Neuloosi ja ompelunssa

Olen kehittänyt kroonisen neuloosini melkoisiin mittasuhteisiin. Toki on niitä, jotka neulovat ja/tai virkkaavat paljon enemmänkin, mutta omaan henkilökohtaiseen historiaani ei taida mahtua jaksoja, jolloin olisin ollut innostuneempi neuloja. Virkkaus ja neulonta kulkevat sikäli käsikkäin, että minusta on hauska tehdä vuoroin kumpaakin. Se myös tarjoaa käsille vaihtelevia työasentoja, joten käsien väsyminen ei ole ihan niin iso ongelma, kuin yksipuolisesti jompaa kumpaa harrastaessani.

Syksyn mittaan olen sukkiani ja mm. Domino-keksejäni esitellytkin. Nyt tuli mieleeni, että näytänpä vilauksen ikisotkuisesta ompeluhuoneestani. Ja tietenkin niistä luottoystävistäni, eli ompelu-, tasosaumaus- ja saumauskoneestani. Ne ovat uskollisia ja tottelevaisia, joten ystävyyssuhde on syntynyt jo aikaa sitten. Ompelunssa on nimeltään se vaiva, joka pakottaa ihmisen ompelemaan niin paljon, että siitä on tullut jo neuloosin rinnalle krooninen vaiva.Kuvat on taas kerran napsittu kännykällä huonossa valossa, joten pyydän anteeksi niiden teknistä laatua!

Kirjova Brother SuperGalaxie 3000D

 

Tämä ompelukone on hankittu muistaakseni kymmenisen vuotta sitten. Olen ollut enemmän kuin tyytyväinen tikkiin, joka ei paljon säätöjä kaipaa. Sisältämänsä ommelvalikoima on niin monipuolinen, että en kyllä keksi mitään, mitä en olisi tällä voinut tehdä. Lisäksi siihen kuuluu kirjontayksikkö, jolla voi nimikoida, kirjoa ja vaikka mitä ihanuuksia tehdä. Siitä ehkä joskus myöhemmin tarkemmin. Lähes kaikki säädöt tehdään tuolta ruudulta kosketusnäytöltä. Se on luottopeli, josta en kyllä ihän äkkiä luovu.

Bernina Fun Lock 009DCC Cover + Chain -tasosaumuri

 

Tasosaumurilla huolittelen trikoo- ja neulosvaatteiden helmat yms., sillä tämä sekä ompelee siistin kaksoistikkauksen, että huolittelee käänteen reunan nurjalla. Tämä on vanhempi jo, ostin sen muistaakseni joskus 1997. Alkuun sen kanssa sai tapella ihan kunnolla. Nykyäänkin se joskus haastaa minut pieneen otteluun, jonka tähän saakka olen voittanut ihan kunniallisesti ja reilulla pelillä. Ketjutikki on tässä toisena vaihtoehtona, mutta sitä en ole tainnut käyttää kuin kokeilumielessä uutena.

 

Saumuri Brother Lock 929D 

 

Saumurin kanssa olen nykyisin ihan hyvissä väleissä. Kun entinen Pfaffini meni siihen kuntoon, että tuli aika uusia saumuri, päädyin tähän hyvin perusperusperusmalliin. Alkuun se tuntuikin aikalailla kovaääniseltä ja vähän "lelulta" Pfaffiin verrattuna. Mutta kyllä minä olen vuosien mittaan ollut tähänkin tyytyväinen. Oliskohan tälläkin jo kymmenisen vuotta käyttöikää takanaan. Kolmas saumuri minun omistuksessani, sillä tuohan on aika tavalla ompelijan perustyöväline ja lähes jokapäiväisessä käytössä parhaimmillaan. Olen hankkinut nämä Brotherit paikallisesta Ompelukonekeskus-nimisestä liikkeestä, jossa isä Hannu Salminen ja tytär Kirsi Ek ovat ihanan osaavia ja asiakaspalveluhenkisiä ihmisiä. Ongelmiin löytyy sieltä aina apu, sillä heillä huolletaan koneet ammattitaidolla ja lisävarusteet saa laajasta valikoimasta nopeasti. Suosittelen, jos olettel konetta vailla. Hyvinkään keskustastahan tuo maanmainio liike löytyy! Ja vinkkinä kerrottakoon, että liikkeessä on myös upea valikoima neulelankoja!

