Keuhkokuume

Blogissa on vähän hiljaista, koska minulla on veto poissa. Oltuani muutaman viikon kipeänä yritin reippaasti töihin viime viikolla. Torstaina menin uudelleen lääkäriin, jossa otettiinkin sitten keuhkokuvat. Perjantaina lääkäri soitti, että kyseessä on keuhkokuume! joten lepään taas viikon kotona ja syön kolmatta antibioottikuuriani.

Huomenna kuitenkin arvotaan, joten seurailkaahan blogia joka tapauksessa!

Hyvää alkavaa viikkoa täältä meidän "toipilaskodista"!

Arvontamuistutus ja kankaiden ostamisen välttämättömyys

Vielä on aikaa osallistua arvontaan blogissani! Aika kuitenkin lähestyy loppuaan vääjäämättä, sillä huomenna, to 31.10. klo 21.00 päättyy osallistumisaika. Pidäthän kiirettä nyt, sillä arpaonni voi suosia juuri sinua! Tästä linkistä pääset arvontaan: KLICK Arvontalinkki löytyy myös sivupalkista.

Ikikalenteri on voittona. Lisäksi voittajalle on luvassa pieni yllätys pakettiin!

 

Löysin hiljattain papereistani hauskan kirjoituksen, jonka olen saanut eräästä Hämeenlinnassa sijaitsevasta liikkeestä jo vuosia sitten. Siihen on koottu Anniina Walliuksen suomentamia syitä ostaa kankaita. Monisteessa ei kerrota niiden alkuperäistä kirjoittajaa, valitettavasti, joten kunniaa en voi nyt suunnata oikeaan osoitteeseen. Luultavasti jostain netistä ne on aikanaan poimittu, liekö sitten amerikkalaisia alkuperältään. 

Ja kyllä, myönnän! Minä ostan kankaita mielelläni, mutta myös langat ja ompelutarvikkeet varmasti voidaan laskea mukaan tähän samaan, hyvin perusteltuun listaan. Muistan, kun luin tämän aikoinaan miehelleni ääneen, mutta hänestä se ei (jostain kumman syystä) ollut ihan niin hauska, kuin minusta.

 

Tässä siis syitä, joita kannattaa käyttää perusteluna ainakin itselleen, joskus jopa läheisilleen:

• Kankaan ostaminen on halvempaa ja hauskempaa kuin psykiatrinen hoito.
• Puuvillakärsäkkäät saattavat lisääntyä räjähdysmäisesti ja tuhota puuvillasadon kymmeneksi vuodeksi.
• Kissani/koirani tarvitsee vähintään kerran viikossa uuden tuoreen kangaspinon, jolla nukkua ja pyöriskellä.
• On alennusmyyntiaika.
• Ok, ehkä ei viellut alennusmyynti, mutta jos jään odottamaan sitä, kaikki hyvät kankaat myydään pois.
• Kangas säilyy huoneenlämmössä, eikä sitä tarvitse keittää ennen kuin siitä voi nauttia. Sitä ei myöskään tarvitse syöttää, eikä se vaadi vaipanvaihtoa, sen nenää ei tarvitse pyyhkiä eikä sitä tarvitse viedä kävelylle.
• Kankaan ostaminen on lääketieteellinen koe sen toteamiseksi, onko miehesi yhä hengissä. Jos hän elää, hän valittaa.
• Ellei kangasvarastosi ole suhteellisen vaikuttava, ihmiset saattavat luulla meidän köyhtyneen, ja se olisi noloa lapsille.
• Ansaitsen palkinnon, koska laihduin viime kuussa 200 grammaa.
• Kauheaa! Jäin vangiksi tilkkukauppaan enkä päässyt pois kuin ostamalla.
• Kankaan ostaminen antaa työpaikkoja myös ihmisille, jotka valmistavat kangaspakkojen sisällä olevia pahvisuikaleita; näinkin tuen maamme taloutta.
• Autan pienten lintusten pesänrakennuspuuhia, kun tuuli lennättää ikkunasta pieniä kankaanpalasia ja langanpätkiä
• Kankaat on ostettava nyt, ennenkuin mies jää eläkkeelle ja tulee mukaan ostoksille.
• Joku muu on jo keksinyt keräillä sianvatsoja.
• Kukaan ei ole kieltänyt.
• Kankaiden ostaminen ei ole moraalitonta, laitonta eikä lihottavaa!

