Mekkonen ja bambi

Tämäkin trikoopala on kirppikseltä joskus mukaani tarttunut. Puuvillaa ja jonkin verran lycraa tuntuisi olevan. Minä olen heikkona punavalkoiseen pallokuosiin, mutta koska pala oli pieni, piti siitä tehdä meidän rimpsessalle mekko, eikä suinkaan minulle...

Kaavana käytin Mekkotehtaan Orelmaa. Koko on 86/92 cm, mutta pituutta lisäsin siihen sen verran, kuin kangaspalasta sai. Tein pääntielle ja kädenteille kuminauhakujat, ihan vaan käänteet, joiden sisään pujotin kuminauhat. Helmaan applikoin Mekkotehdas-kirjasta löytyvän suloisen bambihahmon. Ja koska mekkonen tulee ihan arkeen, tein pienet punaiset sortsit, kokoa 92 cm, johon kaava on muistaakseni jostain 90-luvun Muotimuksusta.

Ottaisin itsekin tuollaisen...

Bambi on liimaharsolla ja suoralla ompeleella kiinnitetty

Punaiset sortsit jämätrikoosta...

Ei samaa sävyä, mutta taitavat jäädä enimmäkseen piiloon

 

Päivällä piirtelin kaavoja mekkoon, jota alan toteuttaa itselleni ja tyttärelleni. Ja kuinka ollakaan, ompelukissahan se ilmestyi apumieheksi ja kävi leikkuupöydälle kaava-arkin päälle unille. Eli pakollisista tauoista on hyvä muistaa huolehtia, totesi Paavo!

Hyvät unet saa siellä missä tapahtuu!

 

Kiva, että säät ovat olleet mainiot tänäänkin, mutta kuinka ollakaan, ompeluhuone on vetänyt puoleensa pitkin päivää. Nyt on tehty myös poikien vaatetta taas, sillä meidän pikkumiehet ovat lähdössä reissuun. Tarvitaanhan sitä yhtä sun toista, kun matkustetaan. Ja toki muutenkin. Huomenna luultavasti saan kuvia valmiista poikien vaatteista.

 

 

Helletunika vanhoista verhoista

Millainen mielikuva sinulle syntyy, kun ajattelet vanhoja verhoja ja niistä tehtävää kesävaatetta? Täytyy todeta, että itselleni tämä aihe on ollut läheinen jo kauan, siis nimenomaan kierrätys, vanhan materiaalin hyödyntäminen ja kaikki se, mitä tuunaamalla voimme saada tehtyä tarpeettomaksi tai epäsopivaksi muuttuneista vanhoista vaatteista, kalusteista ja vaikka mistä. Rakastan kierrätysjuttuja, sille ei voi mitään. Silti ensimmäinen mielikuva verhoista vaatteena on hassu! Mieleen palaa alakouluvuosilta tuttu englanninopettajani, joka oli hyvin tyylikäs rouva. Hän pukeutui aina ja kaikkialla huolitellusti, jopa siis tavallisena arkena työpaikallaan, meidän lasten keskellä. Huhuja pyöri hänen ihmeellisen "garderobinsa", näyttävän kampauksensa ja meikkinsä ympärillä monenlaisia. Sanottiin, että hän käy joka aamu kampaajalla ennen töihin tuloa. Höpsis! Eikä varmaan käynyt! Sanottiin myös, että hänen hienot vaatteensa on ompelija tehnyt hänelle olohuoneen verhoista... Siis höh! Mistähän ihmeestä sekin huhu lienee saanut alkunsa. Oli miten oli, minun verhoista ompelemani vaate ei muistuta vähääkään tyylikästä enkunopen puvustusta...

