Beautiful Blogger -tunnustus

Sain Eijalta Päärynäpuun varjosta ihanan tunnustuksen! Kiitos paljon, Eija! Lämmitti mieltä kovasti.

Tunnustuksen sääntöihin kuuluu, että pitää kertoa seitsemän "totuutta" eli asiaa itsestään ja jakaa tunnustus eteenpäin omille suosikkiblogeilleen.

1. Olen onnellinen mummu. Kolme lapsenlasta, joista vanhin on ekaluokkalainen poika ja seuraava viisivuotias poika, sekä reilun vuoden vanha tyttärentytär ovat minulle kaikki kaikessa. Luulin, ettei ketään voi rakastaa enempää kuin omaa lastaan, mutta lastenlasten kohdalla huomasin, että näitä rakastan vähintään yhtä paljon, kuin omia lapsiani.

2. Teen töitä lasten ja nuorten kanssa,  enkä mistään hinnasta luopuisi siitä.

3. Juustot ovat suurta herkkuani. Voisin elää ilman karkkia, mutta juustot... Hmm!

4. Olen aktiivinen martta. Toimin oman yhdistykseni puheenjohtajana ensimmäistä vuotta.

5. Olen puoliksi kuusamolainen, puoliksi täältä etelästä. Isäni kohtasi äidin Kuusamossa kesällä -56.

6. Olen juuri laihtunut 10,8 kg.

7. Olen käynyt pohjalla työuupumuksen takia ja noussut jaloilleni polvet tutisten. Nyt voin hyvin.

Haluaisin antaa tämän tunnustuksen eteenpäin

Betweenlandille Rikkaruohoelämää -blogiin
Riikalle Periferiaan
Tainalle Kotomoon

Seuraan niin monia blogeja, että valinta on tosi vaikea, mutta toivon, että nämä ottavat sen vastaan.

Migreenipäivä

Aamuyön pimeässä heräsin karmeaan migreeniin. Lääkkeiden oton jälkeen nukuin kyllä pieniä pätkiä, mutta kellon soidessa tajusin kyllä hämärästi, etten siinä kunnossa voi mennä töihin. Ilmoitus esimiehelle, ohjeita sijaiselle. Takaisin pitkäkseen. Nyt taas alan palailla elävien kirjoihin. Migreenini on onneksi aika harvoin voittanut minut, mutta tänään se oli vallassa. Nyt puolilta päivin pääsin ylös sängynpohjalta ja aloitan päivän aamukahvilla. Tai no, päiväkahvilla sitten. Ihanaa, kunpäänsärky ja pahoinvointi alkavat hellittää ja nukkuu muutamia tunteja. Vielä särkee, mutta tämä on jo selvästi loppuvaihetta. Ehkä tästä vielä tulee hyvä päivä!

Viikonloppu loppuu kesken

Tänään olin suunnitellut taas tekeväni vaikka mitä! Enkä sitten tehnytkään oikeastaan mitään... Kävimme kyllä nopean kirppiskierroksen, jolta taas jotain pientä löytyikin, mutta muuten meni viikonloppu ihan vaan lepoa ja rauhaa nautiskellen kotosalla.

Keksin uuden keräilyjutun kirppikseltä. Alan metsästää näitä kirjaimia, puisia, erikokoisia ja mallisia kirjaimia ja numeroita, jotka sitten maalaan ja kiinnitän seinälle. Joissain blogeissa olen vastaavia nähnyt. Jäi sen verran kuvat mieltä kaivertamaan, että nämä kaksi kirjainta nähdessäni päätin heti alkaa keräilyyn.

Lisäksi löytyi tuikuille pieni tarjotin ja sisustustarra, eurolla...

 

Onko muuten kenellekään tuttu tämän mallinen maljakko? Tämä on ollut mummullani ja minulla jo vuosia sen jälkeen. En ollut kaivanut sitä edes esille, mutta nyt kun laittelin kirppiskamoja valmiiksi, tämä osui silmiin. Pesin sen astianpesukoneessa ja huomasin, että sehän olikin ihan sievä pikkumaljakko. Miksei siihen voisi kynttilänkin laittaa, kuten muistelen mummuni joskus tehneen.

 

En tiedä, onko tällä kummempaa arvoa, kuin sen sisältämä tunnearvo. Joitain tavaroita täytyy ihan vaan säästää, eikä antaa kiertoon. Mummuni tavarat ovat vaan kerta kaikkiaan sellaisia.

