Valaisimen luuranko, pellavaa paloina ja leipälaatikko

Kirppistelyt onnistuivat viikonloppuna taas mukavasti! Omat kirppismyyntiin raahatut tavarat ovat tehneet kauppansa yllättävän mukavasti ja aina silloin tällöin jotain pientä sitten löytyy kotiin päin kannettavaksikin. Meillä on pöytä tuossa naapurikaupungin kirpputorilla, sillä se tuntuu olevan erittäin suosittu ostajien keskuudessa ja sitä paitsi työpäivän jälkeen siihen on helppo poiketa viemään tavaroita ja järjestelemään pöytää.

Nyt viikonlopun aikana kiersin sen kirppiksen lisäksi kolme kotipaikkakunnan kirppistä. Jotain taas tarttui mukaankin... Nimittäin tällainen valaisin, joka on kai lastenhuoneessa jollain roikkunut, ainakin kankaasta päätellen. Tästä pitäisi tulla valaisin ompeluhuoneeseen, joten kangas piti tietenkin heti poistaa. Nyt on sitten suunnittelun aika. Mitäs minä tähän laittaisin? Esimerkiksi paperinarua käyttämällä siitä voisi tulla kiva. Ihan vaan sikin sokin pujottelisin valkeaa paperinarua, ohutta sellaista ja ehkä vähän paperinauhaa joukkoon... Joo-o. Se on vaihtoehto yksi. Sitten voisi tietenkin laittaa siihen ohuen pitsikankaan, tyllin tai vaikkapa organzaa. Samalla tavalla ompelisi siitä "hupun" ja kiinnittäisi vaan tuon entisen tilalle. Siinä sitten vaihtoehto kaksi. Kolmantena vaihtoehtona minua kiehtoisi laittaa jotain virkattuja pikkuliinoja tai vaikka lumihiutaleita, joita olen virkkaillut. Tai niin, voisihan siihen sopia myös paperinarukukkaset... Saapa nähdä, millaisen siitä saan aikaiseksi.

Tylsä varjostin, kokonaista 2 euroa!

Niin lähti kangas!

 

Tässä paperinaru ja paperinauha, joita voisin ainakin vähän testata.

 

Olen jo pitkään haaveillut nukkekodin rakentelusta, mutta aina se on jäänyt haaveeksi. Se on iso homma, johon ei ole ollut aikaa, taitoa, eikä rahaakaan hirveästi laittaa. Kyllä vielä sen aion joskus toteuttaa, mutta saa nyt nähdä, jääkö eläkepäivien iloksi... Mutta päätin alkaa rakentamaan tällaiseen myös kirppikseltä löytyneeseen (1,50€) leipälaatikkoon miniatyyrihuonetta. Ensin ajattelin siitä tehdä pienen kangaskaupan. Sitten suunnitelma muuttui mamman torikojuksi, jossa olisi vihanneksia ja ehkä kukkiakin myynnissä. Ja sitten välähtipä päässäni jonkinlainen varastokin, jossa sitten voisi olla kaikenlaista pientä ja isompaakin tavaraa säilössä. Siitäkin voisi tulla hauska. Telkassa olen nähnyt joskus niitä huutokaupalla myytäviä varastoja, joiden sisältöä ei pääse tutkimaan, vaan se ostetaan summassa, tietämättä sisällön arvoa lainkaan. Tai miksikäs ei voisi olla antiikkiliikkeen varasto?

Sisätila, johon rakennan

Päältähän tuo näyttää autotallilta tai varastolta tuon oven takia

 

Kankaita minulla on varastoissani vaikka kuinka, mutta näitä en voinut kirppiksellä vastustaa. Ehkä Tildailuihin tms. voisin nämä käyttää. Tässä on enimmäkseen hillityn sävyisiä pellavapaloja ja lisäksi noissa ruuduissa myös puuvillaa. Niin se kangashamsteri minussa taas heräili kevään tullen... Mutta suonette anteeksi, sillä näitä on vain melko pienet palat kutakin ja hintakaan ei päätä huimannut.

 

Ehkä juuri näiden sävyjen pehmeys minut valloitti...

 

Ja nyt lastaamaan huomisia kirppikselle päin lähteviä tavaroita autoon. Kierrätyskeskukseenkin olemme viemässä tavaraa, jota ei viitsi alkaa myymään. Kiva, kun pääsee pikkuhiljaa eroon liiasta tavaranpaljoudesta, sanoo hän, joka kantaa myös kotiin päin tavaraa kirppiksiltä aika helpolla.

