Kotielämää - kirppislöytöjä - käsintehtyä - pihahommia - kaikkea kotoisaa

tiistai 13. maaliskuuta 2018

Jälleenrakennusta ja ilonaiheita

Olen heräillyt vähän kerrassaan toimimaan oman hyvinvointini puolesta. Pitkään annoin itselleni mahdollisimman vähän huomiota, enkä oikein kuunnellut kehoani. Olin välinpitämätön omia tarpeitani kohtaan, enkä nähnyt tässä yhteyttä henkiseen huonoon olooni. Annoin kehoni vapaasti voida huonosti, sillä huono fiilis oli muutenkin. Miksi siis kummemmin itseäni olisin sitten huomioinut, sillä en mielestäni ollut sitä ansainnutkaan. Olin itseni pahin vihollinen, enemmän tai vähemmän tiedostamattani. Liikunta-addiktiosta romahdin suoraan sohvaperunaksi, jolla liikunta rajoittui välttämättömään. En uskonut sen voivan olla edes mahdollista. Nyt ymmärrän paremmin.



Henkisen hyvinvoinnin takia aloitin tekemään töitä ensin. Ymmärsin, etten jaksa, ellen ota sitä aikaa, joka minulle kuuluu. En voi antaa itsestäni yhtään mitään kenellekään, ellen ole onnistunut lataamaan omia akkujani ensin. Olin käyttänyt kaiken varastossa olleen voimani jo, eikä uutta tuntunut tulevan tilalle millään. Lopulta olo oli kuin mankelin läpi menneellä, mehut oli totaalisesti puristettu pois. Aloin ensin lukea oman hyvinvoinnin merkityksestä ja etsiä keinoja, kuten mindfulness-harjoituksia, joiden avulla voimaantua. Tajusin, että ystävien seura, omaan aikaan panostaminen ja harrastukset antavat minulle piristysruiskeen arkeen. Olin välillä kokonaan pois sosiaalisten suhteiden verkostosta, ihan lähimpiä lukuunottamatta. Olin ottanut etäisyyttä kaikkeen ja kaikkiin, koska uupumukseni kasvoi siihen mittaluokkaan, etten jaksanut olla tippaakaan sosiaalinen.

Löysin itseni ikään kuin uudelleen uuden harrastukseni myötä. Pin-up avasi oven maailmaan, jossa sain luvalla keskittyä itseeni, nauttia naisellisuudestani ja mikä parasta, viettää aikaa ihanien ystävien seurassa. Löysin Pin-Up Garagen kautta uuden elämäntavan, joka on minulle eräänlaista terapiaa. Se auttaa minua näkemään itseni positiivisin silmin, ilman rajoitteita, joita mieleni oli minulle rakentanut. Olin oppimassa uutta kaltaisteni naisten seurassa ja uskaltauduin vähitellen ulos maailmaan. En ollutkaan enää vain pelkkä äiti, vaimo ja opettaja. Olin minä, nainen ja oman elämäni jumalatar. Ihan oikeasti silmäni avautuivat näkemään, miten tärkeää on päästää irti menneestä ja jättää ne kipeät ja loukkaavat kokemukset taakseni. Jos olisin voinut valita, niitä ei olisi koskaan edes kohdalleni osunut, mutta elämä ei mene meidän suunnitelmiemme mukaan. Minä olin alistunut kohtalooni toisaalta jatkuvien loukkausten ja vähättelyjen edessä ja toisaalta elämäni suurimman ja kipeimmän menetyksen ja sitä seuranneen tuskan ja henkisen pahoinpitelyn uhrina. Olin menettänyt sekä rakkaan isäni että kertaheitolla myös lapsuudenkotini. Minut oli leikattu irti siitä, mikä olin luullut olevani ja se ei ollut kaunis ja siisti tapahtuma.

