Kotielämää - kirppislöytöjä - käsintehtyä - pihahommia - kaikkea kotoisaa

sunnuntai 15. syyskuuta 2019

Mitä kuuluu?

Koska niin moni asia elämässäni on muuttunut viimeisten vuosien aikana, ajattelin hiukan kertoilla kuulumisiani. Enhän ole aikoihin arjestani kertonut, vaikka paljon kerrottavaa olisikin ollut.

Ehkä suurimpana muutoksena pidän sitä, että n. 32 yhteisen vuoden jälkeen pitkä parisuhteeni päättyi eroon. Sen taustoja en kummemmin avaa kunnioittaakseni ex-puolisoni ja lasteni isän yksityisyyttä. Ero on valtava muutos, mutta omalla kohdallani se on ollut myös uuden elämänvaiheen alku. Uskotteko, etten ole koskaan aiemmin koko elämäni aikana asunut yksin? Kun 18-vuotiaana muutin kotoa pois, muutin suoraan silloisen poikaystäväni luo. Kun meille aikanaan tuli sitten ero, minulla oli pieni poika. Sitten, pojan ollessa alle vuoden ikäinen, kuvioihin astui tämä mies, josta tuli pikkumiehen ja kahden nuoremman lapsemme isä. Viime syksynä muutin Vesilahdelle, silloinkin miehen luo. Elin siellä n. 6 kk avoliitossa, joka tukehtui omaan mahdottomuuteensa melko nopeasti. Vasta keväällä, kun palasin Hyvinkäälle, aloin asua ja elää yksin. Minullahan on täällä koko ajan ollut oma taloni, josta ex-puolisoni muutti pois vasta helmikuussa.


Onhan minulla nyt seuranani nuo koirat, eli ihan yksin en ole nytkään. Rauha, joka täytti 2 vuotta toukokuussa, on ollut minulla ihan pennusta asti. Itsenäisyyspäivän aikaan 2018 luokseni muutti Rauhan biologinen mummu, Maisa. Maisa on täyttänyt talvella 7 vuotta. Kasvattaja luovutti sen eläkepäiviään viettämään ja Rauhan seuraksi. Siinä missä Rauha on edelleen pullollaan energiaa ja ajoittain vähän liiankin riehakas, Maisa on rauhallinen ja lempeä, vähän höppänä pikku mummeli. Maisan olemus rauhoittaa Rauhaa ja Rauha taas antaa Maisalle energiaa. Välillä ne riehaantuvat yhteiseen leikkiin ja Maisakin jopa juoksee.


Maisan ottaminen oli hyvä päätös. Koirat kuitenkin ärsyttivät jostain syystä entistä, lyhytaikaista avomiestäni. Siinä eräs syy, miksi yhteiselomme pian päättyikin. Mutta sitten kävikin niin, että ex-puolisoni ei voinut kissojamme Helmiä ja Selmaa pitää, enkä minä voinut niitä Vesilahden kotiini viedä erään alaikäisen allergian takia. Maisa ei myöskään ollut tottunut kissoihin. Aloin etsiä uutta kotia kissoille ja sieltä Vesilahdeltahan se löytyikin! Kissat asuvat nyt siellä maaseudulla ja erittäin hyvässä, uudessa kodissaan. Olen käynyt niitä katsomassa ja molemmat voivat hyvin.


Työkuvioissa tapahtui myös muutoksia. Pirkanmaalla asumisen myötä päädyin hakemaan virkavapautta ja tein marraskuun lopulta kesäkuun alkuun sijaisuuden Pirkkalassa. Onneksi minulla oli kuitenkin oma virkani Riihimäellä. Sinne palasin elokuussa jatkamaan töitäni. Kiva oli taas palata tuttuun työyhteisöön, vaikka olemmekin nyt evakossa, väistötiloissa toistaiseksi.
Kesä meni nopeasti, sillä auttelin kaveriani hänen perustamallaan uudella kirppiksellä. Se on muuten tutustumisen arvoinen paikka, Hyvinkään Kirppis & Outlet ja kahvio, ihan keskellä keskustaa. Suosittelen lämpimästi. Itselläni on nyt ollut siellä pöytä tai kaksikin kesäkuun lopun avajaisista asti. Hyvin on tavaraa mennyt kaupaksi kyllä. Tyhjennän parhaillaan taloani, sillä nyt tämä viimein on annettu välittäjälle myyntiin.

