Kotitontun pipoko?

Tänään ei syntynyt ideoita, eikä muutakaan järjellistä tuntunut saavan aikaiseksi. Päätin siis ommella jotain, jolla näitä uneliaita aivojani piristäisin ja mielellään helposti. Kaipailin tuossa keväällä kevyttä pipoa, jota en silloin mukamas ehtinyt ommella, mutta nyt sitten tuli sekin tarve toteutettua.

Jostain jemmoistani löysin tätä punavalkoraitaista elastaanitrikoota, joka on pehmeää ja ryhdikästä. Leikkelin vanhasta muistista pipon, ommella surautin sen, ja reippaasti kiskaisin päähäni. Kävelin olohuoneeseen, jossa mies katseli telkkaria ja odotin kehuja... Sohvalta kuului: "Mikäs helkutin kotitonttu se täällä hiippailee?" Joten tässä se sitten on. Kotitontun pipo! By the way, pikkuprinsessalle tuli samanlainen, mutta pikkuinen. Se kuvataankin elävän mallin päässä!

Hattutukki sai esittää tässä minun päätäni.

Itse asiassa se onkin minua nätimpi!

Näin taas äänikirja viihdytti illan ajan, jotta kädet jäävät muuhun käyttöön.

Ja mitäs minä löysinkään työhuoneeni lattialta? Täällä rakennellaan jotain...

 

Keskellä viikkoa mennään taas. Kivasti uusia lukijoita on tullut mukaan viime päivinä. Tervetuloa teille kaikille yhteisesti. Muistattehan muutkin osallistua arvontaan vaikkapa tästä linkistä.

 

 

Arvonta ja ompeluksia moneen menoon

En sitten sunnuntaina ehtinytkään, joten tänään se sitten alkaa... Blogiarvontani nimittäin! Tällä kertaa palkintona on ompelemani vuorillinen kesäkassi, joka sisältää monenlaista pientä yllätystä! Kassin sisältä löytyy jotain pehmeää, jotain kovaa ja lisäksi vielä jotain hyvää. Uskoisin, että käyttöä löytyy kaikelle sille, eikä hätää, ellei löydy. Tämän voi aina viedä esim. mökkituliaiseksi jollekin tutulle tai antaa lahjaksi muuten vaan. Osallistu ja voita!

Arvonnan säännöt ovat taas samanlaiset, kuin ennenkin. Yhden lisäarvan saat Facebookissa osallistumalla. Muutoin arpoja sataa ja ropisee tähän tapaan:

1. arpa kommenttia jättämällä. Muista laittaa yhteystiedot, jos olet anonyymi kommentoija.
2. arpa olemalla lukija tai kirjautumalla blogini lukijaksi.
3. arpa irtoaa linkittämällä arvontapostauksen oman blogisi etusivulle. Voit käyttää yllä olevaa kuvaa linkityksessä.

Osallistumisaika alkaa nyt ja päättyy 19.5.2014. Muistathan kertoa, kuinka monella arvalla olet mukana arvonnassa!

Naisten päivän setti omaan käyttöön

 

Ompelin Marianne Valolan Naisten päivä -malliston kankaista itselleni tänään tuollaisen pienen kolmiokukkaron ja kynäpussukan. Meikkipussin tein jo naistenpäivän aikaan savalaisten veivinä, eli ompeluryhmän yllärikankaasta ommeltiin silloin jotain kivaa. Nyt se sai viimein kaverit noista toisista malleista.

Kestopussukoita vihanneksille ja hedelmille

Näitä kierrätysmateriaalista, eli vanhasta valoverhosta, ommeltuja pusseja hedelmille ja vihanneksille olen tehnyt ennenkin. Nykyisin tuntuu niin järjettömän suurelta se muovin määrä, johon ostoksemme kaupoissa pakataan, että olen päättänyt yrittää omalta kohdaltani sitä vähentää. Kauppakassi mukaan, kestopussit kassiin ja mikä parasta, nämä on helppo joko huuhtaista tai sitten tarvittaessa pestä koneessakin muun pyykin kanssa. Hintaa n. 12 pussille tuli peräti 2 euroa, joten ei sekään päätä huimaa, eihän. Haastan teidät lukijani mukaan keksimään muita helppoja ja kivoja, luontoa säästäviä ja kierrätysmateriaalia käyttäviä ompeluksia. Vinkkaa kommenteissa, jos olet keksinyt jotain kivaa!