 

Ihanaa uutta viikkoa kaikille!

 

 

 

Keskeneräisyyden sietokykyä

Kesken on edelleen kaikki. Ihan kaikki siis. Mikään ei etene, ei yhtikäs mihinkään suuntaan. Ja silti, sanon itselleni, ettei se haittaa. En ota stressiä, enkä murehdi näiden valmistumista. Muutaman tilaustyön olen joutunut väliin ottamaan, sillä niitä ei voi oikein odotuttaakaan, mutta nämä omat ovat saaneet hautua hitaasti, mutta varmasti. Mikäpäs siinä, kun oikea hetki koittaa, voi tulla montakin työtä valmiiksi ihan pienessä ajassa.

Maaliskuun projekti alkoi vähän myöhässä ja nököttää nyt mallinuken päällä...

Malli on Ottobre Woman 5/2013 -lehdestä

 

Piti muka tehdä takki maaliskuussa. Minä aloitin sen projektin jälkijunassa, kuten teen kaiken. Niinhän se maaliskuu sitten hurahti ja takki on tämännäköinen edelleen. No, helma, hihansuut, tuulilistat ja vetoketju siitä siis puuttuvat, joten ei tässä enää monen tunnin työ ole. Ehkä, siis ehkä, huomenna jo... Enpä vielä uskalla luvata. Takki on puuvillacanvasta, joka on kivan tuntuista ja pehmeää. Vuorikangas on ruutupuuvillaa ja hihoissa viskoosin ja asetaatin sekoitetta, liukasta ja sileää. Takissa on vyötäröllä kuja, jossa on kuminauha. Se antaa sille muotoa, ettei se ison kokonsa takia näyttäisi ihan teltalta...

 

Rahiprojekti Poikasen olohuoneeseen

 

Ja tässä on taas kirppikseltä löytynyt rahi. Näitä  onkin tullut jo useita tuunattua. Tähän ajattelin laittaa tuollaista leveävakoista, suklaanruskeaa samettia. Se tekee rahista jotenkin sellaisen 70-luvun henkisen, retrotyylisen. Kaavan teinkin jo aikaa sitten, joten nyt vaan leikkaan ja ompelen päällisen ja nidon sen rahin pohjan lastulevyyn kiinni. Ja hups! Taas on yksi kuuluisista mummun retroraheista valmiina. Näitä löytyy lähipiiristä vähän joka huushollista, joten ehkä nyt saa vähäksi aikaa riittää.

 

Viikonlopun kirppislöytöjäni

 

Viikonlopun nopsalla kirppiskierroksella löysin eräästä pöydästä värillisiä tarranauhan pätkiä. Nämä ovat kuvassa aika mitättömän näköisiä, mutta koska ainakaan täältä meiltä päin ei tarranauhaa väreissä oikein tahdo löytyä, olin näistä äärettömän iloinen. Lastenvaatteissa, ulkoiluvaatteissa ja nuken asuissa tarranauhat ovat ihan toimivia. Niiden lisäksi löysin pari pussillista reilun kokoisia punaisia ja vaaleanpunaisia nappeja. Niillekin keksin kyllä käyttöä. Sitten ostin vielä pussillisen ihanan fuksianpunaisia puuhelmiä. Kymmenylityshelmiä niistä suunnittelin avuksi  pikkukoululaiselle, joka ensi syksynä aloittaa koulun.

 

Huomenna on jo perjantai ja lomaan on enää reilut 7 viikkoa! Aika kuluu kuin siivillä ja pian onkin jo kesäloman aika. Mielessä pyörii talon myyntihaaveet ja mahdollinen muutto kaupunkiin. Nyt olemme kypsyttelyvaiheessa, mutta tosiasia on, että meillä on liikaa tilaa ja liian kallista tämä asuminen kahden aikuisen huushollissa. Toisaalta, täällä on ihana asua, mutta kun täältä on aina lähdettävä kaupunkiin ja töihin autolla. Aina harrastuksetkin vievät keskustaan päin iltaisin. Miten näppärää olisikaan asua lähellä keskustaa, kävellä tai pyöräillä asioilla ja harrastuksissa, kulkea junalla töihin jne. Mielessä on muutamia alueita ja jopa taloja, joissa voisin mieluusti asua. Saa nähdä, milloin alkaa tapahtua. Kesä olisi oivallista aikaa muuttaa. Remonttia uuteen vaan ja lomasta nauttimaan sitä tietä. Kirjoittelen, kun asiat edistyvät, tarkemmin suunnitelmistamme.

