärpänen ei jätä rauhaan. Ja lukea, nukkua, kääntää tyytyväisenä kylkeä vaan!

Torstai-ilta meni lepäillessä. Perjantaina kyläiltiin ja käytiin haudoilla. Illalla toki katsoin myös Tampereelta tullutta lähetystä itsenäisyyspäivän juhlavasta vastaanotosta ja kättelyistä. Illan päätteeksi katsoimme tietenkin Tuntemattoman sotilaan, joka kuuluu meidän perheen ehdottomiin perinteisiin. Teimme yhdessä hyvää ruokaa. Lohta, perunoita ja vihanneksia, jota meidän lomilla kotona käymään tullut siviilipalvelusmies oli toivonutkin. Viikonlopun aikana on vielä tulossa vieraita, joten leipomista taitaa olla luvassa nyt lauantaina...

Mutta, pakkohan se on ommella, kun kerran niin ompeluttaa. Tilda-hahmoiltani puuttuu vielä hiukset ja kasvot, joten niitä en vielä esittele. Mutta jotain muutakin on työn alla taas! Tässä vähän vilkaisua kankaisiin, joista nyt syntyy jotain...

Taitoon kampapuuvillacollaria

Taitoon joustofroteetyyppinen neulos

Vähän Nanson trikootakin löytyy leikkuupöydältä

Pukin konttiin Nalle Puhia...

 

Tulossa on lähinnä lahjoja ja vaatetta itselle. Tilaustyöni etenee myös pian taas. Onpa tämä vapaa-aika, lepo ja rauha niin hyödyllistä! Jos saisin, tekisin tätä kaikkea kaiket päivät. Työnteko vaan tuppaa haittaamaan harrastuksiani. Toisaalta, kun tämä on taas harrastus, tuntuu se taas kiinnostavammalta, kuin siihen aikaan, kun tein ompeluksia työkseni. Nyt voin itse päättää mitä teen. Tilaustöitä teen vain, jos siltä tumtuu. Joulupaketteihin päätyy tänä jouluna lähinnä itse tehtyä. Se on suuri ilo, sillä tehdessäni jo ajattelen sitä ihmistä, jolle ompelen, neulon tai virkkaan. No, nyt siis jatkamaan! Mukavaa viikonloppua kaikille!

 

 

Arvontamuistutus ja kankaiden ostamisen välttämättömyys

Vielä on aikaa osallistua arvontaan blogissani! Aika kuitenkin lähestyy loppuaan vääjäämättä, sillä huomenna, to 31.10. klo 21.00 päättyy osallistumisaika. Pidäthän kiirettä nyt, sillä arpaonni voi suosia juuri sinua! Tästä linkistä pääset arvontaan: KLICK Arvontalinkki löytyy myös sivupalkista.

Ikikalenteri on voittona. Lisäksi voittajalle on luvassa pieni yllätys pakettiin!

 

Löysin hiljattain papereistani hauskan kirjoituksen, jonka olen saanut eräästä Hämeenlinnassa sijaitsevasta liikkeestä jo vuosia sitten. Siihen on koottu Anniina Walliuksen suomentamia syitä ostaa kankaita. Monisteessa ei kerrota niiden alkuperäistä kirjoittajaa, valitettavasti, joten kunniaa en voi nyt suunnata oikeaan osoitteeseen. Luultavasti jostain netistä ne on aikanaan poimittu, liekö sitten amerikkalaisia alkuperältään. 

Ja kyllä, myönnän! Minä ostan kankaita mielelläni, mutta myös langat ja ompelutarvikkeet varmasti voidaan laskea mukaan tähän samaan, hyvin perusteltuun listaan. Muistan, kun luin tämän aikoinaan miehelleni ääneen, mutta hänestä se ei (jostain kumman syystä) ollut ihan niin hauska, kuin minusta.

 

Tässä siis syitä, joita kannattaa käyttää perusteluna ainakin itselleen, joskus jopa läheisilleen:

• Kankaan ostaminen on halvempaa ja hauskempaa kuin psykiatrinen hoito.
• Puuvillakärsäkkäät saattavat lisääntyä räjähdysmäisesti ja tuhota puuvillasadon kymmeneksi vuodeksi.
• Kissani/koirani tarvitsee vähintään kerran viikossa uuden tuoreen kangaspinon, jolla nukkua ja pyöriskellä.
• On alennusmyyntiaika.
• Ok, ehkä ei viellut alennusmyynti, mutta jos jään odottamaan sitä, kaikki hyvät kankaat myydään pois.
• Kangas säilyy huoneenlämmössä, eikä sitä tarvitse keittää ennen kuin siitä voi nauttia. Sitä ei myöskään tarvitse syöttää, eikä se vaadi vaipanvaihtoa, sen nenää ei tarvitse pyyhkiä eikä sitä tarvitse viedä kävelylle.
• Kankaan ostaminen on lääketieteellinen koe sen toteamiseksi, onko miehesi yhä hengissä. Jos hän elää, hän valittaa.
• Ellei kangasvarastosi ole suhteellisen vaikuttava, ihmiset saattavat luulla meidän köyhtyneen, ja se olisi noloa lapsille.
• Ansaitsen palkinnon, koska laihduin viime kuussa 200 grammaa.
• Kauheaa! Jäin vangiksi tilkkukauppaan enkä päässyt pois kuin ostamalla.
• Kankaan ostaminen antaa työpaikkoja myös ihmisille, jotka valmistavat kangaspakkojen sisällä olevia pahvisuikaleita; näinkin tuen maamme taloutta.
• Autan pienten lintusten pesänrakennuspuuhia, kun tuuli lennättää ikkunasta pieniä kankaanpalasia ja langanpätkiä
• Kankaat on ostettava nyt, ennenkuin mies jää eläkkeelle ja tulee mukaan ostoksille.
• Joku muu on jo keksinyt keräillä sianvatsoja.
• Kukaan ei ole kieltänyt.
• Kankaiden ostaminen ei ole moraalitonta, laitonta eikä lihottavaa!