 

Finny Alpha kangassakset

 

Saksista joku Fb:n Ompeluelämää -ryhmässä kyselikin. Tässä luottopelini, Finnyn Alpha -sakset! Ihanat, kätevät, käteensopivat ja ikiterävät! Olen todella tarkka saksistani, sillä mikään ei ole niin inhottavaa, kuin tylsät kangassakset. Kangassaksilla ei missään nimessä leikata mitään muuta kuin kangasta. Paperille on oltava ihan omansa. Paperi tylsyttää nopeasti kangassakset ja niillä ei sitten kyllä hermo leikatessa pidä.

Finnyn pienet, tarkat ompelusakset ja Cloverin ratkoja

 

Pienet ja tarkat ompelusakset ovat ompelijan paras tarkkuustyöväline. Näitä löytyy minultakin vaikka minkälaisia, mutta nämä Finnyn sakset ovat kyllä niin parhaat! Esimerkiksi saumavarojen loveaminen ja kaventaminen sujuvat näillä aivan uskomattoman siististi. Tuo ratkoja puolestaan on Clover -merkkinen. Siinä on reilunkokoinen kädensija ja pieni, kapea kärki. Niin helppo käsitellä, että purkaminenkin sujuu helposti. Kuvan vetoketjua olen vaihtamassa talvitakkiini, joka on palvellut kolmatta talvea moitteettomasti jo. Vetoketju siitä nyt sitten hajosi, joten uuden ketjun myötä takki jatkaa elämäänsä ainakin tämän talven. Toivottavasti pidempäänkin!

 

Tässä kenties ne tärkeimmät, lukuunottamatta silityssysteemiä, josta voisin myös kertoa jonain kauniina päivänä. Nyt ei riittänyt valo kerta kaikkiaan, joten jätin kuvaamatta sen. Silityshän on puolet ompelusta, sillä halutessaan siistin tuloksen, täytyy silitysrautaa näyttää ompelukselle lähes joka sauman jälkeen. Siinä on se ero sen kotikutoisen ja vähän vinksallaan olevan sekä sen onnistuneen työn välillä. Silitystä ei saa unohtaa. Seuraavaksi voisinkin ehkä sitten esitellä niitä tuotoksia, jos haluatte nähdä, mitä tuolla mahtaakaan syntyä.

 

Jouluvalot puhelinkopissa

 

1. adventin kunniaksi sytytin ensimmäiset jouluvalot. Valot tulivat tähän viikolla tehtyyn kirppislöytöön, eli punaiseen puhelinkoppiini.Tämän valosarjan löysin kirppikseltä tänään. Yhteensä koko satsilla on hintaa  8 euroa. Airamin Mini -valosarja on siitä hyvä, että se on laadukas ja pienet ledit, joita on kaikkiaan 40, palavat kirkkaasti. Jos kyllästyn tähän, voin käyttää valosarjan valokranssin tekoon, johon nämä ovat mielestäni ehdottoman parhaat!

 

Ihanaa alkanutta joulukuuta! Lämpöä, valoa ja iloa!

 

 

Se lampunjalka!

Kaipailin vasta hiljattain tekemässäni postauksessa lampunjalkaa aiemmin ostamaani varjostinta varten. Jalkalamppuja on näkynyt kirppiksillä joskus, mutta ei mieluisia tai hinnaltaan kohtuullisia. Kunnes sitten tulikin vastaan ihmeen täydellinen ja hinnaltaankin sopiva lampunjalka...

Siinä se on!

