Syysloman suunnitelmia

Ensi viikko on meillä kouluissa syyslomaviikko. Olen odottanut lomaa innolla jo jonkin aikaa. Tosin nyt odotan lomaa siksi, että ehdin nautiskella rauhassa ompelu-, siivous-, maalaus-, värkkäys-, tuunaus-, lukemis-, neulomis- ja leipomishommista! Aiemmin odotin usein lomaa vain siksi, että tuntui, etten enää jaksa töissä. Nyt ei ole merkkiäkään siitä ilmassa. Töissä on kivaa, joten sen sijaan, että työ vain väsyttäisi, se myös antaa paljon energiaa.

Syyslomaviikkoon on kyllä jo kertynyt monenlaista tekemistä tosiaan, mutta iloinen asia on se, että voin tehdä näitä asioita ihan omaan tahtiini, sen mukaan, mikä innostaa. Ompelua odotan ehkä eniten, sillä sitä ei saa koskaan tarpeeksi tehtyä. Miniän takki tuossa odottelee korjausta edelleen. Ja vaatteita tarvitaan, muutamia sisustusompelujuttujakin on luvassa. Mutta tässä niitä hiukan kuvina, josko niistä selviäisi mitä aion tehdä.

Tässä rahin päälle sisustuskangasta, joka on löytynyt palana kirppikseltä.

Kuvassa kangas ehkä liian ruskea, oikeasti se on tummanpunainen.

Perustrikoopaitoja ei ihmisellä voi olla koskaan liikaa.

Tämä on väriltään niin herkkua, että tähän en kyllästy koskaan.

Huovutettu villaneulos muuttunee liivihameeksi. Kuvassa myös vuorikangas siihen.

Minun mieliväreissäni nämäkin kankaat, Eurokankaasta ostetut jo viime vuonna...

Minun omaan yöpukuuni tulee tästä housut. Lapseni yöpukukankaan jämän löysin komerosta...

Yöpukuna voi olla melkein mitä hassua tahansa, eikö niin?

 

Marimekon pupukuosinen trikoo muuttuu tunikaksi loman aikana.

Olen ostanut tämän ystävämyynnistä joitain vuosia sitten. Mikä mahtaa olla kuosin nimi?

 

Paljon odotuksia, pitkiä aamuja, jolloin saan nousta vasta sitten, kun jaksan ja kivoja syyssäitä. Toivotaan, että näin se loma toimii!

 

 

 

Haaste otettu vastaan!

Sainpa eilen Kaikkea kodista -blogin Koolta haasteen, joka on tuttu monesta blogista, mutta itse en ole siihen aiemmin ottanut osaa. Kivaa vaihtelua tuovat tällaiset hauskat jutut, joten aina olen valmis osallistumaan.

Tunnelmavalaistusta takan reunuksella

Haasteena on siis seuraavanlainen systeemi:

1. Jokaisen haastetun tulee kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Jokaisen haastetun tulee vastata 11 kysymykseen, jotka haastajasi on valinnut.
3. Haastetun pitää keksiä 11 uutta kysymystä uusille haastetuille.
4. Haastajan tulee valita 11 blogia, joissa on alle 200 lukijaa.
5. Sinun tulee kertoa, kuka sinut on haastanut ja kenet sinä haastat.
6. Ei takaisin haastamista.
Ykköskohtaa aloittelen siis näin:

1. Olen mielestäni parhaassa iässä, eikä yhtään pelota vanheneminen!
2. Rakastan työtäni! Lasten kanssa päivät kuluvat kuin siivillä ja haluan oppilaiden tietävän, että heistä tykätään oikeasti.
3. Kolme lapsenlastani ovat tärkeintä elämässäni.
4. Minulla on kissa, mutta salaa haaveilen myös koirasta. Musta labbis on paras koirarotu, jonka tiedän, sillä kaksi sellaista on jo ollut meillä.
5. Perhekäsitykseni on aika laaja, joten siinä on tilaa kaikille miniöille, vävyille, lapsipuolille, ei omille lapsille ja heidän läheisilleen. Minun sydämeeni he mahtuvat, eikä biologinen sukulaisuus ole mitenkään pakollista.
6. Suhtaudun tekemiini asioihin intohimoisesti, mikä voi joskus olla rasittavaakin. Jos innostun jostain, se into puskee itsensä ihan joka paikkaan, uniinkin.
7. Minä olen päättänyt olla ensi kesänä elämäni kunnossa.
8. Lempiruokani on itse tehty lasagne.
9. Olen ollut naimisissa tuon Ukko-kullan kanssa kohta 28 vuotta.
10. Minulla on vankka usko siihen, että vielä joskus pääsen oman äitini luo!
11. Minulle on ollut suuri helpotus tämä taannoinen työpaikan vaihto. Nyt on helppo hengittää.