Näin se vaan on, eikö olekin! Kangasvarastoni on mittava, mutta tänään viimeksi olen sitä jo verottanutkin. Samoin on lankojen kanssa. Nyt olen ne inventoinut, joten niiden todellinen määrä kertoi jo sen, että jotain on asialle tehtävä. Niinpä olen nyt julistanut itseni ostolakkoon ja sitoudun kuluttamaan pois nuo varastoni järkevästi ja järjestelmällisesti. Muistuttakaa minua, jos meinaan lipsua, sillä siinä hommassa olen aika taitava...

 

Tänään on muuten meidän 24. hääpäivä! Samoin tänään on kulunut 44 vuotta äitini kuolemasta. Vein työpäivän jälkeen äidille sen perinteisen tummanpunaisen ruusun haudalle!

 

Mukavaa loppuviikkoa, olkaapa kiltisti!

 

 

 

Syysloman suunnitelmia

Ensi viikko on meillä kouluissa syyslomaviikko. Olen odottanut lomaa innolla jo jonkin aikaa. Tosin nyt odotan lomaa siksi, että ehdin nautiskella rauhassa ompelu-, siivous-, maalaus-, värkkäys-, tuunaus-, lukemis-, neulomis- ja leipomishommista! Aiemmin odotin usein lomaa vain siksi, että tuntui, etten enää jaksa töissä. Nyt ei ole merkkiäkään siitä ilmassa. Töissä on kivaa, joten sen sijaan, että työ vain väsyttäisi, se myös antaa paljon energiaa.

Syyslomaviikkoon on kyllä jo kertynyt monenlaista tekemistä tosiaan, mutta iloinen asia on se, että voin tehdä näitä asioita ihan omaan tahtiini, sen mukaan, mikä innostaa. Ompelua odotan ehkä eniten, sillä sitä ei saa koskaan tarpeeksi tehtyä. Miniän takki tuossa odottelee korjausta edelleen. Ja vaatteita tarvitaan, muutamia sisustusompelujuttujakin on luvassa. Mutta tässä niitä hiukan kuvina, josko niistä selviäisi mitä aion tehdä.

Tässä rahin päälle sisustuskangasta, joka on löytynyt palana kirppikseltä.

Kuvassa kangas ehkä liian ruskea, oikeasti se on tummanpunainen.

Perustrikoopaitoja ei ihmisellä voi olla koskaan liikaa.

Tämä on väriltään niin herkkua, että tähän en kyllästy koskaan.

Huovutettu villaneulos muuttunee liivihameeksi. Kuvassa myös vuorikangas siihen.

Minun mieliväreissäni nämäkin kankaat, Eurokankaasta ostetut jo viime vuonna...

Minun omaan yöpukuuni tulee tästä housut. Lapseni yöpukukankaan jämän löysin komerosta...

Yöpukuna voi olla melkein mitä hassua tahansa, eikö niin?

 

Marimekon pupukuosinen trikoo muuttuu tunikaksi loman aikana.

Olen ostanut tämän ystävämyynnistä joitain vuosia sitten. Mikä mahtaa olla kuosin nimi?

 

Paljon odotuksia, pitkiä aamuja, jolloin saan nousta vasta sitten, kun jaksan ja kivoja syyssäitä. Toivotaan, että näin se loma toimii!

 

 

 

Lahjakortti oli ja meni!

Kävin tänään "tuhlaamassa" lahjakorttini Eurokankaassa. Hakusessa oli sinisävyinen huonekalukangas tyttären nojatuoliin. Se löytyikin heti palalaarista!

Ostin myös palalaareista penkomani trikoopalat itselleni. Mustavalkoista raitaa ja tuollaista toista mustavalkoista kuviollista. Ihania, laskeutuvia viskoosielastaaneja molemmat! Tunika taitaa tulla molemmista.

Nyt pitäisi leikata muutamat bokserit kuopukselle! Äitin tekemät kun ovat paaaljon parempia kuin kaupan bokserit! Niihin käy napakka puuvillatrikoo, ei liian paksu kuitenkaan!

