Kuin salama kirkkaalta taivaalta se iski!

Voi apua! Minuun iski armoton tiskirättivillitys! Neulottuja tiskirättejä on siis päästävä tekemään ja äkkiä!

Mehtäpirtin ihana Mehtäemäntä esitteli tässä hiljattain ihania neulomiaan tiskirättejä. (Täällä) Ne olivat tosi suloisen näköisiä ja siistejä, väritkin aivan kertakaikkisen suloisia. Erityisesti niiden kauniit kuviot iskivät heti päin näköä ja innostuin niistä valtavasti.

Ja niinhän siinä sitten kävi, että päädyin googlettelemaan lisää tiskirättejä sieltä sun täältä... Ja lankaahan oli sitten mentävä ostamaan myös. Onneksi täällä paikallisessa isossa marketissa oli alelaarissa juuri sellaista lankaa, jota etsin. Ostin siis kympillä viisi kerää Novitan Bambua, joista rättiä pitäisi alkaa syntyä sukkien ja isoäidinneliöiden ohessa... Niitä on kiva neuloa, koska ne syntyvät melkoisen nopeasti. Löysin useitakin kivoja malleja, joita kokeilen. Silti mieluusti ottaisin vielä vastaan ne mallit, joilla Mehtäemäntä on kuviot neulonut. Laitoin jo kyselyä sinne päin...

Ei hassumpia nämäkään värit!

Samalla kertaa tiskirättiä tulee myös pojalle, joka on hyvin ekohenkinen ja tiedostava. Uskon, että bambu kelpaa hänellekin, kuten aiemmin neulomani hamppurätit. Hamppu on ollut hyvä ja kestävä materiaali. Se kestää hyvin käytössä ja pesuissa, pitää muotonsa ja imee kosteutta. Bambusta olen kuullut pelkkää hyvää, joten nyt ajattelin sitä kokeilla myös. Lahjaksi saatuja bamburättejä minulla on, mutta itse en ole tehnyt koskaan.

Entäpä puikot? Ostin langat muistamatta, että minulla ei ole mökillä sukkapuikkoja kummempia välineitä mukana. Lopulta ostin myös puikot, sillä neulomaan oli päästävä... Ensimmäinen rätti valmistui lauantaina, sillä neuloin sen lähes yhtä soittoa kuunnellen samalla äänikirjaa. Keinutuolissa istuessa alkoi jo naurattaa. Hurahtanut mummu se täällä neuloo!

Poikaselle vihreää, luonnollista vohvelineulosta

Värejä ei hirveästi enää ollut, joten kaivoin niistä ne, joita eri huusholleissa, kotona, pojalla ja mökillä voisin katsella. Ihan nätit värit minusta! Menin sitten vielä kerran kauppaan ja hain kaksi mustaa kerää lisäksi! Joskohan näillä nyt pärjättäisiin, ainakin toistaiseksi...

Riittääköhän vihreä vielä toiseen samanmoiseen?

Sunnuntai onkin viimeinen yksin viettämäni päivä täällä mökillä. Maanantaina se ukkokultani sieltä kumiveneseikkailultaan tulee takaisin ja elämä palailee entisiin uomiinsa. Sunnuntaipäivän rauhaa toivottelen teille, lukijani!