Yksinäinen viikko - omaa aikaa ja hiljaisuutta

Istun täällä mökillä pohjoisessa ja mietin. Menossa on neljäs päivä yksin. Jäljellä on vielä viisi vuorokautta, jotka vietän täällä itsekseni, ennen kuin isäntämies palailee kalareissultaan Näätämöltä. Kolmas kesä, jolloin tämä oma lomaviikko kuuluu vain minulle. Kolmas kesä, eikä tämä ole varmasti viimeinen, jos se minusta on kiinni.

Miesten kalareissu on myös perinne. Joko tuonne Näätämölle, Nuortille tai vaikkapa käsivarren Lappiin se aina suuntautuu. Neljän miehen porukka, joka pitää yhtä ja myös osaa pitää huolen itsestään ja toisistaan kokoontuu näin yhteen ja nauttii olostaan. Mikäpä siinä, sehän lataa heidän akkunsa täyteen syksyä ja talvea varten.

Minun akkuni latautuvat nyt myös, kun saan touhuta omaan tahtiini vain niitä asioita, joita haluan ja viitsin. En ole jouten kuitenkaan, sillä vaikka täällä ei ole ompelukonetta, olen varautunut kassillisella neulelankoja, koukkuja, puikkoja ja muuta tarviketta. Yhdet sukat olen täällä saanut valmiiksi, yhden tiskirätin puoleen väliin ja toiset sukatkin aloitin jo. Lisäksi mukana on yksi jo aloitettu työ, josta en nyt oikein osaa sanoa, mitä siitä tulee, vai tuleeko mitään...

Sukkapari Novitan Purobatikista.

Malli: Woffelit Ravelrysta 

 Olen taas mennyt ilmoittautumaan mukaan haasteeseen, jossa tarkoituksena on juhannusyön ja jouluyön välillä neuloa 20 työtä valmiiksi. Jokaisen työn tulee painaa se 50 g vähintään. Esimerkiksi nämä minun tiskirättini eivät paina niin paljoa, joten niitä täytynee tehdä sellainen sarja. Näihin kaksiin sukkiin käyttämäni lanka löytyi kirpputorilta ennen tänne reissuun lähtöä. Otin paketin, jossa oli kolme eriväristä kerää, joten nyt on sitten kolmet sukat tarkoitus tehdä. Pikkuihmisille on tulossa pieniä tossuja, joihin on puuvillalankaa ja villalankaa mallista riippuen. Tiskirätit teen Novitan Bambusta. Kaikki nämä langat olen ajatellut kuluttaa täällä reissun päällä. Saapa nähdä, miten käy.

Toiset Woffelit saman langan eri sävystä.

 

Koska mökki on hiljainen ja paikalla ei ole ketään juttukumppania, kuuntelen äänikirjoja. Kolmas äänikirja on jo menossa. Pirjo Tuomisen Silkkipunos, Stieg Larsonin Millenium-trilogian toinen osa, Tyttö joka leikki tulella sekä nyt meneillään oleva Åsa Larssonin Aurinkomyrsky ovat kaikki sellaisia, jotka olen joskus jo lukenut, mutta se ei haittaa. Äänikirjan kuuntelu on kokonaan toisenlainen elämys, jonka voi nauttia siitä huolimatta, että tarina sinänsä olisi tuttu. Neulon ja kuuntelen, väritän ja kuuntelen. Niin kuluu aika nopeasti. Olen myös tehnyt kävelylenkkejä tässä kylällä, käynyt kastelemassa naapurissa kukkia ja kyläillyt sukulaisteni luona.

 

Onko kukaan teistä lukijoista löytänyt tätä aikuisten värityskirjabuumia? Itse olen sitä alkuun vähän epäillen seuraillut, mutta tämän kirjan tullessa vastaan Suomalaisessa kirjakaupassa, olin heti ihan myyty. Ostin kirjan ja kaivoin esiin tussit. Otin kirjan vähän epäröiden mukaani, mutta hyvä, että otin. Värittäminen on todellakin jollain lailla hypnoottisen rauhoittavaa. Istun, kuuntelen äänikirjaa ja väriä vaan tulee paperille tussien kapeista kärjistä. Päätän välillä, että enää tämä väri, sitten tauko. Vartin päästä huomaan, että edelleen väritän ja väritän. Tämä on vangitsevaa, rauhoittavaa, lumoavaa, oivallista stressinpoistoa.

 

Tämä on uusin villitykseni, väritystä ja mielenrauhaa

 

Pahoittelen kuvieni huonoa laatua, sillä olen niitä täällä ihan vaan kännykällä näpsinyt!

Värityskirjan kanssa aika kuluu...

Luonto on täällä pohjoisessa nyt kukkeimmillaan, sillä kesä on tullut myöhässä. Monena vuonna mökin edustan kullerot ovat jo kukkineet, kun me tänne asti ehdimme. Nyt ne kuitenkin ovat ihan parhaimmillaan. Kullero on edelleen kaunein luonnonkukka, jonka tunnen. Ehkä se johtuu siitä, että se on erottamaton osa lapsuusmuistojani. Kulleroniitty, jota rakastin, ei enää kasva kulleroita, mutta onneksi näitä on tähän pihaan levinnyt kuitenkin. Kulleroa ei saa niittää, ennen kuin se on siementänyt, jotta kasveista saa nauttia seuraavinakin kesinä.

Kullerot kukkivat vielä

 

Koska olen yksin, en myöskään noudata mitenkään kovin selkeästi normaalia päivärytmiä. Täällä ihanan valoisissa kesäöissä on jotain taikaa, enkä malttaisi alkaa nukkumaan. Valvon myöhään, nukun kunnes jaksan nousta ja senkin jälkeen elelen omaan tahtiini. Auto on seissyt pihassa muutaman päivän, kun en ole sitä täällä nyt tarvinnut. Loppuviikosta lähden kuitenkin käymään kaupungissa, kunhan tulee ilmoitus odottamani paketin saapumisesta pakettiautomaattiin. Koska en ole mitenkään kova syömään, en pakota itseäni  laittamaan mitään erityistä. Nyt tuli kuitenkin herkuteltua, kun jääkaapissa oli isännän ostamaa maitoa. Itse en sitä käytä, mutta nytpä päätinkin paistaa lättyjä. Oli muuten herkkua! Lettupannua ei ole, joten paistoin tavallisessa pannussa. Nättejä niistä ei tullut, mutta maku oli hyvä.

 

Lättysiä, joiden ulkonäkö ei yllä maun tasolle

Keskiviikko onkin vaihtunut jo torstaiksi, mutta vielä on virtaa, joten taidanpa tehdä vähän hommia. Kerron seuraavassa postauksessani lähiruokarenkaasta, jonka perustimme Hyvinkäälle. Sen myötä on tullut kaikenlaista pientä puuhaa, lähinnä jäsenasioiden hoitoa minun kohdallani. Niitä pääsen täälläkin tekemään, kunhan maltan keskeyttää muut touhuni siksi aikaa.

Mukavaa loppuviikkoa, sillä torstai on toivoa täynnä, perjantai on paras, lauantai laatuaikaa ja sunnuntai toki suloisin!