Kotielämää - kirppislöytöjä - käsintehtyä - pihahommia - kaikkea kotoisaa

tiistai 4. elokuuta 2020

Elämän risteyskohdassa?

Huomenna se sitten alkaa. Olen taas vuosien opettajana työskentelyn jälkeen itse koulunpenkillä. Voi jestas, miten voikaan jännittää samalla, kun on ihan tasan rauhallinen. Jännittää se, miten sopeudun, osaan ja pärjään. Rauhallisena ihmisenä en kuitenkaan kovinkaan kuohu, pinnan alla vaan liikehtii. 



Tänä aamuna koiralenkin varrella katselin tätä kivistä ladottua kuviota ja tajusin olevani juuri tuossa keskimmäisessä ruudussa  nyt. Ympärille avautuu teitä, reittejä ja ovia, uusia mahdollisuuksia ja vanhojen osaamisten mukanaan tuomia haasteita. Olen vahvasti tienhaarassa, risteyksessä, josta suunnistan ihan itse eteenpäin, ihan omilla voimillani. Apua saan aina, jos tarvitsen, mutta nyt minusta näyttää hyvältä tämä itsenäinen eloni, omat päätökset, joita teen ja ihan itsehän myös kannan vastuuni niistä. Voihan olla, että olen umpikujassa ja joudun palaamaan takaisin. Voi olla, etten opi tai osaa minulta vaadittavia asioita. Kokeilematta sitä en kuitenkaan voi tietää. Siksipä haluan nähdä tämänkin reitin.

Eron jälkeen elämä on ehtinyt potkia päähän kunnolla ja muutamaan kertaankin, mutta vahvuus löytyy sisältäni kerta kerran jälkeen uudelleen. Nyt ponnistan, loikkaan, hyppään suoraan syvään päähän ja uskon vahvasti, että onnistun. Pärjään, osaan ja uusista opiskelukavereistani ja opettajistani tulee minulle uusia tuttuja, kavereita, ehkä jopa ystäviä. Aika näyttää. Innolla odotan, mitä tuleman pitää.

Päivittelen blogiin lisätietoja opinnoistani, kunhan itse pääsen niiden kanssa tutuksi. Nyt unille, että olen reippaana aamulla koululla.

Hyvää elokuun alkua jokaiselle! Pitäkää peukkuja minulle!




maanantai 20. heinäkuuta 2020

Yrittäjäksi jälleen?

Olen jäämässä opintovapaalle virastani opettajana tänä syksynä. Opinnot alkavat 5.8. ja niihin minulla on aikaa kaksi vuotta. Toivon selviäväni nopeammin, mutta alustavasti valmista pitäisi olla 27.5.2022. Osan opinnoista, varmaan ainakin ns. yleisopinnot, saan hyväksiluettua entisistä koulutuksistani ja tutkinnoistani. 
Tällä hetkellä toimeentuloa ja sen vakautta lähinnä jännitän. Olen ajatellut, että voin käydä tekemässä sijaisuuksia kouluilla satunnaisesti, mutta muutakin on mielessä. Nimittäin yrittäjyys.  Ajattelin perustaa toiminimen tai sitten aloittaa ns. kevytyrittäjänä toiminnan nyt opiskelun ohessa. 




Onko täällä lukijoissa ketään asiantuntijaa, joka olisi kokeillut kevytyrittäjyyttä tai jotain muuta yritystoimintaa? Haluaisin vertailla niitä, mutta en oikein osaa päättää, mitkä kriteerit olisivat nyt ne tärkeimmät tässä vaiheessa. OP-kevytyrittäjyys on nyt ykkösvaihtoehto tai toiminimen rekisteröinti. 

Mitäpä sitten tekisin yrittäjänä? Lähinnä aluksi ompelutöitä, tilauksesta ja nettikauppaan myyntiin valmistakin. Toisaalta myös muut työt, sisustuksesta remppahommiin kiinnostavat. Ajattelinkin rekisteröidä ns. yleistoimialan, jotta voin tehdä kaikkea mahdollista. Onko toimialan suhteen ehdotuksia, kokemuksia tai tietoja tarkemmin? Olen toiminut omalla toiminimella vuosina 1995 - 2001 ja siltä osin se on vielä muistissa, että perustaminen yms. byrokratia sujuvat. Ajattelin myös kirjanpitoa ja laskutusta, joka hoituisi sitten kevytyrittäjällä suoraan sieltä kautta, ilman omia kirjanpitokuluja tms. ALV:t ja veroilmoituksetkin hoituisivat sieltä suoraan. Muutoin tarkoitus olisi hoitaa kaikki itse. 



Näitä siis nyt pyörittelen päässäni ja intoa puhkuen otan asioista selvää. Yritän päättää pian. Luultavasti päätös hakemastani opintotuesta tulee pian,,. Toivottavasti tulee ja toivottavasti se on haluamani päätös, positiivinen. Minulla on käytössäni hyvät työtilat, joten pääsisin nopeasti alkuun työssäni opiskelun ohessa. Nyt vaan odottelen tietoja ja päätöstä lähipäivinä. Opettajien sijaisrekisteriin ilmoittaudun varmasti kuitenkin, sillä silloin tällöin voin päivän tai pari tehdä sijaisenakin. 

Nyt olen Kuusamossa mökillä ja sukuloimassa. Täällä sielu lepää, sillä tämä on se minun toinen kotini.


Hyvää naistenviikkoa kaikille!

tiistai 14. heinäkuuta 2020

Äänikirjat, uhka vai mahdollisuus?

Olen aina lukenut paljon. Tai no, aina ja aina, opittuani 5-vuotiaana lukemaan, aloin ahmia kirjoja omaksi ilokseni. Sitä ennen minulle luettiin ääneen. Ääneen lukeminen sai aikaan sen, että kirjaimet alkoivat muuttua tavuiksi ja sanoiksi ja tajusin osaavani lukea itsekin. 

Lapsuudessani luin tietenkin satukirjoja, mutta pikkuhiljaa tyttökirjat valtasivat tilaa ja niitä sitten kuluikin urakalla. Kävin paljon kirjastossa ja lainasin lukemista, mutta sain myös lahjaksi usein kirjoja, kun oli syntymäpäivä tai joulu. Luin Tiina-sarjan, Neiti Etsivät, Viisikot ja paljon klassikoita, kuten Robinson Crusoen, Aarresaaren, Pikku Naisia, Pikku Prinsessan ja tietenkin kaikki Rauha S. Virtaset, joista Selja-sarja oli suuri suosikkini. Laura Ingalls Wilderin kaikki kirjat luin myös jo alakouluikäisenä. 


