Vuoden lopussa, kun kaikki on alussa

Vuosi 2014 tosiaan vetelee viimeisiään. Mikäpä siinä, taas olemme siirtymässä uuteen ja entistäkin aktiivisempaan, reippaampaan, tuotteliaampaan ja mitä vielä... Tai no, niinhän sitä usein ajatellaan. Joskus itse hämmästelen sitä, miten paljon odotuksia vuoden vaihtumiseen ladataan. Halutaan eroon kiloista, sohvaperunan elämästä, tupakasta, vietetään tipatonta tammikuuta jne. Itse en usko moiseen. Minusta uusi alku voi olla missä kohtaa tahansa, kun siltä tuntuu. Olen itse uuden alun itselleni jo tehnyt ruokavalioremontin avulla ja lisäksi lisäsin reippaasti liikuntaa. Paino on siinä ohessa tosiaan laskenut, vaikkei se olekaan tämän koko jutun ydin. Haen lähinnä hyvää oloa, virkeyttä, sokerin pois jättämisen myötä tulevaa jaksamista ja vatsan hyvinvointia. Sitä olenkin jo saanut. Yöuniini tämä uusi elämäntapa on myös vaikuttanut, sillä nukun nykyisin paremmin kuin koskaan ennen. Ihana elämä, sitä tämä on! Viljat, maitotuotteet ja sokeri, sekä kaikki pitkälle prosessoitu ruoka, kuten einekset, olen jättänyt pois. Ja näillä aion mennä jatkossa koko ikäni!

Jouluun ladataan myös paljon odotuksia ja tavallaan pakon sanelemia, tarpeettomiakin traditioita. Ei ole todellakaan pakko tehdä tai ostaa kauheasti kaikkea. Ei ole pakko valmistaa tonnikaupalla ruokaa, syödä itseään ähkyksi eikä ole pakko myöskään saada siivottua koko kulmakuntaa ennen joulua. Joskus olen niin ajatellut, varsinkin nuorena vaimona, kun halusin näyttää, mitä kätevä emäntä osaa. Enää en ota stressiä kaikesta tuosta. Olen tyytyväinen vähempään, armollisempi itseäni ja muita kohtaan ja nautin joulusta omalla tavallani enemmän kuin ennen. Hiljentyminen ja haudoilla käynti, yömessu jouluyönä ja rauhallinen oleilu kotona, niitä olen elämääni nyt muokannut ja ne tuovat sen hyvän mielen ja rauhan joka vuosi. Mitä siitä, jos joku nurkka repsottaa? Se on vain maallista, eikö niin.

Martan joulukirjan ohje on täyttä asiaa

Olenhan jotain taas saanut tehtyäkin, sillä olen virkkaillut lumihiutaleita tuon 100 lumihiutaletta -kirjan ohjeilla. Nyt on menossa muistaakseni numero 44. Ihan järjestyksessä mennään. Innostuin myös mukaan erääseen fb-ryhmään, jossa neulotaan juhannukseen mennessä tietty määrä. Aloitinkin Tapaninpäivänä Maaria-sukat, jotka ovat yksi lempisukkamallini. Se on helppo ja nätti, joten sitä on kiva neuloa. Lankana on pinkki 7 veljestä, jota nyt sattui löytymään omista, ehtymättömistä varastoistani. Ensimmäinen sukka onkin jo valmis ja toinenkin puikoilla.

Maariat aloitettu Helmin valvonnassa

 

 

Ompeluhommiakin tein tänään taas. Tytär heitti vähän leikillään, että haluaa myös sienimekon, kun kerroin pikkuprinsessalle sellaisen tekeväni. Ja saamansa pitää. Tässä äidin ja tytön samistelumekot, joissa molemmissa kaavana Ruskamekon kaava Pikku Piltiltä. Kangas on pehmeää joustofroteeta. Tosin tyttäreni ei varmastikaan julkisesti kulje tuollainen mekko päällään, mutta kotimekkoina nämä varmasti menevät heillä hyvin. Pikkuneiti ei oikein vielä ymmärtänyt, mitä samistelulla tarkoitin, mutta eiköhän se selviä, kunhan yhdessä mekkojaan mallaavat.