 

Lauantai-illan kuvat kotoa

Nyt vilautan kuvissa sen eilen lupaamani valmiin työpisteen. Oi, miten kiva tässä onkaan istua koneella ja lukea blogeja, kirjoittaa omaani tai vaikka ihan jopa töitä tehdä... Näin ihanan työpöydän ääressä viihtyy mitä mainioimmin, eikä yhtään hassumpaa ole se, että saan olla itsekseni tässä huoneessa, eikä telkkarin ääni kuulu tänne. Aiemmin läppäri oli olohuoneessa, joten parannus on nyt huomattava entiseen verrattuna. Ja kyllä, edelleen haaveilen kaupunkiin muutosta, mutta nautin tästä silti nyt toistaiseksi. Pöytähän lähtee toki uuteenkin kotiin mukana!

Tässä se on!

Ja olohuoneen pöytä vapautui läppäristä!

 

Työtuoli on Ikean Jules-tuoli, mutta se on meillä pyörinyt käytössä jo vuosia. Nyt, kun vanha tuoli, joka sopii tähän pöytään, on vielä autotallissa viimeistelyä odottamassa, käytän toistaiseksi tätä. Katsotaan, tuleeko vanha tuoli vain somisteeksi, vai istutaanko siinä myös... Valaisin on myös Ikean, mutta kirppislöytö se meille on. Hintaa en enää muista, lienee jossain 6 euron liepeillä ollut. Ostin jo aikaa sitten tämän komeroon odottamaan tulevaa työpistettäni.

 

Pöydän on aikanaan tehnyt isoisäni isä, joka oli puuseppä ja taitava käsistään. Se on melko pieni ja siro, mutta tukevasti tehty ja täyttä puuta tietenkin. Laatikoihin uusin vetimet, sillä entiset eivät olleet tyyliin sopivat, vaan olivat joskus matkan varrella jo vaihtuneet. Molemmissa laatikoissa on pohjassa mustetahrat, joten päättelen, että mustepullo tai mustekynä on sinne vuotanut. Laitan kuitenkin jotain hyllypaperin tapaista näihin, kunhan löydän sopivaa.

Olohuoneen pöydällä on nyt se jo taannoin ompelemani kirppiskankaasta tehty pöytäliina. Taisipa hintaa olla kokonaista kolme euroa, joten eipä ole tuokaan iso investointi. Nyt odotan innolla ruotsalaista dekkaria, joihin olen koukussa nykyisin. Jälkimmäinen osa sarjasta nimeltä Kiinalainen, alkaa kohta. Se perustuu Henning Mankellin romaaniin. Mukavaa illan jatkoa kaikille! Ja palaillaan siis huomenna arvonnan puitteissa takaisin!

Työhuone ja viimein oma työpiste!

Huoneessa, johon tätä työpistettä olen viritellyt, alkaa olla aika kivasti valmista. Katonrajaan tulee vielä listat, jotka on jopa valittu, mutta jäivät vielä kauppaan odottelemaan noutoa. Muuten pääsin jo tuomaan tänne tavaroitani, levittäytymään vielä tähänkin huoneeseen ja valtaamaan lisää tilaa... Ja minä se olen, joka suunnittelen muuttoa pienempään asuntoon! No, nautitaan tästä sen aikaa, minkä tässä asutaan vielä. Talon myynti ei ole vielä alkanut, eikä sitä koskaan tiedä, kuinka kauan siinä sitten meneekään.

Kuvia tästä ihanasta, omasta sopestani tulee vain muutamia tässä vaiheessa, sillä kaikki kalusteet eivät ole vielä valmiina. Anopin vanhaa keinutuolia olen pikkuhiljaa aloittanut kunnostamaan, mutta sen kanssa vierähtänee vielä tunti, jos toinenkin. Lisäksi värkkäilin sellaista pikkupöytää tulostimelle alustaksi. Kunnon kuvat siis vasta sitten, kun kaikki on valmista. Tässä kuitenkin jo vaihekuvia.

Tässä siis tyhjää huonetta, vastamaalattuine seinineen

 

 

Ihanainen työpöytäni, josta vaivalla olen poistanut oranssin maalin.

 

 

Siinä sitä pöytää vähän vaiheessa vielä

 

Takapihalla varjossa maalinpoistohommia

Keinutuolin istuin oli ruma ja kulunut!

Tässä uudelleen verhoiltu istuinosa. Kangas Pentik.

 

Hyvää viikonloppua kaikille! Viimeistään sunnuntaina käynnistyy myös pikkuinen arvonta blogissani. Muistahan kurkistaa sitäkin!

