Yhtä sun toista ja kaikenmoista!

Olen ollut laiska blogin suhteen jo muutaman viikon ajan. Pikkuisen tekee mieleni puolustautua, sillä ihan oikeasti elämä on ollut elokuun puolella melkoisen hektistä. Ensinnäkin työt alkoivat, kun uusi kouluvuosi käynnistyi. Ensimmäisen kouluviikon jälkeen huomasin olevani ihan eri tavalla väsynyt, kuin lomalla, joten blogin pariinkaan en sitten jaksanut illalla siirtyä.

Toinen iso juttu, oikeastaan se kaikkein isoin, oli esikoisen ja hänen morsiamensa ikimuistoinen hääjuhla, jota vietimme 16.8. lauantaina. Oli aika iso juttu äidille, kun sai olla näkemässä komean ja rakkaan poikansa kävelevän alttarille yhdessä rakastamansa naisen kanssa. Meille tuo miniä on mieluinen ja rakas! Mukana häissä olivat myös pojanpojat, jotka valloittivat pienissä saketeissaan häävieraat. Onnellinen päivä!

Susanna Sorvisto toimi hääkuvaajana ja tässä hänen ottamansa kuva perheestä

 

Suloiset sulhaspojat Susanna Sorviston kuvassa.

 

Sunnuntaina häähumu oli sitten takana päin ja oli aika palailla normaalielämään. Jotenkin saimme hoidettua kaikki hommat ja niin sitä sitten palattiin tämän viikon alussa arkeen. Nuoripari lähti maanantaina häämatkalle viikoksi. Torstaina kuopukseni oli leikkauksessa, tosin ihan vaan päiväkirurgisessa toimenpiteessä, jossa suoristettiin nenän väliseinä, parannettiin poskionteloiden "tuuletusta" ja katkaistiin vielä kielijänne. Nyt poika on edelleen meillä täällä toipumassa, koska yksinasuvan ei ole hyvä olla leikkauksen jälkeen ihan omin nokkinensa kotonakaan. Häämatkalla ei myöskään ollut kaikki mennyt ihan nappiin, sillä siellä nuori aviomies poti vatsavaivoja ja joutui sairaalaan. Mamma täällä huolissaan pyöriskeli viime yön. Onneksi nyt on päässyt sairaalasta hotelliin toipumaan.

 

Sitten vielä pieni, mutta suloinen uusi perheenjäsen! Meille muutti tästä läheltä kissavauva, Helmi, joka on 12 viikkoa vanha! Kyllä se on sitten suloinen, voi hyvänen aika! Olen aivan myyty. Jännitin Paavon ja Helmin ensimmäistä kohtaamista, sillä pelkäsin, ettei tuo iso kollikissa hyväksy uutta kissaa. Mutta Paavo olikin hyvin utelias ja kiinnostunut Helmistä, eikä ollenkaan vaikuttanut siitä ärtyneen, että pikkuinen oli ilmestynyt taloon. Helmi sen sijaan pelkäsi Paavoa niin, että meni ihan korkealle kaarelle, kaikki karvat pystyssä ja häntä pörrössä. Paavon hiippaillessa sitä haistelemaan, Helmi päästi niin kovan naukaisun, että Paavo säikähti ihan kauheasti! Sitten Paavo siirtyi kauemmas tarkkailemaan Helmiä. Jonkin aikaa sitä katseltuaan, Paavo päätti lähteä ulos. Meni kuulemma polttamaan sikarin, kuten ystäväni totesi. Nyt Helmi tutustuu pöydän alla olevaan maailmaan, eikä juurikaan uskalla mihinkään liikkua. Eteisessä se vähän käväisi, mutta pelästyi peilistä näkyvää kuvaansa ja naukaisi taas. Antaa Hempukan nyt totutella, sillä se on kyllä vielä ihan vauva!

 

Meidän Helmi on todellinen helmi!

 

Nyt sitten pitää opetella kahden kissan kanssa elämään. Toivon, että niistä tulee parhaat kaverit, eikä Helmi pelkää enää myöskään meitä ihmisiä. Nyt se ei tule vielä syliin, eikä halua, että siihen kosketaan. Olen makoillut sen kanssa lattialla ja olemme sulkeneet hitaasti silmiä ystävällisyyden merkiksi, kuten kissat tekevät. Ehkä se sitten vähitellen tottuu!

 

Mukavaa viikonloppua ystävät, hyvät!

Palaillaan ompelujuttuihin ja muutamiin kivoihin tuunauksiin pikapuoliin!