 

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Pyhäinpäivän ilta

Tänään on vietetty pyhäinpäivää ja muisteltu niitä, jotka ovat täältä jo lähteneet. Kävimme jo puolenpäivän maissa haudoille sytyttelemässä kynttilät ja lyhdyt. Lyhtyihin tuli öljykynttilät, joten ne palavatkin sitten vähän kauemmin. Illalla kuuden jälkeen kävimme uudelleen, kun oli tullut pimeä. Oli paljon kynttilöitä ja hautausmaan yllä matalalla leijuva usva teki tunnelmasta aika jännittävän.
Ilman kameraa liikkeellä tietenkin, mutta ainahan on puhelin. Yritinpä napata kuvia kännykällä, mutta eipä niistä kovin kummoisia tullut. Järkkärikameraa vasta haaveilen, sillähän varmaan voisin kuvata myös tällaisia kohteita.
Meillä on täällä hautausmaalla, johon mm. isän vanhemmat ja heidän molempien vanhemmat sekä äitini ja sisareni on haudattu, myös sellainen paikka, johon lasketaan kynttilät niille, joiden haudat ovat jossain sellaisella hautausmaalla, johon ei esim. pitkän välimatkan takia pääse käymään. Muualle haudattujen muistelupaikaksi sitä kutsumme. Siihen lasken aina kynttilän niille omaisilleni, joiden haudat ovat Kuusamon kirkon hautausmaalla. Siellä ovat äitini vanhemmat, sekä monet, monet muut sukulaiset. Joulun aikaan varsinkin tämä paikka on niin täynnä kynttilöitä, että niiden lämpö sulattaa lumenkin ympäriltä. Lämmin hehku tuntuu metrien päähän. Olen kiitollinen, että tällainen paikka on, sillä Kuusamoon ehdin hautausmaalle seuraavan kerran vasta kesällä.

Kirppislöytö...

Isännän kanssa kierros kirppiksellä ennen ruokakauppaan menoa. Ja intohimoisen voimailijan silmin tämä mies katselee ehkä pikkuisen eri asioita siellä, kuin minä... Tässä tämänkertainen saalis, joka siis ostettiin minulle! Salilta tutut punnerruskahvat! Nämä on oikeesti hyvät, olen samanlaisia käyttänyt aika paljonkin varsinkin viime kevään aikana.

Hyvää pyhäinpäivän aattoiltaa!

Luopumisen haaste

Olen törmännyt useissa blogeissa tähän luopumisen haasteeseen. Ideana on luopua ylimääräisestä tavarapaljoudesta, jota ainakin minun huusholliini tuppaa kertymään aikalailla. En ole itse saanut varsinaisesti tätä haastetta keneltäkään, joten päätin haastaa oman itseni...

Minulla onkin nyt ollut kirppispöytä, ensin viikon toisaalla ja nyt viikon täällä Löytöpankissa. Jatkan vielä ainakin viikon, ellei enemmänkin, sillä huomaan, että kotoa aina vaan löytyy lisää ja lisää tavaraa, josta on aiheellista hankkiutua eroon.

Mutkikkaaksi asian tekee se, että olen luonteeltani parantumaton hamsteri. Kun istun hinnoittelemassa kirppikselle meneviä tavaroita, punnitsen melkein jokaista käsissäni ja mietin, vieläköhän kuitenkin sen säästäisin, käyttäisinköhän sitä kuitenkin, tai entäs jos yhtäkkiä tarvitaankin jotain tällaista... Otan itseäni yhä uudelleen ja uudelleen niskasta kiinni ja torun hiljaa mielessäni! "Ehei, en tarvitse kaikkea tätä tavarapaljoutta. Jos en ole käyttänyt puseroa vuoteen, en ehkä koskaan sitten käytäkään jne."

Kassikaupalla kirjoja, vaatteita, keittiötavaraa ja muuta käyttökelpoista olen siis saanut kotoa hävitettyä. Hinnat ovat halvat, koska ajatus on saada ne oikeastikin pois nurkista. Olen ylpeä siitä, että kierrätys on osa elämääni, enkä hävitä tai varastoi turhaan vielä täysin käyttökelpoisia tavaroitani. Yhden romu voi olla toisen aarre, ajattelen ja luopuminen on entistä helpompaa. Toisaalta myös itse ostan kirppiksiltä, joten olen kantanut vuosien mittaan erinäisiä kassillisia sieltä meille kotiinkin päin.

Tässä yksi esimerkki: käyttämätön teline, jossa grillivartaita...Why?

 

Kokeilkaapa, miten hyvältä luopuminen voi tuntua!

Houkutteleva arvonta...

 Kristallin hohto -blogissa arvotaan ihana optinen palovaroitin! Käykää osallistumassa! Minulle ainakin kelpaisi tällainen, tosin ehkä en valitsisi tätä väriä. Värivaihtoja löytyy useampia.

http://kristallinhohtoa.casablogit.fi/lue/2012/11/arvonta-lento-palovaroitin#comments