Kärpäsienimekot kahdelle kauniille

 

 

Pojanpojilleni tein tällaiset lahjakortit joululahjaksi. He saivat siis valita viisi vaatetta, jotka lupasin tehdä. Ja heti joulupäivänä, kun pojat kortit saivat, alkoikin vimmattu tilaaminen. Kankaita tutkittiin porukalla ja valintoja mietittiin. Lopulta pojat piirsivät tilauksensa oikein paperille, ettei mummu vaan unohda niitä. T-paitaa, housua, hupparia, huivia ja pitkähihaista paitaa niissä oli. Lisäksi piti jo tehdä aarteiden säilytykseen pienet pussukat. Ne tehtiin tarkasti valvonnassa, jotta tulee oikeasta kankaasta ja oikean kokoiset.

Lahjavinkki: Anna lahjakortti, jotta saaja saa itse valita.

Tässä poikien tilaukset

 

Isompi pojanpoikani, kolmasluokkalainen, oli ommellut mummulle joululahjaksi ihanan hiirineulatyynyn. Ikinä en kyllä raaski sitä käyttää, vaan asetin sen yöpöydälleni koristeeksi. Suloinen on ja kovasti pikkumies on tehnyt sen kanssa töitä. Antoi sen sitten minulle, koska tiesi minun sitä arvostavan. Oppi on mennyt perille, sillä aina olen yrittänyt itsetehtyä arvostaa ja sitä myös opettaa.

Suloinen hiirulaiseni

 

Vielä on pari päivää aikaa, ennen kuin meidän Paavo ressukkaa kiusataan ilotulitteilla. Helmille tämä on ensimmäinen uusi vuosi, joten se joutuu kokemaan sen metelin nyt ensimmäistä kertaa. Paavo pelkää niin, että piiloutuu kuusen alle ja liikkuu ihan matalana koko illan ja yön. Emme toki itse ammu raketteja, mutta kyllä niitä naapurustossa silti näkyy ja kuuluu. Onneksi vain kerran vuodessa kuitenkin.

 

Hyvää vuoden loppua ja pirteitä pakkaskelejä (-19 asteessa nyt) kaikille!

 

 

Salaisen jouluystävän kolmas paketti!

Tänään se odotti postilaatikossa. Joulupaketti, jonka oli lähettänyt salainen jouluystäväni. Tämä on se kolmas, eli kierroksen viimeinen.

Paketissa oli jouluisia koristenauhoja, karkkeja, porokoriste ja keinuva tonttutyttö. Sitten oli muutama tuikkukynttilä ja minun kahdelle kissalleni pussi kissannameja! Kiitos ihanasta paketista, Sandra!

Joulun odotusta ja lahjavalmisteluja

Tänäkin vuonna, kuten aina aiemminkin, lupasin itselleni aloittaa joulun valmistelut ajoissa. No, nyt tuo joulu lähestyy kohinalla, mutta mummuparka täällä tuskailee tekemättömien touhujensa keskellä. Kaikille läheisilleni haluan tehdä itse lahjan. Ja lapsille useitakin. Lisäksi on myyjäisiä luvassa. On myös tuo Suomen suurin joululahja -kampanja, jossa olen mukana. Olenkin ommellut niitä lastenosastolle sairaalaan meneviä lohdutus- ja rohkeuspalkinnoiksi annettavia pehmoleluja urakalla. Niin, urakalla, vaikka ei niitä vielä mitään rekkakuormallista siltikään ole.

 

Lähdin liikkeelle näistä kivoista norsuista, joita on nyt sinisenä, punaisena, pieninä ja isoina versioina. Kaava on muokattu Velhonviita-blogista löytämästäni kaavasta. Lisäksi olen tehnyt fleecen jämäpaloista tyttökissoja, joilla on fleecemekko ja -kaulaliina. Näitä on kyllä kiva tehdä ja jämäkankaillekin löytyy näissä kivasti käyttöä.

Viimeisenä käsiini tarttui pehmoinen velourpala, josta ompelin pikkupotilaille uniriepunukkeja. Ne ovat pehmeitä ja lituskoita, joten unikaverina ovat nukkujaystävällisiä. Valmiit lahjat toimitin omalla paikkakunnalla keräystä hoitaneelle ompeluihmiselle ja sitä kautta ne nyt pääsivät jakoon sairaalaan. Hyvä mieli oli palkkana näiden tekemisestä. Olen taatusti innolla mukana jatkossakin!