Näin se vaan on, eikö olekin! Kangasvarastoni on mittava, mutta tänään viimeksi olen sitä jo verottanutkin. Samoin on lankojen kanssa. Nyt olen ne inventoinut, joten niiden todellinen määrä kertoi jo sen, että jotain on asialle tehtävä. Niinpä olen nyt julistanut itseni ostolakkoon ja sitoudun kuluttamaan pois nuo varastoni järkevästi ja järjestelmällisesti. Muistuttakaa minua, jos meinaan lipsua, sillä siinä hommassa olen aika taitava...

 

Tänään on muuten meidän 24. hääpäivä! Samoin tänään on kulunut 44 vuotta äitini kuolemasta. Vein työpäivän jälkeen äidille sen perinteisen tummanpunaisen ruusun haudalle!

 

Mukavaa loppuviikkoa, olkaapa kiltisti!

 

 

 

Rakkaudesta vanhoihin esineisiin

Mikähän siinä on, että vanhat, kuluneet, nuhjuiset, rähjäisetkin esineet ovat usein niitä kaikkein rakkaimpia? Meillä on paljon vanhoja esineitä kotona, mutta niistä ehkä vanhin ja melkeinpä ehkä rakkainkin on tämä:

Vanha postiarkku

Vuosiluku kannen sisäpuolella

 

Tämä on peräisin äitini kotoa Kuusamosta. Se on ilmeisesti tosiaan vanha postiarkku, jonka ikä selviää sisäpuolen vuosiluvusta. Se on murrettu rikki, kun joku on ilmeisesti epäillýt sen sisältävän jotain arvokasta. Koruja, rahaa, aarteita tai jotain vastaavaa... Meillä oli siinä Aku Ankkoja, kun minä olin pieni. Aarteitahan ne ovat nekin. Muistan, että tämä on ollut meillä aina. Minun mukanani se on nyt kulkenut ilmeisesti viidessä omassa kodissani, jos oikein laskin. En aio luopua tästä koskaan. Lapseni toivottavasti säilyttävät sen aikanaan hellästi.

 

Muutama viikko sitten sain toisen aarteen! Tämä on peräisin tädiltäni. Eikö ole ihana? Pieni ja suloinen nukkevauvan kehto. Sen maali on kärsinut, mutta malli on kaunis ja perinteinen. Minusta nuo väritkin ovat aivan ihanat. En haluaisi pilata tätä millään, joten luultavasti se ainakin toistaiseksi saa olla tällainen. Ja tuo ihana koiran kuva! Jos tuon kehdon maalaisi, haluaisin saada tuon prikulleen samanlaisen koiran siihen takaisin! Molemmissa päissä on sama kuva ja kuvan kohdat ovat onneksi aika hyvin säilyneet. Eli en uskalla tehdä tälle mitään. Saa olla tällaisena, sillä leikkiin tämä ei tule. Se saa olla kunniapaikalla, koristeena ja sitä ihaillaan hellästi. Suunnittelen siihen patjan, lakanat ja neulotun tai virkatun peitteen tekemistä, kunhan saan mielikuvan siitä, millaiset niistä tulee!

 

Kertokaahan, mitä tykkäätte aarteistani! Onko teillä vastaavia, jotain esineitä, jotka ovat jostain syystä erityisen rakkaita ja tärkeitä? Olisipa kiva päästä kurkistelemaan niitä!

 

 

Tämä on SE pizza!

Näyttää kasalta juustoa, mutta...

 

Meillä tehdään silloin tällöin kotitekoista pizzaa. Se ei todellakaan ole mitään kevytversiota, vaan aika tiukkaa tavaraa alusta loppuun. Hehkutin tätä kerran aiemmin ja muutamat ovat kyselleet ohjeen perään. Nyt sitten tulee se suuri ja mahtava pizzaohje, jolla meillä herkutellaan!

