Kotielämää - kirppislöytöjä - käsintehtyä - pihahommia - kaikkea kotoisaa

tiistai 5. toukokuuta 2015

Vappu meni, värit tulivat

Vappu tuli ja myös meni. Meillä on tapana viettää vappua mahdollisimman vähällä "viettämisellä". Emme harrasta simaa tai munkkeja, emme myöskään muita juominkeja, enkä itse enää juurikaan viitsi edes ylioppilaslakkiani esiin kaivaa. Yksi perinne meillä kuitenkin on. Menemme katsomaan mopojen ja moottoripyörien kulkuetta, joka ajaa keskustan läpi ja ryhmittyy sitten kirjastoaukiolle ihasteltavaksi. Tänä vuonna järjestelyvastuu oli ilmeisesti siirtynyt uudelle järjestäjälle, sillä homma ei ihan pelannut entisten vuosien malliin. Liikennevalot pätkivät nyt kulkueen kulkua, kun ne aikaisemmin on laitettu kulkueen tullessa pois päältä. Keulilla on yleensä ajanut poliisin "maija", mutta nyt ei poliisia näkynyt. Ennen kulkueen ilmaantumista keskustaan, paikallinen moottoripyöräjengi teki pienen läpiajon ja poliisikin pyöri paikalla, mutta h-hetkellä heitä ei näkynyt.

Kulkue matkalla
 
Muutoin vappu sujuikin sitten lähinnä kotona, sillä vatsatauti saavutti meidän huushollin viikonlopun aikana. Ensin oli vuorossa isäntä. Minulle se iski vasta sunnuntai-iltana. Isännän valitellessa oloaan, minä ompelin. Luokkaan tuli ommeltua uudet verhokapat kirppikseltä löytyneestä Unikkokankaasta. Ystävän keittiöstä löytyi vielä lisäksi melkein kolmemetrinen kappa, josta värkkäsin tähän lisäpätkän. Saa nähdä, joko kapat yhteensä riittävät ikkunaan... Kaikki kangas meni, virheineen päivineen, mutta onko se nyt niin tarkkaa, vaikka jokunen värivirhe joukossa olisikin. Muutakin kivaa ompelin.
 
Pikku-Piltin Ruskamekon kaavalla olen tehnyt tyttärelle ja hänen tyttärelleen mekot, mutta itselläni ei ollut vielä yhtään tällä kaavalla tehtyä. Nyt kokeilin viimein oikein kunnon väri-iloittelua, kun eräässä yllätyspaketissa tuli sopiva määrä tätä raikasta pallokangasta. Valitettavasti olen unohtanut kuosin nimen. Ruskamekon kaavassa on korkea savupiippukaulus, jonka jätin pois. Kesäisemmän se ainakin tästä teki, kun vaan käänsin peittarilla kaula-aukon reunan. Helma on ommeltu pussiksi kuminauhakujaa käyttämällä. Pussihelmat eivät oikein ole olleet minun juttuni, eivätkä nämä kirjavat kuositkaan, mutta tämä on kuitenkin aika kiva. Kyllä se ainakin kotiasuna varmasti tulee käyttöön.
 
 
Ruskamekon kaavalla itselle
 
 Pikkuneidille, mummun prinsessalle on odottamassa vaikka mitä kankaita. Tämä heppakuosi on minusta kivan erilainen. Ei aina sitä pinkkiä tai punaista. Sinisen sävyt valkoisella pohjalla ovat raikkaita ja vaalealle suomalaislapselle oikein sopivia. Tämä kaava oli testissä ekan kerran, mutta minusta se näyttää aika hauskalta. Vielä kun tyttönen testaa sen sopivuuden, voin käynnistää tehtaan ja ommella näitä lisääkin.

Peplum, 98cm pikkuprinsessalle
 
 Helmi viettää kohta 1-vuotispäiviään, mutta on edelleen  pikkuinen ja hoikka kissa. Paavo oli kyllä jo tuossa iässä melkoinen kollipoika. Helmi leikkii ja jos kukaan ei hänelle ala leikkikaveriksi, hän keksii ihan omia leikkejään. Tässä eiliseltä kuva, jossa Helmi halailee meidän kuopuksen vanhaa unikaveria, Ilmoa. Kivasti näytti myös Ilmo halaavan takaisin.

Helmin uusi ystävä
 
 Onnistuin muuten viimein saamaan käsiini pienen palan tätä ihanaa Maijat-kuosista joustocollegea. Siitä riittää aika hyvin meidän pikkuneidin vaatteeseen, ehkä juuri tuolla edellä mainitulla peplum-kaavalla. Minusta tämä on vaan niin ihana kuosi. Pikkuiset, punaposkiset tyttöset näyttävät vähän ujoilta ja tekevät tuttavuutta keskenään. Ihan kuin oikeassakin elämässä. Pala löytyi Fb:n kirppisryhmän kautta. Olen niin tyytyväinen tähän löytööni!

Pitkään ja hartaasti metsästetty kuosi
 
Tässä vielä loppukevennys viime viikon vapputeemalla! Kyllä on aikaa kulunut tuostakin päivästä...

Retropläjäys vuodelta 1985...
 
 
 


2 kommenttia:

  1. Ihania kankaita olet löytänyt! Etenkin heppakuosi on tosi hauska ja suloinen.

    VastaaPoista
  2. Huippua! Onpa outoa nähdä sinut blondina :) t. SariS

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Poikkeathan toistekin luokseni!