Kotielämää - kirppislöytöjä - käsintehtyä - pihahommia - kaikkea kotoisaa

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Vaskitsa ja tilkkupeitto sen sävyissä

Olen tässä viime päivinä innolla väkertänyt tilkkupeittoa lahjaksi. Olen saanut sen kankaat viimein valittua, leikeltyä, sommiteltua ja ommeltua rivikerrallaan yhteen. Tuossa vielä äsken lisäsin siihen reunakaitaleet yhdestä peiton kuviokankaista. Nyt puuttuu enää vanu ja taustakangas. Niitä ei taidakaan kotoa löytyä, eli kaupoille on kai mentävä huomenna.

Pihalle ilmestyi kesken ompeluiden vaskitsa, jota isäntä huuteli minutkin ihailemaan. Vaskitsat ovat mielestäni kauniita, koska ne ovat niin pieniä ja hentoja. Niiden metallinhohtoinen, upea väri osui yllättäen hyvin yksiin tekeillä olevan tilkkupeitteen kanssa! Peitto onkin kuin vaskitsa, eikö vaan?

Kaunis, jalaton lisko, vaskitsa!

Narulle ripustamani tilkkupeitteen päällinen

Eihän tuossa iltahämärässä saa edes napsittua kunnon kuvia!

Tämä ruskean ja beigen sävyistä tehty peitto
on menossa lahjaksi viikonloppuna.

Peiton saaja täyttää 70 vuotta.
Toivon, että lahja on mieluisa.
 
Laitan siis siihen väliin vanun ja taakse ehkä ihan yksivärisen kankaan. Saa nähdä, löytyykö yksivärinen ruskea tai beige näissä sävyissä, tai jopa joku sopiva kuviollinen, ruutu tai raita... Huomenna nappaan koko peitteen tekeleen kassiin ja lähden paikalliset kaupat kiertämään. Ne onkin äkkiä kierretty, sillä täällä on kaksi pientä liikettä ja lisäksi Kangastukun varastomyymälä. Ehkä minä jotain löydän. Lauantaina menemme päivänsankaria juhlimaan ja tämä peitto on lahja minun perheeltäni. Kaikki lapset ovat mukana lahjassa, joten se on siksikin kiva antaa!
 
Blogissa on ollut hiljaista lomailuista ja reissuista johtuen, mutta nyt pitää taas saada tämäkin homma käyntiin. Uskollisten lukijoiden iloksi ajattelin taas järkätä arvonnan. Todennäköisesti arvottavaksi tulee taas jotain, jonka olen itse tehnyt, sillä viimeksi ompelemani kassi oli yllättävänkin suosittu ja haluttu voitto arvonnassa. Ehkä lisää sitä tyyliä sitten taas. Lisäksi olen aikeissa lähetellä pikkupaketteja eri puolille maata, ystäville, joten niistäkin tulee kuvia lähipäivinä.
 
Kierrätyskeijut 2014 -aiheesta on myös tällä viikolla luvassa postaus. Olen pysynyt kiitettävästi mukana tässä projektissa, sillä uusia vaatteita en ole ostanut ollenkaan, ellei nyt sitten jotkut sukat ja sukkahousut tuossa alkukesästä. Muuten mennään edelleen omatekoisilla ja kierrätetyillä, kirppiksiltä löydetyillä ja omilla, vanhoilla, tuunatuilla. Muutamia kivoja löytöjä on, joista olisi kiva laittaa pian kuvia ja kertoilla lisää. Palaillaan siihen pikimmiten.
 
Poikani ja hänen morsiamensa häätkin lähestyvät kovaa vauhtia! Hääjuhlan valmistelut ovat onneksi aika hienosti hoituneet morsiamen sisarusten ja ystävien voimin, mutta kuka tekisi minun mekkoni...? Huh! Hikeä pukkaa jo pelkkä ajatuskin. Juhlavaate ja tähän helteeseen... Huono yhdistelmä, mutta ei voi mitään. Miehillä se on vielä rankempaa, kun puvuissa ressukat päivänsä viettävät. Häihin valmistautumisestakin kerron lisää myöhemmin. Luvassa on myös hiuksista, meikeistä ja ihonhoidosta asiaa, jota olen kovasti pyöritellyt pienessä pääkopassani... (Ei se ole pieni, sanoo isäntä.) Noita aiheita ei tässä blogissa juurikaan ole vilahdellut aiemmin, mutta tuon ihmeellisen puolen olen nyt jostain syystä löytänyt uudelleen ja siksi haluan muutamia asioita siitä myös jakaa kanssanne.
 
Nyt kuitenkin lukemaan ja ihmettelemään "Marsipaanisotilaan" elämää Ulla-Lena Lundbergin kirjassa, joka kertoo Petter Kummelin elämästä ennen teosta "Jää". Jään olen lukenut jo aiemmin, nyt vasta löysin tämän käsiini kirjastosta. Tykkään kovasti.
 
Mukavaa tiistai-illan jatkoa ja keskiviikkoa kaikille!
 
 

2 kommenttia:

  1. Upea peitto! Sen saaja ilahtuu aivan varmasti.

    Onnellisia kesäpäiviä Sinulle!

    VastaaPoista
  2. Peitto on todella kaunis. Lasten ollessa pieniä tein heille ja muutamille muille lasten tilkkupeittoja. Yksivärisestä valmslakanastakin saa tarvittaessa nätin taustakankaan. Hyvin sopii tuo vaskitsa peiton väreihin ja kauniin värinen eläin se on. Silti en olisi kovin iloinen sellaisesta omassa pihassa. Kammoan matoja ja käärmeitä, vaikka olisivat kuinka vaarattomia.
    Tykkäsin Marsipaanisotilaasta. Sen sijaan Jää on vielä hyllyssä ja odottaa lukemista.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Poikkeathan toistekin luokseni!