Narupalloja kotoisasti

Olettekos askarrelleet paperinarusta tai kuten tässä, pellavalangasta ilmapallojen päälle tehtäviä palloja? Minä olen tehnyt erikokoisia palloja töissä ja itselleni sen ison valopallon, josta kuvia on ollut jo aiemmin. Tarvitaan vain sopivankokoisia ilmapalloja, mieluista lankaa tai paperinarua sekä Eri Keeperin tms. ja veden seosta, jossa lanka kastellaan. Liimainen lanka kieputellaan ilmapallon päälle. Pallo rikotaan, kun liima on kunnolla kuivunut. Lopuksi voi halutessaan lakata pallot. Helppoa ja hauskaa hommaa!

Voitin taannoin marttayhdistyksemme arpajaisista paketin jonkun martan askartelemia lankapalloja, jotka vasta nyt aion laittaa esille. Ensin suunnittelin niihin valoja, mutta ne ovat sen verran harvoja ja niitä on vain seitsemän, joten päätinkin laittaa ne tuollaisina ikkunan viereen koristeeksi. Tänään lakkasin pallot spraylakalla, joka on muuten mattalakkaa. En oikein kiillosta välitä, eikä se ehkä näihin sopisikaan. Lakkasin takapihalla ja ripustin pallot mattotelineeseen kuivumaan. Tässä ne nyt kevyessä tuulessa heiluvat!

 

Valosarja, jonka jo ehdin jostain alesta ostaa, päätyykin ilmeisesti kertakäyttömukeista tehtävään valosarjaan. Sellaista alkoi kovasti tehdä mieli, kun olin nähnyt kuvia niistä esim. Pinteristissa ja joissain blogeissa.

 

Illalla hain ystäväni ystävällisellä avustuksella hänen ystävältään (HÖH!) kolme isoa kassillista vaatteita pikkuprinsessalle! Ja kylläpä typykkä niistä tykkäsikin! Ensin ne piti lastata olohuoneen sohvapöydälle, sitten mummun syliin isoksi keoksi ja lopuksi hän yritti niitä vielä vaatekaappiinsakin asetella. Kiva keskiviikko takana, tulossa touhukas torstai! Kahvittelua kera ystäväjoukon luvassa huomenissa, joten naurua ja jälleennäkemisen iloa on luvassa paljon!

 

 

Tyrni, vitamiinipommi

Kuin kultaa pihasta, kulhollinen tyrniä. Mies poimi ja pakasti pikkupusseihin. Nimittäin hän on se joka näitä syökin. Hän tykkää ottaa kourallisen marjoja suoraan pakkasesta ja nauttia ne ihan vaan sellaisenaan. Minulle tyrni on aivan liian hapan, enkä montaa marjaa viitsi syödä. Sen vitamiineja ja omega-3 -rasvahappoja sekä flavonoideja sisältävä koostumus kyllä olisi terveellistä, mutta kun ei uppoa, ei oikein millään. Kaikki kuitenkin tulevat syötyä, mies pitää siitä huolen. Lisätietoa tyrnistä löydät mm. täältä. Vinkkilän luomutuotteen sivuilta.

Meillä on viisi pensasta tyrniä pihassa. Se on kova leviämään ja uusia pieniä alkuja ajetaan surutta nurin ruohonleikkurilla kaiken aikaa. Yksi on Rudolf, joka pölyttää muut. Niiden neljän muun nimi on Raisa. Olemme aikoinaan saaneet nämä pensaat pieninä taimina lajista kovin innostuneelta, entiseltä kaupunginpuutarhuri Marjamäeltä, joka asui tässä lähellä ja toi tyrniä vähintään joka toiseen pihaan meidän kylälle.

Vielä on aronian mustat marjat pensaissa. Ne pitäisi kohta myös poimia pois. Nekin muuten sisältävät paljon vitamiineja. Hilloksi taidan ne taas laittaa, kun en muutakaan keksi. Mukavaa tiistai-iltaa!

Mikä kärhö kyseessä?

Sain ihanalta ystävältäni Pialta kärhön, jossa on kauniit, pienet, valkoiset kukat.  Se olisi jäänyt hänen entisen kotinsa pihalle, mutta onneksi Pia halusi sen säilyttää. Sofianlehdosta se on hankittu, joten sieltä varmaan löytyisi oikea lajikekin. Ajattelin kuitenkin kysäistä, onko jollekin tuttu tämä kärhö.

