Se on sellainen sortsihame!

Mainitsin jo aiemmin, että piirtelin kaavat tähän uuteen lempivaatteeseeni, sortsihameeseen. Pienenä tyttönä minulla oli näitä useampiakin. Muistan erityisesti punavalkopilkulliset, joista tykkäsin kovasti. Lisäksi minulla oli mekkoja, joissa oli tuo sortsiosa alla myös. Leikeissähän sellainen on kiva, kun eivät pikkarit vilku alta miten sattuu...

Löysin kaavan tähän malliin eräästä Modasta, numerosta 3/2011. Siinä on ihan perusperusperusmallinen sortsiosa alla ja kietaisuosa päällä. Näyttää minusta lähinnä hamoselta, mutta ah, miten mukava se onkaan päällä! Kaavassa oli sortsien vyötäröllä edessä pienet muotolaskokset, mutta muuten sen kaarrokeosat ja helmat ovat kaareviksi ja vartalonmyötäisiksi kaavoitetut. Ja kuinka ollakaan, koko 42 istuu minulle sellaisenaan! En siis joutunut muokkauksia tekemään tähän, vaikka hiukan riskillä heitinkin leikkuun ja ompelun. Kankaaksi valikoitui ohut, farkkumainen harmaa kangas, jota löytyy varastosta metritolkulla. Kankaan menekki oli aika iso, sillä nuo kietaisupalat ja takahelma eivät ihan menneet vierekkäin, vaan lomittain. Mikäs siinä, kivahan se oli, että sain pois taas pari metriä varastoistani.

Tässäpä siis kuvia, ihan vaan lattialla kuvattuna, kun en oikein noihin sovituskuviin sovi itse mukaan...

Tavallisen kesähamosen näköinen näin,

alla pilkottavat väljät ja kivat sortsit!

Kaarevat vyötärökaitaleet ja kaksi nappia varastostani.

Ja nimilappu mukaan, jotta tulee viimeistellymmän olonen lopputulos!

 

Näillä mennään, kunhan sää lämpenee hiukan. Meillä satoi äsken täällä kovasti, mutta nyt aurinko armas tuli esiin sadetta kuivaamaan. Ehkäpä tänään pääsen vielä ulkotouhuihinkin käsiksi!

 

Vetoketjut pitäisi käydä ostamassa eilen mainitsemaani farkkujen tuunausprojektiin. Jospa tästä lähtisinkin jo kaupunkia kohti, sillä kutsu kävi kahvittelemaan lapsuudenkotiini. Eipä olla aikoihin nähtykään, joten kyllä kahvittelu sopii mainiosti lomalaisen kuvioihin.

 

Palaillaan farkkuprojektin merkeissä seuraavaksi! Iloista tiistaipäivää, olit sitten lomalla tai et!

 

 

Terveiset t-paitatehtaalta!

Ompelukone ja saumuri ovat tänään laulaneet iloisesti! Yritän yhtä aikaa saada vähän uudistusta mitättömään kesävaatevarastooni ja samalla kuluttaa pois pitkään kaapissa marinoimani trikoot. Nyt sitten valmistuikin peräti neljä paitaa kerralla. Kiva tehdä tavallaan sarjatyönä, vaikka vain kaksi näistä on samalla kaavalla. Teen mielelläni niin, että  leikkaan kerralla useamman vaatteen ja ompelen ne sitten myös yhdellä istumalla valmiiksi.

Ensimmäinen, tunikamainen paita on ommeltu EK:n palalaarista joskus Sanomatalon aikaan ostamastani, ehkä jotenkin merihenkisestä puuvillalycra -palasta. Sen kaava on Ottobre Woman lehdestä 5/2013. Koska trikoota oli vain tuo pala, muokkasin kaavaa lyhyemmäksi ja hihoja myös lyhensin. Kuosi on sinänsä tässä trikoossa minun mieleeni, sillä se ei ole vain pelkkä raitakuosi. Siinä on punaisella jotain ihan random-tekstiä ja lisäksi alla vielä hennon vaaleansinisellä pitsikuvio. Merihenkisyyden lisäämiseksi kanttasin pääntien punaisella, jotta se korostaisi kuviota.

