Ruokarauha vaiko Rauha-ahmatti?

Meillä on meneillään viimeinen kesälomaviikko, sillä koulut alkavat ensi viikolla. Osalla suomalaisista koululaisista koulut alkavat jo tällä viikolla. Tässä vaiheessa pidempi loma tuntuu vielä kivalta, mutta tämä kostautuu sitten vuoden vaihteessa, jolloin meidän joululoma on lyhyempi kuin niillä, jotka aloittavat jo tällä viikolla koulunsa. Me nimittäin yleensä menemme töihin/kouluun jo ennen loppiaista, kun taas nämä toiset onnekkaat viettävät vielä loppiaista edeltävät päivät lomaillen.

Itse sain uusien työkuvioiden myötä hienon motivaationpuuskan ja odotan kovasti uutta työrupeamaa kuudesluokkalaisten parissa. Menen siis "lainaan" tulevan lukuvuoden ajaksi toiselle koululle, jossa ei ole sisäilmaongelmaa, ja jonka tilat on peruskorjattu nykyaikaisiksi. Se on kiva asia, ettei jatkuvista sisäilmaoireista kärsivän tarvitse kärvistellä. Nyt vaan tuskailen sen tavaramäärän kanssa, joka on roudattava huomenna varastoon uuden opettajan tavaroiden  tieltä. Mukaani otan vain osan, sillä pienten oppilaiden kanssa käytettäviä tavaroita emme uudella koulullani tarvitse.Pelit, kirjat yms. on käytävä läpi, pakattava erikseen lähtevät ja varastoon jäävät ja seulottava kaikki paperit yms. jotka ovat luokassani vielä kevään jäljiltä miten sattuu.

Tänään käytin Rauhaa, joka on nyt 13 viikon ikäinen, rokotettavana Tervakoskella Eläinlääkäriasema Helmessä, joka on mielestäni ihana paikka. Meiltä ajaa siihen hiukan alle ½ tuntia, joten matka ei ole pitkä. Lähempääkin toki löytyisi, mutta olen monen muun hyvinkääläisen tavoin tykästynyt tuohon paikkaan. Rokotuksesta koira ei ollut moksiskaan, antoi tutkiakin itsensä oikein hyvin ja käyttäytyi automatkankin moitteettomasti. Iltapäivä sillä meni nukkuessa, mutta nyt jatkuu iltariehunta, joka on vakiintunut tapa pennulla ollut koko kesän ajan. Neljän viikon kuluttua menemme sitten tehosterokotuksen hakemaan samasta paikasta. Lisäksi Rauha saa silloin rabies-rokotteen.

Rauha 13 vk ja Selma 1v. ovat parhaat kaverukset

 

Nämä kaksi, Selma-kissa ja kultaisennoutajanpentu Rauha, ovat todellakin ystävystyneet kuluneen kesän aikana. Selma on nyt vasta tekemisissä koiran kanssa, siksi sillä ei ilmeisesti ollut minkäänlaista ennakkopelkoa tai inhoa koiria kohtaan. Meidän vanhempi kissamme Helmi, joka on kolmen vanha nyt, on joutunut naapurin koiran ajamana puuhun useita kertoja ja pelkää siksi koiria. Rauhaa se ei varsinaisesti pelkää, mutta pitää kuninkaallisen arvokkaasti etäisyyttä noin metrin verran koko ajan. Mietin tänään. vaikuttaako kissan ja koiran käyttäytymiseen se, että ne kasvavat toisen lajin edustajan kanssa yhdessä? Omaksuuko Rauha "kissamaisia" tapoja tai oppiiko Selma jotain koirien maailmasta? Jännää kuitenkin seurata, miten ne hakeutuvat yhteisiin leikkeihin ja kokoerosta huolimatta pärjäävät mainiosti. 

Luppakorva nukkuu mielellään mamman jaloissa.

 

Noutajamaiseen tapaansa Rauha on jo ottanut minut omakseen, eli huomaan olevani se ihminen, jota tämä koira seuraa ja jonka turviin se hakeutuu. Nukkuminen on vakiintunut niin, että se nukkuu yönsä lattialla sänkyni vieressä, eikä enää alkuviikkojen tapaan kynnysmatolla toisessa päässä taloa. Aamulla Rauha pääsee ulos edelleen 5.30, kun minulla on kello soimassa sen ulkoilutusta varten. Tehtyään tarpeensa Rauha palaa myös nukkumaan, kuten minäkin. Nyt kun loma loppuu, pitää vähän suunnitella aamutoimia uusiksi. Yleensä varmaan päiväni alkavat klo 8.00 Riihimäellä, joten puoli tuntia on varattava matkaan. Hitaana heräilijänä minä yleensä olen istuksinut omalla "aamukahvipaikallani" pitkään ja rauhassa. Nyt, koiran takia, täytyy rutiinin nopeutua ja aamulenkitys tehdään ennen töihin lähtöä. Meikki, hiukset ja aamukahvi sekä smoothie, jonka olen tottunut aamuisin syömään, ovat edelleen mukana, mutta ilman turhaa istuskelua. Uskon, että rytmi löytyy nyt, kun motivaatio on korkealla. 

Keskustelu on vilkkaasti käynnissä, kunhan vaan

ymmärtäisin, mistä nämä kaksi puhuvat.