Keskiviikkoillan puuhiin kuului myös eteisen naulakon, hattuhyllyn ja asustelaatikoiden siivous. Löysin sieltä yhtä sun toista kirppikselle vietävää. Lisäksi löytyi omien lasten kouluaikaisia hanskoja, pipoja ja kaulureita lapsenlapsille. Ajatella, että noita löytyy vieläkin! 

Hyvää loppuviikkoa kaikille!

Blogistaniasta omiin projekteihin

Oletko huomannut, että Blogistania-ohjelmasarjasta on nyt käynnissä toinen tuotantokausi?  Tänään, tiistaina 24.9. esitetyssä jaksossa tutustuttiin Parolan aseman Katja Rinkiseen. Katja on ehtymätön ideanikkari, ainakin blogistaan ja kirjoistaan päätellen. Olin taas kerran ihan myyty, kun näin hänet omassa ympäristössään puuhailemassa!

Blogistaniassa on luvassa myös paljon muita mielenkiintoisia bloggaajia blogeineen. Täältä löydät tarkemmat tiedot siitä, mitä ihanaa onkaan luvassa syksyn mittaan. Nyt on mukana myös Lihastohtori, jonka tiedän kiinnostavan myös isäntää. Tosin se on vasta viimeinen jakso, joulukuun alussa. Paljon mutakin mielenkiintoisia blogeja luvassa kuitenkin jo ennen sitä jaksoa, joten merkkasin tämän ohjelman kalenteriin joka tiistaille klo 19.30!

Flunssa on nyt selätetty, ainakin luulen niin! Tänään on todella energinen päivä ja nautin olostani ihan täysillä! Silloin huomaan, että lähtee aina käyntiin armoton tarve laittaa kotona kaikkea kivaa ja myös tuunaus ja ompeluprojektit pyörähtävät eteenpäin iloisesti!

Viinilaatikoita metsästelen, jos tulee vastaan jossain.

 

Minulle voi tarjota ylimääräisiä puisia viinilaatikoita, jos niitä nurkissa pyörii... Olen kysellyt Alkostakin, mutta eivät osanneet oikein sanoa mitään. Käytän näitä säilytyslaatikoina, koska ovat hauskan karkean näköisiä. Myös muut puulaatikot ja vastaavat kiinnostavat kovin. Toki maksan, jos joku näitä tarjoaa,ei niitä tarvitse ilmaiseksi antaa. Isäntä sanookin, että olen kehittänyt "laatikkopakkomielteen", niiden monien muiden pakkomielteiden lisäksi, joita minä osittain olen jo tunnustanutkin... Jos tiedät, keneltä tai mistä näitä saisin lisää, vinkkaa, please!

 

Tilkkupeittokankaat keräilyssä

 

Kerään edelleen myös kankaita tilkkupeitteisiin. Siis monikossa, sillä tässäkin on yksi satsi tulossa pikkuprinsessan huoneeseen, yksi miehen työhuoneen vierasvuoteelle päiväpeitoksi ja ainakin yksi muu peite, joka ehkä tulee oman työhuoneeni sohvalle torkkupeitteeksi. Eri asia on, koska ja millaiset niistä lopulta tulevat. Tykkään kovasti aika yksinkertaisista malleista, sillä kauniit kankaat ovat ihania katsella ihan vaikka vaan tasaisen kokoisina ruutuina. Toki hienot blokitkin houkuttavat, mutta ehkä sitten eläkkeellä palaan niihin. Ja niihin kymmeniin muihin projekteihin, joita olen suunnitellut eläkepäivien iloksi. Sinne on kuitenkin vielä matkaa, sillä työvuosia on vielä pitkään edessä.

 

Täytyy myös innolla kertoa, että tämän päivän kirppiskierros tuotti ihania tuloksia! Prinsessalleni, joka pian aloittaa päivähoidossa, löysin ihania vaatteita taas. Uudet ulkohousut, uuden haalarin, muutamia hanskoja ja pipon. Itselle löysin yhden tuunattavan lasikannellisen laatikon, (Haa! Laatikkonainen täällä!) mustan villatakin, Jackpotin mustan mekon, hartiahuivin ensi kesän tilaisuuksiin, askartelutarvikkeita ja, anteeksi, anteeksi, anteeksi, ostin myös lankaa, kun kerran halvalla sain... Kolme vyyhtiä Floricaa, 300 grammaa, alle vitosella. Saanko anteeksi?

 

Tämä täytyy maalata ja tekstistä tulee vähän napakampi...

 

Huiminta ja minua eniten ilahduttanutta oli kuitenkin se, että kirppiksellä minua odotti ihan täydellinen, juuri minun näköinen talvitakki! Se on musta, reipas, reilun kokoinen, eli alle saa myös vaatetta, se on siis vaan niin ihana! Ei näytä käytetyltä, eli siis on ihan uutta vastaava, puhdas ja siisti! Mikä onnenpotku! Maiharit tai biker bootsit ja tämä takki! Ah, niin minua, niin minua! Edelliset kaksi talvitakkia ovat kirppislöytöjä myös ja täysin toimivia ovat olleet tähän asti. Ja vieläkin aion niitäkin käyttää. Kyllä kierrätys on ihana asia, sillä tässä taas nähdään, kuinka toisen "romu" on toisen aarre!