 

Pohja:

 

2 dl lämmintä vettä

4 rkl oliiviöljyä

5 dl vehnä- tai sämpyläjauhoja

1 tl kuivahiivaa

½ tl suolaa

 

Pohjan ainekset sekoitetaan ja taikinasta leivotaan "pallo", joka kaulitaan leivinpaperille uunipellille sopivaan kokoon. Joku tahtoo pohjataikinan kohoavan, mutta minä teen pohjan suoraan, annan sitten nousta sen verran, kun uunissa nousee.

 

Päällinen:

 

400g vähärasvaista paistijauhelihaa

1 keskikokoinen sipuli tai sipulisilppua

1 pss Maggi Spagetti Bolognese -kastikejauhetta

vettä tarpeen mukaan

6-7 kpl tomaatteja siivuina

juustoraastetta oman maun mukaan

basilikaa ja oreganoa

 

Jauheliha paistetaan pannulla. Sipulit lisätään joukkoon heti paistovaiheessa. Kastikejauhe sekoitetaan jauhelihan joukkoon pannulla ja lisätään sen verran vettä, että kastikkeesta tulee sopivan "tahnamaista". Kastike levitetään kaulitulle taikinapohjalle. Tomaatinviipaleilla peitellään sievästi. Mieheni lisää tässä vaiheessa mausteita, oreganoa ja basilikaa ja sitten vasta juustoraasteen. Ja yllätys, yllätys, juustoraasteen päälle hän lisää varmuuden vuoksi lisää oreganoa ja basilikaa. Siinä on joku taika, en osaa sanoa mikä!

 

Valkosipulia laitamme vasta valmiin pizzan päälle syödessä. Vaihtelua tähän saa esim. salamia, tonnikalaa, kinkkua, sieniä tai vaikkapa aurajuustoa lisäämällä. Ja on hyvää!

 

 

 

Neuloosin ja sinuiitin vaivaama - mökkihöperö!

Olen yrittänyt kiltisti sairastaa ja levätä, levätä ja sairastaa. Kova yskä ja kuumeilu ilmeisesti johtuvat kunnon poskiontelotulehduksesta, sillä muuta vikaa ei ole löytynyt... (Eikä kannata edes etsiä, ettei löydykään...) Olen lukenut kirjoja, olen katsellut muutaman elokuvankin, mutta ennen kaikkea olen neulonut. Toppaan itseni sohvalle tyynyjen avulla hyvään asentoon ja neulon vaan neulomasta päästyäni. Telkkari voi olla auki taustalla, se ei haittaa, mutta ei jaksa myöskään kauheasti kiinnostaakaan. Neulominen onkin ollut nyt oivallinen keino purkaa tuota tekemisentarvetta, joka muuten alkaa ahdistaa minua. En ole sellainen ihminen, joka haluaa vain olla, möllötellä, vaan kaipaan tekemistä. Koskaan ei olekaan tylsää hetkeä, jos on mahdollisuus neuloa tai vaikka virkata. Ne ovat siitä käteviä hommia, etteivät ne ole sidottuja aikaan, eivätkä paikkaan. Ompelu ja askartelut tapahtuvat tietyissä huoneissa, mutta kudin kädessä voin olla siellä, missä haluan. Kesällä usein ulkona, nyt kotisohvalla sairastamassa.

Martat -lehti 6-7/2011, ohje Anja Aalto.

 

Nämä sitten viimein valmistuivat. Aloitin ne jo kerran aiemmin, purin alun ja nyt sitten Sukkasadon alkaessa päätin kokeilla kuitenkin, miten minun käy. En yleensä ole tehnyt näitä kärjestä aloitettavia sukkia lainkaan, joten se tapa oli kiva opetella. Tiimalasikantapäätä en myöskään ole tottunut tekemään. Siis sekin tuli näissä taas harjoiteltua. Usein sitä tuntuu kangistuvan vanhoihin malleihin ja uusien kokeilusta löytyykin aina uutta virtaa tekemisiin! Suosittelen niille, joilta perussukat syntyvät vaikka silmät kiinni. Kokeilkaa jotain, joka menee ns. mukavuusalueen ulkopuolelle.