Autumn Mood, muokattuna

Tekstipainatus sekä himmeästi kuultava pitsipainatus

Seuraava paita on myös Ottobre Woman lehdestä, numerosta 2/2014. Mallin nimi on Solid Green. Trikoo tässäkin paidassa on jo vanhaa varastoa. Olen sen joskus jostain Stockan kangasosastolta vuosisadan alkupuolella (!?!) ostanut. Se on viskoosilycraa ja sellaisena tosi joustavaa. Kuosi on aika voimakas, mutta silti punavalkoisena ihan raikas. Tässä mallissa punainen resorikanttaus pääntiellä, joka on kevyesti v-aukkoinen. Kiva pieni poimutus tuohon eteen syntyi Framilonia käyttäen. V:n kärki on helppo ommella pienenä muotolaskoksena kanttaukseen.

Teeppari nro 2.

Yksityiskohta pääntieltä

Teeppari nro 3.

 

Toinen paita syntyi jollain omalla, vuosia sitten piirtämälläni kaavalla, joka on pääntieltä laajempi ja 3/4 -hihainen, aika istuva malli. Tässä myös kanttaus pääntiellä punaisella resorilla. Nyt olen kuluttanut tuonkin kankaan kaapistani pois, viimeinkin!

 

Neljäs paita on myös Solid Green kaavalla. Tämän trikoon, joka myös sisältää lycraa ja joustaa melko hyvin. Tässä mustavalkoisessa trikoopaidassa käytin kanttauksena mustaa, ohutta resoria. Samanlainen muotolasko v:n kärjessä syntyi myös tähän, Framilonilla poimutettuun pääntiehen.

 

Mustaa ja valkoista, teeppari nro 4.

Poimutus pääntiellä.

 

Nyt olenkin aikeissa pitää pienen ompelutauon ja alkaa siivoilla vähän. Imuria pitäisi näyttää nurkille, joissa seikkailevat villakoirat haukkuvat iloisesti. Kissa nukkuu sikeästi, eikä paljon korvaansa lotkauta, vaikka kuopukseni tuli lomalla käymään täällä, kotonaan. Hassua, miten vieläkin ajattelen, että hänellä on täällä koti ja sitten on se oma koti. Puolitoista vuotta hän on jo asunut muualla, vaikka käykin viikoittain täällä.

 

Suunnittelen parhaillaan farkkujen muokkausta leveälahkeisista vähän vajaamittaisiksi, vetoketjulahkeisiksi kesähousuiksi. Kirppisfarkut on jo lyhennettu ja sivusaumat on ratkottu, mutta vetoketjut vielä puuttuvat. Haluan metalliketjut ihan vaan ulkonäön vuoksi. Pitänee poiketa ostamaan, kunhan käyn kaupungissa.

 

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

 

 

Juhannus ompelijan tapaan...

Kukin viettänee juhannusta tavallaan! Tässä vihje siitä, miten Mummulan juhannuksenvietto lähtee käyntiin tänä vuonna... Torstai-iltana jo iski armoton vimma. Oli pakottava tarve piirtää kaavoja. Ja minähän piirsin, mitähän se olisi ollut, ehkä nelisen tuntia yhtä soittoa. Ja eilen, juhannusaattona, jatkoin illalla piirtelyäni. Sitten leikkasin kaikki kaavat ja laittelin siististi muovitaskuihin, jotka sitten taas laitan kaavakansioihini. Näin arkistoin kaavat myöhempää tarvetta varten.

Mitäs kaikkea minä nyt sitten piirsinkään? Katsotaanpa. Siis yhdet kapeat, sivuvetoketjulla varustetut housut, housuhameen, jossa sortsien päällä on kietaisuhametta muistuttava osa (näitä löytyy muuten valmiina urheiluliikkeistä) ja sitten vielä väljähköt sortsit erikseen. No, sitten tuli toppi, t-paita ja toinenkin. Lisäksi kietaisumekko, toinenkin mekko, laskoshame, varakassi, lierihattu ja huivihattu. Oiskohan siinä kaikki? Ei, yksi toppi ei riitä, vaan niitä oli kaksi, eikä, kun kolmekin. Ja pikkuprinsessalle piirsin Burdasta haaremihousut. Itselleni myös kirjastosta lainatusta Burdasta neljännen erilaisen topin, mekon, puseron ja mitähän vielä...