Kakkoskohtana siis Koon minulle tekemät kysymykset:

1. Kaunein sana jonka tiedät?

• Oliskohan se se äiti, tai sitten pienen ihmisen sanomana MUMMU!

 2. Elämäsi kohokohta?

• Niitä on kolme, eli kaikkien lasteni syntymät. Ei niitä voi mitenkään arvottaa järjestykseen. Esikoisen syntymä oli jännittävää, kun hän oli ihan ensimmäinen laatuaan. Tyttären syntymä siksi, että sain oman tytön. Kuopuksen siksi, että tämä oli se minun viimeinen vauvani.

3. Jalkapallo vai jääkiekko?

• Ei oikein kumpikaan. Jalkapallo ehkä siksi, että pojanpoikani (8v.) pelaa sitä. Mummu on seissyt kentän reunalla ihailemassa kyllä. Penkkiurheilua en muuten harrasta.

4. Lempi- asusteesi?

• Treenivaatteet ja yöpuku.

5. Lempi- huonekalusi?

• Oma sänky on aika ihana, mutta minulla on myös vakiopaikka nojatuolissa, jossa juon aamukahvin ja luen blogeja. Se on hyvä paikka olla ja rauhoittua muutenkin.

6. Jokin, mitä kaipaat?

• Kaipaan aina Kuusamon sukulaisiani ja niitä seutuja, sillä puolet sydämestäni kuuluu tuonne pohjoiseen, kauniisiin maisemiin ja kotimaan luontoon. Kuusamo ja Itä-Lappi ovat kyllä ehdottomasti kesän ykköskohteita, jotka ovat lähes päivittäin mielessä muulloinkin.

7. Kaikkien aikojen paras elokuva?

• Elämän vonkamies. Olen Päätalon harras lukija, joten myös kirjat ovat tulleet tutuiksi. Tämä elokuva on Mikko Niskasen ohjaus ja kerrassaan mainio mielestäni. Katsomme sitä uudelleen ja uudelleen ja osaamme miehen kanssa ulkoa monet vuorosanat.

8. Mikä tekee kodin?

• Kodin tekee se tunne, että kuuluu johonkin. On tärkeää kokea olevansa osa jotain yhteisöä, perhettä, sukua ja ystäväpiiriä. Näistä koen kodintunteen syntyvän itselleni. Minulla on kaksi kotia, toinen täällä, missä olen lapseni kasvattanut ja toinen kesäkoti pohjoisen maisemissa.

9. Kaunein muisto mummostasi?

• Mummuni on vaikuttanut minuun ja elämääni todella paljon. Tapasin mummua lähes joka päivä koulun jälkeen ja aikuisenakin vielä useamman kerran viikossa. Mummu oli aina kotona, joten sinne oli hyvä mennä. Muistan,  kuinka mummu katsoi minua, täynnä ehdotonta ja pyyteetöntä rakkautta. Sitä haluan jakaa omille pikkuisilleni myös, jotta he saavat kokea saman.

10. Isän vai äidin tyttö? Miksi?

• Isän, sillä äitini on kuollut vuonna 1969. Isä on edelleen elämässäni, vaikka iäkäs jo onkin. Isän mielipidettä pidän edelleen tärkeänä monissa asioissa ja huomaan haluavani miellyttää, kuten pikkutyttönä. On edelleen kiva huomata, että isä on ylpeä minusta,  kun jossain onnistun.

11. Mitä odotat lähestyvältä Joululta?

• Joululta odotan lepoa, rauhaa, hiljentymistä ja yhdessäoloa. Jouluyön messu on minulle se, joka avaa sydämen jouluun. Tänä jouluna meidän 2 v. prinsessa jo ehkä vähän ymmärtää jouluhössötyksestä, joten sekin on kiva nähdä.

