Paavo pelaa jalkapalloa, mummu käy töissä

Tässä Paavon jalkapallo

 

Jalkapallo on jalkapallo, vai mitä? Paavollapa onkin ihan oma jalkapallo, jota on kiva jahdata ympäri olohuonetta. Kaikkein eniten Paavo tykkää jalkapallosta silloin, kun se on pikkuisen maton reunan alla, jolloin onkin jännittävää hyökätä sen kimppuun yllättäen. Ja näitä pieniä jalkoja on erityisen kiva nakerrella, jos ei muuta tekemistä keksi.

 

Väsymys iskee kuitenkin aina välillä niin, että on syytä ottaa nokoset jalkapallon vieressä.

Aina voi jatkaa siitä, mihin ennen unia jäi! Päivät Paavo viettää nukkuen, iltaisin vasta aktivoituu leikkimään ja yöksi hiippailee  pihalle. Tuolla se aamulla jo kuorsaa takkahuoneen terassilla, kun me heräämme. Paavo käy töissä yövuorossa, mutta minä palasin  päivätyöhöni, uuteen työpaikkaan!

 

 

 

Ensimmäinen koulupäivä on nyt takana! Olen täysin hurmaantunut pienten ekaluokkalaisteni vilpittömyydestä ja innostuksesta. Kaikki oli kuulemma kivaa. Opellakin oli kivaa, mikä onkin iso plussa tässä vaiheessa työelämää! Vielä pitää kuitenkin jaksaa aika paljon työvuosia, joten ei ole pahitteeksi tykätä työstään. Ihanat työkaverit ja yhdessä tekeminen ovat tärkeitä. Tänään olen myös puhunut puhelimessa entisen, ihanan työkaverin kanssa. Ystävyyssuhteet säilyvät, joten siitä olen niin iloinen ja kiitollinen. 

 

Päivän kohokohtia olivat pieni pehmeä käsi, jonka ujo pikkuoppilas sujautti käteeni ruokalasta poistuessa. Toivon voivani antaa sitä turvallisuuden tunnetta, jota nämäkin lapset aikuiselta kaipaavat. Toinen ihana hetki oli, kun pihaleikeissä erään oppilaani pienet käsivarret kiertyivät vyötäröni ympärille ja halasivat opea tiukasti. Ja ne sanat: "Mä siis niin tykkään susta!" Ja nyt oli vasta ensimmäinen päivä!

 

Valoisin mielin uuteen kouluvuoteen valmistautuneena,