 

Tämä oli hyvinkin reppanan näköinen siellä yksin, ilman varjostinta nököttäessään. Mies jo sanoi, ettet kai sinä tuota aio ostaa, mutta minä pidin pääni. Hinnan kuultuaan mies totesi, että kaipa sen voi ottaa, vaikkei se kummoinen olekaan. Tämä nimittäin maksoi peräti 2 euroa! Kun varjostin maksoi aikanaan kirppiksellä 4 euroa, on kokonaisuuden kuuden euron hinta varsin kohtuullinen.

 

Siinä on tummaa puuta ja metallia vuorotellen, ja päällä oli vielä lappu, jossa luki: "Toimii". Nappasin sen saman tien kainalooni ja kiersimme loppuun kirppiksen muut pöydät. Mies teki puolestaan löydön myös. Sen hän nappasi kainaloonsa ja kysäisi vain nopeasti, että haluanko sen. Ja minähän halusin, koska olin sellaista himoinnut jo aiemmin. Huomenissa otan siitäkin kuvat ja kerron, mitä sen löydön suhteen on suunnitteilla.

Mutta mitäs tykkäätte tästä nurkastani? Vanhat matkalaukkuni ja se "itulaatikko" eli puinen sohva, uusi lamppu varjostimineen, sekä niiden edessä rakas, kulunut nojatuolini, joka on tahallaan rajattu kuvasta pois... Se tuolin irtohuppu kun on vaiheessa edelleen, tunnustan sen. Minä viihdyn, sillä lukunurkka, aamukahvinurkka, kissan leponurkka ja vaikka mikä. Mutta kodin lempipaikkojani se kyllä ehdottomasti on. Kaikki on vanhaa, peritttyä tai kierrätettyä! Seinältä katselee kuva vaaristani, joka tosin on saatu ihan uutena lahjaksi. Se on Tapio Hailin työstä taiteilijan perikunnan luvalla kopioitu. Vaarin kuvan rinnalla ovat lastenlasten kuvat, joten rakkaitani on "läsnä" tässä tilassa aina.

 

Viikonloppu lähestyy, joten nauttikaahan ensimmäisen adventin tunnelmasta!

 

 

Salaisen jouluystävän paketti

Eilen se taas tuli! Ihana paketti salaiselta jouluystävältäni! Iloinen yllätys löytyi postilaatikosta, kun tulin pitkän päivän jälkeen kotiin. Ja niin oli mieluisia juttuja juuri sillä hetkellä!

 

Virkatut enkelit ovat tosiaan kauniita! Ne on tärkätty koviksi, joten näyttävät varmasti joulukuusessa kauniilta. Mukana oli myös kahvia pikkupaketti ja suklaata, eli Geisha-kohvehteja. Niiden kanssa kyllä kävi niin, että söin saman tien osan, enkä edes kuvaa saanut otettua ennen sitä. Mutta hyviä olivat ja todelliseen tarpeeseen tulivat työpäivän jälkeen. Kiitos sinulle, Mirja, joka siis paketin lähettäjä olet. Olitpa osannut juuri minulle mieluisia juttuja keksiä. Vielä kun olisi ohje noihin enkeleihin, voisin itsekin virkkailla muutamia.

 

Salaisen jouluystävän viimeinen kierros on menossa ja minun pakettini on vasta lähdössä matkaan. Pian saan postiin sen ja vastaanottaja toivottavasti tykkää siitä, kuten minäkin näistä saamistani paketeista.

 

Huominen onkin joulunalusaikaa parhaimmillaan. Luvassa on adventtikirkko oppilaitteni kanssa ja illalla marttayhdistyksemme pikkujoulut. Mukava juttu on sekin, että Poikanen tulee lomille viikonlopuksi ja yllätti äitinsä kysymällä, voiko tulla tänne ainakin yhdeksi päiväksi. Voi, voi ja voi! Mikäs sen mukavampaa, kuin äitin oma sivaripoika lomilla vanhempien luona. Omassa asunnossa kun ei odottele kukaan, niin kotiin on aina kiva tulla. Kissakin kaipaa velipoikaansa, joka muistaa antaa Paavolle erityisen huomionsa aina meillä käydessään.

