Kotia olohuoneen puolelta

Edellinen blogipostaukseni sisälsi paljon kuvia. Napsin niitä siivoillessani, sillä kuvia ei hirveästi vielä ole ollut täältä uudesta kodista. Meni kuitenkin muuten niin myöhään, etten hirveästi ehtinyt/jaksanut enää kirjoitella. Poikani, se kuopus nimittäin, kävi tänään ja olihan taas saunavuorokin. Siivoilujen jälkeen sauna tekikin hyvää. Nautin pitkän laudeliinan keksittyäni lauteilla köllöttelystä ja rentoutan itseni varpaista päälakeen asti mielikuvaharjoituksen avulla.


Edellisiin kuviin palatakseni nyt sitten kertoilen lisää tästä mun kodistani. Ensinnäkin, talo itse on 120 vuotta vanha ja hirsirunkoinen, kaksikerroksinen ja Museoviraston suojelema kohde. Näitä on tässä meidän taloyhtiössä yhteensä 5 samanlaista ja yksi sellainen, jossa on vain yksi kerros. Talojen historiasta löytyy kivasti tietoa https://museot.finna.fi/Record/muistaja_hyvinkaa.M011-90587 tietokannasta ja Hyvinkään villatehdas on siis nämä työläisilleen aikoinaan rakennuttanut. Ennen sotia on näitä vielä ollut paljon, mutta vain nämä ovat varsinaisen villatehtaan lisäksi jäljellä. Talot peruskorjattiin 1980-luvun puolivälin paikkeilla ja asunnot muutettiin hellahuoneista kaksioiksi. Itselläni on tässä kaksi huoneistoa, joista tämä asumani on 47 neliön suuruinen. Toinen huoneisto on 50 neliötä työtilaa, jossa voin tehdä ompelu-, askartelu- ja tuunaushommani kaikessa rauhassa.

Aluetta on monien muiden tuon ajan työläiskorttelien tapaan kutsuttu Port Arthuriksi. Se onkin edelleen käytössä oleva nimi ja myös asunto-osakeyhtiön nimi. Nämä alemman kuvan piharakennukset ovat siis 80-luvun peruja, muttaihan kivasti ne sulautuvat talojen sekaan. Kummassakin piharakennuksessa on kaksi liiketilaa ja pyöräsuojat, toisessa pyykkitupa ja  toisessa sauna. Meillä on tässä eri nimillä kutsuttuja rakennuksia ja nimet juontavat jostain sieltä alkuajoilta. Ois mielenkiintoista tietää, miksi tämä talo on nimeltään Synnytyslaitos. Yksi taloista oli Tyttöpatteri ja yksi Naimaharju. Muiden nimiä en muista. Synnytyslaitoksella siis asustelee monta yksin asujaa, nyt kaksi sijoittajien omistamaa vuokra-asuntoa on tyhjillään ja vain yksi perhe asuu tässä meidän talossa. Yhteensä asuntoja on 8 kpl/ talo. Vuonna 1939, siis ennen sotia, näitä taloja oli Hyvinkäällä 80 kpl. Nyt jäljella tosiaan vain 5 kaksikerroksista ja yksi yhdessä tasossa oleva.

Olohuoneeni kalustus koostuu joko kirppislöydöistä tai isovanhempien kotoa, siitä oikeasta mummulasta, perittyjä kalusteita. Ruokasalin kalustosta tänne mahtui pikkusenkki ja ruokapöytä. Tuolit ovat kirppikseltä, kun ne alkuperäiset odottavat kunnostusta. Seinällä mummun taulu, hedelmäasetelma kultakehyksissä. Eipä sekään kaikille sopisi, mutta mummulassa se on ihan kotonaan. Iso kaappi ja vitriini ovat kirppislöytöjä, kuten myös pöytä ja divaani. Divaaniin ostin kyllä uudet päälliset Bemziltä. Tuossa pyöreällä sohvapöydällä on päällä lasilevy. Irrotin lasin alta silkkikankaan. Sitten otin vanhoista lehdistä mainoksia, kuvia, artikkeleita ja otsikoita, jotka asettelin pöydälle. Päälle lasilevy, joka pysyy paikallaan kuluneen messinkivanteen avulla.

