Kotielämää - kirppislöytöjä - käsintehtyä - pihahommia - kaikkea kotoisaa

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Mökkiviikon varrelta

Kyllä tämä kesäleskeys on toisaalta vaan ihanaa! Nautin, kun voin olla oman aikatauluni mukaan, nukkua pitkään tai herätä aikaisin, valvoa myöhään tai nukahtaa kesken lukemisen... Syönkin vaan sellaista, mitä mieleni tekee.

Kesäruokaa, eli mansikoita ja rahkaa

Olen tavannut sukulaisiani, jotka ovat minulle todella tärkeitä. Nämä ihmiset tunsivat äitini ja osaavat kertoa minulle paljon sellaista, mitä en äidistäni ole tiennytkään. Se on mukavaa. Tänään kävin tapaamassa minua 44 vuotta sitten hoitanutta äitini serkkua. Hän oli meillä kotona lapsenhoitajana 8-9 kk:n ajan. Jännä tunne, kun tunnetaan, eikä silti oikein tunneta. Osoittautui, että hän se vasta käsityöihminen onkin! Ja miten ihana piha, kukkia vaikka minkälaisia!

Kirjastosta löytyy kivoja äänikirjoja, kuten tässä Hirvisaaren Minä, Katariina.


Olen myös kuunnellut venäjän kurssia, sekä nautiskellut äänikirjasta, jota onkin rattoisa kuunnella yksin ollessa. Käsitöitä teen kaiken aikaa, mutta huomaan täällä vähän väliä vaihtavani työtä. Tavoitteena on tehdä vaikka mitä, joten eipä tuosta ole kummempaa haittaakaan.

Lisää isoäidinneliöitä, kun lankaa taas on...

Omat ja Maijan sukat tulossa

Vuoronperään isoa ja pientä sukkaa
 
 
Mieskin sai tänään viimein soitettua minulle, kun siellä viimein oli kenttää ja matkapuhelin toimi. Olivat yli puolivälin kumiveneellä jokea lasketelleet ja hyvin oli sujunut. Vesi on siellä korkealla, mutta kalaa ei kai vielä ole kovin runsaasti tullut...

Näin vähillä vesillä oltiin viime viikolla, nyt toisaalla vettä riittää


Armoton koirakuume minuun on iskenyt, vaikka tiedänkin nämä koiranhoitamisen ja -omistamisen eri puolet jo entuudestaan. Enollani on sellainen koira, jota minun on mahdoton vastustaa. Musta labradorinnoutaja on parasta, mitä koira voi olla! Minulla on elämässäni ollut niitä kaksi, joten luulen tietäväni, mistä puhun. Tämä Lysti on kerrassaan mainio pakkaus. Ulkoiluttelen sitä ja juttua meillä piisaa... Tänään tosin yllätin itseni juttelemasta poroille tuossa pihalla. Toivottavasti se ei ole mökkihöperyyden oireita...

Suloinen Lysti, joka kuljettaa minua ulkona...
 
Huomenna suuntaan kaupoille keskustaan ja kirppiksille myös. Mukavaa viikonloppua!
 
 
 
 
 
 

1 kommentti:

  1. Eläimestä on aina vastuu ja paljon työtä, mutta myös sellaista iloa, jota ei aina saa edes muilta ihmisiltä. Ja onko elämän tarkoitus ylipäätään olla aina helppoa?

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Poikkeathan toistekin luokseni!