 

Henkkumaaria

 

 

Pääsiäisen jälkeen eli elämää arjessa

 

Pian ne kauan odotetut pääsiäisen vapaat vilahtivat! Neljä päivää, jotka toinen toistaan kauniimpina houkuttivat olemaan ulkona pihalla, liikkumaan auringossa ja nukkumaan kuin tukki! Ja kuten aina ennenkin, kuvittelin etukäteen ehtiväni tekemään vaikka mitä! Ainakin piti leipoa, ommella, neuloa ja virkata, hinnoitella kirppistavaroita ja penkoa läpi komeroita... No, en leiponut, en ommellut, neulonut, enkä virkannut. Kirppistavaroita kyllä hiukan laitoin ja pihatöitä sain tehtyä. Siinä se sitten olikin. Olihan mummun pikkuinen prinsessa meillä täällä mummulassa yökyläilemässä, mutta ihan liian äkkiä meni sekin aika!

 

Ehkäpä juuri siksi, tänään arjen palattua takaisin, ompeluttaa, ompeluttaa ja vielä kerran ompeluttaa! Vietinkin tuossa onnellisia hetkiä suosikkikirjani, Wilhelmiina Halmeen "Kaikki kaunis on käsin tehty". parissa ja sen ohjeilla vähän pientä ja somaa näperrellen! Tänään ei taipunut kovin monimutkaisiin ja isoihin hommiin, joten urakoin sellaisia sydämiä, joihin tuosta kirjasta löytyy malli. Tosin kotoa ei täytevanua löytynyt, joten joudutte odottamaan valmista ainakin huomisiltaan! 

 

 

Tilkkuja, nauhoja, pitsejä ja suosikkikirjani!

 

Mitäs muuta pääsiäispyhiin kuuluikaan? Niin, joo, maalaushommia, joihin minä en tällä kertaa pyrkinyt osalliseksi ollenkaan! Annoin isännän tehdä ihan rauhassa itsekseen, sillä pihahommat veivät voiton tällä kertaa. Meinaan kuitenkin vielä tällä viikolla jatkaa jo käynnissä olevaa kalusteiden maalausprojektiani, joten siinä pääsen sotkemaan itseni maaliin joka tapauksessa.

 

Pohjamaalit seinillä!

 

Viimeinen neljästä makuuhuoneesta on saanut seinilleen pohjamaalin. Viimeinkin, voisi sanoa!

Työhuonettahan olen tähän itselleni ollut puuhaamassa, jotta saan läppärin sinne lähelle tulostimia ja työpaperit ja muut tärkeät paperit siististi hyllyyn. Mutta nyt, kun päädyimme taloa myyntiin laittamaan, on maalauksen yhtenä tarkoituksena tietenkin saada huone siistiksi ja neutraaliksi, mahdollista ostajaa miellyttäväksi. Nyt siitä tulee toivon mukaan sellainen.

Korkea kirjahylly siirrettiin vaan keskelle huonetta

 ja sen alaosassa olevat mapit suojattiin.

Isäntä on hyvä suojaamaan, teippaamaan ja maalaamaan.

Onneksi, sillä minä en oikein malttaisi sitä vaihetta edes tehdä!

 

Kun toinen rassukka raatoi sisällä otsa hiessä, minä nautiskelin kotipihan rauhasta, lintujen laulusta ja pihatöiden tuomasta liikunnasta täysillä! Aurinkosuojaa iholle, mukavat vaatteet ja hanskat käteen. Kyllä siellä olisi touhunnut vaikka kaiket päivät, kun sää suosi. Välillä karkasin pellon reunaan, kotimetsään ihmettelemään heräilevää kevättä. Siellähän suorastaan tuoksui keväälle!

Minä olen onnistunut tuhoamaan oksasakset!

Miten ihmeessä näin on käynyt?

Meidän omassa metsässä kukkivat sinivuokot juuri nyt upeimmillaan!

Pihahommatkin osaan ottaa rennosti nykyään.

Tässä on mottoni, jolla etenen, jottei stressi yllätä tässäkään työssä!

 

Siinäpä pääsiäisen ajan ja sen jälkeisen arjen ensimmäinen kuvapläjäys!

Onnellista arkea ja iloista mieltä aurinkoisessa kevätsäässä!

 

 

Kirppiskankaasta pöytäliinaksi ja kaaospunontaa valaisimeen

Ostinpa perjantaina kirppikseltä tukevan kankaan, puuvillacanvasta taitaa olla tämä ihanuus. Sen värisävyt jotenkin kolahtivat minuun nyt kevään kunniaksi. Ja tietenkin ne sopivat myös tuohon meidän olohuoneen väritykseen, joten ei muuta kuin ompelemaan. Ensin suoristin kankaasta lankasuoriksi molemmat päät, jotka oli leikattu kyllä vinksin vonksin ja heikun keikun... Sitten silitin pitkät sivut päärmeen ulkoreunan kohdalta nurjalle. Käänsin kankaan tämän silitetyn taitteen mukaan kaksitaitteiselle päärmeelle ja ompelin. Sen jälkeen silitin päädyt, joihin tein vähän leveämmän taitteen. Pituutta pöytäliinassa riitti hienosti, mutta leveydestä ei ollut varaa kääntää kovin leveitä päärmeitä.