 

Mukavaa torstai-iltaa ja loppuviikkoa myös!

 

 

 

Viikonloppu pikkupoikien maailmassa

Tänä viikonloppuna mummulan "ilmatilan" valtasivat pojanpojat, Tee (8v.) ja Ee (6v.). Nämä kaksi ovat esikoiseni, Maitomiehen, poikia ja isänsä ilmettyjä kaksoisolentoja molemmat. Mummulassa ovat tottuneet yöpymään ihan pienestä saakka, sillä pisimmillään ovat olleet kokonaisen viikonkin hoidossa meillä. Mitä isommaksi ovat kasvaneet, sitä vähemmällähän mummu ja pappa pääsevät, sillä pojista on toisilleen seuraa ja he ovat tottelevaisia ja "helppoja" lapsia. Ehdin hyvin leipoa samalla, kun pojat touhusivat mummulan lelukaapin aarteiden kanssa. Pienemmän serkkunsa kanssa se ei vielä oikein onnistuisi, sillä hän kaipaa enemmän vahtimista ja seuraakin. Ehkä sitten, jos yhdistäisin pojat ja Prinsessan, voisin jättää pikkuisen hetkeksi poikien kanssa leikkimäänkin.

Yökyläily on minullakin ollut harrastuksena pienenä tyttönä, sillä tykkäsin useinkin jäädä mummulaani yöksi, ihan muuten vaan. Mummu antoi ehkä valvoa vähän myöhempään. Oli myös mukavaa, että mummulassa katsottiin telkkaria illalla vielä uutisten jälkeenkin, mitä kotona ei ikinä saanut tehdä. Muistankin monet lännenleffat ja mm. Euroviisut, joiden aikaan oli jännittävää yöpyä mummulassa ja katsoa yhdessä mummun kanssa myöhään telkkaria. Hauskaa oli se, että myös pikkuserkkuni sai jäädä yökylään ja silloin kiherrettiin myöhään omia hauskoja juttujamme.

Meidän pojat kyllä valvoivat ehkä pikkuisen tavallista myöhempään, mutta lähinnä ilta meni pelejä pelatessa. Olen säästänyt lasteni pelejä ja ne ovatkin nyt kovassa käytössä. Jukka -merkkinen Bingo Onnenpyörä on palvellut uskollisesti 26 vuotta jo. Myös Kummituslinna-peli oli suosittu eilen illalla. Mummu pelaa mukana, myös jääkiekkoa piti pelata minunkin. Pappa on ulkoistanut pelihommat minulle. Hänelle sitten kuuluvatkin nuo retkeily-, ulkoilu- ja korjailuhommat.

Sunnuntaina kävimme vielä McDonaldsilla syömässä ja sen jälkeen läheisessä puistossa leikkimässä. Puistossa on veturi, joka on vielä tämänikäistenkin poikien mielestä kiva. Ikävä kyllä nuoriso oli sotkenut veturin aikamoiseen kuntoon. Pojat sitä kyllä hiukan hämmästelivät, miksi pitää tehdä sellaista. Onneksi se ei kovasti leikkejä haitannut. Itse ihmettelen, miksi nuoret "merkkaavat" leikkipaikat yms. tägeillään ja rivoilla kirjoituksillaan, syljellä ja muilla eritteillään, rikotuilla pulloilla ja roskilla. Ovathan hekin olleet vasta muutama vuosi sitten näiden leikkipaikkojen varsinaista kohderyhmää, eikö vaan.

Kuljettaja

Salamatkustaja

Jäinen keli teki vähän haastetta lisää

Veturin kyljessä olevaa nimitaulua olivat nuoret "säätäneet" omaan makuunsa sopivaksi.