 

Tässä kukat vetäytyvät hiukan suppuun, sillä kasvi tietenkin kauhistui muuttoa entisestä pihasta meidän pihaan. Meillä on tuollainen pitkäksi jätetty tuohituomen runko, tai ylipitkä kanto, jota vasten sen nyt päädyin laittamaan. Lisätukea suunnittelen parhaillaan. Millaista suosittelisitte näinkin isokokoiselle kärhölle? Onko kokemusta? Minä olen innostunut pihahommista pitkästä aikaa, joten joudun varmaan kiusaamaan teitä näillä hassuilla kysymyksilläni vielä moneen kertaan. Koittakaa siis kestää...

 

No niitä kirppislöytöjä taas...

Facebookin puolella jo lupailin viikonlopulle postausta kirppislöydöistäni. Tulihan parin päivän saldona mm. pinkki tunika, musta mekko, siisti ja näppärä kattila, pieni kukkapöytä, vanhat sukset ja jotain muutakin pientä. Kaikkia en ole nyt ehtinyt kuitenkin kuvata, mutta tässä pari kuvaa. Lisää seuraa perässä, kunhan kerkiän.

Sininen, siro kukkapöytä saa kohta valkean värin, eikä jää eteiseen.

Kaunis, valkea kehys sai kantaakseen vanhempieni hääkuvan.

 

Sukset olivat kiva löytö, sillä olen jo mielessäni kuvitellut sellaiset tuohon oven pieleen talveksi. Niillä ja rottinkisauvoilla oli hintaa peräti 9,50 euroa! Ei paha!

 

Maanantain ja sunnuntainkin ilta on sujunut mukavasti omassa pihassa kasveja istutellen ja entisiä siirrellen. Selkä ja käsivarret sekä takareidet kipeinä, mieli pirteänä uuteen viikkoon!

 

P.S. Minun esikoiseni oli muuten Spassa, formulakisoissa, joten pikkuisen yritin formuloitakin kuikuilla. En ole kuitenkaan erityinen lajin fani, joten heikkoa se oli. Poika taisi jäädä koukkuun, kun kerran pääsi ihan paikan päälle kolmena kisapäivänä.

 

Osa 3 - eli viimeiset retkikuvat viime viikonlopulta

Retkipäivämme lauantaina 17.8. huipentui vielä Eija's gardenin ja Strömforsin ruukin jälkeen Loviisan kiertoajeluun. Kyytiin nousi paikallinen, ammattitaitoinen opas, jolla oli paljon kerrottavaa Loviisasta ja sen historiasta. Kiertelimme bussilla, mutta nousimme myös kävelemään vanhaa "rännikatua", joka johti meidät Pilasterit -nimisen talon luo. Portti avautui sopivasti, sillä sieltä siirrettiin juuri jotain tavaraa autoon. Oppaamme kysyi tältä mieheltä, joka portista tuli, että sopiiko meidän kurkistaa talon ihanaa pihaa. Sopihan se hänelle, joten siirryimme suojaisalle pihalle hetkeksi. Napsin kännykällä kuvia minkä kerkesin, kun kerran amatöörinä sain nauttia akun loppumisesta kamerassa... No, jotainhan näistäkin näkee kyllä! Kuvapläjäys on tämäkin taas.

 

Viehättävä, pieni piharakennus

Kukkien loistoa

Tunnelmallista, vanhaa ja kaunista

Ihana aittarakennus

Tässä pihassa voi rauhassa istuskella, keskellä kylää

Syyskesän loisteliaat kukkijat

Kolme peräkkäistä "porttia", joissa kasvaa köynnöstä rehevänä

Satumaisen upeita ova nuo portit

 

Loviisan Wanhat talot tapahtumassa tämä Pilasterit -niminen talokin on esillä. Lisätietoa löydät tältä nettisivustolta, jos kiinnostus herää. Lauantaina ja sunnuntaina siellä taas kyseinen tapahtuma käynnistyy, mutta itse en tänä vuonna sinne ehdi lähteä. Mieli kyllä kovasti tekisi...

 

Pilastereista kerrotaan sivuilla näin:

 

Pilasterien vanhin osa on peräisin vuodelta 1776 ja talo on saanut nimensä kaksikerroksisen osansa pystyhirsien pilasteri-päällyksen mukaan. Rakennus korjattiin 1910 tunnetun arkkitehti- taidehistorioitsija Gustaf Strengellin johdolla, jolloin siihen yhdistettiin matala jatko-osa. Pilasterit toimii nykyisin ykkösluokan tilaushotellina. Vanhasta sepänpajasta on tehty oluttupa ja talousrakennuksissa on mm. sauna ja vastavirtauima-allas.