Ison kaapin päällä on Terho Sakin veistos, joka esittää äitiäni. Ja vanhempien vihkikuvakin löytyy sieltä. Viherkasveja olen myös alkanut harrastaa, joitain niistä kuvissakin näkyvissä. Pöydällä pyörii aina neule tai pari, sillä minulla on aina kesken useampikin työ.

Vähän toiselta suunnalta katsottuna olohuoneen seinillä näkyy lisää tauluja ja kutomani ryijy. Jalkalamppu on kiva neuloskellessa, sillä en tykkää suorasta kattovalosta. Ikean Ektorp-sarjan sohva ja divaani ovat helppoja koirahuushollissa, sillä sohvanpäällisiä saa pyöräyttää koneessa silloin tällöin. Koirat eivät oleile sohvalla, mutta nojaavat niihin kyllä ja lika tarttuu.

Lisää esineitä mummulasta. Kaikki nämä muistan lapsuudestani saakka. Hyvinkään kirkko ja kahvipannu "Hyvinkää"-tekstillä ovat erityisen rakkaita.

Pitkään kärsin siitä, että valaisin ei osunut kohdalleen, mutta nyt se on myös fixattu. Siirto sujui hienosti, eikä nyt enää kukaan lyö päätään lamppuun. Tuo takaseinä on nyt valkoinen, vaikka siihen olen ostanut jo tapetit Ellokselta. Saa nähdä, koska ne saadaan seinälle saakka. Edellisten asukkaiden maisematapetti oli hieno, mutta ei yhtään minun tyyliseni. Myös makuuhuoneen tapetti poistettiin heti. Siihen löysin ale-tapetit paikallisesta liikkeestä. Kyllä tää tästä valmistuu. Ihan varmasti. Huomenna pyykkipäivän lisäksi pari noutoa kirppisostojen merkeissä ja yksi parvekkeen säänkestävä matto pitää myös hommata. Hyvää yötä kaikille! Palailen huomenna uusin voimin.

Alkaako olla jo valmista?

Alkaako olla jo valmista, kysytään minulta silloin tällöin, kun kyse on tästä uudesta kodistani. Olen asunut tässä nyt jo 6 kk. Olen nähnyt tässä pitkää syksyä, vähälumisen talven ja kevään. Nyt on kesä. Alkaahan se valmmista olla, mutta muutama isompi homma edelleen odottaa. Kaikki maalaushommat on aikaa sitten jo valmistuneet, mutta kun se tapetointi pelottaa edelleen. Ikinä en ole tapetoinut, enkä edes läheltä seurannut tapetointia. Nyt pitäisi opetella ja ystäväni Suski onkin luvannut tulla apuun jonain päivänä. Jostain syystä tapetointi on ikäänkuin iso juttu, vaikka se tuleekin vain olohuoneen yhdelle seinälle ja makuuhuoneen yhdelle seinälle. Molemmat ovat ehjiä seiniä, ei oviaukkoja, eikä ikkunoita. Hmm... tämänkin työn aion opetella. Lisäksi yksi kattolamppu pitää siirtää oikeaan kohtaan ruokapöydän päälle, sillä nyt siihen lyö tehokkaasti päänsä, jos ei osaa varoa. Makuuhuoneen seinälle tulee vielä kaappi ja kaksi kaunista seinävalaisinta. Minäkö täällä tällaisiä häärään? No, pakko kai se nyt on, kun ei ole apumiestä. Olen saanut paljon apua ja nyt alkaa olla aika selvitä yksin tai ystävien avulla.

En malta olla näyttämättä vähän keskeneräistä asuntoa teille. Minulla on muutamia kuvia tältä päivältä, vähän olkkaria ja keittiötä. Katsotaan, mitä tykkäätte niistä. Pahoittelen kuvien amatöörimäistä tasoa.

Olohuoneen näkymiä, valaisin väärässä kohdassa

Tässä näkyy hyvin, miten sivussa valaisin on.