 

Toinen juttu on se, että minulla on aina meneillään useampia töitä, enkä koskaan osaa tehdä järjestelmällisesti yhtä työtä alusta loppuun. Tai no, silloin teen, jos muuta ei ole mukana, esim. matkalla. Otinkin kuvan niistä tekeleistä, joita on työn alla neulottavana nyt, tänään....

 

Tulee Broken seediä, raitasukkaa ruskeana ja vihreääkin sukkaa koossa 45...

 

Joulu häämöttää jossain tuolla vajaan parin kuukauden päässä, joten sukkia on vielä neulottavana. Näissä kaksissa miesten sukissa on lankana Novitan 7 veljestä, jota inventaarioni mukaan talosta löytyy hmm... miten sen nyt sanoisi... muutama kerä... Mutta nyt aion ne kuluttaa pois! Broken seedit edelleen Nallesta, joka on sopivan ohutta niihin.

 

Tossukka ja haitarivartinen vauvansukka

 

Tämä tossu on ehkä maailman helpoin malliltaan ja niitäkin aina silloin tällöin neulon. Ensin neulotaan tuo ainaoikein -osuus kahdella puikolla, sitten siirretään silmukat sukkapuikoille ja neulotaan sukan kärki tossuun. Takasauma ommellaan yhteen. Näistä voi tehdä ihan  minka kokoiset tahansa. Lankana Novitan 7 veljestä. Vauvan haitarivartinen sukka on myös Novitan lankaa, muistaakseni se on Bambino -nimistä, sillä vyöte on siitä kadonnut aikojen kuluessa.

 

Isäntää huvittaa tämä keskeneräisten näyttely, mutta minkäs seepra raidoilleen tekee, sellainen minä olen neulojana! Monta rautaa tulessa on muutenkin, miksei siis neulomisessa!

 

Maanantaiaamuna toivon mukaan pääsen siis töihin! Olen ollut ensin viikon syyslomalla ja sitten viikon sairaslomalla, joten kyllä olisi viimein aikakin päästä työmaalle! Toivon vaan, että ääni kestää, eikä kuume nouse enää uudelleen. Kuurit on syöty, mutta tämä viimeisin toki vaikuttaa elimistössä vielä pitkän aikaa, vaikka menikin kolmessa päivässä. Tehokas yskänlääke yöksi, jotta saamme nukuttua isännän kanssa ja kaiken pitäisi sujua taas! Mökkihöperöä ei minusta kuitenkaan päässyt tulemaan, kiitos neulomisen ja ihanan perheeni, joka on minua pitänyt ajan tasalla maailman menosta. Työkaverien puhelut ja viestit ovat myös tärkeitä, sillä heidän kanssaan olen saanut olla välillisesti mukana työasioissakin. Kiitos niistä heille! Nyt taidan lähteä pehkuihin odottamaan Nukku-Mattia, joka onneksi on muistanut yleensä tulla ajoissa!

 

Mukavaa alkavaa viikkoa!

 

 

P.S. Muista osallistua arvontaani sivupalkin linkistä!

 

 

 

Kätevät kaverini

Pakko esitellä teillekin muutama kätevä kaverini, joista en luopuisi ihan pienellä rahalla! Kuulun erilaisiin askartelu-, kierrätys- ja käsityöryhmiin Facebookissa ja siellä kovasti joku kyseli käyttökokemuksia Dremelistä. Innostuin esittelemään hänelle tämän oman Dremelini ja päätin nyt sitten kertoa siitä myös teille.