Aikuisena olen lukenut mielelläni dekkareita ja historiallisia romaaneja. Kaikki Laila Hietamiehen/ Hirvisaaren kirjat, Ursula Pohjolan-Pirhoset, Pirjo Tuomiset ja pitkän pätkän Kalle Päätalon tuotantoakin. Koillismaa-sarja oli niistä suosikkini, mutta Iijoki-sarjan ensimmäiset viisi kirjaa olen saanut luettua myös. Ns. chick-littiä en ole oppinut lukemaan, sillä parisuhdekohellus ja shoppailu sekä bilettäminen eivät vaan yhtään kiinnosta. Yhteiskunnallista keskustelua herättäneistä kirjoista luen mieleiseni, jotta pysyn ajantasalla maailman keskustelunaiheista. Myös jonkin verran elämänkertoja mahtuu lukulistalleni. 

Nyt olen kuitenkin alkanut kuunnella enemmän myös äänikirjoja. Monia palveluntarjoajia vertailtuani päädyin Nextoryyn, josta olen kuunnellut tähän mennessä 52 kirjaa. Kuuntelutunteina se on 860 tuntia! Olen usein iltaisin niin väsynyt, etten jaksa lukea, mutta äänikirjaa jaksan kuunnella sen vajaan tunnin, joskus jopa pidempäänkin. Kuuntelussa on nyt Clare Mackintoshin Annoin sinun mennä. En oikein osaa sanoa, pidänkö siitä vai en. Olen kuunnellut paljon erilaisia dekkareita, kuten Sofie Sarenbrantin Emma Sköld-sarjan ja Viveca Stenin, Liza Marklundin, Anna Janssonin ja Camilla Läckbergin kirjat. Kotimaisista mainittakoon Pekka Hiltusen ja Outi Pakkasen dekkarit ja Enni Mustosen kirjat. Harry Potterit kuuntelin sairaana ollessani kevättalvella. Useimmat näistä olen myös myös lukenut, mutta äänikirjasta voi  nauttia vaikka olisi kirjan myös lukenut. Lukijan ääni, kuten Pottereissa Vesa Vierikon, saattaa antaa kokonaan uudenlaisen elämyksen. 



Silti, jos pitäisi valita, valitsisin perinteiset, paperisivuiset, tutuntuntuiset ja oikeat kirjat. Kirjoissa on sitä jotakin, kun saat kääntää sivuja, kuulet paperin rapisevan, haistat sivujen tuoksun ja tunnet paperin laadun sormenpäilläsi. Voisin lukea samojakin kirjoja uudelleen, jos olen niistä tykännyt ja lapsuuteni rakkaimpien kirjojen kohdalla olenkin niin tehnyt. Olen lukenut jopa 4 - 5 kertaa niistä rakkaimmat, Pikku Prinsessan, Pikku Naisia, Salaisen puutarhan ja Selja -sarjan. 

Se on hauskaa, että minulla ja tyttärelläni on samanlainen maku kirjojen suhteen. Usein keskustelemme lukemistamme kirjoista ja vinkkaamme suosikkimme toisillemme. Hän myös alkoi lukea viiden vanhana ja lukee edelleen paljon. Opiskelujen takia ehkä joutuu hänkin vähän välillä tinkimään lukuajasta, mutta välillä hyvä kirja auttaa tuulettamaan ajatuksia tehokkaasti. 

Luetko sinä mieluummin kirjoja vai kuunteletko äänikirjoja? Millaisia luku- tai kuuntelusuosikkeja ja -tottumuksia sinulla on? Kuulutko kirjallisuusryhmiin Facebookissa? Minä kuulu Kirjallisuuden ystäviin ja Dekkariryhmään. Molemmista olen löytänyt lukuvinkkejä ja mielenkiintoisia keskusteluja luetuista kirjoista. Perinteisiä lukupiirejäkin toimii yhä. Meidän martoillakin oli jossain vaiheessa sellainen, mutta en tiedä, toimiiko se yhä. 



Kirjastoja olen myös oppinut rakastamaan jo pienenä. Lomalla Kuusamossa lainaan kirjat sieltä, ettei tarvitse kuljetella niitä edestakaisin autolla. Pirkanmaalla asuessani tutustuiin sikäläisiin kirjastoihin ja totesin, että niissä oli loistavia täyden palvelun taloja, joissa lainattiin vaikka mitä harrastusvälineistöäkin. Espoossa taas olen käynyt Ison Omenan kirjastossa käyttämässä vinyyliprintteriä ja -leikkuria ilmaiseksi. Loistava palvelu sekin. Kotikirjastoni Hyvinkäällä on nyt lähellä ja sieltä löydän vaikka mitä. Lehtilainaus on myös kiva esimerkiksi käsityölehtien kohdalla, ettei kaikkia tarvitse ostaa omaan käyttöön. Kaavat ja ohjeet on helppo kopioida itselleen lainatuista lehdistä. 

Nyt uppoudun tuota Annoin sinun mennä -äänikirjaa kuuntelemaan. Uniajastin on kätevä, sillä minulla on taipumus jossain vaiheessa nukahtaa kuin lapsi, jolle luetaan ääneen. Hyvää yötä!




perjantai 10. heinäkuuta 2020

Seuraatko tv-sarjoja?

Seuraatko sinä tv-sarjoja? Jos seuraat, millaiset sarjat koukuttavat juuri sinut? Jos et, onko se tietoinen valinta, vai eikö tv:stä tule mitään sinulle mieleistä?

Minä pyrin viimeiseen saakka olemaan koukuttumatta mihinkään telkkarista tulevaan, mutta olen taas yhteen sarjaan jäänyt tiukasti kiinni. Joskus jo aiemminkin Suomen tv:ssä pyörinyt sarja "Kotiin takaisin" kiinnosti sen sijoittuessa ihailemalleni 50-luvulle. Katsoinkin ensimmäiset jaksot juuri siksi, että aikakauden muoti, tyyli ja autot kiinnostavat kovasti. Sitten sarjan juoni jotenkin ottikin vallan ja koukussa olin. Tämä sarja pyörii ykkösellä joka arkipäivä klo 17.10 alkaen. Niinpä rytmitänkin päiväni sen mukaan, että tuohon aikaan makoilen sohvalla tai istun divaanilla neulomassa telkkaria tuijottaen. Katsotaan, miten syksyn aikataulut sopivat, mutta nyt kesällä tämä ainakin sujuu mainiosti. 

Kotiin takaisin – australialainen draamasarja alusta asti ...

Muuten televisiosta katsonkin lähinnä rikossarjoja ja niistäkin lähinnä ruotsalaisia, kuten Maria Wern, Wallander, Beck ja Rebecka Martinsson, Irene Huss jne. Jostain kumman syystä ruotsalaiset osaavat tehdä näitä sarjoja ja vain Sorjonen on kotimaisista yltänyt edes lähelle tätä maailmaa. Niissä sarjoissa kuitenkin on mahdollista jättää joku jakso väliin, sillä nämä eivät varsinaisesti jatku suoraan edellisestä. Päähenkilöiden elämä toki kulkee kronologisessa järjestyksessä ja heille sattuu ja tapahtuu, mutta joka jaksossa on oma "case", joka ratkeaa sen jakson aikana. Siitä tykkään. Ruotsalaiset sarjat ovat hyvin kuvattuja, hyvin näyteltyjä ja ne elävät tässä ajassa, jossa mekin elämme. Pisteet siitä.