Ektorp-divaani Bemzin päällisillä

Tiivistä, mutta silti mahdutaan koirien ja vieraiden kanssa hyvin.

Mummulan tauluja seinällä

Neliöt on hyödynnettävä hyvin.

t

Suolta keräämäni tupasvillat ja isän kiikarit

Lasten vauvakuvat, mietelause ja mummun suloinen koiranpentu.

Nämäkin kaikki mummun ja vaarin perintöä

Keittiön pienet yläkaapit

Pomonaa, lääkekaappina toimiva kattila ja vaaka koristeena

Astioiden paikka löytyy laatikoista

Ulosvedettävä korivaunukaappi vetää paljon tavaraa.
Jonkun pitäisi vissiin siivota se...

Mikron paikka on kaapissa erillisuunin päällä. Piilossa sekin.

Integroitu tiskikone on pieni, 45 cm leveä ja pyöriikin aika usein.

Keittiön yleisilmettä

Valohyllyt ovat kivat, kauniille esineille sopivat.

Täyspuiset työtasot vaativat hoitoa. Vaaleat jäljet ovat ruuanlaiton
ja märällä pyyhkimisen seurausta.

Hoito on helppoa ja halpaa. Apteekin parafiiniöljy, alle 4€

Öljytyllä työtasolla vesi ei imeydy puuhun.

Hetken kiiltoa, kunnes öljy imeytyy.

Työ- ja baaritiski, jonka ääressä leivotaan ja vaikka syödään.

 

Tiskin alla baarijakkarat ja kaksi Ikean Råskog-vaunua.

Paljas hirsiseinä ja mummun kahvimylly

Ilmakasvit lasipalloissaan

Läheinen ystäväni Dyson v6 Animal Pro

Sauna ja hemmotteluhetki ihan vaan itselleni

Kello on jo yli 23, joten lienee aika painua pehkuihin. Huomenna lisää, ehkä enemmän tekstiä tämän kuvakavalkadin jälkeen. Hyvää yötä ja kauniita unia kaikille!

Aurinkoinen alkukesän päivä

Aamulla nukuin sikeästi, kuten yleensäkin. Unettomuus tekee nukahtamisesta vaikeaa, mutta aamusta uni maittaa kyllä. 6.20 havahduin katsomaan kelloa. Ei niin aikaisin ole pakko herätä, mietin. Loman kunniaksi nukuin kuitenkin lähes klo 10 asti. Kiskottelin peiton alla tyytyväisenä, kunnes koirat alkoivat patistaa minua jalkeille. Aamulenkki tukka sekaisena ja ilman meikkiä, sitten vasta kahvin keittoon kotiin. Koirilla oli poikkeusruokailu, sillä tänään saivat lohiriisimureketta aamusta. Normaalisti syötän kuivaruokaa, mutta uusi säkki on vielä noutamatta. Pitääpä muistaa tänään hakea kaupasta 10 kg, jolla pärjätään kyllä taas jonkin aikaa

Virallinen valvoja, Rauha työssään.

Kahvin join vaihteeksi mustana. Olen vuosien varrella opetellut sen tavan, mutta aamukahvini voi olla myös ns. Bulletproof-versio tai rasvakahviksi sitä myös kutsutaan. Siihen laitan 1 rkl gheetä (kirkastettua voita), MCT-öljyä, kollageenia ja vaniljanmakuista heraproteiinia mitalliset kumpaakin sekä vielä yhden tuoreen luomu- tai Friida-kananamunan. Kaikki blenderiin tai sauvasekoittimella sekaisin. Se on ravitseva ja pitkään kylläisenä pitävä aamu(pala)kahvi.

Termosmukissa on kiva viedä aamukahvi parvekkeelle.
Kuvan muki on Greengaten, kantta en yleensä käytä.