Dremel Sylus

Ladattava, johdoton ja näppärä kaveri

 

Sain tämän Dremel Stylukseni äitienpäivälahjaksi mieheltäni jo useampi vuosi sitten. Toki niin, että mies tiesi minun sellaista himoitsevan, joten sain mitä halusin! Perinteisestä Dremelin laitteesta poiketen tämä on tosiaan johdoton, ladattava laite, jolla on helppo naisihmisenkin käsillä työskennellä. Siinä on säädettävä kierrosnopeus, jonka ansiosta sillä voi porata, hioa, katkaista ja kaivertaa vaikka mitä materiaaleja. Nukkekotijuttuihin ja miniatyyrihuonekaluihin, leluihin ja muihin pieniin esineisiin on helppo tehdä vaikka mitä juttuja, kun on riittävän kätevät apuvälineet. Ai että, minä niin tykkään tästä! Se on kevyt, silti jäpäkkä, eikä tunnu lelulta, vaikka onkin muovikuorinen. Laadukas, toimiva ja mitähän muita adjektiiveja tähän vielä laittaisinkaan... Suosittelen näpertäjän kaveriksi!

 

Toinenkin Dremelin laite minulta löytyy. Tämä osui muutama vuosi sitten silmiini poistohinnalla Prismassa. Nimittäin tämä tuikitarpeellinen liimapistooli. Se on isompi kuin muut liimapyssyt, joita minulta löytyy, ja kivasti seisoo oman runkonsa varassa työpöydällä, alustallaan. Siitä saa hyvän otteen ja se on helppo käsitellä, mutta silti riittävän jämäkkä. Suosittelen, jos liimapyssyä aikoo pitkäaikaisempaan käyttöön hankkia! Hintaa on enemmän kuin halpisliimapyssyillä, mutta käyttöikää on myös moninverroin enemmän, ainakin, jos paljon tarvitsee kuumaliiman kanssa touhuta.

 

Kuuma ja kätevä kaverini

 

Vielä yhtä Dremelin laitetta himoitsen... Jospa se joulupukki kuulisi tämän toiveeni ja pakettiin päätyisi tällainen tulevana jouluna! Nimittäin Moto-Saw, joka on kuvio- eli lehtisahauslaite. Sen voi kiinnittää työpöytään ja käyttää kiinteää aputasoa tai sen voi myös irrottaa aputasosta ja sahata ns. vapaalla kädellä. Sillä on kiva sahailla kaikenlaista esim. vanerista, joka on suosikkimateriaalejani. Paljon ideoita on takataskussa odottamassa, kunhan saisin alkaa toteuttamaan tällä. Ja koska sitä minulla ei vielä ole, nappasin kuvan maahantuojan nettisivuilta. Joulupukki hoi! Kurkkaapa tänne!

 

Kuva: Dremeleurope.com

 

Kuva: Dremeleurope.com

 

 

Mitäs tykkäätte? Olisiko näissä ideaa ja apuvälineitä teidän touhuihinne?

 

 

 

P.S. Muistathan arvontani, johon voit osallistua 31.10. klo 21.00 saakka vaikkapa tästä!

Neuloosin ja poskiontelotulehduksen yhdistäminen

Kiva, kun mukaan on tullut uusia lukijoita taas! Tervetuloa, kiitos ja anteeksi... Täällä taas sekoillaan!
Olen nimittäin sairaslomalla. Pitkittynyt flunssa teki sitten kunnon poskiontelotulehduksen, johon sain antibiootit maanantaina. Nuha ei vaivaa juurikaan, eikä kuumettakaan enää onneksi ole, mutta tämä armoton yskiminen! Se on aivan kamalaa, kun ei voi nukkua, eikä jaksa tehdä mitään. Päänsärky on julmetun kova, kylkeä pistää ikävästi yskiessä ja ylävatsan lihakset huutavat armoa! Eikä talossa ole yhtä ainutta päänsärkyyn tehoavaa lääkettä, kun unohdin maanantaina apteekissa käydessäni ostaa niitäkin lisää... Onneksi isäntä tulee pian ja saan lääkkeeni! Siihen asti koitan lievittää kipua parhaani mukaan omin voimin!