Photo: Heidi Niemi/Pin-Up Garage Muah: Ruby Spark/Helka Helminen 



Aloin määrätietoisesti rakentaa itseäni uudelleen. Kokosin paloja, rakensin suojarakenteita, keräsin muistoja ja liimasin niistä kokoon sen Helkan, joka olen tänään. Olen tutkinut taustojani, olen kerrannut elämääni ja todennut, etten oikeastaan kadu yhtään mitään. Tai no, jos olisin tämän prosessin aloittanut aiemmin, olisin ehkä ollut menetykseni hetkellä vahvempi ja osannut pitää puoleni. Nyt en siihen kyennyt, vaan annoin murskata loputkin itsestäni vastaan sanomatta. Liiallinen kiltteys ei palvele ketään, ainakaan silloin, jos itse jää sen jalkoihin. Tänään olen vahvempi, enkä ota enää kantaakseni muiden ihmisten pahaa oloa. Omassani onkin ihan tarpeeksi kantamista. Päivä päivältä olen kuitenkin päässyt eteenpäin oman identiteettini rakentamisen tiellä. Se tuhottu, rikottu ja kiusattu, itseensä pettynyt ja itseään inhoava tyyppi on jäänyt omaan koteloonsa sisälleni odottamaan lopullista toipumista. Uusi minä on rakentunut siihen suojaksi ympärille, jotta annan rikkinäiselle osalle aikaa ja rauhaa toipua.


Photo: Heidi Niemi/Pin-Up Garage Muah: Ruby Spark/Helka Helminen 




Yhtenä osana oman identiteettini uudelleenrakennusprojektia on paluu omaan nimeeni. Otin takaisin tyttönimeni, joka on siis oman isäni nimi. Olen ollut vuodesta 1985 alkaen naimisissa, joten oma nimi ei ole ollut käytössä 33 vuoteen. Nyt on! Rakastan sitä nimeä, se sointuu etunimeni kanssa täysin ja näyttää hyvältä kirjoitettuna. Se kertoo, kuka olen, kenen tyttäriä, kuten meidän Heikki-pappa sanoi. Meillä on nyt eri sukunimet, miehelläni ja minulla. Lasten sukunimi on eri kuin minulla, mutta tässä vaiheessa se ei enää tunnu hankalalta, kun lapseni ovat jo kaikki maailmalla. Voi, miten ihanalta kuulosti, kun lääkäri kutsui minua OMALLA NIMELLÄNI! Olin vähällä tanssia pienen onnentanssin työterveyslääkärin vastaanotolla.

Photo: Heidi Niemi/Pin-Up Garage Muah: Ruby Spark/Helka Helminen 



Voinko koskaan kyllin kiittää niitä ihmisiä, jotka ovat tämän muutoksen aikana olleet minua tukemassa ja avanneet silmäni sille, mitä ansaitsen, miten minua rakastetaan ja miten voin paremmin?
Ehkä tärkeimpänä näistä ihmisistä oman perheeni lisäksi täytyy todella kiittää Heidiä, Pin-Up Garagen ihanaa supernaista, joka on myös noiden upeiden mustavalkokuvieni kuvaaja. Heidi Niemi on ottanut elämäntehtäväkseen saada naiset tuntemaan itsensä kauniiksi ja rakastamaan itseään. Minä olen esimerkki siitä, että se on todellakin mahdollista. Kiitos, kiitos koko sydämestäni, Heidi! Olen käynyt tähän mennessä ensimmäisen, kohta kaksi vuotta sitten kokemani Style me Vintage 50's style-kurssin jälkeen 5 kuukauden mallikurssin syksyllä, sitä ennen osallistunut Miss Garage Girl 2017-pin up-kilpailuun, jatkanut 6 kk:n jatkokurssilla Master Class -ryhmässä tämän talven ja kevään ajan. Lisäksi syksyllä kävin Jumalatarkuvauksessa ja nyt aloitan Jumalatarolo-kurssin. Aivan huikeaa ja todellakin jokaisen euron arvoista. Olen saanut niin paljon itseluottamusta ja voimaa, etten uskonut sen olevan edes mahdollista. Jos kiinnostuit, poikkea tutkimaan tarjolla olevia kurssivaihtoehtoja osoitteesta https://www.pinupgarage.fi/ 

Jatkossa saat seurata matkani vaiheita täällä Mummula mutkan takana-blogissa ja Tyylilyylin työhuoneessa, jonka löydät Pin-Up Garagen sivustolta. Kerron seuraavaksi siitä, miten tämän henkisen hyvinvoinnin lisäksi olen alkanut tehdä töitä fyysisen hyvinvointini hyväksi. Uusin harrastukseni, burleskitanssi on antanut sillä saralla jo paljon. Lisää siis tulossa, joten jääthän kuulolle!

Mukavaa maanantai-iltaa! 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Poikkeathan toistekin luokseni!