Minun verhoni löytyivät aikoinaan kirppikseltä. Niissä oli kapeat päärmeet, jotka ratkoin pois ja pesin kankaat. Toisesta verhosta ompelin tällaisen tunikan, johon kaava löytyy Moda -lehden numerosta 3/2008. Se ei ole tänään tehty, vaan jo aiemmin, mutta siinä meni jotain pieleen. Kädentiet olivat pienet, kainaloista vaate ei tuntunut mukavalta. Niin se siis jäi odottamaan myöhempiä toimenpiteitä ja unohduksiinkin joksikin aikaa. Kunnes sitten tänään päätin, että nyt sen korjaan. Avasin sekä sivusaumojen yläosat, että tuon kaarroke sauman, johon helmaosa kiinnittyy sekä edessä, että takana. Madalsin sitten kädenteiden aukkoja ja kavensinkin hiukan tuosta kaarrokkeiden sivusta, juuri siitä kiinnityskohdasta. Tässä ei ole minkäänlaista vetoketjua tai nappeja, vaan tämä puetaan pään yli vetämällä. Sivusaumoissa on taskut. Malli on mukava päällä ja kangas iloisen raikas, vai mitä sanotte!

Kirkkaat kukkaset valkealla pohjalla

 

Kaarrokesauma ja leveät laskokset edessä

Sopivan lyhyt tunikaksi ja ah, niin kesäinen!

 

Toinen verhoista on siis vielä jäljellä, joten ehkä meidän rimpsessa saa siitä jonkun kesäisen mekkosen ja hatunkin. Pitää varmaankin Mekkotehdas -kirjasta alkaa valita mallia. Nyt on tekeillä kyseisestä kirjasta Orelma. Siitä kuvia myöhemmin. Itsellenikin voisin vielä tekaista hellehatun tästä...

 

Mekkounelma!

 

Vanhojen lehtien selailu toi myös tällaisen kaavan silmiini. Olen aikoinaan tilannut Modaa, josta löytyi siihen aikaan vain kaavoja, ei siis ollut ollenkaan neuleita tai muita juttuja. Nykyäänhän kaava-arkilla on aika vähän ommeltavaa, joten miellän sen enemmän neulelehdeksi kuitenkin.  Tämä on niinkin vanha kaava kuin 2/1996 -lehdestä! Malleja sai silloin tilattua myös valmiiksi leikattuina paketteina, siksi tuossa on tuo hintakin, 182 mk. Tässä on jotain vähän sitä kaipaamaani vintage-tyyliä, joten kokeiltavahan se on. Tyttäreni on kokoa 34-36, eli siro nuori nainen, joten myös hänelle ajattelin kokeeksi tämän tekaista. Kangasta täytyy nyt vaan taas penkoa kätköistäni...

Pallokuosi houkuttaisi, tässä kuitenkin pieni pala,

josta teen sitä Orelmaa parhaillaan.

Marimekko, Iso kehrä, Fujiwo Ishimoto, 2001

 

Tällainen löytö osui myös kätköistäni esiin tänään. Siitä suunnittelen kotelomekkoa ja pikkujakkua.

 

Pikkuneidin paidassa oli luvattoman pieni pääntie, huomasin vasta tänään senkin. Tyttö ei halunnut sitä päälleen, koska pukeminen ei tunnu kivalta. Kyseinen paita on Owl Princess -kaavalla tehty aiemmin. Joten jos olen syyllinen liian pieneen pääntiehen, päätin sen tietty korjata. Tein nappilistat ja laitoin pihdeillä nepparit, joita löytyi varastosta nyt valkoisina. Typykkä hyväksyi vaatteen heti. Nyt sitä voi käyttääkin, kun on helppo pukea ja riisua. Tyytyväinen olo tuli minullekin!

 

 

Hyvää yötä ystäväiset, nyt on aika lähteä kirjan pariin omaan sänkyyn!