Kolmoskohtana onkin sitten ne minun uudet kysymykseni:

1. Mikä tekee päivästäsi hyvän?
2. Kahvia vai teetä?
3. Ostatko luomua, jos sellainen vaihtoehto on tarjolla?
4. Paras kirppislöytösi ikinä?
5. Mikä on lempivuodenaikasi?
6. Miksi juuri se on lempivuodenaikasi?
7. Missä asussa koet olevasi parhaimmillasi?
8. Jos saisit kolme toivomusta, mitä toivoisit?
9. Mikä on varhaisin muistosi lapsuudesta?
10. Katsotko reality-sarjoja telkkarista? (BB yms.)
11. Mikä on ollut vaikuttavin lukukokemuksesi?

Neljäntenä kohtana haasteessa minun piti haastaa 11 blogia, joilla on alle 200 lukijaa. Haaste lähteekin nyt seuraaville ihanille blogeille/bloggaajille:

1. Biegga
2. Björkbacka
3. Black Rose
4. Oravanpesä
5. Sisko neuloo
6. Hiljamaarian sisustuskirja
7. Huvikumpu Living
8. Ihanasti kotona
9. Jaanailijan uusi elämä
10. Kittens Klädkammare
11. Mamma Roosa

Siinäpä niitä uusia, haastettuja, mutta valitettavasti en osaa sanoa, onko haaste kiertänyt jo heillä. Kiva näihin oli vastailla, joten toivon, että mahdollisimman moni näistä ottaa haasteen vastaan. Kannattaa muutenkin käydä näitä blogeja katsastamassa, sillä ihania blogeja ovat kaikki!

 

Airwick Black Edition -tuoksukynttilä

 

Olen täällä tunnelmoinut tänä iltana näiden buzzaamieni Airwickin Black Edition -kynttilöiden valossa ja kirjoitellut vastaustani haasteeseen. Ilta on mennyt nopeasti, nyt onkin aika siirtyä hyvän kirjan pariin! Luen parhaillaan Dan Brownin Infernoa, joka on melkein lopussa nyt. Ei taida olla toiveissa unia kovin pian, sillä kirjaa ei nyt malta heti laskea käsistään. Ihanaa keskiviikkoiltaa!

 

 

 

Astiapostausten sarja jatkuu

Jatkanpa nyt tätä aiemmin jo aloittamaani astiaesittelyä. Näitä on kertynyt tuolta kesäisiltä pohjoisen reissuilta, mutta nämä lienevät monelle vähän vieraampia astioita. Kyseessä on nimittäin keramiikkaverstas nimeltä Pot Nova. Se sijaitsee Posiolla, Tolvan kylässä. Tolvaan ajelemme oikeastaan joka kesä Kuusamossa ollessamme, sillä Pot Novan naapurissa sijaitsee Korpihilla, joka on aivan ihana paikka. Siihen voitte käydä tutustumassa tästä klikkaamalla. Lähellä sijaitsee myös Riisitunturin kansallispuisto, joka on upea vierailukohde luontomatkailun ystäville. Matkaamalla siitä vielä eteen päin, löytyy myös Pentik-mäki, joka on Posiolla huomattavan tärkeä matkailukohde myös.

Pot Novassa yrittäjänä toimii Unto Yli-Tolva, josta löysin lisätietoa netistä seuraavasti:

Pot Nova yritys on perustettu vuonna 1991. Unto Ylitolvan perustamassa yrityksessä työskentelee vuonna 2007 hänen lisäkseen kaksi työntekijää: vaimo Helena ja vävy Marko Alaste. Yrityksen toimitilat ja myymälä sijaitsevat Posiossa Tolvan kylällä. Vaikka Untosta odotettiin vanhempien maatilalle jatkajaa, toisin kävi. Nyt navetta on toisenlaisessa käytössä. Monia ammatteja kokeiltuaan keraamikon työ tuntui hänestä omimmalta. Perustiedot keramiikasta hän oppi Pentikillä, jossa hän työskenteli sekä dreijauspuolella että studiossa. Ylitolva kävi ensimmäisen Posiolla järjestetyn keramiikkakoulun vuonna 1985. Samana vuonna hän hankki konepuusepän koulutuksen.
Pentikillä Unto Ylitolva teki kuviointeja käsin piirtämällä tai maalaamalla. Piirtämisestä pitäneelle Untolle työskentely oli mielenkiintoista, koska ei tarvinnut tehdä yhtä ja samaa. Oman yrityksen perustamiseen innosti Topi Pentik, jonka kanssa tehtiin sopimus alihankintatöistä. Sen rinnalle oli aloitettava omaa tuotantoa. Nykyään tuotannossa on noin 200 erilaista tuotetta. Osa tuotteista on käyttötavaraa, osa uniikkituotantoa.
Tolvan kylän myymälässä käy vuosittain yli 10 000 asiakasta. Pot Novan tuotteita on myynnissä pelkästään omissa toimitiloissa, jälleenmyyjiä niillä ei ole. Poikkeuksena on Oulun käsi- ja taideteollisuusyhdistyksen myymälä, jossa on myynnissä Bothnia Design-tuotemerkillä keraaminen Poro. Poron ideasta Ylitolva kertoo:
”Esimerkiksi tuota poroahan kehittelin monta vuotta. Kun tuolla pohjoisessakin kävi ja näki niitä muovisia poroja niin tuli mieleen, että eikö tuota voisi tehdä jotenkin muuten…”.
Teksti: www.craftmuseum.fi