Kasa kaavoja odottaa valmiina leikkuuta

 

Tänään piirsin vielä pari kaavaa päivällä, leikkasin loputkin ja ehdin kuin ehdinkin äsken jo vähän ommellakin. Ompelin Ottobre Woman 2/2008 kaavoilla puhvihihaisen t-paidan. Siinä on edessä erillinen kaarrokeosa, johon etukappale poimuttuu. Käytin poimutukseen Framilon-nauhaa. Ohjeessa nuo kaitaleet pääntiellä, hihansuissa ja helmassa oli tehty samasta trikoosta, joka sisälsi lycraa. Minun trikooni on pelkkää puuvillaa, joku aikojen alussa ostamani pala. Sitä oli niin vähän, että juuri ja juuri sain paidan kappaleet leikattua. Kaitaleisiin ei olisi jäänyt tarpeeksi, mutta eivät ne olisi tästä trikoosta tehtynä joustaneetkaan tarpeeksi. Siksi päädyin laittamaan niihin tavallista tummansinistä resoria. Nyt on paita valmiina, kokeiltuna ja ihan sopivahan siitä tuli. Ehkä seuraavaan lisään hihoihin runsautta hiukan, ehkä jopa perhoshihatyyppistä ratkaisua voisin kokeilla.

 

Koskaan en ole tämän mallista tehnyt itselleni...

Pikkukukallinen trikoo lähempää

 

Tykkään tästä mallista ja luulen, että kyllä sitä tulee varmaan farkkujen kanssa käytettyäkin. Vähän jotain naisellisuutta t-paidassakin saa olla, eikö niin? Taustalla ommellessa, piirtäessä ja leikatessa kuului kaiken aikaa Me, keisarinna, Laila Hirvisaaren romaani, joka kertoo Venäjän keisarinna Katariina suuresta. Lukijana on näyttelijä Leena Pöysti, jolla on minusta todella miellyttävä ääni. Nautin tästä kirjasta, kuten edeltäjästään, Minä, Katariinastakin kovasti. Äänikirjan kuuntelu houkuttaa touhuamaan tuntikausia ompeluhuoneessa, sillä haluan ehdottomasti koko ajan tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu... Seuraavana äänikirjana kuuntelen Peter Franzenin lapsuudesta kertovan kirjan

Tumman veden päällä. Huomenna pitää taas urakoida ulkohommia, joista olemme tässä luistaneet muutaman päivän ajan tehokkaasti. Viileä juhannus ei kyllä yhtään haitannut minua, sillä hyvin viihdyn omissa puuhissani näinkin. Pihatöissäkään sään ei tarvitse olla lämmin, kunhan ei sada.

 

Mukavaa juhannuspäivän iltaa ja suloista sunnuntaita kaikille!

 

 

 

Kierrätyskeijut 2014 - mukana ollaan!

Selailin toissaíltana valtavalla innolla vintage-tyyliin keskittyneitä blogeja. Voi, miten ihania vaatteita, kenkiä, hattuja, laukkuja ja vaikka mitä sieltä löytyykään! Olen aivan myyty! Yhteinen tekijä näille blogeille tuntui olevan se naisellinen tyylikkyys, joka aina ja yhä uudelleen hurmaa minut, kuten niin monet muutkin. Nämä naiset löytävät vaatteensa käytettyinä tai tekevät itse. Ajatus miellyttää minua, koska sehän sopii omaan arvomaailmaani mitä parhaiten. Toinen yhteinen tekijä oli Kierrätyskeijut 2014-logo, jonka näin nyt ensimmäistä kertaa.  Otin selvää, mistä siinä on kyse ja olin heti täynnä intoa.

Niin sitten minäkin päätin ryhtyä Kierrätyskeijuksi, vaikkakin vuosi on jo pitkällä! Miksi en lähtenyt mukaan jo vuoden alusta? No ihan niinkin yksinkertaisesta syystä, että tämä juttu oli minulle ihan uutta. Siis ei kierrättäminen ja uuden ostamisen välttäminen, vaan se hieno ryhmä, joka tämän kampanjan on kehitellyt ja sitä jo vuoden alusta pyörittänyt. Löydät siitä tietoa esim. Facebookin Kierrätyskeijut 2014 -yhteisön sivulta. Itse päädyin tätä tutkimaan löydettyäni blogin nimeltä Hopeapeili, jonka kirjoittaja Elina on aiheesta kertonut omassa blogissaan näin:

"Tyyliblogit mielletään usein ostelublogeiksi, joissa ihanat vaatteet seuraavat toisiaan ja unohtuvat kaappeihin nopealla syklillä. Me haluamme tehdä toisin, tyylistä tinkimättä. Kierrätyskeijut on blogikampanja, johon osallistuvat tyylibloggaajat eivät osta vaatteita uusina vuoden 2014 aikana. Kirpputori-, vintage- ja second hand -ostoksia saa tehdä, samoin harkittu kierrätysmateriaaleista tehtyjen vaatteiden hankkiminen tai kierrätysmateriaalista tekeminen ja teettäminen on kierrätyskeijuajatuksen mukaista. Toiveenamme on oppia hyödyntämään jo olemassaolevia vaatteitamme paremmin erilaisissa asuissa ja ottaa käyttöön myös ne vaatteet ja asusteet, jotka tavallisesti jäävät rekin tai hyllyn takimmaiseksi.

Tarkoitus ei ole olla tiukkapipoinen, vaan harkitseva. Jokainen osallistuja voi rajata omat erityistapauksensa pois, ja on ihan ymmärrettävää, että erityistapauksia tulee - jos vaikka juoksukengät hajoavat sellaisella, joka niitä tarvitsee, hän tuskin löytää kirpputorilta uusia! Yleinen rajaushan on ostaa alusvaatteet ja sukat uusina, mutta minä aion miettiä, tarvitsenko aina näitäkään juttuja silloin, kun niitä ostan. Alusvaatelaatikko on aika täynnä. Mitä, jos sittenkin käyttäisin vuoden aikana loppuun osan jo olemassaolevista ja miettisin vasta sitten, tarvitsenko lisää ja kuinka paljon?"

Enhän minä ole mikään tyylibloggaaja, mutta vaatteet näyttelevät silti aika suurta osaa blogissani. Tyyli on omani, vähän sitä sun tätä, mutta suuntautumassa tiettyyn suuntaan pikkuhiljaa. Siitä oma postauksensa myöhemmin. Mutta silti, olin ja olen edelleen innoissani! Tämähän on juuri sitä, jota olen jo tieten tahtoen harrastanut pidemmän aikaa. Olen pyrkinyt ostamaan harkiten käytettyä, tekemään itse ja korjaamaan vanhoja, jo olemassa olevia vaatteitani. Kirppiksiä tuleekin kierrettyä aika ahkerasti, useamman kerran viikossa. Tänään viimeksi löysin kauniin, ohuen sifonkipuseron kolmella eurolla! Ilo oli taas kerran melkoinen, kun osui silmiini jotain, mitä oikeasti ajattelin voivani käyttää ja vielä halvalla. Kunhan se tuolta pyykistä tulee ja sen ympärille rakentuu asu, esittelen ajatukseni toki teillekin.

Nuo rajaukset, joita jokainen mukana oleva voi oman harkintansa mukaan tehdä, ovat yhtä aikaa vaikeita, mutta toisaalta myös aika luonnollisia. Oma intohimoni kankaisiin jalankoihin, itse tekemiseen, tuunaamiseen ja kaikkeen sellaiseen, on tärkeä muistaa. Minä päätinkin rajata niin, että en osta uutta valmisvaatetta, lukuun ottamatta alusvaatteita ja sukkia. Niitäkin harkiten ja tarpeeseen. Kengät ovat minun ikäiselläni jo aika tärkeä osa hyvinvointia, joten varaan oikeuden tarvittaessa hankkia hyvät, kestävät kengät. Toki ostan kenkiä myös kirppiksiltä, jos sopivia, käyttämättömiä tai hyvin vähän käytettyjä ja oikean kokoisia löytyy. Ja koska minulla on kieltämättä liiankin suuret kangasvarastot, rajaan itse tehdyt vaatteet ulkopuolelle. Niihin yritän olla ostamatta uutta materiaalia, käytän omia varastojani loppuun ja ostan vain tarvittaessa esim. tarvikkeita. Lisäksi on tuo mittava lankavarasto, jonka olen viime talvena vihdoin inventoinut ja sanottakoon, että koko suvun voisin varmaan villavaatteisiin pukea... No, tuumasta toimeen ja mukaan innolla! Ideana on, että raportoin omaa edistymistäni ja toteutumista täällä blogissa kuukausittain. Voipi olla, että kun nyt tuota intoa piisaa, raportoin vähän useamminkin... Mutta olen ylpeä saadessani osallistua ja toivon, että jaksatte seurailla missä mennään!

 

 

Äitini vaatteita - aitoa retroa ja todellista vintagea!