 

 

Pihapuuhia pikkupotilaan kanssa

 

Meillä on pikkuinen potilas hoidossa tänään ja huomenna. Maijalla oli sunnuntai-iltana kuumetta, joten päiväkotiin ei tietenkään voinut mennä. Maanantaina mummu haki tytön ja mummulaan ajellessa heitettiin tytön äiti töihin. Tänään keksimme, että otankin yöksi tämän pikkuisen, ettei tarvitse aamulla aikaisella lähteä hakemaan. Saamme siis nukkua molemmat vähän pidempään. Kuume on onneksi laskenut, joten tänään oltiin vähän jo ulkonakin. Pihassa puuhailtiin leikkimökin kunnostushommissa ja muutakin puuhaa riitti. Traktorilla ajelu on kivaa, joten sillä se tytteli ajeli ympäriinsä, kyydissään kolme sählypalloa. Peräkärry on näppärä keksintö. 

 

 

Traktorihommia, pallojen kuljetusta

Illalla, kun sitä kauan kaivattua sadetta ei sitten tullutkaan, teimme taas jokailtaisen kastelukierroksen. Tänään mummulla olikin pieni apulainen oman kastelukannun kanssa. Kyllä olikin iso apu, kun tämän neidin kanssa on niin helppo touhuta. Kiltti ja puuhakas hän on, muuten voisi mummulla ollakin tiukkaa tämän hoitamisen kanssa.

Illalla kastelukierros mummun kanssa

 

Kaikki kukat, luultavasti nekin, joita ei ole ikimaailmassa ennen kasteltu, tuli nyt uitettua kunnolla. Mm. katajia en olekaan tajunnut itse kastella, mutta ne ja voikukatkin saivat osansa tänään. Opeteltiin siinä sivussa vähän kasvien nimiä ja myös muuta mielenkiintoista, kuten pihassa pesivät västäräkit ovat tulleet tutuiksi. Niitä olemme ihailleet monta viikkoa jo, mutta rohkeita ovat tällä hetkellä. Pellolla, naapurin puolella, asuu meidän kurkipariskunta, jonka ääniä on kuunneltu ja aamulla pääsin läheltä katsomaankin. Uljas lintu on, mutta silti västäräkki pitää ykköspaikkaa minun listallani.

 

Upeimmat kukat tänään, unkarinsyreenistä ne löytyivät!

 

Kukkivia kukkia on pihassa tällä hetkellä joitain, mutta tämä on nyt kyllä kaunein. Unkarinsyreenit reunustavat pyykkitelinettä kahdelta puolelta, jotta pyykeille saatiin vähän näkösuojaa. Kolmannella sivulla on piharakennus, joten pyykit eivät oikeastaan näy kuin metsän puolelle. Sielläpä ei juuri ketään liiku, ellei koululaisia ja päiväkotilaisia lasketa.

 

Ompelemaan en olekaan muutamaan päivään päässyt, mutta kaavoja olen kaivellut kätköistä ja kankaita inventoinut tulevaa käyttöä varten. Paljon olisi ommeltavaa, mutta pitää vaan  malttaa odotella vielä huomiseen ainakin. Tässä alla Eurokankaan palalaarista löytynyt trikoo, josta teen itselleni tunikan tai mekon. Se pyörii tuossa päällimmäisenä kaiken aikaa, vaikka ei kesäkangas olekaan.

 

Niin houkuttaisi tuo ompelukin, mutta tämäkin ihana

kangas saa nyt odottaa, kunnes pikkuneiti palaa kotiinsa.

 

Huomeniin siis taas! Tällä viikolla kuopukseni täyttää 21 vuotta ja myös Paavo-kissa juhlii syntymäpäiväänsä. Laskujeni mukaan Paavo täyttää 10 vuotta. Mahtaa olla kovat juhlat kissalla tiedossa, kun on tasavuosia kyseessä.