Koska huusholli on edelleen mullin mallin kirppistavaroiden lajittelun ja hinnoittelun takia, otin kuvan vain kankaasta. Yritän saada sen pöydän raivattua, jotta voisin kuvata sen kunnolla olohuoneessa. Tykkään itse kovasti, eikä isäntäkään vastustellut kovasti, kun kuuli kankaan maksaneen kokonaiset 4 euroa!

Tässä näkyy valmis pöytäliina ja sen pehmeät värisävytkin!

 

Olen myös pikkuhiljaa tuunaillut sitä valaisimen luurankoa, josta poistin ruman lastenkankaan. Nyt siinä on ensimmäiset kaaospunonnan kerrokset tehtynä. Aloitin ohuella luonnonvalkoisella paperinarulla. Sitten löysin sellaista paperinarua, jossa valkoisen joukossa on hieman hopealankaa. Lopuksi tein vähän punontaa valkoisella paperinauhalla. Nyt tulee varmaan seuraavaksi lisää tuota valkeaa ohutta paperinarua. Ajattelin jättää sen aika ilmavaksi, jolloin valo pääsee läpi varjostimesta. Meinasin myös käydä katsomassa tähän sellaista isoa, hauskannäköistä polttimoa, joita ainakin Clas Olssonilla myydään. Se polttimo olisi sitten osa tuota lampun jujua, joka on kaikkea muuta kuin meidän vanhat valaisimet. Vanhat joutavat nyt katosta alas, kunhan tuo valmistuu.

Tässä ensimmäinen ohut kerros

Paperinaru on ohutta ja nauha leveää, litteää.

 

Pujottelen siis tuota lankaa ja nauhaa ihan sinne tänne, summassa edeten ja vältellen mitään säännönmukaisuuksia.Toivon, että lopputulos miellyttää omaa silmääni. Muut joko tykkäävät tai eivät. Minun ompeluhuoneeseeni tuo tulee, joten minähän sitä siellä katselen!

 

Mukavaa hiljaista viikkoa!

 

 

Rahi - kuin suklaakakku!

Niin se rahin tuunaus vaan sitten tuli eilen illalla tehtyä jo valmiiksi, kun ei ollut mikään iso homma. Mikähän jarru minulla aina välillä menee päälle, kun en saa mitään tehtyä? Joskus menee päiväkausia ilman, että syntyy mitään uutta. Joskus taas uutta ja kivaa syntyy kuin liukuhihnalta. Eilen ompelin ensin lasten kerniessuja, sitten vielä lisäksi tämän rahin päällisen ja lopuksi nidoin kiinni päällisen vanhan kankaan päälle. Ja minusta siitä tuli kiva! Ystäväni totesi, että se on kuin suklaakakku!

Suklaanruskea vakosametti on luonnossa kauniimpi kuin kuvassa

Haalistunut ja kauhtunut vanha päällinen oli sininen

 

Tällaiselle tuunaukselle tuli hintaa peräti 5 euroa! Eli sanoisin, että kannatti. Lasteni huusholleissa alkaakin löytyä tällaisia nyt enemmänkin. Tyttärellä on jo kaksi, itsellä kaksi ja pojalla nyt tämä. Toisen pojan huusholliin taidan tarjota seuraavaa, jonka kirppikseltä bongaan...

 

Vielä olisi tilausompeluita ja pari nojatuolin huppua tehtävänä tänne kotiin. Takkeja, joita olen värkännyt, on edelleen kesken kaikki kolme. Niissä iski kunnon ompelujumi, mutta ehkä, ehkä kenties, mahdollisesti, toivon mukaan, jospa huomenna saisin aikaiseksi edes yhden niistä valmiiksi asti! Parkatakki vaaleasta kankaasta on melko pitkällä jo, eli siihen ei kauaa enää menisi. Se siis valmistunee ensimmäisenä.

 

Olen parin viikon ajan syönyt tyroksiinia kilpirauhasen vajaatoimintaan. Ja on se vaan totta, että jostain olen saanut uutta virtaa elämääni, enkä enää vietä niin paljon aikaa nukkuen iltapäivisin ja alkuiltaisin. Jaksan siihen saakka, että pääsen yöunille ja aamulla nousen pirteämpänä ylös. Se siis taitaa toimia! Huomenna ohjelmassa olisi ekaluokkalaisten uintivuoro, joka on aina iso tapaus!

 

Mukavaa keskiviikkoiltaa ja loppuviikon päiviä!