Brittiläiset sarjat ovat monasti myös hyvin tehtyjä ja varsinkin historiallista draamaa britit tekevät huikean hienosti. Pukudraama, lavastus ja ajanmukaisesti näytellyt hahmot ovat yhtä antia, johon ei koskaan kyllästy. Pienenä tyttönä se oli ehdottomasti Kahden kerroksen väkeä. Nyt taas tuoreimpana muistissa Downton Abbey. Ehkä niissä olikin jotain samaa. Luokkayhteiskunnan malli, joka meille suomalaisille on aika vieras, mutta briteille hyvinkin tuttu, näkyi vahvasti molemmissa. Kun Downton Abbeysta tehtiin koko illan elokuva, järjesti paikallinen teesalonki Sylvia ihanan pienen teehetken ennen elokuvaa. Istuimme ystäväni Tanjan kanssa siellä ja nautimme kahta erilaista teetä sekä suolaisia ja makeita sconeseja. Tilaisuudessa osa ihmisistä oli oikein hattu päässä ja hienona, mutta me olimme tavalliseen tapaan pukeutuneita. 

Downton Abbey explained for people who don't watch Downton Abbey - Vox

Tositeeveeohjelmia inhoan. En halua nostaa niiden katsojalukuja, joten minun telkastani niitä ei sitten näy. Olen yhden jakson katsonut BigBrotheria, jossa silloin taisi olla Andy McCoy, mutta siihen se jäikin. Kokkiohjelmia en katso, enkä urheilua. Mutta joo, onhan minulla salainen paheeni: Remppa vai muutto Vancouver, Remonttipari, Rempalla rahoiksi ja Huvila & Huussi. Remonttiohjelmat vaan kiehtovat ja pursun intoa niitä katsellessani. Tuntuu, että onpas tuokin homma helppoa, mutta todellisuus on toinen. Nehän on sopivasti leikattu vastaamaan katsojan toiveita. Nyt sen tiedätte, että minun paheeni on paljastunut. Se ei liene kuitenkaan sieltä pahimmasta päästä, eihän?


Kerro, mitä sinä katselet ja miksi? Mitä et katsele missään tapauksessa? Mikä ärsyttää ja mikä ilahduttaa?






torstai 9. heinäkuuta 2020

Digisiivous ja kodin raivaus

Oletko huomannut, kuinka paljon kaikkea ylimääräistä kertyy mobiililaitteisiin aivan kuin itsestään? Minulla puhelin täyttyy kuvista, sähköpostilaatikko pursuilee viesteistä ja tabletin muistia vievät kaikenlaiset ihmeelliset sovellukset ja pelit. Itse en yleensä pelaa, mutta tablettia käyttäneet lapsenlapseni ovat ladanneet erilaisia hevospelejä ja kaikenlaista muuta turhaketta. Tänään tyhjensin tablettini ja palautin sen tehdasasetuksille. Nyt olen ladannut Playkaupasta vain oikeasti käyttämiäni sovelluksia, kuten Facebook, Instagram ja Pinterest. Lisäksi jootain uutissovelluksia, Netflixin ja YleAreenan. Uusina mukaan pääsivät valokuvauskurssilla käytettävät Unum ja Lightroom. Canva on myös käytössä. Siihen olen aloittanut kurssin netissä ja todennut Canvan olevan melko monikäyttöinen sovellus. Saa nyt sitten nähdä, kauanko pärjään ihan näin ja koska tabletti taas alkaa turvota ylimääräisen tavaran takia. 

Paljon tavaraa kertyy myös koneelle ja puhelimen muistiin, joten ajoittain niitäkin on hyvä siivoilla. Pilvipalveluun tallentuneet valokuvat ovat aika turhia puhelimeen tallennettuina, mutta silti niitä taitaa tänäkin päivänä löytyä yli 2000. Huh! Pitääpä ottaa sekin työn alle tässä jonain hetkenä, kun siltä tuntuu. Sähköpostien raivaus lienee myös tarpeen, sillä työposti ja oma henk.kohtainen sähköposti täyttyvät  joka päivä pursuvia viestejä. Olenkin tänään poistanut muutaman sadan viestin edestä turhaa viestintää, lähinnä mainoksia yms. sellaista. 

FlyLadyn tämän päivän ohjeena oli siivoilla ne paikat, joissa säilytetään esim. tuorekelmut, leivinpaperit, foliot ja pakastepussit ja muu vastaava "sälä". No niin sitten teinkin, vaikka ensin ajattelin sen olevan täysin turhaa vaivaa. Pitkät kelmu- ja foliopakkaukset olivat järjestyksessä, mutta pakastepusseja en kyllä tiennyt omistavani ihan noin paljoa. Enpäs vähään aikaan taida tarvita uusia. Kumilenksuja, pussinsulkijoita ja yllätysyllätys: muffinssivuokia löytyy myös ihan varmasti vuosien tarpeeksi. Olenhan nähtävästi tämän kasan vuosien mittaan kerännytkin. 


Koti on taas jotenkin ihan mullin mallin, johtuen kai sekä koirien riehuleikistä että omasta kirppiskamojen pakkauksestani. Tänään on kuitenkin täydellinen päivä kodin "palopesäkkeiden" raivaukselle. Joka päivä teen vähän raivausta ja kevyttä siivousta, samalla toivon koiratyttöjen juoksuajan olevan pian ohi, sillä oman sotkunsa sekin aiheuttaa. Mattojen pesu odottaa vasta sen jälkeen. 


Seinän takana on joku asuntoa katsomassa. Viereisen asunnon vuokraemäntä ilmestyi vieraan miehen kanssa portaisiin just, kun mulla oli ovet auki rappuun. Englanniksi kommunikoivat, joten saapa nähdä, saanko naapurikseni tämän miehen. Meillä muilla on tässä omistusasunnot, joten ei ole ihan itsestäänselvyys, että vuokralainen sopii tänne. Edellinen vuokralainenhan häädettiin. Hän olikin kävelevä katastrofi, vaikka vanha eläkeläispappa olikin. Nyt asunnonkatsastaja ja -omistaja kuuluvat kulkevan rapussa. Luulin, että asunnossa alkaa remontti. Jännityksellä odotan, miten käy. Lukkojen kanssa tulossa lienee hommaa tuon edellisen terroristivuokralaisen jäljiltä. 

