Kotielämää - kirppislöytöjä - käsintehtyä - pihahommia - kaikkea kotoisaa

sunnuntai 4. elokuuta 2013

Kirppislöytöjä ja perintömaljakko

Olen koko kesän hiljaksiin kierrellyt kirppiksiä, sen mukaan, miten olen ehtinyt ja jaksanut. Kivaa vaihtelua kirppistelyyn tuovat muiden paikkakuntien kirppikset, joita on tullut myös kesän aikana nähtyä joitakin. Oman kotikaupungin kirppikset on äkkiä käyty, kun otetaan huomioon se, että tavaroista suurin osa onkin jo aiemmin nähtyä... Joitain vakkaripöytiä väittäisin ihmisten pitäneen jo useamman vuoden ajan, joten niistä tulee lähinnä käveltyä ohi, enkä edes jaksa penkoa tavaroita enää.

Jotain pientä olen kyllä löytänytkin. Ei nyt mitään maata mullistavia löytöjä ole onnistunut tekemään, ellei sellaiseksi lasketa ihanaa, mustaa Mexx-merkkistä pellavamekkoa, josta maksoin peräti 2 euroa! Näyttää ihan siltä, ettei sitä ole edes käytetty. Pesin sen koneessa kotiin tultuani ja jännitin, miten käy. Mutta kun huolella ravistelin sen kuivumaan laittaessani, se on käytännössä melkein sileä jo. Eli siis sellainen, kuin hyvä  pellava saa ollakin pesun ja käytön, pesun ja käytön jne. jälkeen...

Löysin myös muutamia hopeisia lusikoita, haarukan, veitsen ja kastikekauhan. Näistä kastikekauha oli 3 euroa, muut 20 - 80 senttiä kappaleelta.

Kastikekauha Hyvinkäältä, muut Kuusamosta
 
Löysin myös taulun, joka on siis ihan vaan painokuva tietenkin, mutta muutaman euron hinnalla ei hassumpi uuden työhuoneeni seinälle. Tykkään Maarit Ailion töistä, joita minulla on ennestäänkin seinällä, sekä kortteina. Erityisesti enkelitauluista tykkään, mutta myös lapsia ja eläimiä esittävät aiheet ovat kauniita.
 
 
Majakat kiehtovat minua niin tosielämässä, kuin myös kuvina ja tällaisina  pieninä koriste-esineinä. Minulla on pihassa erilaisia majakoita muutamia, sellaisia, joihin saa laitettua sisään tuikkuja palamaan. Tämä on vaan pelkkä koristemajakka, enkä vielä tarkalleen ole päättänyt, mihin se tulee. Mutta mieluinen on, eikä kukkarokaan kevennyt kuin parilla eurolla taas... Työhuoneen seinälle tulee myös Suomen majakat-tauluni, joten ehkä se löytänee paikkansa työhuoneesta.
 
Majakka löytyi Kuusamosta Löytöaitan kirppikseltä.
 
Löysin myös kupin, joka on pikkuisen lohjennutkin alareunasta, mutta jotenkin se iski minuun, kun meillä oli joskus 70-luvulla tämän tapaiset numerokupit kotona. Ja kun pojanpoika vielä täytti 6 vuotta, mummun kuppikokoelmaan tuli eurolla tämäkin hassutus!
 
 
Sitten löysin kirjan, jonka luin aikoinaan lukioikäisenä. Tykkäsin siitä kovasti. Meidän luokan tytöt taisivat lukea sitä enemmänkin siihen aikaan, sillä muistan ainakin kolmen muun lukeneen sen ja siitä sitten keskusteltiin kovasti. Oletteko lukeneet Doris Lundin Ericin? Kirja on leukemiaa sairastavan nuoren pojan äidin kertomus siitä taistelusta, jota Eric kävi sairauttaan vastaan. Se on täynnä elämänhalua, toivoa ja rakkautta. Lainasin sen kirjastosta pari vuotta sitten uudelleen, mutta aloin itkeä ensimmäisillä sivuilla niin, etten voinut sitä lukea. Äitinä en voinut olla ajattelematta, miten kirjoittaja on kokenut poikansa sairauden ja menettämisen pelon. Silti ostin kirjan itselleni, eurolla. Vein sen tyttärelleni luettavaksi, mutta saa nähdä, saako hänkään äitinä sitä luettua. Ehkä se on hyvä olla hyllyssä muistuttamassa siitä, miten koskettava se oli jo silloin aikoinaan.
 