 

Iltapäivällä pojat palautettiin kotiinsa ja mummu rentoutui pienellä kirppiskierroksella. Sen jälkeen olikin päiväunien aika, joten siinä se viikonloppu menikin äkkiä. Huomenna alkaa taas uusi, kiireinen työviikko. Joulujuhlakin häämöttää jo lähellä, joten harjoittelua olisi hyvä aloittaa. Mutta apua! Mitähän ihmettä sitä keksisi ekaluokalle sopivaksi esitykseksi?

 

Mukavaa alkavaa viikkoa!

 

 

Valmiit Domino-keksit ja pienen käsilaukun paino

Nyt sain viimein aikaiseksi ommella kaikki loputkin virkkaamani matikkavälineet, eli nämä hauskat Domino-keksit valmiiksi. Olen hirmu laiska viimeistelijä, joka tekee kaikenlaista innolla, kunnes sitten siinä päättely- tai kasausvaiheessa tuleekin stoppi. Onneksi nämä sitten kuitenkin sain kasaan, sillä haluan viedä ne luokkaani oppilaiden avuksi ja iloksi. Ruskeaa lankaa riitti 17 keksiin ja mietinkin, miten outo lukumäärä. Sitten välähti! Minullahan on 17 oppilasta, joten määrä on sittenkin sopiva.

Tässä Dominot Anskulta saamassani korissa.

 

Aloin tässä eräänä päivänä miettiä, miten paljon tuollainen minikokoinen käsilaukku tai oikeastaan olkalaukku oikein painaa. Punnitsin keittiön digitaalivaa'alla laukkuni ja painoa oli 745 grammaa! No, huh huh! Eipä auta muu, on pakko kurkistaa, mitä laukku on ns. syönyt. Ja olihan se tosiaan syönyt vaikka mitä!

 

"Kevyt, pieni laukkuni" onkin sisältä aikamoisen tilava...

Joopa, joo! Nolottaa kyllä!

 

Sisällä oli noin 60 nenäliinaa, 24 kassakuittia, kolme huulirasvaa, huulipuna, kampa, vanha maihinnousukortti, rahapussi, puhelin, huultenrajauskynä, Betty Boop-pastilleja metallirasiassa. Koti-, työ- ja autonavaimet, Savetteja, Ventoline-kiekko, muistitikku, migreenilääkkeitä pahan päivän varalle ja vielä kynsiviila, mittanauha ja kolikko. Nyt sain viimein inspiraation ja siivosin laukun. Painoa lähti kassakuittien ja nenäliinojen muodossa roskiin - peräti 6 grammaa keveni laukkuni... Hmm. Olikohan tämä kaikki tavaramäärä oikeasti tarpeellista?

Mitä isompi laukku, sitä enemmän kannan tavaraa mukanani. Pikkuhiljaa sinne kertyy tavaraa, joten ehkä pitäisi viikkosiivous järjestää kodin lisäksi myös laukkuun. Ja reppuun. Ja autoon. Ja työpöydälle. Ja ompeluhuoneen työpöydälle. Ja, ja, ja... Tunnustan. En ole kovin järjestelmällinen ihminen, joten ehkä kesäksi siivoan laukun taas. Tai kun sen paino ylittää kilon. Tai kun sen vetoketjut eivät enää mahdu kiinni.

Sairasloman loppu

Huomenna palaan töihin! Voi, että olenkin sitä jo odottanut, sillä ekaluokkalaiseni ovat niin suloisia ja ihania, että kova ikävä on opettajallakin ollut! Tiedän, että aamulla on luvassa sarja halauksia. On niitä tyttöjä, jotka hyppäävät suoraan kaulaan ja rutistavat ilmat pihalle, mutta mukana on myös niitä poikia, jotka vähän ujosti tulevat eteeni odottamaan halausta ja huomiota ja ai, että miten onnelliset ilmeet on juuri näillä ujoilla, herkillä lapsukaisilla, kun saavat haluamansa huomion ja halin! Jokaiselle pitää riittää sananen, jokaisen mainitsen aina nimeltä ja annan hetken huomiotani juuri tälle lapselle. Jokaisella heistä on siihen mielestäni oikeus.