Muuton yhteydessä moni sellainen piintynyt tapa, joka liittyy elämään kotona, siihen omaan arkeen, on mennyt uusiksi. Ja hyvä niin. Luon jatkuvasti omia uusia rutiinejani ja nautin siitä, että ne ovat vain minun juttujani. Aamut sujuvat omaan tahtiini, toki koirat huomioiden. Ritasissa asuessa minulla oli n. 26 vuotta tapana juoda kahvini tietyssä nojatuolissa niin, että pystyin rentoutumaan ja valvomaan samalla lasten aamupalat, kun nämä olivat pieniä. Nyt viime vuosinahan lapset eivät ole kotona asuneet, joten lähinnä se oli piintynyt tapa. Iltarutiineissa ja keittiöhommissa, siivouksessa, saunomisessa ja monissa muissa jutuissa on ihan samanlaisia entisiä ja uusia tapoja tehdä asioita. Uusi koti, uusi elämänvaihe, uudet tavat ja lopulta elämä onkin sellaista, jota olin kaivannut ja odottanut.

Jokainen elämän vaihe on tärkeä ja sellaisena elettävä läpi, kuin se tulee vastaan. Oma lapsuus, nuoruusvuodet ja siihen perään parisuhde ja toinenkin. Se äitiyden aika, jolloin lapset täyttivät elämäni tosi tehokkaasti 24/7. Se luopumisen vaihe, kun yksitellen lähtivät kotoa omaan elämäänsä ja lopulta ns. tyhjän pesän vaihe, jossa elin ex-puolison kanssa kaksin. Sitten kokeilin siipiäni Pirkanmaalla, josta tykkäsin kovasti, mutta se ihmissuhde oli aika heiveröinen, eikä kestänyt kauaa. Palattuani kotiin Hyvinkäälle alkoi se oman elämän vaihe, joka tosin oli rankka riitoineen ja roikkumisineen. Kaikki vaiheet olivat täynnä paljon hyvää ja myös raskaita päiviä mahtui joukkoon. Yhtään päivää en antaisi pois, sanovat monet, mutta ehkä parikin voisin vaihtaa ainakin osittain parempiin.

Sitten viimein muutto uuteen ja ihan oma uusi elämä. Siinä olen nyt. Nautin julkeasti, ihan häpeilemättä siitä, että tiet ovat auki edessäni ja itse valitsen, etenenkö ja missä tahdissa, jos niin päätän tehdä. Onhan se klisee,  mutta viimein tuntuu, kuin olisin puhjennut kukkaan. Kevät ja alkukesä oikein korostavat sitä oloa, kun luonto ympärillä elää samaa vaihetta kukkineen ja alkukesän vihreine lehtineen. Kaikki kukoistaa, kunnes keskikesän ja varsinkin loppukesän säät latistavat luonnon vehreyden tummaksi, kuivaksi ja vähitellen värit katoavat tai vaihtuvat syksyn ruskeisiin.

Minä nautin, nautin arjesta ja sen rutiineista. Hämmästelen sitä välillä itse, miten voikaan siivous tai pyykinpesu olla yllättävän kivaa. Kahvinkeitto joskus jopa melkein luksusta. Nyt tulin juuri kolmatta kertaa tänään pyykkituvalta, vein roskat matkalla ja jutustelin alakerran naapurini kansssa. Mikään tällainen puuha ei ärsytä, ei harmita, eikä yhtään edes rasita. Minä teen näitä puuhia itsekseni, itselleni ja silloin, kun minulle sopii. Nautin. Nautin ja annan sen näkyä. Hymy huulilla puuhailen ja välillä hengähdän ihan just silloin, kun minulle sopii.