 

DIY -valosarja paperimukeista

Tätä oli vaan päästävä kokeilemaan, kun olen joskus aikaa sitten idean jostain Pinterestin(kö) maailmasta löytänyt. Itse en vaan ollut millään meinannut löytää mieluisia paperimukeja, kunnes nämä viimein tulivat kohdalle. Valosarjan ostin jo muutama vuosi sitten tarkoituksenani tehdä valokranssi. Valosarjan lamput osoittautuivat kuitenkin mielestäni liian isoiksi ja kömpelöiksi siihen tarkoitukseen, joten se jäi käyttämättä silloin. Nyt sille sitten tuli käyttöä, eli vanha sanonta "Aika tavaran kaupitsee" osoittautui jälleen kerran todeksi.

Clas Ohlsonilla törmäsin jo aikaa sitten keväällä näihin viehättävän hempukoihin paperimukeihin. En niitä silloin heti ostanut, mikä lie hölmöläiskohtaus sekin mahtoi olla. Ne loppuivat täältä paikallisesta Clasun myymälästä saman tien, enkä sitten niitä saanut. Olenkin uskollisesti käynyt katsastamassa mukitilanteen siellä jo varmaan kuukauden ajan aina sopivin väliajoin. Perjantaina sitten onnisti ja tarrasin pakettiin mukeja hirveällä innolla. Ja olihan ne sitten tehtäväkin saman tien.

Tarvitaan vain valosarja, paperimukeja ja terävä askarteluveitsi

Muki kerrallaan käännetään pohja ylöspäin.

Pohjaan leikataan "ristiviilto".

Käyttämäni veitsi on muuten näppärä tässäkin hommassa!

Valosarjan lamput painetaan varoen läpi ristiviillosta.

Tässä valmis 20 lampun sarjani!

Kuinka nyt valoisana kesäiltana saa kuvan

valosarjasta? No huonosti, mutta pakko oli ottaa!

 

Tässä vinkkiä vaikkapa lastenhuoneeseen, synttärikutsuille tai miksei vähän toisenlaisista mukeista tehtynä joulukoristeeksikin. Kokeilemisen arvoinen voisi olla valosarja, jossa lamppujen välille jää enemmän etäisyyttä. Kuten kuvasta näkyy, lamput ovat liian lähellä toisiaan, kun mukit ovat kuitenkin aika isoja. Katsompa seuraavaan uuden valosarjan, jossa on pidemmät lamppujen välit. Ja toinen juttu, jota voisinkin seuraavaksi kokeilla, ovat pienet cupcake-vuoat, joihin voisi lamput varoen asetella myös tällä samalla systeemillä. Kovasti tälle ei hintaa tullut, sillä mukien hinta oli n. 3,60 euroa ja valosarja taisi olla alle viitosen sekin. Valosarjoja saa edullisesti heti joulun jälkeen, kun ne myydään alennuksella pois. Vink, vink!

 

 

Mummulan leikkimökki, osa 1: Surkea alennustila!

Miten surulliselta se näyttääkään, tämä meidän leikkimökki! Ressukka on ollut yksin ja hylättynä tuolla pihan kulmauksessa vuosikausia, enkä ole saanut aikaiseksi sitä pitää kunnossa. Meidän pikkupojat eivät ole siitä olleet kiinnostuneita, joten leikkijää ei ole vuosiin siellä enää ollut. Ulkokuorikin on kyllä rapistunut, mutta sisältähän se ressukka oli vasta melkoisen hävityksen kokenut!

Kuten sisälle aikoinaan maalaamani vuosiluku kertoo, mökki on peräisin vuodelta 1993. Tyttäreni Anni oli silloin 3-vuotias, kun mökki hänelle ostettiin. Sen valmisti joku jokelalainen mies, joka toi sen autolla ja kasasi osista tässä paikalla. Hyvin on mökki aikaa kestänyt, mutta kyllä se on myös kärsinyt vuosia unohduksissa oltuaan. Maalipinnat rapistuneet ulkoa lähinnä, mutta katto on hyvä ja ehjä eikä lattiassakaan ole vikaa. Mökin sisältä maalasi Annin isoveli, esikoiseni Matti luokkakaverinsa Tonin kanssa joskus yläasteaikanaan. Siinä olevan "boordin" tosin maalasin minä. Olevinaan ruohikkoa, aurinkoja ja leppäkerttuja ruohikon seassa... Hmm. Taiteellinen puoleni ei ole kovin vahva, myönnetään!

