Rauhaa ja sateita

Pitipä tänään lähteä kaupunkiin asioille ihan välttämättä, vaikka vettä satoi koko taivaan täydeltä. Varustauduin bussimatkaan ja kävelyyn oikein takilla ja sateenvarjolla, mutta pian huomasin, ettei siellä takki päällä kestänyt olla. Ilma oli todella hiostavan lämmin, vesisateesta huolimatta. Takki siis oli riisuttava ja sateenvarjo roikkui suurimman osan ajasta tarpeettomana käsivarrella. Aurinko tuli esiin, ihan vaan kiusallaan, jotta hikoiluttaisi vielä vähän enemmän. Ja kun tein sitten lähtöä takaisin kotiin, oli kamala kaatosade ja ukkonenkin kuului jyristelevän jossain kaukana.

Rauha pärjäilee jo hyvin tuollaisten muutaman tunnin reissujen aikana yksin kotona. Sehän on nyt reilut 10 viikkoa vanha, eikä sillä ainakaan vielä ole havaittavissa kummempia eroahdistukseen viittaavia oireita. Tai no, miten sen nyt ottaa. Tänään se yhtäkkiä alkoikin pissata sisään, vaikka tähän mennessä on pääosin tehnyt kaikki tarpeensa ulos. Lieneekö uhmaikä iskenyt, kun käytin ulkona, eikä pissannut, mutta saman tien sisällä piti matolle ja parketille lirutella. Hassu koira!

Who, me?

Sillä välin, kun Rauha täällä nukkui kissasiskojensa valvonnassa, kävin minä humputtelemassakin. Toki hoidin tarvittavat asiat kaupoissa, mutta sitten menin suosikkikahvilaani kahvittelemaan, ihan vaan itsekseni. Päätin, että olen sen ansainnut, kun olen ollut ahkera (laiska) ja tehnyt hommia (jättänyt ne tekemättä) oikein reippaasti. Mokkapala oli herkullinen, joten kannatti nautiskella. 

Kulmiksen kahvi ja mokkapala

Kauppareissulla poikkesin ostamaan sen kultsujen fb-ryhmässä mainostetun, imukupilla lattiaan kiinnitettävän lelun, jota Clas Ohlson myy. Siitä minulla ei nyt ole kuvaa, mutta tästä linkistä löydät sen tiedot ja kuvan. Lätkäisin sen kiinni kivilaattalattiaan ja siinä se myös tuntui hyvin pysyvän. Potkaisin siihen varpaani hetken kuluttua, eikä se todellakaan yhtään liikahtanutkaan. Hyvin toimii! Illalla tytär perheineen kyläili ja nuorempi poikakin oli täällä, joten Rauhalla riitti puuhaa. Heti vieraiden lähdettyä se huokaisi syvään ja kävi nukkumaan. Pentukoiran elämä on joskus rankkaa.

Rauha uupuneena

Vieraiden lähdettyä päätin alkaa kirjoittaa päivitystä molempiin blogeihini. Kuinkas kävikään? Hiiri lakkasi toimimasta. Ja yllätys, yllätys, myöskään kannettavan touchpad ei toiminut. Selvittelin kiukustuneena, mikä ihmeen häiriö siihen oli voinut tulla. Syy löytyi googlen avulla löytämistäni vanhoista MuroBBS-keskusteluista. Kissaneiti Selma, joka oli tassutellut jo aiemmin päivällä pariinkin otteeseen kannettavan näppäimistöllä, oli lukinnut touchpadin kaksoisnapsauttamalla sitä yhdestä kulmasta. On se taitava! Ei voi kuin ihmetellä, miten meidän huushollissa aina sattuu ja tapahtuu... Jaa mikäs ihme se nyt on, kun tämän lauman kanssa elelee? Huomenna lähden ostamaan uuden langattoman hiiren, sillä tämän kannettavan käyttäminen ilman sitä on minusta yhtä tuskaa.

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!