Milloin ihminen on itsekäs, tai oikeastaan siis kysymys kuuluu, miten olla hyvällä tavalla itsekäs, ilman että satuttaa muita? Itsekkyys voi itse asiassa olla hyvinkin negatiivinen asia, sillä sellainen vääränlainen itsekkyys tarkoittaa toisten ihmisten tallaamista tai vähättelyä. Sellaiseen minulla ei ole halua, eikä varaa. En ole mitenkään erityinen, eli en halua nostaa itseäni kenenkään toisen kustannuksella. Tahdonkin vain antaa itse itselleni parasta ja kannustaa itseäni olemaan itselleni armollinen. Eihän sitä tavoitetta varten tarvitse olla muille ilkeä tai vähätellä ketään toista. Minä olen minä ja that's it. Elän ja nautin vain kerran. Miksi siis kitua ja kärvistellä? Joku elämänvaihe on ohi ja toinen alkanut. Ei siinä ole mitään pahaa tai väärää. En tallo muita alleni, vaan vapautan ihmiset ympärilläni ja odotan saavani vapautta vastalahjaksi myös.
Miten sitten panostan itseeni? Tosi monella tavalla, oikeastaan. Annahan, kun hiukan mietin. Ainakin olen alkanut kiinnittää enemmän huomiota terveelliseen ruokaan ja siihen, että siitäkin - ja varsinkin siitä - saa herkullista halutessaan. Tämän kesän herkkuni, paistetut kirsikkatomaatit ja halloumi, pannulla ja oikealla voilla paistettuna, vievät kielen mennessään. Joskus herkuttelen vähän "kielletyillä" herkuilla, mutta en moiti itseäni siitä. Olen vaan välillä jotain ekstraa ansainnutkin. Älä kysy, kerron suosiolla, että se on suklaa. Mun salainen paheeni.
No liikunta on myös itseeni panostamista. Nyt tanssiharrastus ja kuntosali jäävät vähemmälle koronapandemian aiheuttamien rajoituksien takia, mutta uskon, että jatkan edelleen. Koirien kanssa liikun luonnossa ja kuljen pitkin hiljaisia katuja, ihan vaan fiiliksen mukaan. Kaikki käy. Metsään kaipaan usein ja silloin suuntaan sinne kaikki aistit avoimina. mieli kirkkaana ja annan kaikkien tuoksujen ja äänien imeytyä mieleeni. Samalla silmäni nauttivat vihreistä mustikkamättäistä, kukkivista metsätähdistä ja suopursuista, korkeista horsmikoista ja puunrunkoa naputtavan tikan väreistä. Se oikeasti puhdistaa mieltä ja piristää arjen keskellä.
Balladi elokuvasta Klaani tuli mieleeni juuri noista aistituntemuksista ja siinä viitataan myös rakkauteen, josta tarkoitus elämään löytyy. Ehkä näin voi vielä käydä, mutta juuri nyt rakkauselämäni on sekaisin kuin seinäkello. Joku rakastaa minua, enkä voi vastata rakkauteen. Minä rakastan saamatta vastarakkautta. Deittien suhteen pitäisi palata ainakin 11 kk taaksepäin, sillä sen jälkeen ei ole ketään kulmilla näkynyt. Huokailen välillä sen suhteen, mutta olen hyväksynyt tilanteen. Rakkautta ei voi pakottaa. Ei antamaan, eikä saamaan. Siksi siis elän yksin. Ja viihdyn näin. Välillä kyllä ikävöin niin, että kipeää tekee, mutta sitten taas jatkan omaa elämääni, omalla tavallani ja omilla ehdoillani. Ehkä tilanne muuttuu, ehkä ei. Kaikki on kuitenkin paremmin kuin hyvin. Enää en tyydy mihin tahansa, enkä anna kenenkään määrätä minun elämääni.
Panostaa voi monella tavalla. Yksi ikäisteni naisten tapa panostaa itseensä lienee kauneudenhoito. Huolehdin ihostani, en ota aurinkoa, enkä polta. En halua rypistyä rusinaksi, joten vähän kalpeanaamana kuljen. Toki aurinko tarttuu, kun paljon ulkoilee, mutta en mene makaamaan aurinkoon varta vasten. Hiukset värjään kampaamossa edelleen, vaikka harmaita vielä ei olekaan. Käyn laitattamassa volyymiripset ja geelilakkautan omat kynteni. Kuivakuppaus ja kosteusvoide, kuorinta ja sokerointi kuuluvat myös rutiineihini. Ne ovat panostusta paitsi ulkoiseen minääni, myös omanlaisiaan hyvänolon ja hyvän mielen lähteitä, joista saa nauttia hyvällä omallatunnolla.
Olen myös työssä uupumiseni vastapainoksi päättänyt ottaa opintovapaata ja minulla onkin opiskelupaikka jo ensi vuodeksi. Silläkin tavoin panostan itseeni. Otan aikaa opiskeluun ja irroittaudun siitä arjesta, joka on ollut uupumusta ja masennustakin aiheuttavaa ajoittain. Kevät oli raskas, mutta opin itsestäni paljon sen aikana. Tykkään työstäni, mutta nyt tuntuu hyvältä pitää paussi. Saa nähdä, mihin suuntaan sen jälkeen. Se tuottaa iloa, että saan uusia näkymiä tulevaisuuteen ja motivaatiota itsensä kehittämiseen. Olen elinikäinen oppija. Sen tiedän.
Mitä muita tapoja on itseensä panostamiseen? Kerro sinä omat tutuksi tulleet rutiinisi. Olisi kiva kuulla niistä. Museoiden kiertely, käsitöiden harrastaminen, lemmikit, kaikki se, mikä tuottaa iloa, on itseensä panostamista minulle. Aina se ei maksa mitään. Esimerkiksi Museokortilla saa paljon elämyksiä ja kirjastot antavat meille verovaroin kustannettua iloa ja elämyksiä. Ystävien seura tuottaa iloa ilmaiseksi. Uusia vinkkejä otan vastaan suurella ilolla.
Hyvää viikonloppua kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Poikkeathan toistekin luokseni!