Minulla on tallessa joitain vuonna 1969 kuolleen äitini vanhoja vaatteita. Mummuhan niitä oli jemmaan laittanut ja mummulasta ne sitten aikanaan toin kotiin. En alkuun niistä kovin kiinnostunut, mutta ehkä tämän oman vintage-heräämiseni myötä niihinkin alkoi kiinnostus heräillä. Kaivoin nyssäkät varastosta ja pesin kaikki puuvillavaatteet koneessa. Kankaat  ja niiden kuosit olivat ihmeen kivoja, vaikkakin osa aika kuluneita ja käytetyn oloisia. Äitini oli myös huomattavasti minua pienempi nainen, joten näistä ei sellaisenaan mikään sovi minulle. Jotain kuitenkin näistä ehkä väsään...

Ajattelin kuvata nämä pyykkinarulla, ihan kuin muka suoraan pesun jälkeen, mutta eikös vaan heti alkanut sataa. Kuvat ovat siis aika nopeasti näpsäistyjä, mutta eiköhän niistä jotain selvää saa.

Oranssi mekko, korkea, taitettu kaulus, malli hiukan a-linjainen

Kiva kangas, vaikkakaan oranssia en ole koskaan käyttänyt

 

Tämä mekko on sellainen, joissa muistan äitini nähneeni. Hän pukeutui paljolti itse ompelemiinsa vaatteisiin ja tyyli oli ainakin silloin 60-luvun lopussa aika selkeä ja yksinkertainen. Tässä on muotolaskoksia pääntien ympärillä, keräämässä ylimääräisen väljyyden. Hihat ovat lyhyet ja todella kapeat. Minun mahtihartiani eivät tuohon mahtuisi, eivätkä nykyiset, vahvat käsivarret tuonne hihoihin mahtuisi millään. Ja, hah! Ei ne vahvat ole, paksut vaan...

Kapeat hameet, siniturkoosi ja punasävyinen

Nämä kapeat hameet ovat kivoista kankaista ommellut, mutta auttamatta liian pieniä minulle nekin. Vyötärö on kapea ja lantiokin ihan eri luokkaa, kuin minulla. Tyttärelle voisivat mahtua, sillä hän on kokoa 34 - 36. Kuitenkaan nykyajan nuorten naisten vyötärö ei ole yhtä kapea kuin äitini nuoruudessa oli. Siitä kirjoitti Elina Hopeapeilissä juuri hiljattain mielenkiintoisen jutun. Ehkä käytän näiden kankaan osana jotain muuta vaatetta, jos vaan raaskin. Materiaali on molemmissa satiinipintaista ja siistiä. Väritkin ovat näissä paremmin säilyneet, kuin leveissä hameissa. Olisivatkohan nämä uudempia? Äitini sairasti ennen kuolemaansa ja ainakin kuvien perusteella hän näyttää olleen kovin laihakin viimeisenä kesänään. Ehkä nämä ovat siltä ajalta.

Leveät hameet ovat kivoja molemmat, mutta tuo graafinen kuosi, jossa on mustaa, valkoista ja punaista, voisi olla jopa minun vaatteeni. Näissä myös vyötärö on uskomattoman kapoinen, mutta senhän voisi suurentaa purkamalla vyötärönauha ja päästämällä poimutusta hiukan löysemmälle.

Leveät hameet, joissa kangas on poimutettu vyötärölle voimakkaasti

Tässä aika graafinen kuosi, josta tykkään. Taskut on aika kivat!

 

Värit näissä on kyllä ajan saatossa hiukan haalistuneet. Silti tykkään kovasti. Tästä varmaan teenkin itselleni hameen, sillä se sopii erinomaisesti mustan tai valkoisen yläosan kanssa.

 

Sininen kukkahame on ehkä vielä enemmän haalistunut. Se oli jostain kumman syystä taitettu lähes kaksin kerroin ja ommeltu leveä käänne nurjalle jollain uskomattoman näköisillä harsintapistoilla ja vielä kirkkaanpunaisella langalla. Purettavahan se oli, mutta onneksi hame sinänsä oli ehjä ja kangas ei vahingoittunut.

 

Sininen hame isoine kukkakuvioineen.

Nyssäkässä oli myös tällainen kenkäpari. Aivan ihanat vaaleat, vaaleanharmaat oikeastaan! Niissä on tuollainen siro helmikoriste tuossa päällä ja varpaankärjestä kengät ovat avoimet. Korko on malliltaan nätti, mutta aika on tehnyt tepposensa korkolapuille. Ne nimittäin murenivat käsiin!