Minua odottavat siellä myös ihanat työkaverit, joilta sain jo sairaslomalle lähtiessäni paljon tukea. Minua lämmitti se huolenpito ja lämpö, jota kohtasin kertoessani keuhkokuumeesta. Kiitos, hyvät työkaverit, teidän kanssanne on helppo hengittää!

Meillä oli tänä viikonloppuna ihana pikku prinsessa hoidossa. Mummu sai nauttia vuorokauden verran oman kullanmurunsa seurasta ja hauskaa oli! Paljon iloa, riemua ja leikkiä mahtuu kaksivuotiaan päivään. Aamut ovat parhaita, kun hymyilevä pörröpää nousee matkasängystä ylös ja huokaa tyytyväisenä: "Mummu". Ensi viikonloppuna tulevat minun eskarilainen ja tokaluokkalainen vuorostaan mummun ja papan luo yökylään. Sitä odotan myös innolla!

Käsipesulla, tärkeää puuhaa. Tätä on tuore päiväkotilainen innostunut kovasti harrastamaan.

 

Papan kitara kiinnostaa. Jännä ääni lähtee, kun tuosta vähän kokeilee...

Kauppareissulla näimme kookospähkinäkasassa selviä "elukoita".

Tämä oli niin suloinen, että sen ottaisin lemmikiksi!

 

Kookospähkinöitä ihailtuani kerroin miehelleni muutaman koululaisvitsin ja tämähän oli sitä mieltä, että olen henkisesti valmis palaamaan töihin... No kyllä!

 

Mukavaa tulevaa viikkoa! Luvassa on hidas ja väsynyt opettaja, joka yrittää kovasti ottaa iisisti vielä toistaiseksi. Liikuntaa en uskalla vielä aloittaa uudelleen, mutta ulkoilua pitäisi vähän kuitenkin saada, että jaksaa. Ruoka ei vielä maistu, mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa...

 

 

Varjostin on, valaisin puuttuu

Ostin jo aikaa sitten tämän Ikean varjostimen kirppikseltä. Siinä on näköjään hintakin vielä tallella: 4 euroa. Olen siihen sitten etsinyt edullista ja sopivanmallista jalkalamppua, joko varjostimella tai ilman. Eikä vaan tule kohdalle sopivaa, ei niin millään...

Varjostin on siis malliltaan tämä. Ihastuin siihen jo vuosia sitten, enkä tiedä onko edelleen Ikean tuotannossa. Siinä on on kivasti valkealla pohjalla kirjailua, joka sopii minun tee-se-itse-kotini tyyliin. Täällä on yhtä sun toista itse värkättyä, kuten tiedättekin, joten tuo ei ole kaukana siitä, eihän.

Kuva Googlen kuvahausta

Lampunjalka saisi olla jokin aika perinteinen, mutta yksinkertainen. Ei liian kruusattu, jottei se vie huomiota varjostimen kirjailulta. Toisaalta ei myöskään liian yksinkertainen, josta tulee meidän huusholliin liiankin moderni vaikutelma. Täällä kun elellään perittyjen ja kirppikseltä löydettyjen esineiden maailmassa, siihen ei mikään virtaviivainen kromi sovi.

Alla on sen tyyppinen lampunjalka, jota haen. Kirppiksellä näitä vilahtaa silloin tällöin, mutta ei mieluista ole osunut kohdalle. Hintaa ainakin paikallinen Kirjokaaren kirppis laittaa niille myös ehkä hiukan yläkanttiin.

Kuva Googlen kuvahausta

Mutta koska pystyn elämään ja hengittämään ilmankin, jatkan edelleen kaikessa rauhassa etsimistä. Ennemmin tai myöhemmin se vielä napsahtaa kohdalle, uskon niin!

Mukavaa keskiviikkoiltaa kaikille! Pari sairaslomapäivää jäljellä, joten pian nähdään, ehdinkö kuntoon ensi viikon alkuun mennessä!