 

 Ihanaa loppuviikkoa kaikille!

 

 

 

Väkerryksiä viikon varrelta

Muistatteko, kun kerroin tässä taannoin punaisesta ulkoilutakistani, johon paloi reikiä tuossa risujenpolttotouhussa? Rumia, mustia reikiä, jotka olivat kuin sulaa muovia. Niiden takia takkia oli nyt sitten vähän ehostettava. Tiistai-iltana paikkailin sitten sen reiät tavalla, joka mielestäni sopii mainiosti takin käyttötarkoitukseen.

Löysin nimittäin kätköistäni liimautuvia heijastinkolmioita! En halunnut kolmioita takkiin, joten muotoilin niitä pienemmiksi, pisaranmuotoisiksi ja erikokoisiksi paikoiksi. Ja tässä tulos! Takki pitää vähän vettä, joten se sopii, että pisarat jäävät pintaan. Sillä liikutaan ulkona, joten heijastimia ei koskaan voi olla liikaa. Nyt jännittää, miten nämä mahtavat sitten pysyä kankaalla...

Tässä isoin, kirahvin pään muotoinen reikä

Paikat ovat peräisin markka-ajalta, joten oli aikakin käyttää

Pisaroita, pisaroita...

Pisaroita jopa hupussa ja selässäkin...

 

Tänään oli sitten taas veivausilta Saumanvara-ryhmässä. Piti tehdä jotain, mitä ei ole aiemmin tehnyt. Mietin ja mietin, mutta ainut, mitä en ollut tähän mennessä koskaan saanut itse tehtyä, oli vanhoista farkuista tehdyt jutut. Olen säästänyt farkkuja jo useamman vuoden ja suunnitellut tekeväni niistä jotain kivaa. Nyt sitten uhrasin yhdet, tai oikeastaan niistä meni vain lahkeet käyttöön.

 

Paavo oli heti juonessa mukana ja hautautui leikkuupöydän kangaskasaan

Tässä farkut ja vuoriksi ruutupuuvillaa. Paavo hyväksyi.

Valmis kori ei ollut kiva, sanoi Paavo

Lisäsin siihen puuvillapitsin reunaan, joten nyt ne ovat kivat!

 

Aika maltillinen aloitus farkusta, mutta näitä en sitten ollutkaan aiemmin tehnyt. Koulutukseni myötä olen ommellut niin hääpukuja kuin helpompiakin juttuja jo vuosia, mutta eipä vaan farkkua kierrätystarkoituksessa ikinä aiemmin. Oppilaani tekivät joskus farkkukasseja ja housuista farkkuhameita. Ope vaan ihaili vierestä. Nyt on suunnitelmissa päällystää Poikaselle kirppikseltä löytynyt pyöreä rahi farkuilla tilkkutyöhenkisesti. Ideoita sinkoilee päässä, kuin taskuja voisin hyödyntää ja monenlaista muutakin kivaa mietin...

 

Kierrätystä tämäkin: vanhoista verhoista kasseja kirppikselle

Tässä paneeliverhot muuttuivat tyynynpäällisiksi!

 

Kivasti olen saanut kirppikselle kannettua tavaraa parin viime viikon aikana. Ja kivasti sitä on myyty siellä uusiin koteihin. Olen myös välttänyt viimeiseen saakka uuden materiaalin hankkimista, joten saan pikkuhiljaa varmasti omia varastoja pienenemäänkin. Toivottavasti!

 

Mukavaa viikonloppua täältä flunssan ja päänsäryn maailmasta!

 

 

 

 

Terveisiä Tekstiili-Leilasta!

Hyvinkäällä on myös toinen suosikkiliikkeeni, jossa on vaan ihan pakko päästä poikkeamaan aina ajoittain. Eilen esittelemäni Saviahon naapurissa, osoitteessa Hämeenkatu 39, sijaitsee nimittäin Hyvinkään Kaihdinliike Tekstiili-Leila. Se on hurmaava yhdistelmä sisustus- ja verhokankaita, verhotarvikkeita, ja mikä ihaninta, myös lumoavan kaunista sisustustavaraa, joista on vaikea pitää näppinsä irti!