 

 

Toinen paketti Salaiselta jouluystävältä

Taas tulla tupsahti postista paketti, jonka on lähettänyt Salainen jouluystäväni jostain päin Suomea. On aina yhtä jännittävää saada paketti ja paketin avaaminen on aika lailla samanlaista, kuin lapsuuden joulupakettien kanssa.

Tällä kertaa paketti oli täynnä ajankohtaista askarreltavaa joulun teemaan liittyen. Lisäksi mukana oli tikkari, joka katosi parempiin suihin lähes samantien.

Kuvanlaatu ei oikein ole onnistunut, mutta tässä näkyy saamani jouluinen korttiaskartelupaketti. Kivoja nuo pienet tekstikortit, joista saa valmiin, kauniin tekstin joulukortteihin. Nämä tulivat kaikki juuri passelisti käyttöön, sillä kortteja pitäisi alkaa väsäillä. Kiitos, jouluystäväni!

Jotain muutakin hyvää seurasi paketin tulosta! Kävi nimittäin niin, että uusi askarteluinnostus iski päälle ja aloin sitä varten siivota ja järjestellä, suorastaan inventoida askarteluhuonettamme. Siellä on toiminut yleinen kaaosmeininki jo pitkään, kun sinne on varastoitu kirppistavaraa, jota olen pakkaillut ja välillä myynnistä pois tuotuja kirppistavaroita, sekä erilaisia laatikoita, joissa on vauvanvaatteita, kankaita ja lankoja. Nyt olen tehnyt raivaushommaa kolme päivää, koska se vaan yltyy ja innoissani levitän tavaroita ja lajittelen, suunnittelen ja asettelen järkevästi uudelleen kaappeihin ja työpöydän laatikoihin, säilytyshyllystöön jne. Kivaa hommaa, joka todellakin on paljastanut, että paljon kaikkea kivaa ja käyttökelpoista on tullut jemmattua nurkkiin. Nyt vaan käyttämään niitä!

Kun se askarteluhuoneurakka valmistuu, taidan ottaa tähtäimeen kodinhoitohuoneen, jossa huomaan joidenkin liinavaatteiden yms. seisseen kaapissa käyttämättömänä ja keränneen pölyä turhaan jo vuosia. Voisihan niitäkin alkaa käydä läpi, jotta saisin tässä vähennettyä tavarapaljoutta vähitellen. Ja ei, ei ole talo vieläkään myynnissä, vaikka kyllähän tuon pitäisi jo olla. Emme tunnu saavan aikaiseksi talon myyntiin laittamista, ei sitten millään...

Kohta tulee jo viikonloppu, joten eiköhän tuo perjantai tuosta hurahda melkoista vauhtia! Viikkoja taitaa olla nyt neljä, ennen kuin joululoma alkaa. Joulukiireet, kuten joulujuhlaesityksen harjoittaminen luokalle, arvioinnit ja sitten se kaikki oman perheen jouluun liittyvä odottavat! Muutamat myyjäiset olisivat luvassa vielä ennen sitä, joten hommia piisaa. Lupaan kuitenkin myös aktivoitua uudelleen blogin suhteen. Paljon olisi kerrottavaa, mutta palailen niihin viikonloppuna!

Omilla mitoilla - onnistumisen iloa!

Olin edellisenä viikonloppuna, eli reilu viikko sitten jo Pälkäneellä, Keltaisessa talossa järjestetyllä alusvaateompelukurssilla. Kurssin järjestäjä oli tamperelainen Make Bra -niminen yritys, joka myy nettisivuillaan kaikenlaisia tarvikkeita alusvaatteita varten. Lisäksi myynnissä on rintaliivien ja alushousujen kaavoja, joista osa on perinteisesti paperilla ja osa netistä ladattavia. Ihastuin niin kovasti ajatukseen, että voisin tehdä itse jopa alusvaatteenikin, että päätin tutustua aiheeseen hieman tarkemmin.

