Kesäkuun ensimmäinen - ikkunanpesupäivä

Olen viimeinkin lomalla. Tai no, mikä se nyt sitten virallisesti meillä opettajilla onkaan. Koulutyön kesäkeskeytys ja vuosiloma siinä keskellä. Mikä voisikaan olla parempi tapa aloittaa loma, kuin se perinteinen ikkunanpesu? Muutettuani tähän kaupunkikotiini, minulla on kolme ikkunaa. Yksi makuuhuoneessa, yksi olohuoneessa ja yksi keittiössä. Ne kaikki koostuvat viidestä ruudusta, joissa on kolme päällekkäistä lasia eli 6 pestävää pintaa. Huomattavasti vähemmän kuin entisessä kodissani. Siellä yksin keittiössä oli 7 ikkunaa ja olohuoneessakin 7. Ai, että nautin tästä tietynlaisesta downshiftaamisesta, joka ei tarkoita asumisen laatua, vaan sen asunnon kokoa. Nyt ja tässä on hyvä olla.

Tässä meidän talon ikkunat näkyvät.

Ikkunoiden pesussa käytän apuna sitä monille tuttua Kärcherin pesuria, jolla likavesi imetään säiliöön. Näin ei tarvitse huolehtia vesillä lotraamisesta ja sotkusta. Ikkunalaudat tyhjiksi vaan ja pesemään. Nyt on kaikki muu pesty, paitsi ylimmät ruudut, jotka aukeavat sisäänpäin yläreunan saranoillaan ja niitä täytyy jonkun pidellä, kun toinen pesee. Siihen saan kaverin apuun ehkä huomenna. Minulla ei ole verhoja lainkaan, ainakaan vielä. Olen vaihtanut vanhat, vähän kuluneet pimentävät rullaverhot uusiin. Niiden avulla saan kaipaamani näkösuojan ja myös pimeyttä sopivasti valoisina iltaöinä. Pohjoisen valoisiin kesäöihin tottuneena en kärsi valosta, mutta olen huomannut pimeän rauhoittavan nyt, kun olen kärsinyt unettomuudesta.

Tänään oli kivan pilvipoutainen sää, joten ikkunanpesupäiväksi osui juuri passeli päivä. Nyt se homma on sitten toistaiseksi hoidettu, kunhan ylälasit hoidetaan äkkiä kuntoon. Muutenkin päivä oli mukava. Kolme koiralenkkiä, koirapuistossa vapaana juoksentelua Rauhalle ja Maisalle, joten tyytyväiset koiratytöt ovat jo ihan tillintallin väsyneinä. Tyttärentytär tulla hilpaisi mummulaan ihan itse, vaikkei ole vähään aikaan oikein uskaltanut yksin kulkea. Siihen on syynsä. Syy on muuttanut naapuristani pois, joten nyt tyttönen uskaltaa taas tulla tänne. Itsekin vähän varoin tyttöä ja muitakin lapsenlapsiani tänne pyytämästä, kun naapuri häiriköi.

Mitä lie räkinyt vai rykinyt postilaatikon päällekin? Yök!

Häiriköinti sinänsä ei vielä loppunut, mutta sen loppumisen suhteen olen luottavainen. Tänään postilaatikkoni oli sotkettu, joten se oli ensimmäinen lähestymiskiellon rikkomus. Toinen kerta vielä ja hän selviää näistä kahdesta sakoilla. Kolmannella kerralla keinot kovenevat. Siitä vaan, antaa palaa, jos lusiminen häntä houkuttaa. Minä en pienestä enää hätkähdä. Postilaatikkoon oli räitty, sinne oli rikottu kananmuna ja siellä oli "häirikköpostia" sekä jonkinlainen nuoli. Kaikista otin kuvat ja käsineet kädessä pakkasin ne pussiin poliisille vietäväksi. Huomisaamuna huoltoyhtiön miehet siivoavat postilaatikkoni. Harmikseni osa postistani oli saanut kananmunakuorrutuksen. Hullu, mikä hullu! Ei tätä meinaa edes todeksi uskoa, kun näin pahasti häiriintynyt yksilö kulkee vapaana.

Olihan minulla myös pyykkipäivä, koska uusi MilTech-reppuni käskettiin pestä ennen käyttöönottoa. Se saattaisi kuulemma muutoin laskea väriä käytössä esim. vaaleaan t-paitaan. Nyt se pyöri koneessa kahdesti, joten en usko enää irtoväriä löytyvän. Esittelen sekä reppuni, jonka löysin Varustelekasta että myös meidän toimivan pyykkitupasysteemin myöhemmin. Nyt täytyy ilmeisesti kömpiä peiton alle ja kuunnella äänikirjaa kunnes Nukku-Matti tulee. Hyvää yötä kaikille!