Poliisin vinkkaamat varusteeni

Paratiisissani on myös varjo, josta jo eilen mainitsin. Henkisesti pahasti häiriintyt entinen naapuri, joka tuossa asusteli muutaman kuukauden loisena seinän takana, piinaa minua ja on uhkaillut monella tavoin. Hänet on määrätty laajennettuun lähestymiskieltoon, joten eilinen häirintä oli jo rikos. Tänään juttelin taas kerran poliisin kanssa, kun eilistä juttua selviteltiin. Kiva naispoliisi on tutkinnanjohtajana ja aina saan uutta toivoa, kun keskustelen hänen kanssaan. Yllä olevassa kuvassa on henk.koht.turvahälytin, jota kannan mukanani ja hiuslakkapullo taskukokoisena, jonka minulle poliisi ohjeisti mukana kannettavaksi myös. Siitä silmille, jos uhkaaja lähestyy minua. Olen varautunut sitä käyttämään. Hälytin taas pitää hemmetinmoista meteliä, kimeää ujellusta, jonka tarkoituksena on saada apujoukot hätiin. Nämä asiat ja ajatukset yritän kuitenkin pitää kaukana mieleni perukoilla, jotta saisin mielenrauhani säilymään, kunnes kyseinen häirikkö tuomitaan rikosoikeudellisesti vastuuseen tekemisistään. Oikeudenkäynti on tulossa, sillä useita rikosilmoituksia olen joutunut tekemään mm. tapon uhkauksista, herjauksista, kunnianloukkauksista yms.

En anna valtaa tälle ex-naapurille, en suostu tähän vajoamaan, vaan päätän itse, mitä teen ja ajattelen. Positiivisuus kantaa ja tuo lisää voimia, joten positiivisena pidän mieleni nyt. Taitaapa olla aika siirtyä keittiöön puuhailemaan, jotta saan syötyä jotain lounaaksi nimitettävää. Meinaa ruokailuajat hiukan lipsua näin kotioloissa, sillä myös ruokailu on oman aikatauluni mukaista ja vapaaehtoista. Nyt kylmäsavustettua lohta, munakokkelia ruohosipulilla ja vähän tomaattia venäläisten suolakurkkujen kanssa. Siinä kevyesti kesäruokaa! Mukavaa tiistaita ja paljon touhua tai lepoa, mitä itse kukin nyt kaipaa!

Kesäkuun ensimmäinen - ikkunanpesupäivä

Olen viimeinkin lomalla. Tai no, mikä se nyt sitten virallisesti meillä opettajilla onkaan. Koulutyön kesäkeskeytys ja vuosiloma siinä keskellä. Mikä voisikaan olla parempi tapa aloittaa loma, kuin se perinteinen ikkunanpesu? Muutettuani tähän kaupunkikotiini, minulla on kolme ikkunaa. Yksi makuuhuoneessa, yksi olohuoneessa ja yksi keittiössä. Ne kaikki koostuvat viidestä ruudusta, joissa on kolme päällekkäistä lasia eli 6 pestävää pintaa. Huomattavasti vähemmän kuin entisessä kodissani. Siellä yksin keittiössä oli 7 ikkunaa ja olohuoneessakin 7. Ai, että nautin tästä tietynlaisesta downshiftaamisesta, joka ei tarkoita asumisen laatua, vaan sen asunnon kokoa. Nyt ja tässä on hyvä olla.

Tässä meidän talon ikkunat näkyvät.

Ikkunoiden pesussa käytän apuna sitä monille tuttua Kärcherin pesuria, jolla likavesi imetään säiliöön. Näin ei tarvitse huolehtia vesillä lotraamisesta ja sotkusta. Ikkunalaudat tyhjiksi vaan ja pesemään. Nyt on kaikki muu pesty, paitsi ylimmät ruudut, jotka aukeavat sisäänpäin yläreunan saranoillaan ja niitä täytyy jonkun pidellä, kun toinen pesee. Siihen saan kaverin apuun ehkä huomenna. Minulla ei ole verhoja lainkaan, ainakaan vielä. Olen vaihtanut vanhat, vähän kuluneet pimentävät rullaverhot uusiin. Niiden avulla saan kaipaamani näkösuojan ja myös pimeyttä sopivasti valoisina iltaöinä. Pohjoisen valoisiin kesäöihin tottuneena en kärsi valosta, mutta olen huomannut pimeän rauhoittavan nyt, kun olen kärsinyt unettomuudesta.