Minulta löytyy ihana Pot Novan teekannu, lämpöalustalla

Lohkovati

Kulho, tarjoiluastia, jossa on mummolan henkeä, vanhaa tunnelmaa

Tarjoiluvati, jonka muotokieli on romanttinen ja vanhahtava

Sinikello-piirakkavuoka

Mustikka-kannu ja pikkukulho

 

Tykkään näistä  kovasti, sillä näitä on helppo yhdistellä esimerkiksi Pentikin Aino-sarjaan, joka minulla on myös. Siitä lisää myöhemmin. Näiden jotenkin  kodikas ja vanhanaikainen henki sopivat meille, joten näitä tarttuu mukaan pikkuisen kerrallaan, Posion kesäkohteissa vieraillessamme. Suosittelen käyntiä Posiolla ja Tolvassa, jotta näette nämä ihanat paikat itsekin.

 

Tänään neulon innolla ensimmäisiä Broken seed -sukkiani. Ihanan "koukuttavaa" ja innostavaa!

 

 

Flunssaa ja villasukkia puikoiltani

Inhottava flunssa, ihan ällöttävä suorastaan. Kurkku kipeä, ääni tulee ja menee, kuume samoin. Välillä sitä on, välillä ei. Arvatenkin voimat ovat tiessään, pää on humiseva, tonnin painoinen herhiläispesä, lihaksia särkee... Välillä kovia vatsan väänteitäkin. Tätä on nyt liikkeellä, mutta ei se paljoa lohduta. Tämä päivä on mennyt nukkumisen ja neulomisen vuorotteluna. Kotona on muuten mukava olla, mutta koko ajan tekisi kovasti mieli tehdä jotain hyödyllistäkin. Siivoilut ovat vähän tällä viikolla jääneet, joten ärsyttää katsella tätä huushollia tällaisena.

Neulomiseenkin vähän väsähtää välillä. Sormet eivät vaan jaksa. Töissä olen virkkaillut välitunneilla, jos on ollut aikaa. Minulla on lokerossani koko ajan isoäidinneliöihin tarvittava lanka ja koukku, jotta voin tehdä pätkän aina, kun ehdin. Sukkia on valmistunut tällä viikolla kahdet. Niiden lisäksi olen saanut neulottua sitä jo aiemmin esittelemääni, kärjestä aloitettua sukkaa hiukan eteenpäin. Siihen tuli erilainen kantapääkin tietenkin, eikä tuo kuviomallikaan ilman laskemista ole syntynyt, joten sitä en jaksa keskittyä neulomaan kovin pitkää aikaa kerrallaan.

Pikkusukat puikoilla 3, jotain jämälankaa, koko n. 23-24.

Isommat Novitan Jussia ja sukansuu 7 veljestä, puikot 3½. Koko n.36.