 

Rauhan päivät eivät ole yksinäisiä, sillä onhan meillä kissat kotona myös päivisin. Ja nyt toistaiseksi kylppäriremonttia pakoon tullut kuopuksenikin asustaa meillä, joten seuraa riittää. Meidän aikataulumme ovat onneksi niin erilaiset, että lähes aina on joku kotona. Kiva koiran kannalta. Ja kun koira on kissojen kanssa talonvahtina, se haukkuu raivokkaasti tunkeilijoille, jotka uskaltavat pihaan astua. Kyllä tästä hyvä vahti vielä tulee. Täällä maalla ei ole niin tarpeen hillitä koiran haukkumista, kun lähimmät naapurit ovat n. 100 m päässä. Haukkuminen ei tietenkään ole hyvä, jos siihen ei ole tarvetta, mutta ns. pelotteluhaukku on enemmän kuin tervetullutta. Sen verran paljon on omakotitaloihin tehty murtoja viime vuosina, että koira on hyvä talossa olla. On meillä toki myös hälytysjärjestelmä, mutta koira kertoo ovelle pyrkijöille, ettei kannata tulla.

 

 

Haukkumisen sijaan on hotkiminen asia, josta olen ollut huolestunut. Rauha söi alkuun ihan tavallisesta koirankupista, jossa oli tasainen pohja. Liotan n. vartin ajan sille syötettävää kuivaruokaa, naksuja, raksuja, nappuloita, miksi niitä nyt kukakin kutsuu. Se oli yksi hätäinen lätinä, jolla kuppi tyhjeni. Otimme aikaakin. Minuutissa se söi ruokakuppinsa tyhjäksi. Aloimme tutkia vaihtoehtoja, millä hotkimista voisi vähentää. Erilaisia spiraalimaisia ruokailualustoja löytyi, mutta niihin ei liotus onnistuisi, joten ne eivät tässä vaiheessa sovi. Ne eivät myöskään sopineet sisään tavalliseen ruokakuppiin. Sitten huomasimme Biltemassa myynnissä olevan, hotkimista vähentävän kupin. Siinä on kiinteästi keskellä korkeampi "este", joka koiran täytyy syödessään huomioida. Jälleen ajanottoa ja jännitystä, kun sitä testailtiin. 2 ½ minuuttia! Ruokailuaika tuplaantui. Se oli jo edistystä. Silti Rauha ahmi, sen hengityskin oli ihan puuskuttavaa, kun oli niin kiire syödä.

 

Bilteman kuppi

 

Clas Ohlsonilta löytyi sitten ratkaisu. Aktivoiva ruoka-alusta. Se on silikonia, joustava ja pehmeä. Mahtuu sopivasti teräskuppiin, joka myös löytyi Clasun valikoimista. Siinä ruuan voi liottaa ja se todella laittaa koiran tekemään töitä ruokaillessa. Tämän kanssa ruoka-aika mullistui. Kokonaista 7 minuuttia Rauha puuhastelee saadakseen ruokansa noiden erilaisten nyppylöiden välistä keräiltyä. Ei enää hotkimista. Ruokailu on ihan toisenlaista nähtävää ja väittäisin, että myös varmasti terveellisempää koiralle itselleen. Alusta on siis irrallinen ja helposti pestävissä, kuten itse kuppikin. Suosittelen!



Hotkimisen estänyt ratkaisu,

aktivoiva ruoka-alusta!

 Nyt lomien päättyessä aion itsekin palailla omaan, terveelliseen ruokavaliooni, jonka olen tiennyt minulle sopivaksi, mutta josta olen kuluneen vuoden aikana pahasti lipsunut. Siihen ruokavalioon liittyi minulla selkeästi parempi vireystaso, joka on tärkeä asia. Uniongelmista keväällä kovastikin kärsineenä haluan olla päivisin virkeä ja öisin nukkua. Mikäpäs sen mukavampaa, kuin että elämä maistuu ja ruokailu saa olon tuntumaan virkeältä, eikä suinkaan tainnuta ruokailijaa puoliuneen. Vaikka ruokavaliooni eivät kuulu viljat, sokerit, maitotuotteet eivätkä teollisesti valmistetut einesruuat, olen samaa mieltä tämän ihanan keittiöni seinältä löytyvän kyltin kanssa. Feel natural - be natural! Luonnonmukainen ruoka on ihmisen terveyden perusta, kuten myös riittävä liikunta ja kunnon yöuni. Näillä aion saada jaksamiseni kuntoon, jälleen kerran. Jos kiinnostuitte, voin kertoilla ruokavalioasioista tarkemmin tulevissa postauksissani.

Maitotyttö keittiön seinältä

 

Huonosti ja oman ruokavalioni unohtaen syöneenä oloni on kuin tämän alla kuvassa näkyvän Lumikki-paran. Väsyttää, turvottaa ja vanha tuttu itseinho valtaa tilaa itselleen. Siitä olen pääsemässä vähitellen yli, kun nyt tiedän myös keinot siihenkin. Kerronpa muita kuulumisia, mm. pin-upin saralta ja heinäkuun lopun kisoista, tarkemmin joskus toiste. Nyt on aika seurata koiran esimerkkiä ja rauhoittua yöunille.  

Lumikki-parka ei ole tyytyväinen.

 

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!