Välillä pieni lepohetki, sitten päiväkahvit ja vähän telkkaria. Kotiin takaisin -sarja koukutti minut nyt, kun se alkoi taas pyöriä telkussa. Joka päivä katson sen, vaikken muuta sitten katsoisikaan. Onko sinulla omaa suosikkisarjaa, joka on nähtävä? Onneksi tallentaminen onnistuu, jos en ehdi telkkarin ääreen klo 17.10 joka arkipäivä. Nyt ehdin kuitenkin hyvin sen nähdä ja huomenna myös. 

Koirien iltalenkki on käyty ja koiratytöt ovat syöneet jo. Nyt taidan pujahtaa peiton alle, kun viime yön unet jäivät aika vähiin. Pihassa mölisi lauma teinipoikia vielä klo 02 aikaan. Meillä ei asu sellaisia, joten mitä lie tänne eksyneet. Ajoin pois ja lähtivätkin leikkipuistoon, mutta meteli vaan kasvoi. Soitin sitten 112:een ja poliisi komensi pojat muualle. Tosi nätisti poistuivat, ei siinä mitään. Tänä yönä ajattelinkin vaihteeksi nukkua ilman häiriötekijöitä. Toivottavasti nyt onnistuu. 

                                                        Nyt oikein hyvää yötä kaikille! 



keskiviikko 8. heinäkuuta 2020

Kesäpuuhaa kotosalla

Edellisessä postauksessani pohdin kesäloman viettämisen mahdollisuuksia matkailun, museokäyntien ja päiväretkien muodossa. Nyt kuitenkin on niin, että pitkästä kesälomastani vietän 90% ihan vaan kotipiirissä, Hyvinkäällä, ilman mitään varsinaista ohjelmaa. Ja näin onkin hyvä. Minulle riittää muutama pieni reissu, päiväreissu tai yhden yön yöpyminen jossain mukavassa kohteessa. Lisäksi yksi pidempi reissu Kuusamoon sukuloimaan. Taidan olla melkoinen kotikissa, sillä en kaipaa jatkuvaa menemistä. Kotona on hyvä. 


Uudessa kodissani riittää edelleen touhua, sillä kaikki tavarat eivät vieläkään ole löytäneet paikkojaan täällä. Lisäksi työhuone on vaiheessa nimeltä "totaalinen kaaos" edelleen, joten ei minulta ainakaan puuhaa puutu. Tavarapaljouden taltuttaminen on meneillään edelleen, vaikka aloitinkin sen oikeastaan jo 13 kk sitten. Aloin silloin varautua mahdolliseen talon myyntiin. Siitä lähtien minulla on ollut kirppispaikka  ja jatkuvasti myös fb:n kirppisryhmissä menee tavaroita uusiin koteihin. Kodin puoli alkaakin olla aika hyvin karsittu, joskin tiettyjä paikkoja on vielä käytävä läpi tarkalla silmällä tutkien. Keittiö on täällä ehkä noin neljännes entisestä keittiöstäni, joten keittiötavaraa ei mahdu ihan valtavaa määrää ja sitä onkin lähtenyt kiertoon paljon. Tänään viimeksi lähti Mehu-Maija, jonka uusi omistaja toi vaihdossa kolme pakettia kahvia. Näin menee kätevästi tarvitsijoille monenlaista minulle turhaa tavaraa. 




Kuuntelin Marie Kondon kirjan Iloa säkenöivä järjestys äänikirjana. Luin se englanninkielisenä joskus jo vuosia sitten. Kävin aikoinaan useammankin kierrokset Konmari-menetelmällä kotona läpi, mutta edelleen tavaraa on ollut liikaa. Nyt se ei tehnyt minuun vaikutusta, joten lähdin etsimään toisenlaista motivaation lähdettä raivaukseen. Olen kuulunut jo useamman vuoden ajan fb:ssa FlyLady Funclubiin, joka myös on eräänlaisen kodin raivauksen ja siivouksen ympärille keskittyvä metodi. Palasin pitkästä aikaa ryhmän sivuille ja luin niitä, sekä ryhmän tiedostoja fb-ryhmästä. Ja kuinka ollakaan, nyt se metodi kolahti täysillä. Halusin heti lukea kaiken ja innoissani kirjoittelin itselleni muistiin siellä ryhmässä opetettuja asioita. Nyt mennään sillä. Ja olen jo huomannut selkeän vaikutuksen itsessäni. En noudata tätäkään metodia orjallisesti, kuten en Konmariakaan aikoinaan, mutta nyt huomaan joidenkin metodin osien toimivan täydellisesti omassa elämässäni. Kaipaan omia rutiineja ja olenkin omat iltani omalle rauhalleni jo pyhittänyt. FlyLadyn ensiaskeleet (31 Babysteps) aamu- ja iltarutiineineen ovat just mulle sopivat. Ja lyhyet max 15 min. kestävät "ryönän raivaukset" sekä ajastimella ajoitetut lyhyet tuokiot kunkin askareen parissa ovat just passeleita minun elämääni tässä kompaktissa, uudessa kodissani. 

Jonkun mielestä tämä kaikki on turhaa hössötystä ja täyttä puppua, mutta jos se toimii jollekulle, tekee siivoilusta ja tästä kaikesta sen oman, rakkaan kodin ympärillä pyörivästä touhusta ja tohinasta innostavaa ja motivaatio sitä kautta kasvaa, silloin se on täydellisen hyvä juttu. Itse olen helposti innostuvaa sorttia ja elämänmuutos olikin jo monella tavoin meneillään, joten tämä nyt vaan kolahti kerralla. Silti osaan kyllä varmasti karsia sen kaiken "amerikkalaisen höpöhöpön" ja toteuttaa tätä terveellä maalaisjärjellä. Yhden oman kompastuskivenikin olen jo onnistunut selättämään. Minulle on ollut vaikeaa saada puhtaita pyykkejä siististi pinottua ja oikeille paikoilleen kaappiin. Nyt se sujui kuin tanssi, joten jokin on muuttunut. Asenneko? Ehkä, mutta olipa se mikä tahansa, se on ihanaa. Ja koska kärsin suorituksiin perustuvasta itsetunnosta, saan joka kerta kehua itseäni hyvin suorittamistani hommista. Aiemmin moitin itseäni, mutta sen huomaan toimivan huonosti. Fiilis menee ja elämä tuntuu toivottomalta, vaikka kyse olisikin vain puhtaan pyykin viikkaamisesta paikoilleen. En väitä, että tämä sopisi kaikille, mutta varmasti kannattaa tutustua, jos motivointia kaipaat. 


Nyt lähden iltarutiinini yhdelle osalle, eli koiralenkille. Se illan viimeinen lenkki sijoittuu klo 21 - 22 välille ja se tuntuu minusta toimivan hyvin. Tänään minulla on vielä sauna, joten pääsen peiton alle joskus klo 23 maissa. Jopa se puhtaiden, viileiden lakanoiden väliin pujahtaminen on minulle suuri ilo ja nautinto. Luen, kuuntelen äänikirjoja tai joskus viestittelen kavereiden kanssa, mutta se on luksusaikaa minulle joka tapauksessa. Anna sinäkin itsellesi lupa nauttia, yksin tai yhdessä, kunhan teet elämästäsi juuri sellaista hyvää, joka sinulle sopii. 