 

Hmm... Päällepäin en olut tupaa ja hotellia huomannutkaan. Saati sitten vastavirtauima-allasta...

Hyvin on säilytetty vanhaa ja kaunista ilmettä, oli sisällä mitä tahansa.

 

Muutamia jännittäviäkin tarinoita oppaalla oli meille kertoilla, samoin kuin tietenkin se, mitä meidän tulee paikallisista "julkkiksista" tietää. Kiitos oppaalle, joka elävöitti Loviisaa ja sen historiaa todella mielenkiintoisesti! Kiitos myös meidän martoille ja kaikille mukana olleille ihanille naisille. Erityiskiitos matkan järjestäneelle Leenalle! Olet huippu tässä hommassa!

 

Mikäs siellä rapisee?

Eteisestä alkoi illalla kuulua aivan ihmeellistä rapinaa... Hiippailin kurkistamaan ja huomasin, että lattialle jäänyt kaupan kestokassi liikkuu! Ja selvisihän se rapinan syy...

 

Kassin sisällä oli Paavo, joka oli päättänyt suorittaa iltapesunsa siellä sisällä! Hyvä idea, sillä normaalistihan kassin sisällä saa olla aika rauhassa. Nyt kun mamma huomasi, hetihän Paavoa häirittiin! No, anteeksi, pese vaan rauhassa siellä!

 

Maanantai-illan puolukoiden metsästys päättyi ikävästi. Puolukoita oli vaikka kuinka, mutta ne olivat raakoja. Mustikat olivat vielä täysin priimakuntoisia, mutta kuinka ollakaan, isäntä astui maa-ampiaispesään ja illan saldoksi olemme laskeneet pari litraa mustikkaa (puolessa tunnissa) sekä 5 kipeää ampiaisenpistoa jaloissa... Onneksi eivät minua tuikanneet, sillä olen niille allerginen ja pelkään siksi niitä aivan sairaasti! Mulle se olisikin tiennyt sairaalareissua, mutta mies selvinnee neljällä kyytabletilla ja kortisonirasvalla!

 

 

Viikonlopun kirppistelyä

Perjantaina suuntasin töiden jälkeen Riihimäen Femmatorille. Sieltä teinkin tällä kertaa taas löytöjä. Oli kiva iltapäivä entisen työkaverin seurassa! Ystäväni houkutteli kirppiskierroksen jälkeen myös kahville hänen kotiinsa, jossa söimme karviaisia suoraan pensaista ja juttelimme mukavia.

 

Tässä tärkein löytöni, Askon valmistama rahi. Se on napakka ja tukeva rungoltaan, joten siihen ilman muuta tarrasin kiinni. Hintaa oli 13 euroa. Minulla on tarkoituksena uuden päällisen ompelu, mutta sillä ei ole vielä kiirettä. Rahi pääsi sohvan viereen ihan sellaisenaan odottelemaan myöhempiä toimenpiteitä. Lisäksi löysin mm. juoksutakin, poolopaidan, kangasta sekä Tilda-kirjan. Kotona tosin huomasin, että minulla olikin jo se samainen Tilda-kirja, mutta eipä hätää, myydään eteenpäin...

 

Tänään löysin sitten ihanan Tilda-kirjan, jota minulla ei vielä ollutkaan. Siinä on hauskoja farkkutakkisia enkeleitä ja mm. Marilynia muistuttava ompeleva enkeli. Ihana! Kirja on norjankielinen, mutta eipä hätää, sillä ohjeet pystyy lukemaan vaikka arabiaksi kuvien avulla. Kuvat ovat kauniita ja näiden Tilda-juttujen visuaalinen toteutus aina viehättää minua.

 

 

Maanantaina vedänkin pienen ATK-tuokion lähipiirissäni... Uusi kone, uusi käyttöjärjestelmä, joten apua kaivataan. Minähän autan, eipä hätää!

 

 

 

 



Retkipäivän iloja, osa 2: Srömforsin ruukki

Eilisellä marttaretkellämme suuntasimme Eija's gardenista läheiselle Strömforsin ruukkialueelle. En ollut aiemmin tällä suunnalla liikkunut, joten tämäkin kohde oli minulle ihan uusi. Hämmästelen itsekin sitä, että eihän tämä ole kovin kaukana meiltä, reilun tunnin päässä vain. Miten en ole koskaan sinne päin suunnannut koskaan? Ehkä siksi, että lomilla suuntana on yleensä pohjoinen, Kuusamo ja Lappi.