Tänään oli kivan pilvipoutainen sää, joten ikkunanpesupäiväksi osui juuri passeli päivä. Nyt se homma on sitten toistaiseksi hoidettu, kunhan ylälasit hoidetaan äkkiä kuntoon. Muutenkin päivä oli mukava. Kolme koiralenkkiä, koirapuistossa vapaana juoksentelua Rauhalle ja Maisalle, joten tyytyväiset koiratytöt ovat jo ihan tillintallin väsyneinä. Tyttärentytär tulla hilpaisi mummulaan ihan itse, vaikkei ole vähään aikaan oikein uskaltanut yksin kulkea. Siihen on syynsä. Syy on muuttanut naapuristani pois, joten nyt tyttönen uskaltaa taas tulla tänne. Itsekin vähän varoin tyttöä ja muitakin lapsenlapsiani tänne pyytämästä, kun naapuri häiriköi.

Mitä lie räkinyt vai rykinyt postilaatikon päällekin? Yök!

Häiriköinti sinänsä ei vielä loppunut, mutta sen loppumisen suhteen olen luottavainen. Tänään postilaatikkoni oli sotkettu, joten se oli ensimmäinen lähestymiskiellon rikkomus. Toinen kerta vielä ja hän selviää näistä kahdesta sakoilla. Kolmannella kerralla keinot kovenevat. Siitä vaan, antaa palaa, jos lusiminen häntä houkuttaa. Minä en pienestä enää hätkähdä. Postilaatikkoon oli räitty, sinne oli rikottu kananmuna ja siellä oli "häirikköpostia" sekä jonkinlainen nuoli. Kaikista otin kuvat ja käsineet kädessä pakkasin ne pussiin poliisille vietäväksi. Huomisaamuna huoltoyhtiön miehet siivoavat postilaatikkoni. Harmikseni osa postistani oli saanut kananmunakuorrutuksen. Hullu, mikä hullu! Ei tätä meinaa edes todeksi uskoa, kun näin pahasti häiriintynyt yksilö kulkee vapaana.

Olihan minulla myös pyykkipäivä, koska uusi MilTech-reppuni käskettiin pestä ennen käyttöönottoa. Se saattaisi kuulemma muutoin laskea väriä käytössä esim. vaaleaan t-paitaan. Nyt se pyöri koneessa kahdesti, joten en usko enää irtoväriä löytyvän. Esittelen sekä reppuni, jonka löysin Varustelekasta että myös meidän toimivan pyykkitupasysteemin myöhemmin. Nyt täytyy ilmeisesti kömpiä peiton alle ja kuunnella äänikirjaa kunnes Nukku-Matti tulee. Hyvää yötä kaikille!

Kevät on koittanut mummulassa

Kaupunki on kaunis keväällä. Olen asunut tässä uudessa kodissani jo puolisen vuotta, mutta tämä on tietenkin ensimmäinen kaupunkikevät 27 vuoteen. On ihan eri asia asua ja elää kaupungissa, kuin vierailla siellä asioilla tai töissä päivisin. Nyt minä elän ja hengitän tämän kaupungin tahtiin. Kaupunki on kotini, sen elämä on minun elämääni.

Kahden lammen lenkki, iltahämärissä kotikulmillamme

Poikkeuskevät, suljettu ja hiljainen, on ihan uutta meille kaikille. Korona on sulkenut julkiset tilat, joten kauan haaveilemiani kirjastossa, kahviloissa ja torin vilinässä vietettyjä päiviä ei vielä ole tullut. Itse koen olevani sen verran introvertti, että yksinolo sinänsä sopii minulle hyvin. Sosiaalinen introvertti on ehkä hyvä määritelmä, sillä kaikki tuo edellä kertomani kuvaa sitä sosiaalista tarvetta olla toisten ihmisten kanssa, mutta viihdyn täydellisen hyvin kotonani aivan itsekseni. Ei nykyään kuitenkaan ole yksin, ellei nimenomaan itse hakeudu eroon somesta ja muusta vilinästä. Kotona ollessani se riittää minulle, että annostelen itselleni sopivan määrän yhteisöllisyyttä ja ystävien, läheisten ja rakkaiden seuraa. Minulle jää vielä runsaasti omaa, mikä onkin tänä päivänä olemiseni ydin. Omaa aikaa, omaa tilaa ja omaa rauhaa. Nythän kirjastot, terassit ja museot taas aukeavat, joten voin nauttia niistä kesällä.