Kuistin kaiteista puuttuu koristelaudat,

jotka ovat autotallissa maalattavina jo vissiin 15 vuotta olleet...

Koristeet paikoillaan edelleen...

Tuulikello on pieni versio ison talomme kellosta.

Sisälle oli vaan roudattu kaikki mahdollinen lasten tavara pihasta

Huh, huh, mikä kaaos!

Kannoin kaiken ulos! Kaikki on pestävä.

Tyhjässä mökissä on vain kasa hiekkaa ja entisia ampiaispesiä

Verhot olivat haalistuneet ja surkean näköiset.

Ampiaisilla on ollut asumuksia eri puolilla mökkiä vuosien mittaan.

 

Minä, joka pelkään hysteerisesti ampiaisia, pakotin isännän tarkistamaan, että pesät ovat todella vanhoja ja hylättyjä. Onneksi olivat, sillä en menisi sisään pieneen tilaan, jossa asustaa ampiaisia! Tein sinne kuitenkin pari tällaista tekoampiaispesää, joihin sain idean netistä. En enää muista sivua, eikä tähän tarvittu mitään ohjettakaan, kunhan pallon osaa virkata. Näiden ideana on, että ampiaiset luulevat paikan olevan jo varattu, eivätkä siksi enää tekisi pesiä tuonne mökkiin. Katsotaan, toimiiko!

 

Pesä 1 on sisällä, ihan entisen, oikean pesän paikalla.

Pesä 2 on ulko-oven päällä, kuistilla.

 

Mökin siivous on nyt siis virallisesti julistettu alkaneeksi. Huomenna mummulaan saapuu pikkuprinsessa, jonka kanssa ajattelin alkaa tiskaamaan ulkona näitä mökin leikkiastioita. Äitinsä, joka oli mökin alkuperäinen haltija, rakasti jokakeväistä tiskauspäivää yli kaiken! Kaikki kannettiin nurmikolle ja Anni tiskasi innolla kaiken. Siinä ne sitten auringossa kuivuivat ja kuivina kannettiin sisään paikoilleen. Nyt on loistosää sellaiseen vesileikkiin. Tai no, saa nähdä, miltä se sää huomenna sitten näyttääkään. Minun säkälläni huomenna on sadepäivä, joten tiskit joutuvat odottamaan.

 

Verhojen ompelua mökkiin voisin nyt alkaa touhuamaan. Minulla on sellaiset kangasvarastot, että eiköhän sieltä jotain sievää ja iloista löydy! Matot voisi pestä, sillä nekin ovat lähinnä hiekkaiset. Mökin takaseinällä ollut aurinkopeili saa pintaansa uuden, iloisemman värin, sillä musta aurinko on mielestäni aina ollut hiukan omituinen. Kunhan mökin siivous pääsee vauhtiin seuraa taas kuvia ja kertomusta siitä, mitä on saatu aikaan. Ulkomaalausta vailla tuo kovasti olisi taas, joten siihenkin hommaan päästään varmaan tässä eräänä kauniina päivänä. Ja ne aiemmin mainitsemani kuistinkaiteiden koristelaudat on viimein saatava maalattua ja paikoilleen, samoin kuin ikkunanpuitteet ja ikkunaristikot. Tekisi mieleni värkätä tähän somat ikkunaluukut, mutta taidanpa unohtaa sen sillä eihän meidän perhe ehkä ensi kesänä täällä enää olekaan. Jos talo nyt menee myyntiin, ei me varmaan leikkimökkiä sinne kaupunkiasuntoon voida viedä, eihän...