 

Jouluksi nuo isommat sukat tein yhdelle ihanalle tyttöselle, joka on minulle hyvin tärkeä! Pienet sukat ovat taas kerran meidän omalle pikkuprinsessalle, jolle mummu neuloo mielellään sukkia ja muita pikkuisia vaatekappaleita tarvittaessa. Nyt pikkuinen aloittaa päivähoidossa ensi viikolla, joten sukkia ja lapasia, kaulureita ja muita lämpimiä varmasti täytyy olla varastossa. Jännittää kyllä kummasti minuakin tuo iso elämänmuutos tyttären perheessä, kun äiti menee töihin ja lapsi hoitoon. Tähän asti kotihoidossa ollut tyttö on ollut niin terve ja päivärytmi on muodostunut ihan oman tahtiin. Nyt sitten onkin tahti, jonka määräävät äidin työajat ja päiväkodin rutiinit. Onneksi lapsukainen on tosi sosiaalinen ja rakastaa leikkimistä toisten lasten kanssa! Hyvin se kyllä menee, uskon niin!

 

Mukavaa lauantain leffailtaa kaikille!

 

 

 

 

Pullaperjantai ja maailman helpoin kakku!

 

Työkaverini ehdotuksesta päätimme viettää huomenna Pullaperjantaita. Ihan vaan omaksi iloksi ja virkistykseksi. On kiva kuulua työyhteisöön, jossa viriää tällaisia ideoita, joiden tarkoitus on tuottaa iloa ja yhteenkuuluvuudentunnetta! Yksi lupasi leipoa pullaa, toinen uunipellillisen jotain mokkapalojen tyyppistä ja minä ilmoitin heti leipovani kuivakakun. Tätä kakkua helpompaa ohjetta ei ole, eikä tämä ole koskaan epäonnistunut! Olen postannut ohjeen aiemminkin, mutta laitan sen nyt vielä uusiksi, jos ette ole sitä aiemmin napanneet! Tällä kertaa käytin kahvinmakuista jogurttia.

 

 

Jogurttikakku

 

5 dl vehnäjauhoja

3 dl sokeria

1/2 tl suolaa

1 tl soodaa

2 tl kanelia

2 tl vaniljasokeria

 

2 kananmunaa

2 dl halutunmakuista jogurttia

200 g sul. margariinia

 

Sekoita ensin kuivat aineet. Lisää kananmunat ja jogurtti, sekä sulatettu margariini. Sekoita hyvin.

Paista kakkua 175 asteen lämmössä uunin alaosassa n. 1 tunnin ajan.

 

Kuten kuvista näkyy, on tuo punavalkoisuus meidän keittiössä vallitseva väritys. Niin myös uusissa, ihanissa keittiöpyyhkeissäkin oli oltava sama väritys. Green Gaten pyyhkeet ilahduttavat silmääni, ihan ovat minun näköisiäni tuotteita! Olen pysynyt erossa näistä GG:n jutuista aiemmin, nyt kuitenkin tuntuu siltä, että näitä voipi tulla lisääkin. Pari mukia tms. voisi olla kivoja...

 

 

 

Joku pöpö on saanut minut valtaansa, joten ilta on mennyt tuskitellessa kipeän mahan ja kurkun kanssa. Pikkuisen lämpöä, mutta nyt ei ole aikaa, eikä mahdollisuutta sairastaa. Kahdet päiväunet tänään, saa nähdä tuleeko Nukku-Matti ollenkaan ensi yönä käymään...

 

 

 

 

 

 

Syksyn värejä ja nostalgiaa

Tässä syksyn edetessä olen huokaillut ihastuksesta ajellessani työmatkoja autolla. Toinen toistaan upeampia värejä, ihania keltaisia, oransseja ja punaisia, täysin vastustamattomia! Vaahterat esimerkiksi loistavat niin, että niiden syysväritys melkein häikäisee! Meillä ei ole vaahteraa, lähinnä havupuita ja muutamia koivuja, haapoja, pihlajia ja pajuja löytyy. Istutetuista löytyykin hienoimmat värit meidän pihassa. Rusokirsikka ja villiviini ovat tämän syksyn loistavimmat väreiltään.

Rusokirsikka punaisessa puvussaan

Vihonviimeiset villiviinin lehdet, kaikki muut ovat pudonneet

 

Syksyssä on yhtä aikaa haikeutta, mutta myös voimaa. Luonto varautuu talveen, ihmiset korjaavat satoa ja varautuvat myös talventuloon, eläimetkin keräävät vielä varastoon ruokaa tai ihonalaista rasvakudosta talven varalle. Talvipesiä rakennetaan, jotta elämä jatkuisi pitkän talven jälkeen taas. Ehkä meidänkin pitäisi lähteä syksyyn ja talveen sillä mielellä, että se on meille lepoaikaa, uuden kevään ja kasvun odottelua kaikessa rauhassa, oman kodin lämmössä. Ihanaa, kun sen oikein oivaltaa! Kynttilöitä, lämpimiä peitteitä, villasukkia, läheisyyttä. Niitä toivon jokaiselle syksyyn!