Hyviä raivauksia ja siivoiluja jokaiselle! Minä suorastaan puhkun intoa nyt!




tiistai 7. heinäkuuta 2020

Miten vietät kesäsi?

Oletko kesälomalla? Joku meistä viettää lomansa vasta elokuussa, kun taas joku on saattanut jo palata töihin loman jälkeen. Itselläni lomaa on 5.8. saakka. Kesälomat pyörivät eri firmoissa eri tavoin. Koululaisten vanhemmille voikin olla haastava tilanne, jos eivät lapset vielä pärjää yksin kotona. Onhan 8 tunnin työpäivä pitkä aika pikkukoululaiselle yksinoloon. Koululaisten kesätoimintaa onneksi löytyy monella paikkakunnalla eri muodoissa. 

Miten korona on vaikuttanut lomasuunnitelmiisi? Onko jokin suunniteltu reissu jäänyt tekemättä? Kotimaanmatkailu tuntuu vilkastuneen, kun ulkomaiset kohteet ovat poissa tarjolta. Joitain kohteita on tarjolla nyt loppukesästä, mutta ei läheskään kaikkia. 

Itseltäni jäi helatorstain viikonlopun Lontoon reissu väliin. Odottelemme edelleen Finnairilta matkalippurahoja takaisin. Muita reissuja en ollut ulkomaille suunnitellut. Kuusamoon lähden kyllä ja sinne olenkin kaivannut jo kauan. Kuusamo on se toinen kotini, johon minulle on kasvanut syvälle vahvat juuret. Sukua siellä on paljon, joten olen kulkenut siellä pikkutytöstä saakka. 




Kotoa käsin voi tehdä päiväretkiä esim. Porvooseen, Strömforsin ruukkiin, Suomenlinnaan tai vaikka Turkuun. Kaikkialla löytyy mielenkiintoista nähtävää. Museokortti avaa ovia menneeseen maailmaan ja taiteeseen. Suomalaisilla pitäisikin olla kaikilla oma museokortti käytössään, sillä kenellekään museot eivät olisi haitaksi. Se hankinta maksaakin itsensä nopeasti takaisin. 


Meillä on täällä Hyvinkäällä uimala suljettu, koska siellä tehdään isoa allasremonttia. Uimapaikkoja on vähän ja niissä on tungosta hellepäivinä. Uskonkin, että uin vasta Kuusamossa tänä kesänä. Viime kesänä kävin vesijuoksemassa ulkoaltailla pikkuneidin ollessa uimakoulussa. Nyt ei siis järjestetä sitäkään. Uimakoulukuskina tuli aina lähdettyä, sillä itselleni se lähtö aina tuntuu olevan kynnyskysymys. Ei ollut tekosyytä perääntyä vesijuoksusta, kun uimalaan oli joka tapauksessa mentävä. 

Tänä kesänä olen kokeillut elämäni ensimmäistä kertaa SUP-lautaa. Se olikin alakerran Saijan ansiota, sillä hänellä oli varattuna kaksi lautaa, eikä hänen kaverinsa sitten päässytkään. Saija kysyi minua mukaan ja yllätyksekseni innostuin lähtemään. Kyllä kannatti. Suppailu oli mukavaa, kun ensin yhden sukelluksen jälkeen osasin nousta laudalle. Minulla oli kyllä sen verran tuuria, että hattu pysyi päässä sukelluksen ajan ja vesi oli lämmintä kuin linnunmaito. Ilma oli helteinen ja äkkiä olinkin kuivanut sukellukseni jäljiltä. Aion mennä uudelleenkin, sillä juhannusaaton kokeilu herätti kiinnostuksen lajiin. 

Kuulisin todella mielelläni muiden lomasuunnitelmista. Millaisia päiväretkiä teette? Matildedahl kiinnostaa, sillä sitä paikkaa on kehuttu kovasti. Museokortin yli 300 museota tarjoavat myös monenlaista nähtävää. Suomenlinnakin olisi hyvä päiväretkikohde. Välttelen väkijoukkoja edelleen, joten ehkäpä olisi hyvä liikkua hiljaisemmissa kohteissa. Luontokohteissakin kuulemani mukaan saattaa olla jopa tungosta. 

Kuinka moni suuntaa lomansa aikana ulkomaille? Facebookissa huomasin vasta yhden kavereistani matkaavan Kreikkaan lomalle. Menetkö sinä vai vieläkö pidättäydyt kotimaassa? Ehkä parasta lomassa on kuitenkin sen kiireettömyys ja aikataulujen vapaus. Itselleni tällaiset päivät ovat ihan helmiä, sillä uupumuksen läpikäytyäni yritän varjella itseäni turhalta stressaamiselta. Hyvin on onnistunut tähän saakka. 

Hyvää kesää jokaiselle, olit sitten lomalla tai et.

 
 

lauantai 4. heinäkuuta 2020

Panosta itseesi

Minusta on viime vuosina tullut itsekäs. Olen päättänyt panostaa itseeni ja omaan elämääni, tehdä asioita, joista itse nautin ja elää sellaista elämää, jonka itselleni haluan. En ole enää ihan nuori, kuten tiedätte, vaan lähestyn ikää, jolloin oma hyvinvointi on syytäkin huolehtia hyvään kuntoon ihan vaan elinikää ajatellen. Ellei itsestään pidä huolta, se alkaa tässä iässä jo näkyä.


Milloin ihminen on itsekäs, tai oikeastaan siis kysymys kuuluu, miten olla hyvällä tavalla itsekäs, ilman että satuttaa muita? Itsekkyys voi itse asiassa olla hyvinkin negatiivinen asia, sillä sellainen vääränlainen itsekkyys tarkoittaa toisten ihmisten tallaamista tai vähättelyä. Sellaiseen minulla ei ole halua, eikä varaa. En ole mitenkään erityinen, eli en halua nostaa itseäni kenenkään toisen kustannuksella. Tahdonkin vain antaa itse itselleni parasta ja kannustaa itseäni olemaan itselleni armollinen. Eihän sitä tavoitetta varten tarvitse olla muille ilkeä tai vähätellä ketään toista. Minä olen minä ja that's it. Elän ja nautin vain kerran. Miksi siis kitua ja kärvistellä? Joku elämänvaihe on ohi ja toinen alkanut. Ei siinä ole mitään pahaa tai väärää. En tallo muita alleni, vaan vapautan ihmiset ympärilläni ja odotan saavani vapautta vastalahjaksi myös.