Ja kuten siis eilen kerroinkin, akku oli kamerasta loppunut, joten kuvat ovat sitten Samsungin puhelimeni aikaansaannoksia. Koittakaa kestää. Strömforsin ruukin vanhoissa rakennuksissa toimii lukuisia pieniä puoteja ja yrityksiä. Teimme kivoja pieniä ostoksia, monen mukana jokin nyssäkkä oli bussiin palatessa. Ruokailimme Ruukinmyllyssä, jossa oli maittava kalapöytä tarjolla. Alueelta löytyy niin ravitsemus- kuin majoitusliikkeitäkin, joten siellä voi kyllä viettää pitemmänkin ajan...

 

Ruukkialue on tunnelmallinen ja kaunis, joten suosittelen sitäkin kyllä lämpimästi, vaikkapa saman reissun toiseksi käyntikohteeksi. Ensi viikonlopun Loviisan Wanhat talot -tapahtumaankin sen voisi yhdistää. Tarkempia tietoja Strömforsista löydät täältä ja Loviisan Wanhat talot -tapahtumasta täältä.

 

Mukavaa sunnuntai-illan jatkoa ja uutta, alkavaa viikkoa!

 

 

Retkipäivän iloja, osa 1: Eija's garden

Tänään pääsin ensimmäistä kertaa tutustumaan Eija's gardeniin, Ruotsinpyhtäälle. Ei jääne viimeiseksi kerraksi, sillä toiveissani on päästä sinne uudelleen alkukesästä, jotta näkisin sen puutarhan kaikessa siinä loistossaan, joka ehkä nyt alkaa hiipua syksyn lähestyessä. Laitoin jo kesken kierroksen miehelleni viestin, että tänne me tullaan ensi kesänä! Vastaus oli lyhyt ja ytimekäs: "OK!"

Eija Klaucke kertoili puutarhansa perustamisvaiheesta, sen rankentamisen vaatimista ponnistuksista ja tietenkin myös siitä, mitä kaikkea ihanaa sieltä löytyi. Kiva oli kuulla myös siitä, millaisista puutarhoista, lähinnä englantilaisista, Eija on ammentanut inspiraationsa ja millaiset perinteet mielessään hän on toteuttanut elämyspuutarhansa. Eijalta tuli juttua hersyvällä huumorilla höystettynä, joten ainakin minä nautin. Uskon, että 35 naisen joukostamme kaikki olivat tyytyväisiä.

Olen niin onnettoman vähän viherpeukalo itse, että en ala mitään ihmeempiä esittelyjä pitämään, vaan tarjoan "kuvapläjäyksen". Suosittelen kohdetta taimimyymälöineen kaikille kiinnostuneille. Itäisen Uudenmaan luonto on jännällä tavalla kivikkoista, joten melkein voi jääkauden liikkeet mieltää mahtavien siirtolohkareiden perusteella. Nuo upeat kivet oli tontilla hyödynnetty niin, että kyllä käypi kateeksi! Meidän isoin lohkare tuolla metsän reunassa on melkoisen vaatimaton murikka niiden rinnalla.

 

Tässä kohtaa loppui kameran akku, joten ajattelin vaihtaa vara-akun... Jota ei sitten ollut muuten ollutkaan mukana... Eli siirryinkin sitten kuvaamaan kännykällä, minkä näistä ikävä kyllä heti huomaakin. Mutta kuvata piti, kun kerran tuonne pääsin tutustumaan!

 

Kaiken tämän rehevyyden innoittamana ilmoitin miehelleni myös, että meille tulee nyt uusia kasveja... Ja samalla reissulla kävimmekin hakemassa marttaystäväni Anzkun pihasta ihania kuunliljoja ja minttua. Mukana oli myö saniaista. Ihanaa, ihanaa, ihanaa! Kaikki ystävien antamat jakotaimet ja muut mukavat kasvit otetaan riemulla vastaan, sillä niitä katsellessani muistan aina, keneltä olen minkäkin kasvin saanut. Se vasta tuottaakin iloa!

 

Puutarhavierailun jälkeen bussimme nokka käännettiin kohti Strömforsin ruukkialuetta, josta kerron huomenna vähän lisää. Kivan päivän iltaa toivotellen,