Kotielämää - kirppislöytöjä - käsintehtyä - pihahommia - kaikkea kotoisaa

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Työhönpaluu - tunikalla mennään!

Huomenna on sitten jo aika palata töihin. Joissain kaupungeissa loma vielä jatkuu, mutta meillä työpaikkakunnallani alkaa koulutyö jo nyt! Loma meni aivan liian äkkiä, niin kuin yleensäkin, mutta kiva on toisaalta taas töihinkin palailla. Blogin puolella on ollut mukavan vilkasta ja uusia lukijoita on tullut mukaan! Tervetuloa, toivon, että viihdytte!

Työvaatteisiin on kerta kaikkiaan nyt aika panostaa! En harrasta valmisvaateshoppailuja. En vaikka alet ovat vallanneet kauppakeskukset ja putiikit. Minä haluan tehdä itse ja siten verottaa tuota valtaisaa kangasvarastoa vuoden jokaisena päivänä, edes vähän... No, ostan minä myös kirppiksiltä ja tuunailen mieleisikseni, jos ei muuten sovi. Farkut ja monet muut kivat jutut ovatkin kyllä useimmiten kirppisostoksia. Nyt kuitenkin kaipasin tummanharmaiden farkkujen seuraksi tunikaa,  joka armollisesti kätkee vatsamakkarat.

Kaavat esiin, kangas leikkuupöydälle ja menoksi!

Nopea ja helppo malli on parasta valita, jos aikoo tehdä vauhdilla...


Ottobren Pigeon Gray -tunika (5/2009) osoittautui minulle juuri passeliksi. Tämä on nyt kolmas tällä kaavalla lyhyen ajan sisällä. Ekassa kokeilussani poimutin ohjeen mukaan vyötärön, mutta totesin sen olevan vähän mammamekkomainen versio. Olen liian vanha sellaiseen... Ja näissä kahdessa muussa kokeilussa onkin sitten laitettu vyötärölle muutamia laskoksia rinnan alapuolelle. Jätin tarkoituksella keskelle eteen sileän kohdan ja se toimii hyvin, ainakin omasta mielestäni! Tässä toinen Marimekon neuloksesta ompelemani, samanmallinen tunika.

Käytin Marimekon ystävämyynnistä joitain vuosia sitten ostamaani trikoota, joka on ihanan joustavaa ja napakkaa. Kuka osaa kertoa kuosin nimen, sillä itse en koskaan sitä muista? Mustavalkoisuus viehättää, mutta myös kuosi, jossa on jäniksiä jotenkin mielestäni onnistuneesti tyyliteltyinä.

Tässäpä siis kuvia. Mitäpäs tykkäätte? Kangasta sain kuin sainkin kulumaan yhteensä 1,9 m, mutta siitäpä syntyi jotain muutakin, josta kuvat myöhemmin sopivankokoisen pikkumallin päällä...

Mallinuken päälle ensin. Ihan ok?

 
Kuosia ja kaula-aukkoa
 

Ja siinä se nyt, eteisen likaisen peilin kautta kuvattuna...
 
Minä tykkään. Toivottavasti myös huominen pikkumalli, jolle riitti samasta kuosista oma tunika! Saiskohan paloista vielä jotain...?
 
Hyvää alkanutta vuotta 2014!
 
 

6 kommenttia:

  1. Hieno! Osaisinpa itsekin :) Tykkään tuosta pupu-kankaasta! Yhtä aikaa sekä kaunis että vähän outo, siis sellaisella hyvällä tavalla, mikä minua viehättää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Elise! Niin, se on kyllä kuosina aika jännä! Ei liian raju mielestäni, mutta kuitenkaan ei mikään söpöstelykuosikaan.

      Poista
  2. Se oli muuten Mika Piiraisen Jäniksen vuosi! En muistanut taas millään, mutta onneksi Google muistaa kaiken...

    VastaaPoista
  3. Ihan mielettömän hyvännäköinen tunika. Olet taitava. :)

    VastaaPoista
  4. Sinä olet taitava ompelija. Itse tehden saa kyllä nättiä ja erilaista ja etenkin omaan kroppaan sopivaa vaatetta. Välillä tuntuu, että kaikissa kaupoissa on tyystin samoilla kaavoilla tuotettua rättiä, josta ei moisia hintoja millään viitsisi maksaa. Kaupat ovat täynnä vaatetta ja ties mitä, eikä niistä tahdo mitään sopivaa löytyä. Ja jos löytyy, niin sitten hinta ylittää oman budjettini. Tunika on oikeastaan aika hyvä keksintö, mukava päällä ja hyvän näköinen.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Poikkeathan toistekin luokseni!