Tässä liikkeessä myös toimitaan perheyrityksenä. Isä Veikko pyörittää liikettä tyttäriensä avustamana. Ja myös täällä on kiva käydä juttelemassa, vaihtamassa ajatuksia ja ihan vaan katselemassa. Neuvoja, apua ja ideoita löytyy laidasta laitaan ja kaihdinten ja verhotarvikkeiden puoli, joka on monelle vieraampaa, on Veikolla rautaisen ammattilaisen tavoin hallussa. Hän mittaa, neuvoo ja asentaa. Myös ompelupalveluita on liikkeessä saatavilla. Tässä kuvia, jotka eivät ole nyt ihan viime viikoilta, sillä kävin kuvaamassa jo aikaa sitten. Nyt kuitenkin tavaraa on tietenkin tullut lisää ja liike on saanut myös lisätilaa vieressä vapautuneesta liikehuoneistosta. Suosittelen, jos vaan verhojen, kaihdinten tai sisustuskankaiden tarvetta ilmenee! Ja nämä kaksi esittelemääni kohdetta sijaitsevat vierekkäisissä taloissa, joten yhdellä iskulla tutustut molempiin suosikkeihini!

Liikkeen sisustuspuolella on kuin aarreaitta!

Mailegia

Oih, nämä Mailegin kalusteet vaan ovat niin ihania!

Nämä ennen joulua otetut kuvat kertovat, mikä aika lähestyy...

Kankaiden paljoutta!

Ihania sisustuspuuvilloja pakkatolkulla!

Näitä himoitsen, vaikka yritänkin olla ostamatta...

Mutta nämä lähtivät mukaan, siivet oli vaan saatava seinälle!

 

Vieläkö epäröit lähteä tutustumaan suosikkeihini? Ei kannata, sillä nämä löytyvät helposti pääkadun varresta, läheltä keskustaa. Ja löytöjä teet varmasti!

 

 

Seikkaile Saviaholla!

Hyvinkäällä, osoitteessa Hämeenkatu 37, toimii Saviaho -niminen myymälä. Saviaho saa nyt aloittaa tämän sarjani, jossa kerron jännistä, erikoisista, mukavista ja houkuttavista ostospaikoista täällä meidän suunnalla. Saviaho ei suinkaan ole jokapäiväinen ostospaikkani, mutta tykkään siellä poiketa silloin tällöin ja samalla jutustella mukavan omistajaperheen kanssa. Myymälässä työskentelevät poika Jari ja hänen vanhempansa Pirkko ja Jarmo Saviaho. Usein liikkeessä istuu heidän ystäviään, tuttaviaan ja vanhoja asiakkaitaan juttusilla.

Saviaho ostaa kuolinpesiä, konkurssipesiä ja myös muuta käytettyä tavaraa. Monenlaista tavaraa näin ollen löytyykin, sillä erilaisia nykyisin kovin suosittuja "aitoja retrojuttuja" ja designtuotteita, keräilytavaraa ja myös ihan käyttöhuonekaluja, astioita yms. tulee kuolinpesien mukana. Saviahon maine nimenomaan astioiden, suosittujen keräilyemalien ja designtuotteiden myyjänä onkin levinnyt laajalle. Liikkeessä käy mm. japanilaisia, jotka ostavat suomalaista designia, kuten Sarpanevaa tai Nurmesniemeä. Minä en yleensä niitä raaski ostaa, mutta monenlaista kivaa olen sieltä itsekin löytänyt.

Keräilijät löytävät liikkeestä laajan valikoiman lasia ja astioita. Jos etsit tiettyjä kahvikuppeja tai laseja, kannattaa ehdottomasti joskus sovittaa kulkunsa niin, että voit katsastaa Saviahon tarjontaa. Itse tykkään myös esimerkiksi heillä myynnissä olevista vanhoista liinavaatteista, huonekaluista, valaisimista ja käsityötarvikkeista. Kiva ostospaikka, suosittelen!

Arabiaa, tuttuja sarjoja

Myös yksittäisiä herkkuja, kuten tuo Arabian Riikinkukko!

Uudempaa ja vanhempaa

Kuparia ja ihania, isoja kattiloita

Kauniita pulloja, myös apteekkilasia, josta tykkään

Purkkia ja purnukkaa joka lähtöön

Valaisimia, vaatetavaraa, liinavaatteita, mattoja...