 

Tässä pieni filmin pätkä vuodelta 1953, kotikaupungistani Hyvinkäältä. Kälyni linkitti tämän tänään Facebookissa. Olen nähnyt sen aiemminkin, mutta pitkästä aikaa tuli tosi nostalginen olo tätä katsellessa. Historiaa, vieläpä kotiseutuhistoriaa, ei voi olla koskaan liikaa!

 

Mukavaa tiistai-iltaa! Nyt palaan ompelusteni pariin ja huomenna saan varmaan jo kuvia valmiista!

 

 

Valokuvausta, lisää kuvausta ja ilahduttava löytö

Valokuvauskurssin satoa tältä viikonlopulta näette tässä. Kuvia tuli n. 300 erilaista harjoitusversiota, joten en nyt osaa sanoa, onko näistä mikään sieltä parhaasta päästä. Jotenkin vaan oli hinku päästä jakamaan näitä teidän kanssanne. Joissain näkyy kyllä jotain epämääräisiä "taustarosvoja", joita piti harjoitella välttämään, mutta harjoituksen puutetta tuo taitanee olla...

 

Omenat, retiisit ja tulppaanin sipulit sekä pihasta pihistetyt oksat aseteltiin ihanan laskeutuvan kankaan päälle. Näitä oli kiva fiksailla eri tavoin. Monia kivoja kikkojakin tajusin, joten tulen varmasti jatkossa kokeilemaan niitä kotona kuvaillessani kaikenlaista kivaa.

Tällaisen asetelman teki toinen ryhmä. Kuvattavahan se oli sitäkin.

Vähän uutta ilmettä aina välillä ja taas mentiin.

Lähempää kuvattuja

 

 

Tästä kuvasta tykkään itse.

 

Kurssi oli Jokelan kansalaisopiston järjestämä valokuvauskurssi, joka keskittyi lähinnä sommitteluun. Se onkin yksi tärkeä opittava asia, sillä minun räpsimät kuvat ovat todellakin vähän yksinkertaisia, eikä niitä ole oikein osattu koskaan sommitella kunnolla. Nyt tiedän, mitä hakea, mihin pyrkiä, joten harjoittelun kautta toivon sitten taidon joskus löytyvän. Kurssilla oli innostava ja hyvä opettaja, mukavaa porukkaa, sopivan kokoinen ryhmä (9 kurssilaista) ja sääkin suosi meitä ulkokuvia otettaessa. Kaksi päivää meni kuin siivillä, kun oli paljon, paljon kuvausharjoituksia ja välissä aina pieni teoriaosuus. Nyt olen innoissani kaikesta oppimastani ja lupaan kuvata aiempaa enemmän.

 

Kotimatkalla isäntä ehdotti kirppiksellä poikkeamista ja sinnehän minua ei tarvitse kauaa houkutella. Ja nyt se odotti minua siellä, se mistä olin jo pitkään haaveillut! Ikean Förhöja-lokerikko, lasisilla astiolla. Tämä ei kai enää kuulu Ikean valikoimiin, sillä sieltä sitä en ole onnistunut löytämään. Nyt se kökötti siellä kirppispöydässä puhtaana ja siistinä, ihan vaan minua odottamassa. Pakkohan se oli sitten ostaa... Pitää vaan vielä tiskata nuo lasiset osat, jotta voin laittaa niihin sokeria, vehnäjauhoja, korppujauhoja jne. Kiva esine, samalla jotenkin vanhanaikainen ja kuitenkin tätä päivää.

 

 

Keittiön tasolla se siinä jo nököttää, mutta kuvaaja ei oikein jaksanut enää keskittyä...

 

Tämän viikon neulomiset ovat olleetkin vähän vähäisempiä taas. Tosin eilen esimerkiksi neuloin Camilla Läckberg -leffaa katsoessani, muuten en ole oikeastaan ehtinytkään neulomaan. Sukat ovat vähän vaiheessa, mutta viimeistään tiistaina oletan saavani ne valmiiksi. Ja joulupukki taas kiittää.

 

Mukavaa alkavaa viikkoa teille, lukijat!