Kotielämää - kirppislöytöjä - käsintehtyä - pihahommia - kaikkea kotoisaa

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Satupeitto

Äitini tykkäsi ommella. Olen varmaan perinyt kiinnostuksen käsitöihin häneltä. Olin vain kolmen vanha, kun äiti kuoli, mutta muistikuva äidistä solmimassa ryijyä olohuoneen pöydän ääressä on yhä olemassa. Ryijy tuli valmiiksi, enkä luovu siitä koskaan.

Kun tyttäreni syntyi keväällä 1990, meidän entinen hoitotäti Eeva toi minulle yllätyksen. Hän oli aikoinaan ottanut talteen äitini ompeleman tilkkupeiton. Tai oikeastaan se oli vain tilkuista koottu peitteen päällinen, vuori ja vanu siitä puuttuivat kokonaan. Aika oli kuin olikin loppunut kesken, eikä peitto ehtinyt valmistua. Eeva talletti sen minua varten. Hän tiesi, ettei se todennäköisesti olisi meillä muutoissa säilynyt, eikä sitä ehkä silloin olisi osannut vielä arvostaakaan.

 
Taas huono kuvanlaatu, mutta ei voi auttaa tällä kertaa...
 
Ompelin peittoon vuorin ja vanun. Siinä on tosi värikkäitä printtipaloja, ilmeisesti äidin mekoista yms. jääneitä tilkkuja. Äitini pukeutui yleensä omatekemiin mekkoihin, joissa oli mm. Aini Vaarin suunnnittelemia kuoseja ja myös Marimekkoa. Lisäksi mukana on ihan valkoisia ja vaaleita ruudullisia tilkkuja, joiden alkuperää en tiedä.
 
 
Minun lapseni, kaksi poikaa ja tyttö, käyttivät tätä kukin vuorollaan lähinnä sellaisena "hemmottelupeittona". Jos oli kipeä, sai makoilla sohvalla, katsoa Muumeja ja äiti peitteli tähän tilkkupeittoon. Jossain vaiheessa sille vakiintui nimeksi Satupeitto. Jokaisella käsintehdyllä esineellä on tarina, tämä oli Satupeiton tarina, joka jatkuu vielä lapsenlapsien hemmotteluna, kun he yökyläilevät vuorollaan mummulassa.
 
Olen todella iloinen ja ikuisesti kiitollinen Eevalle, että hän kaukonäköisyydessään otti peitteen talteen ja säilytti sitä minua varten lähes 20 vuotta!

6 kommenttia:

  1. Aikamoinen aarre tuollainen kaunis ja muistorikas tilkkupeitto!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se kyllä niin. Käyttö on ollut hellävaraista ja muutenkin olen yrittänyt sitä vaalia parhaani mukaan.

      Poista
  2. Kaunis peitto, joka näyttää lämpöiseltä. Ja sisältää niin rakkaan muiston.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistoja on tarttunut myös matkan varrella lisää, sillä kun siinä peiton alla on vuorollaan nukkuneet kaikki kolme omaa lastani ja kolme lapsenlastakin jo, niin onhan heidänkin historiansa jo siinä mukana.

      Poista
  3. Satupeitolla on ihana tarina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Niin on minustakin. Miten voikaan esineisiin kiinnittyä niin paljon kaikkea aineetonta, muistoja yms. Melkein tuoksunkin tuntee, kun sitä käyttää. Mutta tokihan siinä lähinnä tuoksuu pesuaine, kun on monesti jo pesty vuosien mittaan.

      Poista

Kiitos kommentistasi! Poikkeathan toistekin luokseni!