 
Ostin Kuusamosta myös aika paljon askartelutarvikkeita, sillä satuin sellaiseen pöytään ihmettelemään, johon joku tosi innokas askartelun harrastaja (entinen?) oli tuonut myyntiin vaikka mitä ihanaa. Oli leimasimia, lävistin, kuviopapereita, kartonkeja, kaikenlaista pientä kivaa sälää ja muutamia ihania askartelulehtiäkin. Niistä ei nyt ole kuvia, mutta katsotaan myöhemmin, voisinko esitellä niitäkin joskus.
 
Lauantaina tätini antoi minulle mummuni vanhan kristallimaljakon, joka on todella painava ja iso. Mummuni sai sen jäädessään pois Osuusliike Ahjon palveluksesta 31.12.1953. Kyselin tädiltäni, mikä tuo päiväys oli, miksi mummu jäi pois ja kaikkea muutakin, mitä hän aiheesta muisti. Tätini kertoi olleensa seitsemän ikäinen, kun mummuni jäi kotiäidiksi. Suurin syy oli se, että heidän kotiapulaisensa, joka oli hoitanut perheen lapsia, meni naimisiin ja lähti siis pois. Vaarillani oli siihen aikaan oma metallivalimo, joten ilmeisesti he katsoivat mummun voivan jäädä kotiin lasten kanssa. Maljakko sopii varmaan parhaiten isoille, muhkeille ruusukimpuille, joten vink, vink, isännän suuntaan, punaisia, oikein tummia, kiitos!
 

 
Päivämäärän lisäksi kaiverruksessa lukee Ahjo, joka oli siis paikallisen osuusliikkeen nimi ja mummuni työnantaja, sekä myös mummuni nimikirjaimet HH. Ne olivat myös minun nimikirjaimeni ennen naimisiin menoa. Hassu sattuma on, että nyt olen HK, kuten mummuni oli ennen avioitumistaan. Eli vaihdoimme nimikirjaimet "päikseen". Kiva periä nimikoituja juttuja, joissa siis on aina tavallaan oikeat nimikirjaimet...
 
Mustikoita on poimittu,  pikkuprinsessa on yökyläillyt, 6-vuotissynttäreilläkin käytiin ja huomenna isäntä lähteekin jo töihin! Minä vielä viimeisen viikon nautin olostani lomalla, eli hulluna huhkin kaikkea, mitä ajattelen saada tehtyä ennen töihinpaluutani... No, kivahan se on sitten mennä töihin, kun on saanut monenlaista touhuttua!
 
Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille, lomalla tai töissä, nautitaan silti kesästä, joka meitä hellii!
 
 
 
 
 
 

6 kommenttia:

  1. Hyviä löytöjä olet kirppareilta tehnyt - varsinkin tuo Maaritin työ on hieno. Ja mahtava maljakko, johon vielä liittyy muistoja. Nyt vain se vink, vink - ruusun ostoon, mars;)
    Oikein hyvää alkuviikkoa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan niin! Isäntä on laiska kukkien ostaja, mutta muistaa kyllä kaikki päivät ja muut aina! Muistot onmalajakon mukana saatu tänne meille talteen ja siirretään täältä sitten eteenpäin seuraavalle polvelle!

      Poista
  2. kai sie maaritin blogiakin seuraat täällä blogistaniassa. justiinsa vialutti tämän vuotisia joulu uutuuksiaan..ai että ne on ihania. niinkun kaikki maaritin työt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä ole hoksinut Maaritin blogia. Pitänee kurkata sitäkin! Kiitos vinkistä!

      Poista
  3. Tuttuja tuulahduksia minullekin. Olen nimittäin lukenut tuon Ericin tarinan muistaakseni joskus 70-80 -luvulla. Myös noita Maarit Ailion kuvia olen pari kehystänyt makkarin seinälle. Niitä on yleensä myytävänä Vihdissä naisten joulumarkkinoilla.

    VastaaPoista
  4. ihania löytöjä ! taulu on ♥

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Poikkeathan toistekin luokseni!