Olin syyslomalla aktiivisella tuulella ja aloitin lankavarastojeni inventoinnin. Niin, aloitin tosiaan, nyt se homma ei etene yhtään, kun olen ihan voimaton. Lankalaatikot lojuvat levällään, keriä on siellä täällä ja vaakakin nököttää keskellä pöytää edelleen... Huh, mikä kaaos! Onneksi isäntä on tottunut, eikä meillä nyt ole vieraitakaan tulossa, kun tähän "pöpöpesään" tarvittaisiin varmaan hengityssuojainta... Innostusta tuohon lankainventaarioon sain varmaan tästä kroonistuneesta neuloosistani, jonka takia olen neuloskellut innolla varmaan enemmän kuin moneen vuoteen yhteensä! Olen aina ollut lankahamsteri, joten tiesin varastoissa olevan yhtä ja toista, mutta ihan tarkkaa kuvaa ei ollut varastojen määrästä.

Aloinkin sitten tonkia noita laatikoita, joissa lankoja oli. Lähinnä säilytän niitä muovisissa, kannellisissa laatikoissa, pölyyntymisen ja tuholaisten estämiseksi. Lajittelin langat, punnitsin ne ja kirjasin määrät ylös laaduittain. Ja niitähän riitti! Puuvillaiset ja huopuvat villat + hahtuvalangat ovat kokonaan vielä laskematta! Muut vaiheessa edelleen, ties miten kauan!

 

Tässä laatikossa on pelkästään 7 veljestä ja n. kuusi kerää sitä vastaavaa Novitan Jussia! On siinä muutama kilo kyllä, sillä laatikko on iso, vaikka kuva ei ehkä sitä kerrokaan. Vajaita keriä on runsaasti, mutta myös täysin aloittamattomia, ties miten kauan neulomista odotelleita löytyy. Ja jopa useita samanvärisiä, kun olen unohtanut jo omistavani samaa lankaa ennestään...

 

Näitä on kertymässä vaikka kuinka, tässä vain alkuja...

 

Laitoin keittiön tuolille korin, johon heittelin 7 veljestä -langanloppuja, joita myös löytyy runsain mitoin. Näistä löytyy sitten helposti raitavärejä ja jotain pientä tarvetta varten jopa pikkukeriäkin. Pitäisi sitten keksiä joku kiva säilytysjuttu näille pikkukerille, jotta ovat helposti käsillä tarvittaessa, mutta suojassa pölyltä ja muulta. Ei kissalta, sillä Paavo ei lankoihin sekaannu.

 

Kumpa jaksaisin jatkaa urakkaa loppuun pian! Ensinnäkin haluan huushollin siistiin kuntoon, toiseksi olisi jännä tietää, minkälaisia lukuja saadaan, kun kaikki on punnittu. Sitten jatkossa neule- ja virkkaustyön valmistuttua punnitsen taas, jotta saan merkittyä kulutuksen vähennykseksi kirjanpitooni. Joku kiva vihko täytyy varmaan ottaa käyttöön. Nyt kirjasin vaan sikin sokin lehtiöön, joka keittiössä tekee monenlaista virkaa...

 

Sitten seuraa LOPPUKEVENNYS:

 

Kuvassa on mieheni 80-luvun treenipaita, aika hirveä, vai mitä! Se tuli yhtäkkiä mieleeni, kun täällä podin vaivaisena. Nimittäin meidän kuopus, 20-vuotias Poikanen, käytti tätä kaikkiin pikkupoikana potemiinsa särkyihin lääkkeenä. Ja se kuulemma toimi! Se kiedottiin välillä päähän, välillä käteen tai jalkaan, riippuen siitä, missä kipu oli. Ja mahakipuihin se toimi laittamalla paita vatsan iholle suoraan. Ihana Poikaseni! Totta kai iskän paita auttoi!

 

Nyt päätin kaivaa sen esiin, kun jostain se muistui mieleeni! Auttaiskohan se minuakin? Vai pitääkö käydä hakemassa oman isäni paita lainaan? Jos nyt kokeillaan kuitenkin ensin tällä! Aluksi kiedon sen päähäni, jos se vaikka toimisi... Kerron sitten epätieteellisen kokeeni tuloksista myöhemmin!

Hirveä, ihana parannuskeino, "iskän paita"

 

Parempaa huomista toivoen!

 

 

P.S. Nyt se mies tuli, ja meinasi kuolla nauruun tuon paidan nähdessään...