Ostin jo aiemmin syksyllä muutamia kaavoja ja peruspaketit tarvikkeita. Suunnittelin rintaliiveihin perehtymistä ensin itsekseni, mutta lopulta tulin toisiin ajatuksiin. Totesin, etten kuitenkaan ehkä osaa käyttää kaikkein fiksuimpia ja kätevimpiä työtapoja, kun en tällaisia ompeluksia ole aiemmin tehnyt. Kynnys tuntui aluksi korkealta ja päädyin pyörittelemään tarvikkeita ja kaavoja, keräämään rohkeutta ja tietoa, mutta siltikään en saanut aikaiseksi aloittaa.

Päätin lopulta, että opettelen tämän oikein kunnolla, alusta alkaen ja oikeilla, käytännössä testatuilla työtavoilla. Niinpä sitten ilmoittauduin kurssille, jolla saisin asiantuntijan opastuksella perehtyä ensimmäisiin itsetehtyihin rintaliiveihini. Ja voi, miten tyytyväinen olenkaan kurssiin ja siellä tekemiini uusiin rintaliiveihin.

Koska kurssin opettaja, Annele Isomäki, oli apuna, sain valittua juuri oikean koon ja sen perusteella tein sovitusversion ensin. Sovitusversiossa on vuorimateriaalista tehdyt kupit ja tuo rintaliivien osa, johon kupit kiinnitetään, tehtiin vain jostain satunnaisesta kankaasta jättäen taakse solmimisvaraa sovitusta varten. Sovituksessa ammattilaisen apu oli tärkeää. Näissähän ei suoraan koot mene niin, että voisit vain valita sen koon, jota valmisliiveissä olet ostanut. Vasta kokeilemalla löytyy se oma malli ja koko. Jokainenhan meistä on erimallinen ja sen voi itse ommellessa huomioida.

Liivit ovat siis pehmustetut, kaarituelliset ja ah, niin mukavat päällä!

Tässä ensimmäiset koskaan ompelemani rintaliivit. Pallokangas on hyvin

joustavaa, EK:n palalaarista löydettyä toppikangasta viime kesältä.

Tässä ovat toiset, jotka tein toisena kurssipäivällä hieman eri

mallilla. Näissä tuo kirjava kangas on kirpputorilta löytämästäni liukkaasta

tunikasta. Kokojen valinta tässäkin oli tärkeä vaihe, sillä tästä mallista ei

sopinutkaan sama koko, jota käytin noissa mustavalkoisissa. Nyt ne ovat minulle

täydelliset, istuvat ja mukavat! Ja vielä oikein pirteän näköisetkin.

Tässä sovitusversioni. Sovittaessa tarvitaan myös kaarituet,

jotta liivit istuvat ja todellisen sopivuuden pystyy arvioimaan.

 

Kertoilin kurssikuulumisia heti tuoreeltaan muutamissa Fb-ryhmissä ja kuulinkin, että kiinnostuneita oli paljon. Moni halusi tietää lisää ja jotkut ovat jo ilmoittautuneet kursseille. Suosittelen lämpimästi kurssin käymistä kaikille, joita omien alusvaatteiden ompelu kiinnostaa. Kotona minulla on nyt tarvikkeita useampiinkin liiveihin. Aion seuraavaksi testata hieman erilaista mallia taas. Näistä kolmesta mallista sitten voin tehdä erilaisia versioita, reippaampia ja romanttisempia, aina materiaalista riippuen. Lisäksi minulla on tuo Make Bran alushousukaava ja muutamia muitakin kokeiluun meneviä alushousujen kaavoja, joiden avulla teen näihin rintaliiveihin sopivat pöksyt itselleni myös. Ja mikä ihaninta, niitä voi tehdä niin monet, kuin vaan materiaalia riittää.

 

Nyt olen saanut uuden kipinän ja valtavan innostuksen, sillä tässä oli paljon kivoja ja tarkkuutta vaativia työvaiheita. Ompelukoneen käsittelytaito toki on hyvä olla sujuva, sillä näissä ompeluksissa täytyy saada ompeleet sinne, minne on tarkoitettukin. Mutta kurssin käytyään jokainen osaa jo ohjeitakin tulkita eri tavoin ja tietää oman koneensa säädöt kullekin ompeleelle, joita rintaliiveissä käytetään. Lähinnä tarvittiin suoraommelta ja erilevyisiä siksakkeja.