Taloyhtiömme naisilla on oma Whatsapp-ryhmä, jossa voi tuulettaa pahaa mieltään sen kaikkia meitä ärsyttävän ja naapurustoa terrorisoivan pariskunnan touhuista, suunnitella kesän istutuksia tai vaikkapa vaan jakaa huumorilla höystettyjä kommentteja, meemejä tai musiikkia, livestreameja ja muuta kivaa. Se on varsinainen henkireikä tämän kaiken keskellä, sillä tajuan olevani turvassa ja samanhenkisten ihmisten keskellä. Nyt on hyvä. Tänne kuulun. Vähän olin kuitenkin kahden vaiheilla, jopa mietin pois muuttoa tuon terrorinaapurimme takia. Sitten sisuunnuin ja päätin, että hän/he lähtee/lähtevät, en minä. Ja kuinka ollakaan, maanantaina 25.5. pariskunta yön tuntien aikana muutti pois. Onnellinen olo, ei edes hävetä myöntää, että tätä olen odottanut kuin hullu puuroa aamutuimaan.

Koti on viimein lähes valmis, vaikka vielä pitäisi kaksi seinää tapetoida. Kynnys sen tekemiseen on korkea, sillä ikinä en ole tapetoinut. Ehkäpä vielä opin senkin. Kaveriksi toivoisin kuitenkin jonkun, joka osaa ja joka voisi samalla opettaa minulle, mitä tehdä. Ei se ihan sama ole, vaikka kuinka katselisin Youtubesta tapetointivideoita, kuin jos joku oikein kädestä pitäen auttelisi ja ohjaisi. No, ehkä päädyn yrittämään, kunhan kokoan vähän rohkeutta ensin. Muut maalaushommat on tehty ja välissä maalattiin jo yksi toinenkin asunto, joten maalausta on kyllä tullut harrastettua tarpeeksi. Vielä olisi työtilojen maalaus, jota aloittelen ehkä jo tänään. Seinien paikkaus ja hionta on tehty, joten maalaus ois pakko vaan ottaa työn alle. Työtilan keskeneräisyys rasittaa minua, sillä tahtoisin kovasti jo päästä siitä nauttimaan ja tilaa hyödyntämään. Siihen auttaa, kun hengittelee rauhassa ja toteaa itselleen, että tämä hoituu kyllä. Kaikki järjestyy.

Pikkujutut, kuten väärässä kohdassa oleva valaisin, puuttuva pistorasian kansi, ruma levynpala liesituulettimen yllä jne.,häiritsevät vielä kotona, mutta sen verran olen oppinut tyyneyttä, etten enää menetä hermojani näiden ikuisten ongelmien edessä. Lopultakin entisenä omakotiasukkaana tajusin, ettei koskaan olekaan valmista, eikä koti ole esittelykohde. Täällä uudessa kodissani kyllä toisinaan on niin hyvin kaikki, että voisin kuvata sisustuksesta tänne blogiini kuvia. Sitten onkin hetki jo ohi, joten uusi kierros imurointia ja tavaroiden järjestelyä voikin alkaa.

Näkymä olkkaarista pikkuiseen, täydelliseen keittiööni

Nyt alkaa elämä uudelleen. Nyt koitti loma ja kesäiset päivät tarjoavat lepoa ja touhua sopivassa suhteessa. Mihinkään ei ole kiire, kotona on hyvä olla ja rakkaat koirakaverini pitävät minusta huolta, kuten minäkin heistä. Pyyteetöntä rakkautta? Koira rakastaa aina ja koko sydämestään. Kumpa sellaista vielä joskus kokisin ihmisten maailmassakin. Toivossa on hyvä elää, sanotaan. Eikä silläkään saralla kannata hoppuilla. Rakkaus tulee, jos on tullakseen. Se on olemassa, minua ympäröivässä elämänmenossa, joten on aika avata sydämeni sille ja antaa sen vahvistua. Ehkä vielä joskus...