Kotielämää - kirppislöytöjä - käsintehtyä - pihahommia - kaikkea kotoisaa

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Mihin nämä päivät katoavat?

Ihmettelen usein, mihin päiväni oikein katoavat. Nyt on jo tiistai-ilta ja huomaan, että olen saanut pari päivää tästäkin viikosta kulumaan - johonkin. Toki eilinen kaupunkireissu bussia ja omia jalkoja sekä tyttären perheen tarjoamaa paluukyytiä käyttäen oli aika rankka ja hidas juttu, mutta silti. Tänään kävi Rauhalla vieraana lasteni serkku ja hänen äitinsä. Ovat molemmat allergisia, joten vietimme aikaa pihalla. Molemmat ovat myös kovin eläinrakkaita, mutta eivät voi meillä sisällä kissojen ja nyt Rauhan takia olla. Oli siinä Rauhalla taas touhua, kun piti vieraille näyttää osaamistaan ja touhuilla nurmikolla sateen jälkeen. Se kaivoikin siinä pari ihanaa kuoppaa, joten aika mutainen oli tassusankari tänään. Onneksi se kesä myös kuivaa sen, minkä kastelee, joten Rauhakin siinä sitten kuivui ja hiekat karisivat sen tassuista.

Itse en sitten saanut tänään tehtyä yhtään mitään. Haimme pizzat, ihan sen kunniaksi, että isäntä ja hänen mukanaan auto palasivat pohjoisen kalareissultaan. Pizzan syötyäni nukahdin sikeästi, vaikka minun piti kyllä vain hetkeksi oikaista pitkäkseni. Nyt sitten alkaa kuitenkin olla jo yöunien aika. Mitä tässä välillä olenkaan saanut tehtyä? Ööh, no ehkä en juuri mitään. Rauhaa kävelytin hihnassa vähän harjoituksen vuoksi, mutta se ei jostain syystä tänään ollut yhtään sillä tuulella, että kävelylle olisi tehnyt mieli. Se löi kirjaimellisesti jarrut pohjaan ja istua nökötti keskellä pihatietä. Ei onnistunut kävelylenkki postilaatikkoa pidemmälle. Siinä sitten ihmeteltiin ohi ajavat rekka-autot ja muutaman henkilöautonkin bongasimme. Ohi käveli myös kaksi koiraa, tosin maantien toisella puolen kevyenliikenteenväylällä, emmekä siis päässeet nuuskimisetäisyydelle. Pihassakin pitäisi ehtiä ja jaksaa tehdä kaikenlaista, mutta Rauhan vahtiminen ja istutushommat tai uusien istutusalueiden teko ovat hiukan haastava yhdistelmä. Ei se vielä lähde kauas minusta, mutta äkkiä huomaan, ettei koiraa näy missään. Keskittyminen ei onnistu millään. Ehkä siksi onkin syytä ottaa löysin rantein.

 

Kiinanlaikkuköynnöksen taakse
voi kadottaa koiranpennun, olen kokeillut.

Nyt kuitenkin piti vielä istahtaa hetkeksi koneen ääreen, oikeastaan vaan kokeilemaan uutta langatonta hiirtäni. Oli pakko hankkia uusi, koska vanha hiiri teki eilen illalla lopullisen päätöksensä ja lakkasi toimimasta. Onneksi näiden hinnat ovat nykyisin todella edullisia, joten tästäkin maksoin vain n.12€ Clasulla. Äkkiä singahdin sen ostamaan, samalla kun hain postista yhden paketin. Huomenna vaikka siitä paketin sisällöstä sitten tarkemmin.

Asukuvien kuvaaminen antaa edelleen odottaa itseään. Nyt on se kaukolaukaisinkin hommattuna, joten pitäisi vaan saada itseään otettua niskasta kiinni ja alkaa vaan laittautua kuvauskuntoon. Kunnon meikki, kampaus ja aina tyyliin sopiva asu kenkineen ja käsilaukkuineen päälle. Kamera jalustaan, kaukolaukaisin käteen ja siitä sitten vaan kuvaamaan. Huomenna, huomenna kokeilen, lupaan yrittää ainakin.
Tämän kuvan otti kaverini mallikurssilla


Huomiselle päivälle ohjelmassa on myös lähiruokarenkaamme, Farmarin markkinat/REKOn jakelupäivä, joka näin kesäisin on joka keskiviikko. Olen tilannut mm. kananmunia, kyssä- ja kukkakaalia, keijunmekon sekä muutaman laatikon mansikoita suoraan lähialueemme tuottajilta. Lisäksi haaveilen saavani huomisiltana navetalta maitoa, joten pääsisin taas viilin tekoon. Viili on kesäinen herkkuruokani. Autotta ja pienen koiranpennun kanssa en sitä saanut, koska en navetalle asti voinut oikein koiraa kävelyttää, eikä maidon kylmäketjua ole hyvä katkaista kuljettamalla sitä pitkää aikaa ilman kylmäsäilytystä. Autolla matkaan menee muutama minuutti. Haen aina viiden litran tonkallisen kerrallaan, joten siitä sitten saan muutaman viilisatsin, pannaria ja leivontaankin maitoa riittää. Suunnitelmia siis riittää, mutta miten niiden kanssa käy, nähdään huomenna.


Tässä alkukesän kuva kaupungilta ystävän
kanssa vietetyltä kirppis- ja kahvittelureissulta.
 
Nyt painun lukemaan muiden kuulumisia ja kenties hiukan Tuire Kaimion kirjaa Pennusta kunnon koiraksi, joka on kesken yöpöydälläni. Siitä olen löytänyt paljon hyvää tietoa. Onneksi sain tämän kirjan nimen vinkkinä koirista paljon tietävältä, alan asiantuntijalta, joka kuuluu ystäväpiiriini.
 
Hyvää yötä ja kevyttä keskiviikkopäivää huomiselle!
 
 
 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Poikkeathan toistekin luokseni!