 

Näin on ensimmäinen lomaviikkokin kulunut kuin siivillä. Auton käytin tänään katsastuksessa ja sain kaupungin parasta palvelua! Mukavaa perjantai-illan jatkoa, tai oikeastaanhan kohta onkin jo lauantai, kun tuo kellokin juoksee tuollaista vauhtia!

 

 

 

Kivenpyörittäjän piha

 

Kesän ensimmäinen ihkaoikea lomapäivä kului enimmäkseen pihahommissa. Mies oli tietenkin töissä, joten kaverina oli vaan meidän Paavo-kissa. Paavosta on kyllä kovasti seuraa, sillä se juttelee ja osallistuu täysin rinnoin kaikkeen, mitä meillä puuhataan. Tänäänkin se kulki perässäni ja valitti hitaasta tahdista tai liian pitkälle kävelystä heti, kun vaan aihetta oli. No, hyvä piällysmies se on!

 

 

Lähtötilanne oli siis tässä. Grillin ympäristön kuiva rinne.

Ja tässä tämänpäiväinen sähellykseni.

Kivet olen siirrellyt pihan eri puolilta, pellon reunasta ja osin pelloltakin.

 

Kaikki kasvit on siirretty jostain muualta, eli mitään ei tähän ole nyt ostettu. Pensaat ovat keijuangervoja, jotka on kertaalleen istutettu ja siirretty pois viemärityön tieltä. Ne olivat ihan vaan juurakot paljaana pitkän aikaa ja pelkäsin niiden jo kuolleen. Mutta hyvin ovat lähteneet kuitenkin nyt vihertämään. Sitten siinä on mehitähtiä, suikeroalpia, peittokurjenpolvia, maksaruohoja, sormustinkukkia tuolla ihan takana ja jotain sellaista kivikkokasvia, joka kukkii aniliininpunaisena. Olen autuaasti unohtanut sen nimen, joten ehkäpä on syytä selailla vähän puutarhakirjoja.

 

Leikkimökki on ollut vähäisellä tai lähes olemattomalla käytöllä viime vuodet. Pojanpojat eivät siitä ole kovin kiinnostuneita olleet, mutta nyt tuo meidän kesällä kolme vuotta täyttävä pikkuprinsessa osoittaa selvää mielenkiintoa mökkiä kohtaan. Hän jopa kehuskeli, että se on hänen talonsa. Mikäs siinä, laitetaan mökki leikkikuntoon! Puita kaadettiin tässä viikko vai kaksi sitten, joten mökki ei enää olekaan ihan puiden keskellä. Sen vieressä on muinoin ollut pieni kukkapenkki, josta löysin kuin löysinkin vielä neljä pionin alkua ja yllätyksenä kurjenmiekkoja, joita en edes muistanut siellä koskaan olleen. No nyt ne pitäisi tietenkin sieltä siirtää parempiin multiin, kunhan tässä ehdin uuden kukkapenkin niille perustaa. Kivien pyörittäminen ja kantaminen jatkuvat kuitenkin lähipäivinä. Nyt on lihakset niin kipeinä, että tietää tehneensä töisä, kun olen itse kaikki kivet tuonne siirtänyt ja lisää aion siirtää tiistain aikana. Tehtävää hankaloitti kottikärryjen rikkonainen rengas, joten kärryt eivät olleet käytössä. Uusi rengas olikin eri kokoinen, eli vanhan akseli ei siihen sopinut. Huomenna uusi yritys. Kohta on kärryt taas käytössä.

 

Leikkimökin vierestä tein löydön:

 Kurjenmiekkahan täällä kasvaa vanhassa kukkapenkissä!

Samaisessa entisessä penkissä on neljä pionin alkua myös!

Terassikalusteiden pesu oli myös ohjelmassa.

Paavo valtasi tuolin, joten sen aikataululla mentiin taas.

 

Rodot alkavat kukkia. Tässä Pekka!