Vaaleat kengät, joissa kaunis malli

 

 

Mustat kengät ovatkin olleet minulla koristeena vitriinikaapissa lasin takana jo pidempään. Tykkään näidenkin mallista kovasti. Rusettikoriste on tyylikäs ja korko aika maltillinen, vaikkakin siro.

Mustat mokkakengät

 

Saa nähdä, mitä näistä kehittelen. Kenkien koko on harmillisesti numeron tai puolitoistakin liian pieni. Kengät saavatkin olla koristeena vaan. Mutta nuo vaatteet mietityttävät. Taidan poikkaista tuon oranssin mekon ja tehdä siitä hameen... Jos vaan raaskin leikata sitä. Vanhat vaatteet ovat kaikki itseommeltuja, sillä äitini teki itse omat vaatteensa. Tavallaan niitä haluaisin säilyttää sellaisenaan, mutta käyttäähän en voi niitä tällaisina ainakaan. Aiheuttaapa nyt ankaraa miettimistä, ei voi mitään!

 

Hyvää ja kaunista keskiviikkoa kaikille!

 

 



Naisten päivä -kassi ja muuta mustavalkoista

Läppärini teki kummallisen tempun minulle tässä eräänä iltana. Se vaan otti ja sammui, eikä käynnistys onnistunut enää sitten millään ilveellä... Se kävi sitten tutussa firmassa vähän huollettavana ja nyt on taas kiva kirjoitella! Tuntuu kyllä nyt myös nopeutuneen huomattavasti tämän toiminta, mikä onkin mukavaa. Inhoan hidasta konetta, sillä ajatuksen pitää juosta ruudulle tai sitten ei vaan voi kirjoittaa.

Ompelua olen ehtinyt täällä lumisateessa nyt sitten tänäänkin harrastaa taas ihan kiitettävästi. Piirtelin myös muutamat kaavat Burdasta, jonka olin lainannut kirjastosta, mutta jonka palautuspäivä tulikin vähän yllätyksenä. En ollut muka aiemmin ehtinyt piirtää kaavoja, mutta tänään, kun se palautuspäivä oli, piirsin saman tien pari mekkoa, pari toppia ja tunikan. Lehden sain palautettua ja samalla haettua lisää kiintoisaa luettavaa materiaalia lomapäivien iloksi. Voi että, kunpa vain ehtisinkin tehdä kaikkea sitä, mitä mieli tekee! Ulkohommat voi kuitenkin lumisateella hyvällä omallatunnolla unohtaa ja siirtyä ompeluhuoneen rauhaan, eikö voikin...

Naisten päivä -malliston kankaita tilasin jo aikaa sitten Marianne Valolalta. Lupasin kaverille ommella siitä kauppakassin, joten tilasin vähän tukevampaa, markiisityyppistä kassia varten. Tällainen tuli kassista, joka pääsi tänään jo uudelle omistajalleen. Tein siihen sangat tukevasta kassinsankanauhasta ja sankojen väliin kiinnitin taskun. Uusi omista tuntui kovasti kassista tykkäävän ja uskoikin sen olevan juhannuksen saunakassina menestys!

Naisten päivä -kassi

 

Kaappeja penkoessani löysin palan Muumi-kangasta mustavalkoisena ja surautin siitä tyynyliinan yhteen isoon tyynyyn. Pala on tosiaan jämäpala, eivätkä nuo Muumit ihan osu parhaalle paikalle keskelle, mutta siitä huolimatta tykkään. Mustavalkoisena se taitaa päätyä miehen työhuoneen sängylle, sillä siinä huoneessa on mustaa, harmaata ja valkoista. Kun aloin sitä  kuvaamaan, huomasin Paavonkin jo tutustuneen tyynyyn lähemmin. Se oli nimittäin jo valmiiksi kissankarvojen peitossa... No, olkoon niin, Paavo on sen hyväksynyt käyttöön!