Lasia, lasia, lasia!

Keräilyemalia

Tuttuja lasisarjoja, Kastehelmeä muuta kaunista

Ulos sopivaa tavaraa löytyy jo myymälän portailta!

 

Tässä vain nopeasti esiteltynä pienen pieni annos siitä, mitä kaikkea Saviaholta löytyy. Tämä ei ole maksettu mainos, vaan ihan oman kiinnostukseni sanelema juttu. Kiitän Saviahon perhettä luvasta ja viimeksi tänään saamistani hyvistä neuvoista ja vinkeistä!

 

 

Kevättä ja keskeneräisyyttä

Kylläpä on ollut jo mukavan keväisiä päiviä tällä kuluneella viikolla! Lumi sulaa, tai oikeastaan se on jo sulanut suurimmalta osin, kun sitä niin kovin vähän oli. Tänään satoi hiukan räntälunta, mutta uusi lumihan tähän aikaan vuodesta on sen vanhan lumen surma! Siitepölykausikin on alkanut jo täällä Etelä-Suomessa, joten lääkitystä aloitellaan taas.

Meillä on kaikki vaiheessa, eikä kotoa kehtaa kuvata nyt yhtään mitään. Jotain pientä yrittelen touhuta, mutta missä se aiempi into on nyt... On kuin tervanjuontia taas nämä kotihommelit. Olen kovasti alkanut kaivata selkeyttä ja tavaramäärän vähentämistä, joten yritän päästä eroon turhasta. En vaan voi luopua niistä tavaroista, joilla on jokin historia, enkä luonnollisesti mistään, mitä olen perinyt äidiltä tai isovanhemmiltani. Mutta hamsterin huushollihan tämä on, eli tavaraa riittää myyntiin vaikka kuinka. Kirppispöytäni löytyy Riihimäeltä, Femmatorilta. Lisäksi tulee myyntiin monenlaista muuta, jota myyn nettikirppiksillä ja täällä blogissanikin. Kurkista blogikirppis-välilehdeltä löytyviä juttuja, jos kaipaat esim. Pomona-astioita tai vanhaa vitriinikaappia.

Kesken ovat myös ompelukset. Eilen Saumanvarassa (fb:n ompeluryhmä) aloitettiin Sew Along -projektina kevättakin ompelu. Minulla on meneillään kahden muunkin takin ompelu, mutta silti teen tässä projektissa kokonaan alusta asti yhden takin. Kaava on Ottobre Woman 5/13 -lehdestä. Parkamallinen, reipas takki on houkutellut jo jonkin aikaa ja nyt sen sitten teen. Kankaat, vetoketjun ja muut tarvikkeet pyrin mahdollisimman pitkälti löytämään omista varastoistani, mutta osan joudun kuin joudunkin hakemaan paikallisesta kangaskaupasta tai Riihimäen Eurokankaasta. Vuorikangasta ajattelin laittaa osittain vain tuosta ruudullisesta, joka kuvassa näkyy, osittain liukasta, mieluiten viskoosivuorikangasta. Lisäksi tarvitsen nyöriä ja mahdollisesti beigeä tarranauhaa, ellen sitten päädy noihin kuvan nappeihin, joita löytyy paljon varastosta.

 

Merkkikin löytyi laatikosta ja sopii teemaani mainiosti

Poikanen kulkee edelleen jalka kipsissä ja äitiä on tarvittu tosiaan paljon ihan käytännön apuna. Yritän pitää mielessä, että aika aikansa kutakin. Nyt on äidin vuoro auttaa, joskus sitten lapsen. Toivon, että tämän alla olevan otsikon teksti on totta myös omien lasteni kohdalla, vaikka tuossa muuten onkin kyseessä hyvin rankka aihe, jota en  perheeni kohdalle koskaan toivo osuvan. Äidille voi soittaa, jos tulee neuvoton, huolestunut, pelokas, riemastunut tai vaikka vaan epävarma olo. Sitä on äitinä olo aikuisille lapsille, eikö vaan!

Mukavaa alkavaa viikkoa, täältä meidän keskeneräisyyden ja kevätväsymyksen keskeltä! Kunhan tuo kevätaurinko hetken vielä meitä elvyttää ja aamut valostuvat, eiköhän se väsymyskin siitä ala hellittää. Meillä alkaa silloin uusi touhukas vaihe kotona, kuten usein keväällä. Ainakin toivon niin!