 

Nyt voin entistäkin sitoutuneemmin seistä päätökseni takana ja sanoa, etten osta uusia vaatteita vuoteen. Aloitin projektini 30.8. ja nyt jäljellä ovat enää sukat ja sukkahousut, joita toki joudun hankkimaan. Kaiken muun voin ommella itse, neuloa itse tai ostaa kirppiksiltä. Se on minulle suuri ilo ja ylpeyden aihe! Lähtekääpä kurssille ja liittykää joukkoon!

 

Mukavaa alkanutta viikkoa ja syksyisiä päiviä!

 

 

Postipojan tuomaa

Salainen jouluystäväni muisti minua ensimmäisellä paketillaan! Iloinen yllätys oli jo heti sen paketin jouluinen ulkoasu. Kiva oli laatikosta noutaa postia, kun heti huomasin punaiseen paperiin paketoidun yllätyksen laatikon pohjalla.

Paketin sisältöön piti tietenkin heti päästä käsiksi. Niinpä nappasin paketin auki heti sisälle päästyäni ja sieltähän paljastuikin kaikenlaista kivaa!

Oli suloinen sydän jouluisilla toivotuksilla, askarteluun tarvikkeita, tarroja,

tuikkuja, tikkuaski ja lakuja! Korttikin oli mukana

Tarrat ovat somia, kuin vanhan ajan postimerkkejä!

Ja tuo sydän, sehän on juuri passeli meidän keittiöön!

Tuikuillekin löytyy kyllä paikka, tähän pimeyteen ne tuovat valoa!

 

Suuret kiitokset sinulle, salainen jouluystäväni!

 

 

Syksyn ompelusatoa, kissoista puhumattakaan!

Olen ollut piiiiitkään tauolla blogimaailmasta, sillä näyttää siltä, että muutama viikko on taas hurahtanut ohi melkoisella vauhdilla. Työkiireitä olisi hyvä syyttää, samoin noita kaikenlaisia harrastuskiireitä, mutta ei, olen vain ollut laiska istahtamaan tähän läppärin eteen naputtelemaan. Myönnetään ja pyydänkin anteeksi teiltä lukijoiltani, etten ole teitä höpinöilläni häiriköinyt aikoihin.

Olen kyllä ommellut vähän kaikenlaista, niin itselle kuin pienille ihmisillekin. Osa on jo lähtenyt eteenpäin, enkä kaikkea olen edes kuvannut. Ompelin kuitenkin itselleni takkia tässä viime viikon perjantaina ja sehän jäi sen parin tunnin jälkeen tähän vaiheeseen... Muuten on valmista, mutta tuohon tuulilistaan ja hihojen tamppeihin pitäisi laittaa nepparit. Alkuperäisessä mallissa oli napit ja napinlävet, mutta kun sain päähäni, että haluan nepparit, niin yritän nyt löytää sopivat, vaikka vaikeaa se on. Paikalliset olen jo tutkinut, samoin naapurikaupungin Eurokankaan ja Pienen Nappikaupan. Huomenna vielä yksi paikka täällä meidän kaupungissa, nimittäin Kangastukku. Toivon hartaasti, että siellä olisi Prymin neppareita, ettei tarvitse lähteä Helsingistä etsimään. Haluan siis mustat tai tummaa metallia. Ei kiiltäviä, eikä kuparinväristä. Kauluksen reunaan tulee sirkat ja nyörikuja nyöreineen. Sitten se on ihan valmis!

Kangas pitää kevyesti vettä, mutta ihan kunnon sadetakki tämä ei ole. En teipannut saumojakaan, sillä nurja puoli on trikoota, joka on ikään kuin kiinni tuossa ulkoilukankaassa. Siinä on syvät taskut edessä ja kauluksen sisäpuolelle laitoin ohutta mustaa mikrofleeceä. Mikä parasta, tähän mennessä en ole vielä ostanut tähän mitään. Nepparien hinnalla tulee tämä takki valmiiksi. Pala on saatu ystävältäni Sannalta ja vetskari, langat, fleecepala ja nyöri + pari sirkkarengasta löytyivät omista varastoistani. Tätä tehdessäni ajattelin kohta alkavia viileitä syyspäiviä ja välituntivalvontoja, joissa pyörin pihalla oppilaiden kanssa kolmesti - neljästi viikossa. Osallistun leikkeihin ja välillä joku könyää sylissä, joten takin pitää olla riittävän väljä ja huoleton. Tämä toivon mukaan on.