Tässä Helsingin yliopisto-lajike!

 

Pihatyöt ovat kyllä kivoja ja rentouttavia, mutta kyllä todellakin huomaa töitä tehneensä. Pihan takia tästä kodista tulee olemaan vaikea luopua! Ehkä sitä tuskaa voisi lievittää  pienenpieni siirtolapuutarhamökki, jossa voisi pientä pihaa hoitaa sydämensä kyllyydestä. Tässä on piha aivan valtava, lisäksi peltoa ja metsää. Joten hommaa riittää kaiken aikaa. Olen tässä asiassa myös vähän sellainen tuurilla ja tuulella käyvä, eli välillä teen ihan hulluna töitä, välillä ei synny mitään... Nyt oli hyvä päivä ja toivottavasti sellaisena jatkuu myös!

 

Sydämellisiä muistamisia

Kouluvuosi päättyi ja me opettajat kirmasimme lasten lailla kesälaitumille lauantaina. Koskaan ennen en ole tuntenut niin vahvasti kuuluvani työyhteisöön ja niin täydestä sydämestäni viihtynyt työkavereiden kanssa, kuin nyt viimeisen vuoden aikana. Minulla on ollut aina ennenkin ihania työkavereita, joista on tullut sydänystäviäkin, mutta vasta nyt tämä koko yhteisö on sellainen, johon kuulumisen koen kunniana ja siunauksena. Kiitos ihanille Peltsiläisille siitä! Meidän koulussa vallitsee Peltsi-henki, josta pääsevät osalliseksi kaikki koululaiset, opettajat, ohjaajat, siistijät, keittäjät jne. Peltsi-henki on sellaista yhteenkuuluvuuden tunnetta, turvallista ja hyvää oloa, joka kantaa meitä arjessa. Ja kuten pois lähteneet sanovat: "Ihminen voi lähteä Peltsistä, mutta Peltsi ei lähde ihmisestä!"

Muutaman hyvän työkaverin tie johti kuitenkin nyt muualle, sillä uusia haasteita löytyi lähempää heidän kotipaikkojaan. Muutamien kohdalla tilanne on vielä auki. Muistamisia olisi voinut tehdä kaikille, mutta lähimmät työkaverit, eli ykkösluokkien opet, erityisope, joka vastasi meidän luokasta ja ihana koulunkäyntiohjaajamme saivat näitä tekemiäni muistamisia mukaansa lauantaina.

Jokainen sai omanlaisensa, joka minusta jotenkin kuvasti saajaansa

Harmillisesti vielä yksi jäi kuvaamatta.

 

Se neljäs unohtui kuvata, mikä on harmi! Siinä oli Peltsinvihreä tähti ja nauhaa, jossa teksti "Home Sweet Home". Sen sai poislähtevä erityisopettajamme, sillä hänen mukaansa piti laittaa muistutus Peltsistä ja siitä, että täällä me odottelemme, jos hän tuleekin vielä takaisin. Toivossa on hyvä elää!

 

Ohje näihin löytyy Wilhelmiina Halmeen kirjasta "Kaikki kaunis on käsintehtyä", jonka sain äitienpäivälahjaksi. Helppoja ja nopeitakin tehdä, applikointi ehkä taisi olla hitain työvaihe. Käytin siinä kaksipuolista silitettävää liimakangasta, joten tähdistä tuli siistit ja hyvät. Nauhavarastoista ja tilkuista löytyi kaikki tarvitsemani materiaali, joten sikälikin tämä oli kiva lahja tehdä ja antaa.

 

Näitä voisi antaa myös tarhantädeille tms., sillä itse yhä enemmän olen omatekoisten lahjojen kannattaja. Meillä ei enää ole tarhaikäisiä, eikä edes koululaisia, mutta voisinhan vaikkapa myyjäisiin lastenlasteni luokkien pöytiin tehdä näitä... Oisko hyvä idea?