Miten sitten panostan itseeni? Tosi monella tavalla, oikeastaan. Annahan, kun hiukan mietin. Ainakin olen alkanut kiinnittää enemmän huomiota terveelliseen ruokaan ja siihen, että siitäkin - ja varsinkin siitä - saa herkullista halutessaan. Tämän kesän herkkuni, paistetut kirsikkatomaatit ja halloumi, pannulla ja oikealla voilla paistettuna, vievät kielen mennessään. Joskus herkuttelen vähän "kielletyillä" herkuilla, mutta en moiti itseäni siitä. Olen vaan välillä jotain ekstraa ansainnutkin. Älä kysy, kerron suosiolla, että se on suklaa. Mun salainen paheeni.

No liikunta on myös itseeni panostamista. Nyt tanssiharrastus ja kuntosali jäävät vähemmälle koronapandemian aiheuttamien rajoituksien takia, mutta uskon, että jatkan edelleen. Koirien kanssa liikun luonnossa ja kuljen pitkin hiljaisia katuja, ihan vaan fiiliksen mukaan. Kaikki käy. Metsään kaipaan usein ja silloin suuntaan sinne kaikki aistit avoimina. mieli kirkkaana ja annan kaikkien tuoksujen ja äänien imeytyä mieleeni. Samalla silmäni  nauttivat vihreistä mustikkamättäistä, kukkivista metsätähdistä ja suopursuista, korkeista horsmikoista ja puunrunkoa naputtavan tikan väreistä. Se oikeasti puhdistaa mieltä ja piristää arjen keskellä.

Balladi elokuvasta Klaani tuli mieleeni juuri noista aistituntemuksista ja siinä viitataan myös rakkauteen, josta tarkoitus elämään löytyy. Ehkä näin voi vielä käydä, mutta juuri nyt rakkauselämäni on sekaisin kuin seinäkello. Joku rakastaa minua, enkä voi vastata rakkauteen. Minä rakastan saamatta vastarakkautta. Deittien suhteen pitäisi palata ainakin 11 kk taaksepäin, sillä sen jälkeen ei ole ketään kulmilla näkynyt. Huokailen välillä sen suhteen, mutta olen hyväksynyt tilanteen. Rakkautta ei voi pakottaa. Ei antamaan, eikä saamaan. Siksi siis elän yksin. Ja viihdyn näin. Välillä kyllä ikävöin niin, että kipeää tekee, mutta sitten taas jatkan omaa elämääni, omalla tavallani ja omilla ehdoillani. Ehkä tilanne muuttuu, ehkä ei. Kaikki on kuitenkin paremmin kuin hyvin. Enää en tyydy mihin tahansa, enkä anna kenenkään määrätä minun elämääni.



Panostaa voi monella tavalla. Yksi ikäisteni naisten tapa panostaa itseensä lienee kauneudenhoito. Huolehdin ihostani, en ota aurinkoa, enkä polta. En halua rypistyä rusinaksi, joten vähän kalpeanaamana kuljen. Toki aurinko tarttuu, kun paljon ulkoilee, mutta en mene makaamaan aurinkoon varta vasten. Hiukset värjään kampaamossa edelleen, vaikka harmaita vielä ei olekaan. Käyn laitattamassa volyymiripset ja geelilakkautan omat kynteni. Kuivakuppaus ja kosteusvoide, kuorinta ja sokerointi kuuluvat myös rutiineihini. Ne ovat panostusta paitsi ulkoiseen minääni, myös omanlaisiaan hyvänolon ja hyvän mielen lähteitä, joista saa nauttia hyvällä omallatunnolla.

Olen myös työssä uupumiseni vastapainoksi päättänyt ottaa opintovapaata ja minulla onkin opiskelupaikka jo ensi vuodeksi. Silläkin tavoin panostan itseeni. Otan aikaa opiskeluun ja irroittaudun siitä arjesta, joka on ollut uupumusta ja masennustakin aiheuttavaa ajoittain. Kevät oli raskas, mutta opin itsestäni paljon sen aikana. Tykkään työstäni, mutta nyt tuntuu hyvältä pitää paussi. Saa nähdä, mihin suuntaan sen jälkeen. Se tuottaa iloa, että saan uusia näkymiä tulevaisuuteen ja motivaatiota itsensä kehittämiseen. Olen elinikäinen oppija. Sen tiedän.


Mitä muita tapoja on itseensä panostamiseen? Kerro sinä omat tutuksi tulleet rutiinisi. Olisi kiva kuulla niistä. Museoiden kiertely, käsitöiden harrastaminen, lemmikit, kaikki se, mikä tuottaa iloa, on itseensä panostamista minulle. Aina se ei maksa mitään. Esimerkiksi Museokortilla saa paljon elämyksiä ja kirjastot antavat meille verovaroin kustannettua iloa ja elämyksiä. Ystävien seura tuottaa iloa ilmaiseksi. Uusia vinkkejä otan vastaan suurella ilolla.

Hyvää viikonloppua kaikille!


tiistai 16. kesäkuuta 2020

Tavoitteet uusiksi

Hei taas muutaman päivän tauon jälkeen! Lupailin kirjoitella ahkerammin, mutta laiskamato on vaivannut koko viikonlopun. Nyt viimein koneen ääressä jälleen. Ajattelin tänään kertoilla teille tavoitteistani. On hyvä ajoittain listata asioita, joita tavoittelee, jotta niistä tulisi todellisuutta. Uskon vahvasti siihen, että sitä saa, mitä tilaa, eli kannattaa tilata hyvää itselleen ja läheisilleen. Tässä minun tilaukseni jonnekin äärettömään universumiin, jospa joku kuulisi sen.

Naapureiden kanssa vietettiin pihajuhlia viime viikolla


1.  Oma terveys kuntoon.

Katselin tässä juuri Hengenvaarallisesti lihava -sarjaa ja totesin, että on ne minunkin vatsamakkarani jostain taas tupsahtaneet vyötärölle. Näin ollen teen saman kuin viime kesänä, eli tiukka valmennus rasvanpolttoa ajatellen jatkuu pitkän tauon jälkeen. Meni talvi ja kevät ihan sekasyöppönä ja herkkujen parissa. Nyt ei enää. Nyt syön hyvin ja juon riittävästi. Nukun taas paremmin ja kiinnitän huomiota unen laatuun ja määrään. Talvella ja alkukeväästä unettomuus vaivasi ja sehän saa ihmisen herkuttelemaan, kun on huono fiilis ja väsyttää koko ajan. Liikunta jäi vähäiseksi, kun tanssiharrastus tyssäsi polven vihoitteluun. Ja kyllähän keväällä tuli muutenkin sairastettua, vakavastikin. Nyt olisin jo päässyt liikkumaan, mutta korona lopetti tanssit ja muut mukavat liikunnat. Nyt pääsen jatkamaan. Ihanaa! Kuntosalia ja infrapunasaunaa onkin jo ollut ikävä.