Malli on Allt om Handarbeten

Sömnadsmagasin 3/2010 -lehdestä.

Näyttää hiukan ryppyiseltä...

 

 

 

 Ehdin viikonloppuna ommella myös tunikan. Se on malli,  jota olen aiemminkin halunnut kokeilla. Twisted Knotissa on nimensä mukaisesti etukappaleet ristissa, kuin solmussa edestä. Tämä on toteutettu jostain vanhasta varastostani löytyneestä palalaarista onkimastani viskoosielastaanista. Versio on nyt testattu ja käytössäkin se on jo ollut. Nyt tosin tiedän, että se on aika avoin, joten mustaa toppia olen pitänyt alla, ettei paljastu liikaa. Takana olevan ihmeellisen härpäkkeen, liehukkeen tai mikä se nyt onkaan, jätän ilman muuta jatkossa pois. Sen virka on olematon ja se ei oikein näytä kivalta minusta.

Malli Ottobre Woman, Twisted Knot

 numerosta 2/2013.

 

Etuosan malli on kiva, varsinkin rintavalle.

Takana vyötäröllä on ylimääräinen härpäke...

Täällä on muutenkin tapahtunut mukavia! Kissamme Paavo, 10-vuotias leikattu kolli, adoptoi itselleen suloisen tyttären tuossa elokuulla, viikko poikani häiden jälkeen. Pikku pentu oli tullessaan n. 13 viikkoinen. Kovasti se kasvaa ja kehittyy, oppii uusia koiruuksia, pomppii ja temppuilee, hakeutuu syliin ja on aivan hulluna Paavoon. Paavo ei ole ihan niin hullaantunut ollut, mutta nykyisin Paavo voi vapaaehtoisesti vähän haistella pentua, nukkua sen lähellä ja jopa parina päivänä Paavo on sen selkää ja niskaa nuollutkin.

Yhdessä syödään!

Näin lähekkäin jo nukutaan.

 

Ensimmäisestä kuvasta näkyy hyvin, miten pieni Helmi on Paavon rinnalla. Se on kuin kirppunen! Toisessa ne jo mukavasti köllöttelevät yhdessä! Helmi on kovasti myös meidän ihmisten perään, roikkuu varsinkin minussa ja nukkuu yönsä minun päälläni maaten. Kun käännän kylkeä, se humpsahtaa patjalle ja sitten siitä kiipeää lonkkaani lämmittämään uudelleen. Hassu otus!

 

Ihailemani Gertien uusi kirja on painotuore tuotos, jonka olen selannut ja osin lukenutkin jo innolla. Sain sen Suomalaisen kirjakaupan kautta jo ennen virallista ilmestymispäivää, mikä oli valtava yllätys. Ilmeisesti se oli yllätys myös Gertielle, joka ihmetteli sitä blogissaan tässä viime viikolla.  Mieluisia malleja on monta ja ompelukoneelle se tietääkin töitä lähiaikoina... 40- ja 50-lukujen muoti on niin valloittavan naisellista, että se on vienyt sydämeni täysin! Tai no, kissat ja lapsenlapset ja ja ja... Onhan sitä muutakin ihanaa, mutta kirja on tutustumisen arvoinen kaikille! Kuvassa myös Gertien edellinen kirja, jonka myötä olen lopullisesti hurahtanut vintage-tyyliin...

 

http://www.blogforbettersewing.com/2014/09/its-here-gertie-sews-vintage-casual.html

 

Tässä linkki Gertien ihanaan blogiin, jota seuraan säännöllisesti. Postauksessa Gertie esittelee uuden kirjansa ja blogin kautta löytyvät tiedot myös edellisestä kirjasta!

 

Suosikkikirjani!

Loppukevennys, Helmi tikapuilla, eli keittiökiipeilyä!

 

Mukavaa lähestyvää viikonloppua, ystävät hyvät!