Mieleni tekee kovasti päästä muuttamaan kaupunkiin, keskustan tuntumaan. Olen ollut muutamana viikonloppuna ulkona, laulamassa karaokea ja elokuvissa, sekä Red Carpet-festivaalien musaklubeilla kahtena iltana. Olisi niin helppoa vain kävellä kotiin illan päätteeksi, mutta nyt olen ajellut taksilla tai ollut sitten omalla autolla liikkeellä. Muutamaa asuntoa olen käynyt katsomassa, lähinnä tutkiksellakseni kaikkea sitä, mitä on tarjolla. Yhteen jo hiukan tykästyinkin. Haaveena on löytää 3h + k sopivalla sijainnilla. Nyt minulla on iso talo, täynnä tavaraa, joten tyhjentämistä todella riittää.

Uusia ja vanhoja ystäviä olen nyt saanut tavata oman aikatauluni mukaan. Uusia harrastuksia vanjojen tuttujen lomaan on myös löytynyt. Palasin burleskin pariin ja nyt tanssin klassista burleskia tunnin viikossa ja heti sen perään showburleskia 1,5/viikko. Siellä on vanhoja tuttuja kasvoja ja myös uusia tuttavuuksia.


Karaokeharrastus on minulle eräänlaista omien rajojen koettelua. Se on kiehtovaa ja jännittävää, enkä ole koskaan aiemmin uskaltanut kokeilla. Vasta tänä syksynä päädyin ystäväni kanssa paikalliseen karaokeiltaan. Ensin vain kuuntelin. Sitten lauloimme muutaman laulun yhdessä. Lopulta ystäväni ilmoitti, että nyt on sinun vuorosi. Ja kuinka ollakaan, minä lauloin. Jäin kerrasta koukkuun, sillä parin viikon kuluttua olimme taas laulamassa! Ja lisää on luvassa!

Tanssiminen, siis muukin kuin burleski, on aina ollut minulle mieluista. En ole koskaan kuitenkaan käynyt tanssimassa esimerkiksi tanssilavoilla. En ole osannut, eikä ex-puolisoni tanssimista sallinut. Nyt en tarvitse lupaa, joten sen harrastuksen aloitin myös. Käyn kerran viikossa 3 tuntia lavatanssikurssilla, jonka järjestää Hyvinkään Hymyhuulet ry. Ihan huippukivaa touhua! Nyt meneillään ovat foksin ja valssin alkeet kolmen viikon ajan, sitten vuorossa ovat pari seuraavaa tanssia kolmen viikon ajan jne. Innostuinpa myös tanssilavalle, Tuuloksen Kapakanmäelle. Se oli jännittävä, uusi kokemus minulle. Sain tanssia, vaikka kovasti taitoa saankin vielä hankkia pärjätäkseni lavatanssin parissa.


Tästäpä tulikin pitkä kertonus kuulumisistani. Elämässäni on meneillään mahtavan upea, uusi ajanjakso. Elän ja nautin elämästäni täysillä. Ja kyllä, on olemassa myös mies, jonka lämmin syli, ihanat silmät ja koko olemus saavat sydämeni läpättämään ihan uudella tavalla. Tämä on jotain uutta, sillä nyt olen päättänyt rauhassa katsoa tämän loppuun asti. Ei kiirettä, vaikka nuo kasvot mielessäni pyörivätkin. Onnellisia hetkiä yhdessä, kummallakin oma elämänsä ja koko loppuelämä aikaa!

Kiitos, että jaksoit lukea! Elämä on oikeasti ihana seikkailu!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Poikkeathan toistekin luokseni!