2. Ihmissuhteet ja tärkeysjärjestys kuntoon

Olen keikkunut erilaisissa aalloissa ja myrskyissä jo useamman vuoden. Jään helposti vellomaan tunteisiin, joista mitkään eivät varsinaisesti kannattele tai vie minua eteenpäin elämässäni. Nyt se aika on ohi ja haluan vahvaa ja hyvää oloa myös ihmissuhteisiini. On olemassa ihmisiä, joiden pelkkä läsnäolo saa olon tuntumaan hyvältä ja kotoisalta. On myös niitä, joiden pelkkä olemassaolo aiheuttaa minulle ns. huonoja fiiliksiä ja äkkiä huomaan, kuinka minua alkaa ahdistaa. Olen sosiaalinen  introvertti, kenties ambivertti, kuten eräs ystäväni totesi, sillä kaipaan omaa rauhaa ehkä keskimääräistä enemmän. Olen silloin tyyni ja oloni on tasaisen rauhallinen. Seurassa ahdistun nopeasti, jos en saa tätä kaipaamaani omaa aikaa väliin. Eli vaikka viihtyisin jonkun henkilön seurassa, 24/7 yhdessäolo tappaa minut hitaasti. Ei vaan riitä voimia. Nykyään onkin täydellistä, kun yksineläjänä saan haluamani vapaan ihmissuhteista helposti.


3. Koti ja työhuone kuntoon

Vieläkään en ole saanut tapetoitua, mutta pian, pian se tapahtuu. Aion olla rohkea ja opetella senkin taidon. Apuakin tarvitsen siinä, mutta haluan myös tehdä itse, jotta opin itsekin tekemään jotain. En haluaisi olla riippuvainen muiden avusta, mutta työhuoneen suhteen ikäväkseni olen edelleen riippuvainen exäni ja/tai poikani voimista. Tavoite pitänee tarkentaa ja kirjata ylös, jos meinaan ikinä saada valmista aikaan. Nyt olen asunut jo yli puoli vuotta täällä ja silti on vaiheessa vielä hommat.

Kuva: Heidi NIemi Muah: me

4. Opiskelut ja työelämä kuntoon

Olen aikeissa opiskella lisää jälleen. Pian tiedän, miten sen suhteen käy. Lisäksi aion aloittaa sivutoimisena yrittäjänä jälleen, nyt kun siihenkin on taas mahdollisuus. Parhaillaan mietin, riittäisikö ns. kevytyrittäjyys vielä aluksi. Onko kellään siitä kokemusta? Ehkä se on riittävä juttu, kun alkuun en varmaan ihan hirveitä määriä ehdi tehdä. Myöhemminhän sen voin sitten muuttaa vaikkapa toiminimeksi tai perustaa osakeyhtiön. Ois kiva kuulla kokemuksia erilaisista yhtiömuodoista ja niiden toimivuudesta. Kommentoikaa, niin keskustellaan.

Kaikenlaista pyörii siis päässä kaiken aikaa, joten nyt vaan raamit kaikelle tälle kuntoon ja menoksi. Mitä mieltä olette? Onko tässä jo liikaakin yhdelle eronneelle naisihmiselle? Minusta ei. Kaikki järjestyy. Asioillahan on taipumus järjestyä. Nyt näyttää ukkospilviä kertyvän kesätaivaalle, mutta nehän sitten raikastavat ilmaa omalla tavallaan. Ukkosestakin voi nauttia!

Ihanaa tiistaita ja viikon alkua kaikille!







keskiviikko 10. kesäkuuta 2020

Kotia olohuoneen puolelta

Edellinen blogipostaukseni sisälsi paljon kuvia. Napsin niitä siivoillessani, sillä kuvia ei hirveästi vielä ole ollut täältä uudesta kodista. Meni kuitenkin muuten niin myöhään, etten hirveästi ehtinyt/jaksanut enää kirjoitella. Poikani, se kuopus nimittäin, kävi tänään ja olihan taas saunavuorokin. Siivoilujen jälkeen sauna tekikin hyvää. Nautin pitkän laudeliinan keksittyäni lauteilla köllöttelystä ja rentoutan itseni varpaista päälakeen asti mielikuvaharjoituksen avulla.


Edellisiin kuviin palatakseni nyt sitten kertoilen lisää tästä mun kodistani. Ensinnäkin, talo itse on 120 vuotta vanha ja hirsirunkoinen, kaksikerroksinen ja Museoviraston suojelema kohde. Näitä on tässä meidän taloyhtiössä yhteensä 5 samanlaista ja yksi sellainen, jossa on vain yksi kerros. Talojen historiasta löytyy kivasti tietoa https://museot.finna.fi/Record/muistaja_hyvinkaa.M011-90587 tietokannasta ja Hyvinkään villatehdas on siis nämä työläisilleen aikoinaan rakennuttanut. Ennen sotia on näitä vielä ollut paljon, mutta vain nämä ovat varsinaisen villatehtaan lisäksi jäljellä. Talot peruskorjattiin 1980-luvun puolivälin paikkeilla ja asunnot muutettiin hellahuoneista kaksioiksi. Itselläni on tässä kaksi huoneistoa, joista tämä asumani on 47 neliön suuruinen. Toinen huoneisto on 50 neliötä työtilaa, jossa voin tehdä ompelu-, askartelu- ja tuunaushommani kaikessa rauhassa.




Aluetta on monien muiden tuon ajan työläiskorttelien tapaan kutsuttu Port Arthuriksi. Se onkin edelleen käytössä oleva nimi ja myös asunto-osakeyhtiön nimi. Nämä alemman kuvan piharakennukset ovat siis 80-luvun peruja, muttaihan kivasti ne sulautuvat talojen sekaan. Kummassakin piharakennuksessa on kaksi liiketilaa ja pyöräsuojat, toisessa pyykkitupa ja  toisessa sauna. Meillä on tässä eri nimillä kutsuttuja rakennuksia ja nimet juontavat jostain sieltä alkuajoilta. Ois mielenkiintoista tietää, miksi tämä talo on nimeltään Synnytyslaitos. Yksi taloista oli Tyttöpatteri ja yksi Naimaharju. Muiden nimiä en muista. Synnytyslaitoksella siis asustelee monta yksin asujaa, nyt kaksi sijoittajien omistamaa vuokra-asuntoa on tyhjillään ja vain yksi perhe asuu tässä meidän talossa. Yhteensä asuntoja on 8 kpl/ talo. Vuonna 1939, siis ennen sotia, näitä taloja oli Hyvinkäällä 80 kpl. Nyt jäljella tosiaan vain 5 kaksikerroksista ja yksi yhdessä tasossa oleva.