 

Muumia mustavalkeana

 

Retro- ja vintage-aiheisten blogien innoittamana sukeltelin hiukan tuolla varastossa äitini vanhoja vaatteita sisältäviä pusseja penkomassa. Ja tein kivoja löytöjä. Niistä tulee oma postaus, kunhan ehdin kaiken kuvaamaan. Mutta tässä alla näkyvät kengät, jotka sieltä pussista myös löysin. Ne ovat pikkulapsen kengät, ehkä noin 28 -30 kokoiset. Minä en tiedä, kenen kengät ne ovat, mutta epäilen, että siskoni Kaisan kengistä voisi olla kyse. Kaisan siksi, että nuo näyttävät minulle vierailta, ehkä vähän vanhemmilta, mutta muovipohjaisina ne eivät voi myöskään olla äitini lapsuudesta peräisin. Ne pääsivät eteisen koristenaulakkoon roikkumaan, sillä jotain hellyttävää niissä tuntuu olevan. Minulla on myös kahdet äitini vanhat kengät, mutta siis aikuisten kokoa, eivät lasten.

 

Pienen ihmisen jalkineet

 

Olen alkanut taas syödä vähän maltillisemmin, välttää sudenkuoppia, jotka minun kohdallani ovat juustot, keksit ja suklaa. Yritän noudattaa kesän ajan ainakin sellaista kevyttä linjaa, joka onkin nyt helppoa, kun marjoja ja kotimaisia kasviksia saa taas tuoreena. En karppaa, mutta koitan vähentää myös viljojen syöntiä, sillä epäilen, etteivät ne oikein sovi minulle. Vaikka voin vaikka vannoa, että Kuusamoon taas päästyäni suuntaan ostamaan paikallista, ihanaa juustoa ja tietenkin suurta herkkuani, ohrarieskaa...

 

Mitä kaapistä löytyy -smoothie

 

Teen mielelläni smoothieita blenderilläni muutenkin, mutta nyt kesällä ne vasta ihania ovatkin. Tässä yllä kuva smoothiesta eiliseltä. Isäntä kysyi, kuka oksensi, mutta minä vakuutan sen olleen oikein hyvää karmeasta ulkonäöstä huolimatta. Tässä on puolikas avokado, puolikas banaani, tuoretta kurkkua pätkä, ananasmehua nesteenä ja kaksi Green -viherkapselia. Ne sisältävät vehnänorasmehua, spirulinaa ja chlorellaa. Join smoothieni lopulta tällä kertaa sisällä, sillä vaikka kuvaamaan meninkin ulos, alkoi tulla jo ihan kylmä tuolla pihassa. Tänä aamuna sitten satoikin lunta.

 

Leikkimökin uudet verhokapat

 

Sain myös viimein paikalleen nuo odottelemassa olleet leikkimökin verhokapat. Näihin meidän pikkuprinsessa sai itse valita kankaan mummun varastoista ja kivathan niistä tuli. Muu sisustus onkin vielä ihan vaiheessa... Mökkiprojekti kuitenkin jatkuu heti, kun tämä kesäinen talvisää muuttuu parempaan suuntaan.

 

Terkut täältä meidän touhujen keskeltä!

Näin sitten minäkin sorruin tuohon selfien ottamiseen...

 

 

Vaatteita poikasille

Mummun pikkupojat, kohta 7- ja 9-vuotiaat lähtevät reissuun huomenna. Vaatetta piti varata kunnolla, sillä nyt sää ei ainakaan vielä suosi matkalaisia. Mummukin päätti kantaa kortensa kekoon ja ommella poikasille jotain matkavaatetta, josta sitten voisi olla hyötyä myös lomareissun jälkeen.

Molemmille ompelin peruscollegehousut. Lisäksi tein pitkähihaiset, raidalliset t-paidat ja ruutucollarista, joka on maannut varastoissani jo liiankin kauan, ompelin molemmille hupparit. Nyt vaan toivon, että ovat sopivia saajilleen. Kaikki muut ovat keskenään erivärisiä omistajan löytymisen helpottamiseksi, mutta huppareihin tein eron ainoastaan resoreiden, hupunvuorin ja vetoketjun avulla. Isommalle tuli tummansiniset, pienemmälle vaaleammat siniset.

Tosi paljon sainkin huppareihin erilaista ilmettä värin muutoksella. Muuten, nuo pienemmän housut ovat meleerattua harmaata, ei vaan minun näytölläni ainakaan näytä ihan siltä. Toivottavasti näen sitten myöhemmin kuvista, ovatko vaatteet sopivia. Kirppikseltä mukaan lähti eilen myös nuoremmalle tuulitakki kolmella eurolla. Kunnon ulkoiluvaatteitahan tarvitaan aina.

Hyvää lauantai-illan jatkoa ja suloista sunnuntaita!