Olohuoneeni kalustus koostuu joko kirppislöydöistä tai isovanhempien kotoa, siitä oikeasta mummulasta, perittyjä kalusteita. Ruokasalin kalustosta tänne mahtui pikkusenkki ja ruokapöytä. Tuolit ovat kirppikseltä, kun ne alkuperäiset odottavat kunnostusta. Seinällä mummun taulu, hedelmäasetelma kultakehyksissä. Eipä sekään kaikille sopisi, mutta mummulassa se on ihan kotonaan. Iso kaappi ja vitriini ovat kirppislöytöjä, kuten myös pöytä ja divaani. Divaaniin ostin kyllä uudet päälliset Bemziltä. Tuossa pyöreällä sohvapöydällä on päällä lasilevy. Irrotin lasin alta silkkikankaan. Sitten otin vanhoista lehdistä mainoksia, kuvia, artikkeleita ja otsikoita, jotka asettelin pöydälle. Päälle lasilevy, joka pysyy paikallaan kuluneen messinkivanteen avulla.

Ison kaapin päällä on Terho Sakin veistos, joka esittää äitiäni. Ja vanhempien vihkikuvakin löytyy sieltä. Viherkasveja olen myös alkanut harrastaa, joitain niistä kuvissakin näkyvissä. Pöydällä pyörii aina neule tai pari, sillä minulla on aina kesken useampikin työ.


Vähän toiselta suunnalta katsottuna olohuoneen seinillä näkyy lisää tauluja ja kutomani ryijy. Jalkalamppu on kiva neuloskellessa, sillä en tykkää suorasta kattovalosta. Ikean Ektorp-sarjan sohva ja divaani ovat helppoja koirahuushollissa, sillä sohvanpäällisiä saa pyöräyttää koneessa silloin tällöin. Koirat eivät oleile sohvalla, mutta nojaavat niihin kyllä ja lika tarttuu.


Lisää esineitä mummulasta. Kaikki nämä muistan lapsuudestani saakka. Hyvinkään kirkko ja kahvipannu "Hyvinkää"-tekstillä ovat erityisen rakkaita.



Pitkään kärsin siitä, että valaisin ei osunut kohdalleen, mutta nyt se on myös fixattu. Siirto sujui hienosti, eikä nyt enää kukaan lyö päätään lamppuun. Tuo takaseinä on nyt valkoinen, vaikka siihen olen ostanut jo tapetit Ellokselta. Saa nähdä, koska ne saadaan seinälle saakka. Edellisten asukkaiden maisematapetti oli hieno, mutta ei yhtään minun tyyliseni. Myös makuuhuoneen tapetti poistettiin heti. Siihen löysin ale-tapetit paikallisesta liikkeestä. Kyllä tää tästä valmistuu. Ihan varmasti. Huomenna pyykkipäivän lisäksi pari noutoa kirppisostojen merkeissä ja yksi parvekkeen säänkestävä matto pitää myös hommata. Hyvää yötä kaikille! Palailen huomenna uusin voimin.





perjantai 5. kesäkuuta 2020

Alkaako olla jo valmista?

Alkaako olla jo valmista, kysytään minulta silloin tällöin, kun kyse on tästä uudesta kodistani. Olen asunut tässä nyt jo 6 kk. Olen nähnyt tässä pitkää syksyä, vähälumisen talven ja kevään. Nyt on kesä. Alkaahan se valmmista olla, mutta muutama isompi homma edelleen odottaa. Kaikki maalaushommat on aikaa sitten jo valmistuneet, mutta kun se tapetointi pelottaa edelleen. Ikinä en ole tapetoinut, enkä edes läheltä seurannut tapetointia. Nyt pitäisi opetella ja ystäväni Suski onkin luvannut tulla apuun jonain päivänä. Jostain syystä tapetointi on ikäänkuin iso juttu, vaikka se tuleekin vain olohuoneen yhdelle seinälle ja makuuhuoneen yhdelle seinälle. Molemmat ovat ehjiä seiniä, ei oviaukkoja, eikä ikkunoita. Hmm... tämänkin työn aion opetella. Lisäksi yksi kattolamppu pitää siirtää oikeaan kohtaan ruokapöydän päälle, sillä nyt siihen lyö tehokkaasti päänsä, jos ei osaa varoa. Makuuhuoneen seinälle tulee vielä kaappi ja kaksi kaunista seinävalaisinta. Minäkö täällä tällaisiä häärään? No, pakko kai se nyt on, kun ei ole apumiestä. Olen saanut paljon apua ja nyt alkaa olla aika selvitä yksin tai ystävien avulla.

En malta olla näyttämättä vähän keskeneräistä asuntoa teille. Minulla on muutamia kuvia tältä päivältä, vähän olkkaria ja keittiötä. Katsotaan, mitä tykkäätte niistä. Pahoittelen kuvien amatöörimäistä tasoa.

Olohuoneen näkymiä, valaisin väärässä kohdassa

Tässä näkyy hyvin, miten sivussa valaisin on.

Ektorp-divaani Bemzin päällisillä

Tiivistä, mutta silti mahdutaan koirien ja vieraiden kanssa hyvin.

Mummulan tauluja seinällä

Neliöt on hyödynnettävä hyvin.

t
Suolta keräämäni tupasvillat ja isän kiikarit

Lasten vauvakuvat, mietelause ja mummun suloinen koiranpentu.

Nämäkin kaikki mummun ja vaarin perintöä


Keittiön pienet yläkaapit

Pomonaa, lääkekaappina toimiva kattila ja vaaka koristeena

Astioiden paikka löytyy laatikoista

Ulosvedettävä korivaunukaappi vetää paljon tavaraa.
Jonkun pitäisi vissiin siivota se...

Mikron paikka on kaapissa erillisuunin päällä. Piilossa sekin.

Integroitu tiskikone on pieni, 45 cm leveä ja pyöriikin aika usein.

Keittiön yleisilmettä

Valohyllyt ovat kivat, kauniille esineille sopivat.

Täyspuiset työtasot vaativat hoitoa. Vaaleat jäljet ovat ruuanlaiton
ja märällä pyyhkimisen seurausta.

Hoito on helppoa ja halpaa. Apteekin parafiiniöljy, alle 4€

Öljytyllä työtasolla vesi ei imeydy puuhun.

Hetken kiiltoa, kunnes öljy imeytyy.

Työ- ja baaritiski, jonka ääressä leivotaan ja vaikka syödään.
 
Tiskin alla baarijakkarat ja kaksi Ikean Råskog-vaunua.

Paljas hirsiseinä ja mummun kahvimylly

Ilmakasvit lasipalloissaan

Läheinen ystäväni Dyson v6 Animal Pro

Sauna ja hemmotteluhetki ihan vaan itselleni

Kello on jo yli 23, joten lienee aika painua pehkuihin. Huomenna lisää, ehkä enemmän tekstiä tämän kuvakavalkadin jälkeen. Hyvää yötä ja kauniita unia kaikille!